Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Minusta on hauskaa, kun hevoset piehtaroivat selällään. Joskus näkee niityllä.

Onko se vaan mukavaa, vai johtuuko se jostain vaivoista tai kutinasta?

Mitä tehdään, jos hevonen on likinäköinen? Silmäleikkaus?

Mitä on hullut hevoset. Niitä näkee paikkojen nimissä. Ravintola hullu hevonen tai hullun hevosen majatalo tms.

Näet todella vaiva vastauksiesi kanssa. Ne ovat hyviä ja perusteellisia etkä hauku ketään vastaajaa esim tyhmästä kysymyksestä.

Aamu tuli tänäänkin ajallaan eli kun olin ehtinyt rauhassa syödä aamuruuan ja muut oli jo viety tarhaan. Ja aamu on siis sen uuden ratsastajan nimi. Hän jutteli minulle tallissa ja välillä minusta tuntui, että hän tiesi minun ymmärtävän. Ehkä ei olisi ihan mahdotonta että hän olisi käynyt lukemassa tätä palstaa ja tunnistanut minut tallin ja meidän hevosten kuvauksista?

Mutta silti tyydyin esittämään sellaista tavallista hevosta joka vain katsoo silmiin ja korkeintaan hiukan hörisee kun häneltä kysyy että mitäpä sinulle tänään kuuluu tai oletko jo syönyt heinäsi tai haluaisitko lähteä kanssani mukavalle retkelle maastoon. Niinpä hän sitten teki omat johtopäätöksensä, nosti satulan selkääni, puki suitset ylleni ja vei minut mukavalle retkelle.

Vaikka olen luottanut häneen alusta asti ja luotan vakaasti edelleenkin, minulle tulee erityisen miellyttävä ja rauhallinen olo kun hän sillä tavoin puhuu minulle. Se on ikään kuin yhteyden luomista ja käsitykseni vahvistamista siitä, että hänen kanssaan on turvallista olla tekemisissä ja sellaisessa tunnetilassa minun tekee tavattomasti mieli maksaa hänen ystävällisyytensä takaisin omallani. Ja erikoista on, etten oikeastaan tarvitse siihen lainkaan sanoja tai kykyä ymmärtääkään niitä. Luulen etteivät muutkaan hevoset tarvitsisi. Mutta toki on kivaa oivaltaa vähän ekstraa!

Itse retki sujui siinä saavutetussa tunnelmassa ja uskon että meillä molemmilla oli mukava aamutunti tai kuluiko siihen vähän enemmänkin. Vastaan tuli pari eri kertaa toinen ratsukko. Ensimmäisen sivuutimme tervehdyksellä, molemmat omallamme, mutta jälkimmäistä ratsastajaa aamu jäi jututtamaan pidemmäksi aikaa. Hän oli nuoren oloinen hyvin pitkähiuksinen tyttö, joka ratsasti omaa poniaan ilman satulaa ja mitään ohjaamiseen käytettävää välinettä. Hän kertoi ohjaavansa ponia melkein pelkillä painoavuilla ja auttavansa vain vähän pohkeilla ja kosketuksilla kaulalle. Aamu kysyi että eikö häntä pelottanut mahdollinen putoaminen jos poni pelästyisi jotakin, mutta tyttö vain hymyili ja kertoi ponin olevan rauhallista laatua. Kun erosimme he jatkoivat mukavan näköistä käyntiään pitkin pellonlaitaa, ilman kiireen häivää.

Aamu vähän ihmetteli sellaista tapaa ratsastaa ja kertoi minulle pelkäävänsä tytön puolesta. Mutta jos nyt olen aivan rehellinen niin ei se minusta kamalan vaaralliselta näyttänyt. Hauskan rennolta ja mukavalla tavalla yksinkertaiselta kyllä. Mutta ehkä laukkaaminen sillä tavalla alkaisi jo olla liian huimapäistä!

Vierailija kirjoitti:

Jäi epäselväski, kun kerroit Pesosen olevan pesunkestävä ulkokissa ja kuitenkin se viettää aikaansa myös talossa.

Eli onko kuitenkin niin, että se nukkuu pääasiassa talossa. Minusta olisi ollut mukavaa, että teidän kanssa.

Kyllä pesonen häärii yöt nimenomaan tallissa. Päivät se kulkee varmaan metsiä ja pellonlaitoja tutkimassa ja jyrsijöitä vaanimassa. Mutta aina silläkään ei ole pyynnissä onni myötä ja silloin se saattaa hipsiä taloon murkinalle.

