Lue keskustelun säännöt.
Miten elää seksiriippuvuuden kanssa?
Neuvoton
05.09.2021 |
Luulen olevani seksiriippuvainen, enkä tiedä miten tämän kanssa saisin elettyä, onko kenelläkään vinkkejä?
Olen 40-vuotias. Tämä alkoi suunnilleen viitisen vuotta sitten. Vaimoani ei ollut seksi kiinnostanut suunnilleen kymmeneen vuoteen käytännössä ollenkaan. Minun oli jatkuvasti vaikeampaa elää asian kanssa, aloin masturboimaan, etsimään virikkeitä netistä yhä enenevissä määrin, aloin hankkimaan leluja jne... jossain vaiheessa aloin etsimään ihmisiä joilla samoja ongelmia kumppaniensa kanssa, löysin useita ja ajatusten/kokemusten jakaminen johti siihen että aloin ajatella että ongelmalle on todellakin tehtävä jotakin, koska voin niin huonosti. Lopulta erilaisten terapioiden kautta päädyin eroamaan ja löysinkin seksistä pitäviä ihmisiä. Se tuntui aluksi hyvältä, sain tehdä asioita joista olin pitkään haaveillut, oli myös ihana huomata että minäkin kiinnostan ihmisiä, minusta suututtiin ja minut huomattiin. Sain kokeilla tosi erilaisia juttuja rimmaamisesta anaaliseksiin, ryhmäseksistä kipuun ja erilaisiin kinkyilyihin ja BDSM:ään. Tällä hetkellä elän monisuhteisesti, mutta yksin. Seksiä saan aiempaan verrattuna todella usein, mutta silti sisältä olen aivan tyhjä. Haen rakkautta lähes pakonomaisesti ja kuvittelen sitä löytäväni noiden seikkailujen kautta. Samalla kuitenkin tiedostan ettei tuo ole minulle hyväksi, en kuitenkaan osaa tehdä muutakaan. Yksinäisyys ja yksin ole unen ovat minulle ihan murskaavia kokemuksia. Välillä mietin itseni vahingoittamista ja itsemurhaakin, minusta on tullut ihminen jollainen en haluaisi olla. Kuitenkaan en osaa enää muutakaan. Haluan saada jatkuvasti vain pidemmälle meneviä kokemuksia, olla uusien ihmisten kanssa tekemisissä jne... Tämä satuttaa minua syvästi ja samalla kuitenkin jatkan samassa kierteessä.
Mitä ihmettä voisin tehdä? En halua elää tällaista elämää. Minulla ei ole mahdollisuutta mennä seksuaaliterapiaan sen kalleuden takia. Olen toista vuotta kognitiivisessa terapiassa, mutta siitä ei ole minulle apua. Olen aivan neuvoton, tällaistakin elämäni tulee olemaan?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Samaistun. Olen toistaiseksi kieltänyt itseltäni seurustelun ja irtoseksin, koska käytän tuota seksiä hoidon korvikkeena. Haen seksiä pakkomielteisesti, vaikken siitä enää edes nauti. Terapeuttini toi esille, että traumatisoituneena ihmisenä haen stimulointia peittääkseni kärsimyksen, kun oikeastaan itsensä kuntouttamiseksi olisi parempaa hakea rentoutumista (stimuloinnin vastakohta). Rentoutuminen mahdollistaa sen, että joudun ja pystyn kohtaamaan oman pahan olon ja pystyn alkaa purkamaan sitä. Kuulostaa siltä, että sinullakin on paljon asioita, joita juokset pakoon seksin avulla. Juoksetko itseäsi ja tarvitsevuuttasi pakoon, tai kenties sisäistä kärsivää ja yksinäistä lastasi? Suosittelisin sinulle tietoisen läsnäolon ja radikaalin hyväksymisen käsitteisiin tutustumista.
