Lue keskustelun säännöt.
1,5v alkoi kutsua etunimellä :/
13.10.2014 |
1,5v alkoi kutsua etunimellä kuin yöstä. Välillä en reagoi ja välillä korjaan että "äiti". Ja välillä hän siihen tarttuu ja sanoo sitten äiti, useaankin kertaan. Usein kun tulen kotiin hän huutaa etunimeäni. Isiä ei koskaan kutsu etunimeltä. Lapsi puhuu jo kahden sanan lauseita ja osaa paljon sanoja. Olen yrittänyt mahdollisimman paljon kysyä, "missä on äitin nenä, poski, suu jnejne" ja hän osaa ne kaikki näyttää. Mieluummin olisin aina äiti. Olenko reagoimatta etunimeen vai korjaanko äidiksi? Kauan teillä tämä vaihe kestänyt jos olette sen kokeneet? :)
Kommentit (48)
Meillä lapsi teki tuota vuoden vanhempana koska halusi matkia kaveria. Minä sanoin aina etten ole hänelle mikään "raija" vaan äiti, silleen hymyillen. Minusta tuntui oudolta olla omalle lapselle mitään muuta. Aika nopeasti hän lopetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 04:33"]Vielä lisättävää...
Annanko lapsen kutsua nimellä ja vastaan siihen. Vai jääkö se sitten tavaksi?
[/quote] Vastaat tottakai. Mutta voit samalla sanoa että "sinulle minä olen kyllä äiti". Mutta älä missään nimessä leiki ettet kuullut tms
Mietin että miksen olisi vastaamatta? Tuntuu loogiselta kun kyseessä on vielä niin pieni että varmasti etunimen unohtaisi. Näin yleensä toimitaan kirosanojen kohdalla. Myöhemmin kun lapsi ymmärtää voisin hänelle kertoa että vanhemmilla ja isovanhemmilla on myös nimet.
Tai voisinko ensiksi korjata että äiti ja sen jälkeen kuulla lapsen asian vaikkei hänellä usein oikeasti asiaa olekkaan :)
Ohimenevää. Meidän lapsi huuteli kaupassa "Isi ja Maijaaaa". Ei kestänyt kauaa toi vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette kertoneet vauvalle oman nimenne?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 05:46"]Miksi olette kertoneet vauvalle oman nimenne?
[/quote] Tottakai tavatessa esittäydytään koko nimellä. Daa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuota tuli kun oltiin paljon serkkujen kanssa ja he kutsuivat minua tietenkin nimeltä. Eivät lapseni sitä kiusallaan tehneet eikä tuollaisesta kannata tehdä liian suurta asiaa. Matkivathan ne pienemmät isompia kuitenkin. Ehkä lapsesi vain yrittää toimia samalla tavalla kuin isänsä tai joku muu hänelle tärkeä esimerkki. Kyllä se menee ohi kun muistutat lapselle, että hän saa sanoa äiti, vaikka muut eivät saakaan.
Mitä väliä? Poikamme kutsui meitä etunimillä, emmekä kiinnittänneet siihen huomiota. Nyt on itse useamman lapsen isä ja sanoo iskä ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin lapsi on kutsunut häntä jo monta vuotta etunimellä. Että ei välttämättä ole mitään ohimenevää. Aloitti nyt koulun.
Miksi ottaa pultit tästä? Muistan itse kutsuneeni isääni etunimeltä ihan pienestä lähtien. Ei se mitenkään vähentänyt rakkauttani häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun aspergerpoika kutsuu minua nimellä.
En ole reagoinut mitenkään ert tavalla lapsen kutsuessa minua etunimellä vrt kun kutsuu äidiksi. Olen selittänyt (nyt jo 4v:lle) että kaikilla on oma nimi ja sen lisäksi minä olen hänelle äiti samalla tavalla kun hän on jollekin sisko/serkku jne. Hyvin harvoin silti käyttää nimeäni vaan kyllä minä "äiti" edelleenkin pääasiassa olen puhuteltaessa hänelle. Eipä se minun äidinasemaani kyllä horjuttaisi mihinkään suuntaan vaikka nimellä kutsuisikin, naurattaisi ehkä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 05:16"]
Mietin että miksen olisi vastaamatta? Tuntuu loogiselta kun kyseessä on vielä niin pieni että varmasti etunimen unohtaisi. Näin yleensä toimitaan kirosanojen kohdalla. Myöhemmin kun lapsi ymmärtää voisin hänelle kertoa että vanhemmilla ja isovanhemmilla on myös nimet.
[/quote]
Juu, ole vain vastaamatta, niin lapsi luulee ettei häntä ole sinulle olemassa. Ja juu, aivan varmasti lapsi rakastaa isäänsä enemmän kuin sinua, kun sanoo "isi". OMG!
Ei puolitoistavuotias liitä "äitiin" tai etunimeen tunteita ja ongelmia niinkuin sinä. Etkö tiedä, että lapsi oppii matkimalla? Hän on kuullut että joku kutsuu sinua etunimellä ja toimii samoin, hänhän vasta opettelee puhumaan. Ja miten ihmeessä rinnastat etunimen ja kirosanan?
Miten joku voi tietää lapsista noin vähän?
Sano miehellesi, että puhuu sinusta lapselle äitinä. Jos lapsi kutsuu sinua etunimeltä kun tulet kotiin se tarkoittaa, että miehesi on ehkä juuri sanonut, että sieltä se "maija" tulee. Sinä taas varmaankin puhut lapselle isästä isänä.
Tuo on vain vaihe, ota rennosti. Tietenkin vastaat hänelle ja olet ihan normaalisti, ei tarvitsd korjata äidiksi. Kyllä lapsi tietää, että olet äiti.
Meillä molemmilla lapsilla oli "etunimivaihe" suunnilleen kolmevuotiaina. Isää eivät kutsuneet etunimellä, vain minua. Loppui tosin aika nopeasti. Vastasin kyllä aina lapselle, mutta samalla korjasin, että "äiti". Ja esikoisen kanssa käytiin pieni keskustelu siitä, että miten minä olen kaikille muille ihmisille "Maija", mutta vain heille lapsille "äiti" eli heillä oli erikoisetu käyttää äitiä - se oli esikoisen mielestä hienoa. ;) Itse olen 38 v ja kutsun edelleen omia vanhempiani äidiksi ja iskäksi, en etunimillä.
Miksi lapsi ei voisi kutsua etunimellä vanhempiaan? Mitä pahaa/outoa siinä on? Oma poikani rupesi pienestä pitäen kutsumaan minua etunimellä, vaikka isosiskonsa puhutteli minua äitinä. Molemmat kävivät vallan mainiosti minulle, enkä kokenut että se tarkoittaisi jotain eroja rakkauden määrässä tms.
Ap voisi olla tyytyväinen siihen, että hänen lapsessaan on havaittavissa kehitystä; lapsi huomaa miten muut ihmiset käyttäytyvät ja miten kutsuvat hänen äitiään nimellä. Nuo vaiheet ovat yleensä lyhyitä. Kyllä se lapsi tietää edelleen, että olet hänen äitinsä ja kutsuu sinua pian taas äidiksi, nimen käytöstä häviää uutuudenviehätys äkkiä.
Vielä lisättävää...
Annanko lapsen kutsua nimellä ja vastaan siihen. Vai jääkö se sitten tavaksi?