Vierailija kirjoitti:

Onko sellaista tapahtunut, että niityllä yöllä vaetijahevonen onkin nukahtanut kesken vuoronsa.

Entä sellaista, että arvojärjestyksessä ylemmät hevoset ovat yrittäneet herättää arvojärjestyksessä alimpana oleva hevosta jo toista kertaa eikä se alimpana oleva ole uskaltanut kieltäytyä ja sitten se on väsynyt liikaa.

Teillä ihmisillä on kello ja sen avulla kaikki onnistuu täsmällisesti. Esimerkiksi ratsastustunnit alkavat aina ajallaan. Meillä ei ole kykyä arvioida aikaa tarkasti ja varsinkin yöllä hämärissä ja väsyneenä vahtivuorojen kanssa voi käydä niin ja näin. Kyllä varmasti alempiarvoiset joutuvat tällaisiinkin tilanteisiin ja sitten ne yksinkertaisesti joutuvat tekemään pidempiä ja enemmän vuoroja kun yläpäässä olevat vain päättävät tehneensä tarpeeksi. Mutta tarkoitus on silti päästä jotakuinkin tasajakoon vuoroissa. Jos joitakin rasitettaisiin yli heidän voimiensa ja kykyjensä, seurauksena voisi olla nukahtaminen vahtivuoroon ja se olisi totta kai todella iso riski jo koko laumalle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hauskaa, kun hevoset piehtaroivat selällään. Joskus näkee niityllä.

Onko se vaan mukavaa, vai johtuuko se jostain vaivoista tai kutinasta?

Ainakin minä itse teen sitä etupäässä pelkästä elämisen riemusta! Jos olen saanut paljon hyttysenpistoja tai ihoni muuten kutiaa, totta kai tomussa ja mudassa piehtaroiminen auttaa siihenkin. Taivuttamalla selkärankaani kaarelle molempiin suuntiin ja keikauttamalla jalkani yli puolelta toiselle saan aikaan myös kylkien ja selän raaputtumista maata vasten ja kuinka hyvää se tekeekään!

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdään, jos hevonen on likinäköinen? Silmäleikkaus?

Mitä on hullut hevoset. Niitä näkee paikkojen nimissä. Ravintola hullu hevonen tai hullun hevosen majatalo tms.

En ole kuullut yhdestäkään silmäleikkauksesta. Mutta tietoni ovat totta kai rajalliset. Me näemme paremmin kauas kuin lähelle, koska se on meille tärkeämpää. En usko että usein kävisi niin että kauas näkeminen heikkenisi. Sairaudet ja vammat ovat eri juttu, mutta silloin näkeminen varmaan kärsii kokonaisuudessaan. Olen tavannut yhden hevosen, jolla toinen silmä oli jouduttu jostain syystä poistamaan. Se silmätön kohta näytti kurjalta, mutta hevonen vaikutti muuten normaalilta ja tyytyväiseltä.

En ole tavannut myöskään yhtään hullua hevosta. Ikävästi kohtelemalla kenestä tahansa voidaan epäilemättä tehdä hullu, ja uskoisin että jotkin kasvitkin voivat syötyinä aiheuttaa hulluuden tyyppisiä oireita. Luulen noitten mainitsemiesi nimien taustalla olevan kuitenkin hevosia, joiden käyttäytymisestä ei ole syystä tai toisesta pidetty. Heidän vikurointiaan ja pukitteluaan tai taipumustaan potkia on ehkä pelätty ja asia on selitetty kutsumalla heitä vain hulluiksi. Ehkä olen tässä vähän hevosten puolella, myönnän. Mutta minullehan kysymys esitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa, että lomistajasi vie sinua radalle juoksemaan. Mutta voiko siinä käydä niin, että kun saat siellä riehua, niin vahingossa pukittelet sitten myös tunnilla, kun sekoitat tilanteet jotenkin.

Onko niittyaitaus kovi pieni, kun et siellä pysty riittävästi kaikkea mukavaa hevosmaista tekemään. Joskus näkee valtavan suuria niittyaitauksia ja joskus valtavan pieniä, joissa maa kuluu mutaiseksi.