Ja muuten, erilaiset kriisijärjestöt saattavat paikkakunnastasi riippuen tarjota ilmaista seksuaalineuvontaa. Kannattaa googlailla. Suosittelisin myös aidosti joko puhumaan tästä edistyksen puutteestasi terapiassa ja sitten vaihtamaan terapeuttia, jos terapiasuhde ei ole sinulle toimiva. Jos sinulla on kolmen vuoden kuntoutusterapia, vuosikin on tarpeeksi merkittävä aika yrittää eri terapeutilla.
Tämä on hyvä neuvo, kiitos! Ongelmanani on etten osaa/pysty rauhoittumaan... Olen todella hätäinen ja stressaantunut, jos minun pitäisi olla vaikka viisi minuuttia yksin ja rauhassa niin en vaan pysty siihen, tuntuu liian pahalta. Ajatukset ovat liian pelottavia olla niiden kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan sama ongelma. Ratkaisuna oli lopulta se että lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeitä joiden sivuvaikutuksena oli seksuaalisten halujen väheneminen. Tämän jälkeen pystyi taas keskittymään normaaliin elämään.
Tässä on yksinkertainen ja halpa keino, joka toimii, mutta onko ap siihen valmis. Veikkaanpa että ei ole. Pelkkä lääkitys ei paranna seksiriippuvuuden syitä, mutta voi edesauttaa terapian edistymistä.
Yritin aiemmin saada lääkitystä tähän ongelmaani, mutta sitä ei minulle annettu. Sanottiin ettei se ole mahdollista.
Kyllä masennuslääkitys määrätään ihan omalla terveysasemalla, jos ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia. Seksiriippuvuuteen ei ole täsmälääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt sexpolla, kolmea eri terapeuttia siellä tavannut. Niistä ei ollut mitään hyötyä, ennemmin haittaa. En saanut sellaista apua mitä olisin tarvinnut, päinvastoin. Sen kautta menin eroamaan pitkästä liitosta, jonka ongelmia ei saatu ratkottua heidän(kään) tarjoamilla neuvoilla. Samaten tapailin yhtä sexpon kouluttamaa seksuaaliterapeuttia, hän meni rikkomaan minut lopullisesti, valehteli ja käytti hyväkseen.
Minulla täysin erilaiset kokemukset ja monilla muilla. Terapeutit eivät ratko kenenkään avio-ongelmia, kyllä sen tekevät ihmiset itse ja sama pätee kaikkiin muihinkin ongelmiin, erityisesti riippuvuuksiin. Mutta moni tahkoaa aikansa sen kanssa, että voisi sekä parantaa elämäänsä että jatkaa samalla kaavalla ja odottaa ratkaisuja itsensä ulkopuolelta.
No tämä on minun kokemukseni. Minulle sanottiin että minulla on oikeus olla mitä olen ja saan toteuttaa itseäni. Seurauksena oli ero ja elämä meni ihan paskaksi. Tietysti saan syyttää tästä itseäni ja nyt sitten pitää kantaa vastuu. Mut olen todella katkera siitä ”avusta” mitä sieltä sain. Ja jos olisi mahdollista niin tietenkin haluaisin eroon tästä, en vaan yhtään tiedä miten. Siihenhän olen tässä nyt hakemassa apua ja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan sama ongelma. Ratkaisuna oli lopulta se että lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeitä joiden sivuvaikutuksena oli seksuaalisten halujen väheneminen. Tämän jälkeen pystyi taas keskittymään normaaliin elämään.
Tässä on yksinkertainen ja halpa keino, joka toimii, mutta onko ap siihen valmis. Veikkaanpa että ei ole. Pelkkä lääkitys ei paranna seksiriippuvuuden syitä, mutta voi edesauttaa terapian edistymistä.
Yritin aiemmin saada lääkitystä tähän ongelmaani, mutta sitä ei minulle annettu. Sanottiin ettei se ole mahdollista.
Kyllä masennuslääkitys määrätään ihan omalla terveysasemalla, jos ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia. Seksiriippuvuuteen ei ole täsmälääkitystä.
