Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Lumet olleet monia päiviä, ruokia ei lautasella näy. Uutislehdestä luin, että taloudessa vaikiaa ihmisillä on, leipää jonossa vartoovat, ei kai lintusten ruoka silloin mielessä käy.

Onneksi meill on metsässä suojat ja ruoat, toivottavasti Teilläkin leipää riittääpi

Tsau

Keltasirkku

Hupaisaa katsella, kun ihmislapset laittaa laudat jalkaan ja metsässä tarpoo... mikähän etsinnässä on?

5000. Viesti, juhlanko aihe?

Miksi ihmisillä on laatikot, mihin tulee kirjeitä? Ettekö te puhu keskenänne? Oudohkoa...

Tieteskin ihmettelen, kun en ossaa jaloin  kirjoittaa. Lukea vaan... on tainnu ihmistenkin kirjotustaito hiipua, kun vähäsen on kirjeitä nykyiseen. Joulukortissakin vain jokunen sana

Tälläisiä ihmettelin, kun tuosta postilaatikon vierestä siemenmuonaa hain

Keltasirkku

Hyvä huomio keltasirkku! Tosiaan tasaluku viestejä. Hip, hip hurraa!

Kirjeissä ja korteissa on se hauska puoli, että ne voi säilyttää, jos haluaa.

Laudat lasten jalkojen alla on sukset. Hauskempi liikkua metsässä, kun ei jalka uppoa lumeen niin helposti. Kokeile vaikka. Kokeile astua lumeen jalalla ja sitten puunpalasen päällä. Lisäksi pääsee mukavasti liukumaan suksilla mäet alas. 

Moi lintu ja perhonen ja kaikki keitä täällä vielä käy! Olen ollut tosi pitkään kirjoittamatta kun elämä on pyörinyt ihan kokonaan töitten ympärillä. Nyt on kaikki hyvin, mutta kesällä oma tilanne riistäytyi vähän käsistä kun tein liikaa töitä. Jouduin sitten olemaan kolme viikkoa saikullakin kun meinasin palaa loppuun ja myös vanha vaivani eli paniikkihäiriö nosti taas päätään. Mutta en minä mihinkään kadonnut ole. :)

Silloin kesällä kävimme Katrin ja Peterin luona ja piti käydä yhdessä ratsastamassa, mutta Hassella oli kintereessä jotain kremppaa, joten emme päässeet yhdessä. Menin sitten yksin Pacon kanssa ja Lauri jäi auttelemaan jossain kattojutussa Peteriä. En ottanut yksin mitään riskejä ratsastaessa joten pysyttiin ihan tiellä ja kuljettiin vain verkkaista käyntiä, mikä oli hauskaa sekin. Kun tulin takaisin Lauri kertoi, että Katri odottaa toista lasta! Se oli ihana uutinen ja oli ihanaa myös nähdä Katri niin iloisena ja onnellisena. Hän oli Suvin syntymän jälkeen pitkään jotenkin masentuneen oloinen. Nyt hän oli kuitenkin ihan kuin eri ihminen, sanoi taas saavansa iloa myös hevosten kanssa touhuamisesta ja ratsastamisesta. Vauva syntyy maaliskuun alussa, joten varmaan hän vähitellen jättäänee itse ratsastamista vähemmälle, mutta kovasti innoissaan hän kaavaili kolmannen hevosen hankkimista. Saksasta sitä ei ilmeisesti kuitenkaan tuoda tai ainakaan ei sitä Amadeuksen sukulaishevosta, koska sen oli joku halunnut kovasti ostaa ja epävarman tilanteen takia Mozartin oli sitten annettu mennä.

Aika pian Katrin luona käymisen jälkeen poikkesimme Laurin kanssa muutaman kerran myös Eva-Elenan luona. Olin pitkään sinne menoa vastaan, mutta Eva pyysi Lauria auttamaan tallinsa kamerajärjestelmän asentamisessa ja kun hän kahden kieltäytymisen jälkeen tarjoutui maksamaan työstä tosi ison summan rahaa, menimme sitten lopulta. Työ vaati lopulta kolme eri käyntiä ja kun en halunnut päästää Lauria yksin, menin sitten aina samalla katsomaan hevosia ja tallia. Paikka on Evan isän ja äitipuolen omistuksessa, mutta hevoset, Aku ja Donna, on hankittu, jotta Eva voisi ratsastaa. Olivathan ne valtavan upeita hevosia ja puitteet myös hienot, mutta en ottanut tarjousta vastaan koittaa kummallakaan ratsastaa. En halunnut jättää Lauria yhtään kaksin Evan kanssa, enkä oikeastaan muutenkaan muodostaa mitään suhdetta häneen. Niinpä sitten vain tapoin siellä aikaa ja juttelin jotain Evan kanssa. Hän kertoi seurustelevansakin siihen aikaan, mutta en tiedä oliko se edes totta. Ihan asiallisesti hän käyttäytyi kun minä olin paikalla, se täytyy tunnustaa. Silti en pysty oikein Evaan luottamaan, kun olen nähnyt mitä olen nähnyt. Ei olla sittemmin oltu yhteydessä myöskään hänen kanssaan.