Olen käynyt radalla vain kahdesti ja ainakaan vielä en ole työssäni sekoittanut tilanteita. Kyllä minä luulen pystyväni pitämään velvollisuudet ja vapaahetket erillään niin ettei vahinkoja tai vaaratilanteita synny jatkossakaan. Mutta oli viisaasti ja ennakoivasti sinulta ajateltu. Pukittelu kun ei todellakaan kuulu tunneille.

Meillä on erikokoisia aitauksia. Jos vietämme pidempään aikaa tarhassa, meidät pyritään sijoittamaan suurikokoiseen aitaukseen ja usein saamme silloin seuraakin toisistamme. Jos olemme vain jonkin hetken tarhassa, pienempikin riittää. Isoimmat laidunaitaukset ovat kaukana ja niistä meitä on työlästä noutaa, joten ne ovat käytössä sitten ympärivuorokautisesti kesäaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Näet todella vaiva vastauksiesi kanssa. Ne ovat hyviä ja perusteellisia etkä hauku ketään vastaajaa esim tyhmästä kysymyksestä.

Kiitos kovasti siitä mitä sanoit! Yritän kirjoittaa sillä tavalla selvästi että minua ei ainakaan ymmärrettäisi väärin. Ja eihän tyhmiä kysymyksiä olekaan. Ettehän te voi samalla tavalla tuntea meidän ajatuksia kuin omianne. Yritän parhaani mukaan vastata myös minulle vaikeisiin tai epämieluisiin kysymyksiin, mutta aina se ei käy minulta aivan tuosta vain.

Jos olisitte yötä niityllä ja 3 sutta lähestyisi ja vartija herättäusi, miten toimisitte?

Kaikki vauhkona pakoon, vai yrittäisittekö taistella. Minne ryntäisitte? Jos oliis varsoja, emot taistelisivat ja muut lähtisivät pakoon vai?

Ponit jäisivät susille ja vahvimmat teistä pääsisi pakoon?

Minusta tuntuu, etten millään uskaltaisi jättää hevosiani kauas yöksi niityllä. Mutta minulla ei ole hevosia ja asun kaupungissa. Täällä saa varoa varkaita, mutta Kuvittelen, että sudet voi mennä minne vain maaseudulla, jossa te olette.

Miten usein niiden muiden hevosten omistajat käyvät?

(suomenhevoset oli tallin omistajan hevosia, mutta entä muiden hevosten omistajat?)

Aamun oikea nimi ei ollut aamu, mutta hevonen sanoo aamuksi, koska käy aamulla ratsastamassa.

Olen seurannut kerromustasi.

Mitä suosikkipäivääsi voisi lisätä: heräät kesällä kauniina aamun linnun lauluun.

Omistajasi tulee ja menette retkelle ja hän pitää taukoja ja antaa päärynöitä ja saat levätä. Ehkä vie jopa sinne raviradallekin vielä. Ja hän kehuu ja hellii sinua lempinimilläsi.

Kerroit kuolaimista. Miksei niiden käyttöä kielletä. Eivät ole välttämättömiä.

Ihmettelen myös kuolaimia. Miksi sellaiset on nykyään enää sallitut, kun eläimiä ymmärretään paremmin ja ne tuottavat hevosille vaivoja.

Oliko saksalaisissa talleissa joku erilainen menetelmä kuin suomalaisissa?

Oliko esimerkiksi ruokinnassa jotain eroavaisuuksia?

Oletko täysin saman näköinen kuin emosi?

Kerroit olevasi ratsuhevossukua. Mitä esivanhempasi ovat siis tehneet? Ovatko olleet sodassa vai aateliston ja muiden varakkaiden seurahevosina, poliisien hevosina vai mitä? Millaisissa tehtävissä ovat olleet? Mihin ratsuhevosia on ennen käytetty?

Etkö kaipaa ratsastuksesta kokonaisia vapaapäiviä? Ymmärrän, että tykkäät liikkua ym, mutta se paino selässä joka päivä on kohtuutonta.

Ihmisilläkin on työstä vapaata 2 päivää viikossa.

Esiintyykö teillä hevosilla psykopatiaa tai adhd:tä. Tai autismia? Tai kehitysvammisuutta.

Eli onko teissä erittäin häiritseviä ylivilkkaita tapauksia tai sitten hevosia, jotka eivät kiinny mihinkään. Tai sitten todella tyhmiä hevosia?

Tapasit satulatroman ratsastajan. Eikö se satu, kun ei ole satulaa tasaamassa painetta?

Oletko itse kokeillut?