Olen syönyt masennuslääkkeitä aiemmin. Niiden seurauksena orgasmin saaminen vaikeutui huomattavasti, mutta halut eivät hävinneet yhtään mihinkään, ennemmin lisääntyivät. Muuta ”apua” niistä ei sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aikoinaan sama ongelma. Ratkaisuna oli lopulta se että lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeitä joiden sivuvaikutuksena oli seksuaalisten halujen väheneminen. Tämän jälkeen pystyi taas keskittymään normaaliin elämään.
Tässä on yksinkertainen ja halpa keino, joka toimii, mutta onko ap siihen valmis. Veikkaanpa että ei ole. Pelkkä lääkitys ei paranna seksiriippuvuuden syitä, mutta voi edesauttaa terapian edistymistä.
Yritin aiemmin saada lääkitystä tähän ongelmaani, mutta sitä ei minulle annettu. Sanottiin ettei se ole mahdollista.
Kyllä masennuslääkitys määrätään ihan omalla terveysasemalla, jos ihmisellä on itsetuhoisia ajatuksia. Seksiriippuvuuteen ei ole täsmälääkitystä.
Ei riitä että apua on olemassa, sitä on myös otettava vastaan, asia, mistä jo aiemmassa viestissäni mainitsin.
Olen syönyt masennuslääkkeitä aiemmin. Niiden seurauksena orgasmin saaminen vaikeutui huomattavasti, mutta halut eivät hävinneet yhtään mihinkään, ennemmin lisääntyivät. Muuta ”apua” niistä ei sitten ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan minun elämältäni. Tosin olen vielä avioliitossa ja mies yrittää parhaansa mukaan tyydyttää tarpeeni mutta ei hän voi siinä onnistua.. mun halut ja tarpeet on niin loputtomat. Oon ihan ontto, en pysty ajattelemaan mitään muuta kun seuraavaa viikonloppua ja sitä, että pääsen taas etsimään uuden ihmisen jonka kanssa kokea uutta himoa ja naimaan kunnes en enää jaksa ja nukahdan. Mun mies tietää näistä menoistani, ei hän välitä kun tää avioliitto on jo käytännössä ohi. Elämä tuntuu tuskaisalta. En myöskään tiedä miten tästä pääsisi normaaliin elämään taas kiinni. Kaipa minunkin pitäisi johonkin hoitoon hakeutua.
Soita Sexpoon, eroaminen ja seksiriippuvuus on tosi huono yhdistelmä. Kannattaa soittaa! Pääset siellä heti asiantuntevaan terapiaan. Kannattaa käydä pitemmästäkin matkasta, jos vain suinkin mahdollista, koska tosiaan nuo normaalit psykoterapeutit eivät välttämättä tiedä juuri mitään seksiriippuvuudesta ja hoito ei siksi etene tai etenee hyvin hitaasti. Ero on siis aivan järkyttävän suuri, kun terapeutti tietää mistä on kyse.
Kuten jo sanoin, olen ollut heidän terapioissaan, niistä ei ollut mitään muuta kuin haittaa. Tuhosin monta hyvää asiaa elämässäni.
Tuo viesti oli osoitettu toiselle henkilölle. Ikävä, että et ole saanut apua mistään ja useat terapeutit ovat vain pahentaneet ongelmaasi, etkä ole nykyiseenkään tyytyväinen etkä ole kokenut saavasi siitä apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Diagnoosi oli keskivaikea masennus. SSRI:t ja unilääkkeet sain. Eivät auttaneet yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis onhan nuo terapiat ”auttaneet”, tuli ero ja tää mun kierre vaan syvenee. Varsinkin se seksuaaliterapeutti jota tapailin sai elämäni ihan täysin raiteiltaan, rakastuin, hän valehteli ja käytti hyväkseen. Kaikkien noiden seurauksena elän nykyään ihan erilaista elämää kuin aiemmin.