On aika lähteä kullan ja Siirin kanssa lenkille. Mutta yritän taas joskus kirjoittaa kun aikaa löytyy!  -Isa

Tsirk

Olipa kauneutta eilen, valkoinen pötkylä ikkunalla paloi liekillä... miksiköhän? Kävin vaklaamassa, onko ateriaa katettuna, ja just naisimmeinen pyhäkoltussa laitti kauraa laudalle. Metsikössä kyllin vielä ruokaa on, mutta arvelin tuoda perreen joskus herkuille

Keltasirkku

Keltasirkulle: Ennen vanhaan tuli oli ainoa valo, jota ihminen osasi itse säädellä. 

Nykyään kynttilöitä poltetaan yleensä huvin ja tunnelman vuoksi. 

Hyvä, että löysit sentään muonaa.

Isabel: oli mukavaa lukea kirjoitustasi ja kuulumisianne pitkästä aikaa! Kirjoita toki useammin, jos aikaa on. 

Onpa harmi, että Amadeuksen sukulaishevosta ei ostetakaan. Olisitte voineet käydä sen älyä vähän testaamassa. 

Erikoista, että Eva Elena halusi juurikin Laurin sinne asennuspuuhiin. Toki kannattaa aina mennä itsekin mukaan, niin ei se Eva voi sitten väittää olemattomia. 

Tsirk

Joku Joulu on kuulema immeisillä, se saa monet kiireisiksi ja pahantuulisiksi, miksiköhän? Ja tuo lumi? Ihana suoja meille linnuille, ihmiset äkäilee ja vihaisena lapioiden kanssa liikkuupi ja heiluupi. Miksi? Eikö lumi enää kuulune talveen, mikä teitä vaivailee??? Joku sentäs sanoi, että pitääpi lintusia jouluna muistaa, näin semmoisen olkikimpun, missä kauranjyväsiä. Kaunista oli. Aikas monella on kuulema muonaa tarjolla linnuille, kiitosta siitä...

Keltasirkku

Linnulle: helppohan se sun on, kun lennät lumien yli. 

Ei ole ihmisen helppoa kävellä kinoksessa. Raskasta raahata lunta sivuun. 

Miehelleni sanon, että lumi on ystävä. Se on eristeenä maan alla olevien vesiputkien päällä, jotta eivät jäädy. 

Kaikki ihmiset ei ymmärrä, että lyhteissä on todella vähän ruokaa ja se vähäkin on usein varissut jo kaupan lattialle. Yleensä pelkkä koriste. 

Vielä vaikeempaa olis raakulla tai ameeballa! 

Tsirk. Tulin muonalle, ihmislapsi oli laittanut pähkinää laudalle. Vien tuliaiseksi kotipesäänkin. Onpa leutoa, onkohan jotain pitkällistä muutosta sääilmiössä? Teillähän on se tietoruutu kammarissa, uutisia?

Keltasirkku

Ettekö enää paperia lue, ei ole postin laatikossa tuskin mitään?

Vierailija kirjoitti:

Tsirk. Tulin muonalle, ihmislapsi oli laittanut pähkinää laudalle. Vien tuliaiseksi kotipesäänkin. Onpa leutoa, onkohan jotain pitkällistä muutosta sääilmiössä? Teillähän on se tietoruutu kammarissa, uutisia?

Keltasirkku

Ettekö enää paperia lue, ei ole postin laatikossa tuskin mitään?

Kiitos jälleen ihanasta kirjoituksesta.

Kivaa, kun sait ruokaa lintulaudalta. 

Sää: vissiin on joku pitkällinen polaaripyörre. Eli ilma liikkuu yläilmoissa siten, että estää nyt kylmempien ilmojen pääsyn tänne. 

