Olen menettänyt tänä vuonna neljä läheistä ihmistä ja koirani.

Oletko hakenut apua?

Jos voisin, niin lähettäisin sulle voimia:(.
Ajatuksissani jaksamista♡

Sinun pitäisi hakea apua. Tuollainen murtaisi vahvemmankin :( otan osaa ja olen pahoillani puolestasi ! Onko sinulla enää ketään läheistä kelle puhua ?

Mulla käynyt päinvastainen, mistä olen vähän huolestunut... Olen menettänyt tänä vuonna molemmat vanhempani, 15-vuotiaan koirani ja veljeni joka lähti oman käden kautta pitkän  masennuksen jälkeen. Ja minä en tunne yhtään mitään. Jokainen menetys on tehnyt minusta kylmemmän ja välinpitämättömämmän. Elämä on minusta hyvin yhdentekevää, itsellenikin on sama elänkö vai kuolenko, kumpaankin olen valmis enkä vastusta mitenkään ojs vaikka joku sairaus tulee ja vie. En vastusta myöskään sitä jos ei niin käy ja jatkan elämistä.

Se on jotenkin kauhean helpottavakin tila. Ei tarvitse pelätä yhtään mitään, ei sairauksia, ei kuolemaa. Se mikä siinä huolestuttaa, vaikka olen nyt tyytyväisempi kuin koskaan on se, että onhan tällainen kai melko jotenkin - epäinhimillistä. Ihmisten kai kuuluisi olla kiintynyt omaan elämäänsä ja varsinkin läheistensä elämään, mutta minä en ole.

Olen pahoillani menetyksistäsi. Mummini ja äitini kuolivat viime vuonna ja suren heitä edelleen.

Suosittelen, että hakeudut keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Minä kävin juttelemassa psykiatrin kanssa, jonne työnantaja minut ohjasi uskoessaan, että olen hullut. Enpä ollut, vaan sairastin yhtä tappavimmista syövistä. Keskustelusta hänen kanssaan oli apua, kun surin läheisteni menetystä.

Toivon, että saat apua tilanteeseesi ja jaksat jatkaa paremmin omaa elämääsi.

Olen todella pahoillani. Paljon voimia ja jaksamista. Minustakin tuntuu että menetykset tulevat usein aivan peräkkäin. Kannattaa etsiä hyvä terapeutti joka jaksaa kuunnella.

No minulle on tullut myös olo , etten jaksa enää edes yrittää mitään , jos kuitenkin menetän kaiken. Olen myös kovettanut itseni. Viimeksi tänään vein haudoille kynttilät mutta itkuhan siinä taas tuli. En ole hakenut apua kuin kirjoista ja miehelleni olen puhunut. Kiitos teille jotka olette vastanneet, olen saanut teiltä voimaa.
Ap

Lämmin halaus sinulle ap ja myös teille toisille rankkoja vaiheita eläville. Minullakin on suruaika, menetin vastikään läheisimmän ihmiseni. Elän yksin ja huomaan silti, että surussa sulkeutuu. Mietin juuri aamulla sitä, että nyt ymmärrän, miten aviopuolisot saattavat etääntyä toisistaan yhteisessä surussa vaikka surusta tietämätön voisi kuvitella, että he hakisivat lohtua toisistaan. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 22:17"]Olen todella pahoillani. Paljon voimia ja jaksamista. Minustakin tuntuu että menetykset tulevat usein aivan peräkkäin. Kannattaa etsiä hyvä terapeutti joka jaksaa kuunnella.
[/quote]
Älä manaa. Mulla kuoli just mummo. En halua menettää enää ketään läheistä heti perään. :-/

Kiitos 9.

Ap