Ja hänkin tosiaan näitä kehuttuja sexpon kasvatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Diagnoosi oli keskivaikea masennus. SSRI:t ja unilääkkeet sain. Eivät auttaneet yhtään mitään.
Kannattaa käydä uudestaan ja mainita, että lääkkeistä ei ollut mitään apua. En tiedä saisitko perusterveydenhuollosta lähetteen psykiatriseen arvioon, jos rahat ovat tiukalla ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Työterveydenhuollostakin voisi kysyä, kun kerran olet työelämässä. Ainakin tehokkaampi lääkitys on mahdollista saada.
Lisäksi kannattaa puhua terapeutin kanssa siitä, että et ole kokenut saavasi apua lainkaan. Turha siellä on käydä, jos se ei auta. Onko diagnoosit edes kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Diagnoosi oli keskivaikea masennus. SSRI:t ja unilääkkeet sain. Eivät auttaneet yhtään mitään.
Kannattaa käydä uudestaan ja mainita, että lääkkeistä ei ollut mitään apua. En tiedä saisitko perusterveydenhuollosta lähetteen psykiatriseen arvioon, jos rahat ovat tiukalla ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Työterveydenhuollostakin voisi kysyä, kun kerran olet työelämässä. Ainakin tehokkaampi lääkitys on mahdollista saada.
Lisäksi kannattaa puhua terapeutin kanssa siitä, että et ole kokenut saavasi apua lainkaan. Turha siellä on käydä, jos se ei auta. Onko diagnoosit edes kohdallaan.
Työterveyden kautta siellä juuri kävinkin. Kun ei ollut apua niin en jaksa enää yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis onhan nuo terapiat ”auttaneet”, tuli ero ja tää mun kierre vaan syvenee. Varsinkin se seksuaaliterapeutti jota tapailin sai elämäni ihan täysin raiteiltaan, rakastuin, hän valehteli ja käytti hyväkseen. Kaikkien noiden seurauksena elän nykyään ihan erilaista elämää kuin aiemmin.
Siis oliko tuo seurustelusuhde vai terapiasuhde? Asiakkaan kanssa ei voi ryhtyä seurustelemaan, se on täysin epäeettistä ja siitä pitäisi tehdä ilmoitus. Psykoterapeutteja valvoo Valvira ja muita terapeutteja usein koulutusyhteisö (paikka missä oikeus käyttää nimikettä on annettu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Diagnoosi oli keskivaikea masennus. SSRI:t ja unilääkkeet sain. Eivät auttaneet yhtään mitään.
Kannattaa käydä uudestaan ja mainita, että lääkkeistä ei ollut mitään apua. En tiedä saisitko perusterveydenhuollosta lähetteen psykiatriseen arvioon, jos rahat ovat tiukalla ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Työterveydenhuollostakin voisi kysyä, kun kerran olet työelämässä. Ainakin tehokkaampi lääkitys on mahdollista saada.
Lisäksi kannattaa puhua terapeutin kanssa siitä, että et ole kokenut saavasi apua lainkaan. Turha siellä on käydä, jos se ei auta. Onko diagnoosit edes kohdallaan.
Työterveyden kautta siellä juuri kävinkin. Kun ei ollut apua niin en jaksa enää yrittää.
Ymmärrän, että se tuntuu raskaalta. Mutta jos ahdistus ja levottomuus on suurta, niin ehkä jaksaisit vielä kerran yrittää saada lääkityksen kohdilleen. Ja varmaan syöt masennuslääkettä edelleen? Niitähän pitää syödä jonkin aikaa ennen kuin vaikutus tuntuu. Ja myös nukahtamislääkkeitä on vahvempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis onhan nuo terapiat ”auttaneet”, tuli ero ja tää mun kierre vaan syvenee. Varsinkin se seksuaaliterapeutti jota tapailin sai elämäni ihan täysin raiteiltaan, rakastuin, hän valehteli ja käytti hyväkseen. Kaikkien noiden seurauksena elän nykyään ihan erilaista elämää kuin aiemmin.