Mää luen kyllä edelleen myös paperia. Lehti tulee. 

Jokos alat itsellesi pian uutta puolisoa katsastella? Milloin pitää hommata, ettei jää ilman? Onko mahdollista, että sama kelpaa uudelleen. Onko se edes kanssasi samassa parvessa? Entä poikasesi? Lauluko vaan taas ratkaisee? Entä ulkonäkö ja luonne. 

Keltasirkku:

Osa poikasista on samassa parvisessa, osa lähti etelään... kuulema jotkut ihmisetkin lentävät sinne. Eikä toki itse, vaan konesiivin. Onko teillä ihmisillä omat parvet? Vaihdatteko puolisoa joka vuosi vai oletteko yksinaviollisia? Ratkaiseeko lauluääni? Omani on ihku, laulaa kauniimmin kuin kukaan. Pidän sen viel ainanki tämän pesimiskauden. Lunta tulvillaan, pähkinäpiiloseni jäi lumen alle, pyrähdämpä hakeen lisää, jos ihmislapsi on muistanut lisätä. Tapaan ehkä ystävääni Punatulkkua samalla.

Kivaa, että sulla on ystävänä punatulkku. Olen yllättynyt, että otat saman puolison seuraavaksikin kesäksi  mutta järkeväähän se on. 

Me ihmiset ollaan vähän niin kuin joutsenet. Parasta olisi sama puoliso eliniäksi, mutta jotkut vaihtavat kyllä. Se on surullista. Enemmän me perheinä ollaan. Parvia muodostuu työn vuoksi väkisinkin. 

Hahaa, no ei ratkaise yleensä lauluääni, paitsi ehkä naapurilla, kun siellä molemmat on laulaneet oopperassa. Mulle ainakin luonne ratkaisee. Mietitkö sinä parisi luonnetta ollenkaan? Että hoitaako hommansa ja on kiva sulle ja poikasille. 

Vai on siellä lunta. Täällä Turussa ei ole lainkaan lunta. 

Tsirk,  tsirk

Täällä sataa lunta. Vähäinen on lumipeite meidän metsissä. Kevät koittanee pian, tuoksukin sen kertoo. Onko teidät ihmisetkin rengastettu? Että elintapojanne tutkijat seuraa. Meillä lintusilla on rengas jalassa, teillä sormessa...

Tartteisimme hiukan apueinestä vielä, ennen kuin kevät tuo silmut ja kesä siemenet.

"Kyllä hevonenkin oppii korttia pelaamaan, se riippuu ainoastaan siitä, että paljonko sähköpiiskassa on voltteja."



- Purppuravyöhyke

Me ihmiset rengastelemme itse itseämme. Osa renkaista on rakkauden ilmaiseminen. Siis että on varattu. 

Kohta se kevät tulee ja saamme taas seurata teitä lintuja pesimäpuuhissa. Se on mukavaa. Samoin kaverisi perhosen ja perhosen seuraaminen on hauskaa. 

Tsirk tsirk

Näin ystävääni punatulkkua, se oli rengastettu!!! Joku ihminenkö sitä rakastaa? Outoa minusta. Sanoi hiukan nippasseen sen, kun rengas laitettiin, onneksi pääsi lentoon. Sattuuko teillä ihmisillä rengastus vai se, kun otetaan pois tai vaihetaan uuteen?

Keltasirkku

Kyllä sitä punatulkkuystävääsi varmaan moni ihminen rakastaa. Mutta linnun rengas on siksi, että linnun elämää halutaan seurata. Yksilö tunnistetaan renkaan avulla. Lintuja voidaan pyydystää verkolla rengaatettavaksi tai rengastaa poikaset pesässä. Nyt on punatulkut vihdoin tulleet ihmisten ruokintapaikoille. Varmaan tähän saakka olivat metsässä. 

Jos näet ihmisen kiipeilevän puussa nippu pieniä renkaita kädessään, niin mene hänen luokseen ja ojenna jalkaasi, jos sinäkin saisit renkaan. 

Ihmisellä jos laitetaan korvaan rengas, niin se vähän sattuu mutta sormissa olevat renkaat ei. Kaikki renkaat on ihmisellä koristuksena. 

Punatulkku täs

Löysin ystäväni Keltasirkun höyheniä ja jäännöksiä... kissa lienee saattanut ystäväiseni ikiuneen, olihan jo ikääntymistäkin...

Linnut ei itke, niinkuin olen nähnyt ihmismiesten tekevän... lauluni vaimenee molliin