Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
1,5v alkoi kutsua etunimellä :/
13.10.2014 |
1,5v alkoi kutsua etunimellä kuin yöstä. Välillä en reagoi ja välillä korjaan että "äiti". Ja välillä hän siihen tarttuu ja sanoo sitten äiti, useaankin kertaan. Usein kun tulen kotiin hän huutaa etunimeäni. Isiä ei koskaan kutsu etunimeltä. Lapsi puhuu jo kahden sanan lauseita ja osaa paljon sanoja. Olen yrittänyt mahdollisimman paljon kysyä, "missä on äitin nenä, poski, suu jnejne" ja hän osaa ne kaikki näyttää. Mieluummin olisin aina äiti. Olenko reagoimatta etunimeen vai korjaanko äidiksi? Kauan teillä tämä vaihe kestänyt jos olette sen kokeneet? :)
Kommentit (48)
Jotkut ei halua edes tulla kutsutuiksi äideiksi tai iseiksi. Mulla on tuttuja jotka haluaa että lapsi kutsuu etunimeltä, miksi? Jotain individualismia...? Kiinnostaisi tietää...
Lapsi opettelee koko ajan uutta, löytänyt että sinulla on nimi. Varmasti tietää että olet äiti, hän tykkää nyt käyttää vain nimeäsi :) En vielä noin pienellä "huolestuisi", kuten aikaisemminkin joku kirjoitti, hän ei nimenkäytöllä viesti ettet olisi hänelle tärkeä ja Äiti. Varmasti ymmärtää myös että olet äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi ei saa kutsua äitiä etunimellä, jos niin haluaa. En tajua, miksi asiaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota.
En minäkään ymmärrä miksi tämä on ongelma. Meilläkin lapsi halunnut kutsua pienestä saakka etunimillä ja sukulaiset haukkoo henkeään.
Meidän 3-vuotias puhuu isästään välillä isinä, välillä etunimellä. Ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun tuli puheeksi, niin meillä oli samanlainen kausi.
Se oli jotenkin pienestä jännää, kun se tajusi, että lapsilla on äiti, mutta äideillä on myös nimi! Ja ketä tahansa ei voinut kutsua äidiksi...
Ei noin pienellä ole sitä tajua, miten äiti-ihminen reagoi arvonimensä menetykseen. Odotas, kun ikää on 1,5 sijaan 15v, niin voit kuulla jopa olevasi tyhmä lehmä (joka ei tajua mitään). Sekin vaan pitäisi ottaa yhtenä arvonosoituksena...
Minä olen pienestä asti kutsunut äitiäni etunimellä, mutta isää isäksi. Ei ole koskaan ollut mikään ongelma perheessämme, eikä äitini ole ikinä yrittänyt "pakottaa" minua kutsumaan itseään äidiksi.
Äitini on minulle rakas ja äiti, mutta jostain syystä olen aina tuntenut luontevammaksi kutsua häntä etunimellä. Äidilläni on kaunis nimi, johtuneeko sitten siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset kutsuu vanhempia etunimillä.Kysyin kerran esikoiselta,että miksi näin?Vastaus oli,että eihän minun nimeni ole "äiti",enkä minäkään puhu lapsistani "lapsina".En koe asiaa mitenkään ihmeellisenä!
Meillä tyttö teki 3-vuotiaana tuota, meni ohi noin viikossa kun korjasin joka kerta tyyliin "joo se on nimeni samoin kun sinun nimesi on x, mutta sinulle olen äiti". Älä ressaa.. itse sanon vieläkin aikuisena omia vanhempiani äidiksi ja iskäksi. Mieheni taas puhuu omista vanhemmistaan etunimillä, jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme siinä nimessä nyt on niin kamalaa? Lapsi on tajunnut, että sinulla on toinenkin nimi.
Joo meillä oli myös tuo vaihe,isi oli kyllä silti isi,äitiä kutsui etunimellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojalla oli kans 1,5v vaihe että kutsui isäänsä etunimellä. Meni ohi ja nyt kutsuu taas isiksi. Tosin toisinaan tulee matkimaan mua, jos huutelen miestäni kotipihalta eli huutelee isäänsä silloin etunimeltä.
Missä vaiheessa ja miten olette opettaneet lapsen pois "isistä"? Eli milloin isistä tehdään isä / iskä / faija / ukko tms? Onko kutsuma"nimen" vaihdos onnistunut helposti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mä ja mun sisarukset ollaan aina käytetty isästä ja äidistä etunimiä. Ei mitään hajua, että miksi, mutta kenellekään se ei ole ollut ongelma. (Parilla kaverilla oli omassa perheessään sama tapa, että me ei olla poikkeuksia.) Toisen puolen mummista ja vaaristakin me käytetään aina etunimeä, vaikka ne on yrittäneet olla meille mummi ja vaari (tämä ehkä johtuu siitä, että nimitykset mummo ja vaari on "varattu" toisen puolen isovanhemmille).
Minulla on lapseni kanssa valtavan hyvä vuorovaikutussuhde jo ihan vauvasta lähtien. Ja en tarkoita etten olisi hänelle tärkeä. Isä kyllä puhuu että "äiti tulee jne". Kakki vieraammekin puhuvat lapselle hänen äidistään. Ja minä itse haluan olla se äiti, kun jotain kerta ihmetyttää että "mitä väliä". Ja fakta on se, että koko ikäni olen lasten kanssa ollut tekemisissä hyvinkin paljon :) kun päätin tänne kirjoittaa niin luulin täältä löytyvän vain kirjoittajia jotka ovat samassa vaiheessa tai joskus ollut ja heiltä olisin saanut jotain neuvoja. Onneksi niitä muutamia tulikin :) kiitos heille.
T. Ap
Haha, mun muksu kutsu yhdessä vaiheessa mua pitkään sukunimeltä :DD Kuuli kun yks kaveri kutsu ja tarttu sitten siihen. Kaveri sanoi siis Maisteri *sukunimi*, sääli kun ei ottanut sitä maisteriakin :DD
Meni ohi itsetään, vaikka reagoin kyllä siihenkin. Älä huoli, oot sä taas kohta äiti. Se harjottelee puhumista :)
Hän on hahmottanut sinun olevan eri persoona kuin mitä hän on. Eli kutsuu sinua nimellä, ihan samoin kuin sinä kutsut lastasi nimellä. Vai onko hän vain vauva sinulle? Toivottavasti ei.
Voisiko joku kertoa mitä tämä ap:n ensimmäinen lause tarkotitaa: "1,5v alkoi kutsua etunimellä kuin yöstä"
Häiritsee suunnattomasti....
Voisiko joku kertoa mitä tämä ap:n ensimmäinen lause tarkoittaa: "1,5v alkoi kutsua etunimellä kuin yöstä"
Häiritsee suunnattomasti....
Alue: Aihe vapaa
Hei ap! Ehkä kannattaisi ottaa tuo kokemasi voimakas tunnereaktio puheeksi neuvolassa, voisit saada äitiyteesi ja vuorovaikutukseesi lapsen kanssa asianmukaista tukea.
t. psykologi