Siis oliko tuo seurustelusuhde vai terapiasuhde? Asiakkaan kanssa ei voi ryhtyä seurustelemaan, se on täysin epäeettistä ja siitä pitäisi tehdä ilmoitus. Psykoterapeutteja valvoo Valvira ja muita terapeutteja usein koulutusyhteisö (paikka missä oikeus käyttää nimikettä on annettu).
Seurustelusuhde se oli, mutta aika perse tyyppi muuten. Ammattitaito ja moraali ihan viturallaan jos/kun noin ihmisiä kohtelee, enkä siis ole ainut jonka elämän sotkenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että kyse on ihan muusta kuin seksistä. Pakenet jotain traumojasi äärikokemuksiin. Jos kognitiivinen terapia ei toimi, kokeile toisenlaista suuntausta.
Seksiriippuvuudessa on aina kyse muusta kuin seksistä. Se on tunne-elämän sairaus, osalla on myös persoonallisuushäiriöitä eli aika vakavista jutuista kyse.
Persoonallisuushäiriötä minulla ei ole, eikä traumoja, tunne-elämän ongelmia mahdollisesti on, koska en oikein osaa psyykkistä itsesäätelyä. Enhän tässä jamassa muuten olisi.
Oletko käynyt psykiatrillakin?
Olen
Siitäkään ei ollut apua? Missä vaiheessa elämääsi kävit, eron jälkeenkö? Ja mitä merkittiin diagnoosiksi? Psykiatrilta kyllä pitäisi saada ainakin voimakkaammat ja tehokkaammat lääkkeet ahdistukseen ja levottomuuteen kuin terveysasemalta ja diagnoosin mikä sinua oikeasti vaivaa, kun lukuisat terapiatkaan eivät ole mitään auttaneet. Onhan olemassa moniakin diagnooseja, joiden perusteella psykoterapian apu on hyvin rajallista, ellei olematonta.
Diagnoosi oli keskivaikea masennus. SSRI:t ja unilääkkeet sain. Eivät auttaneet yhtään mitään.
Kannattaa käydä uudestaan ja mainita, että lääkkeistä ei ollut mitään apua. En tiedä saisitko perusterveydenhuollosta lähetteen psykiatriseen arvioon, jos rahat ovat tiukalla ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Työterveydenhuollostakin voisi kysyä, kun kerran olet työelämässä. Ainakin tehokkaampi lääkitys on mahdollista saada.
Lisäksi kannattaa puhua terapeutin kanssa siitä, että et ole kokenut saavasi apua lainkaan. Turha siellä on käydä, jos se ei auta. Onko diagnoosit edes kohdallaan.
Työterveyden kautta siellä juuri kävinkin. Kun ei ollut apua niin en jaksa enää yrittää.
Ymmärrän, että se tuntuu raskaalta. Mutta jos ahdistus ja levottomuus on suurta, niin ehkä jaksaisit vielä kerran yrittää saada lääkityksen kohdilleen. Ja varmaan syöt masennuslääkettä edelleen? Niitähän pitää syödä jonkin aikaa ennen kuin vaikutus tuntuu. Ja myös nukahtamislääkkeitä on vahvempia.
Söin niitä vuoden, eivätkä auttaneet yhtään, joten lopetin jo aikaa sitten. Olen kokeillut useita unilääkkeitä, kaikkien sivuvaikutukset ovat yksi toistaan pahempia, en pysty töideni takia niitä syömään.
Minulla täysin erilaiset kokemukset ja monilla muilla. Terapeutit eivät ratko kenenkään avio-ongelmia, kyllä sen tekevät ihmiset itse ja sama pätee kaikkiin muihinkin ongelmiin, erityisesti riippuvuuksiin. Mutta moni tahkoaa aikansa sen kanssa, että voisi sekä parantaa elämäänsä että jatkaa samalla kaavalla ja odottaa ratkaisuja itsensä ulkopuolelta.