Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Oho, aikamoinen hevonen!

"Nyt alkaa jo nukuttaa. En ehkä ole lähdössä ainakaan vähään aikaan sinne bosniaan"

Tuokin on Aman sanomaa viime syksyltä. Se usein taisi kirjoittaa vähän verhotusti, mutta nyt kun viestit lukee tarkkaan, niiden sisältö tuntuu erilaiselta. Uskollinen se varmasti on, siitä olemme samaa mieltä. Joten jos kaikki menee hyvin, se kyllä palaa tänne kokemusta rikkaampana. Siihen minä luotan. Ja jos se otetaan jossain sivistyneessä maassa kiinni, sirun avulla se osataan kyllä palauttaakin.

Tämä neiti lähtee nyt iltaa viettämään ihanassa seurassa. Eli tänään en pysty enää kirjoittelemaan. Mutta äiti sai meille huomiseksi ratsastusajan Aman vanhaan talliin. Äiti ratsastaa Aman ihastuksella Freesialla ja minä Ringolla. Tulee huisin kivaa, ellei ole aivan hirveän kuuma! -Isa

Minä taas luin aikoinaan nuo viestit sillä mielellä, että se ei sinne oikeasti kaihoa, vaan haluaa mieluummin elää turvallisessa laumassa ihmisen hoitamana. Jäi sellainen fiilis, että se kyllä nauttii elämästään mieluummin näin kun on turvallista.

En millään jaksa uskoa, että se olisi lähtenyt sinne. Se on niin pelokas. Ei uskaltaisi millään. Terapeutti vaan halusi kääntää huomion pois töppäilyistään.

Mukavaa iltaa ja hauskaa, kun pääset huomenna ratsaille toisella hevosella.

Lisään äskeiseen viestiini, että hyvä, kun lisäät aina nimiin kuvauksen nimen omistajasta.

On niin vaikeaa pysyä mukana, kun nimiä on paljon.

Hevosena voi osallistua poliisin partiointiin vaikka helsingin kontulassa. Ei niillä muuta virkaa tunnu olevan kuin näyttäytyä siellä. Känniset haluaa ottaa kuvia ja poliisit ihan mielellään myöntyy siihen sen sijaan että ajaisivat juopot pois yleiseltä paikalta joka kuuluisi heidän tehtäviinsä. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Sitten hän kaivoi taskustaan kynän ja palan paperia ja kirjoitti niihin Laurin kertoman numero-kirjain-yhdistelmän: 805MA. Minua alkoi huimata kun hän kirjoitti sen alle isoin kirjaimin BOSNIA. Ja aivan totta, kirjoitusta nopeasti katsottaessa numero kahdeksan voi hahmottua suureksi B-kirjaimeksi ja numero viisi S-kirjaimeksi, etenkin kun muut hevoset olivat kävelleet ilmeisesti monta kertaa viestin päältä. N- ja I-kirjaimet olivat sitten ehkä sijainneet lähellä toisiaan ja vähän vinossa niin ne olivat sulautuneet joksikin, mikä näytti M-kirjaimelta. O ja A olivat säilyneet muuttumattomina. Sillä hetkellä tajusin, että hän oli todennäköisesti ratkaissut tämän maahan tehtyä kirjoitusta koskeneen arvoituksen. Amadeus on itse lähtenyt saaresta ja kuvitellut löytävänsä Bosniaan! Vaikka vielä eilen tunsin inhoa siinä edessäni istuvaa miestä kohtaan, hänen oli pakko nähdä, että arvostin hänen ajatustyönsä tuloksia ja olin niihin enemmän kuin tyytyväinen. Siitä huolimatta minä puhkesin itkemään. Toisaalta ilosta, koska Amaa ei olekaan kenenkään toimesta viety, toisaalta siitä lohduttomuuden tunteesta, että se ehkä juuri tälläkin hetkellä harhailee jossakin ja kohtaa monia vaaroja, jotka voivat koska tahansa tehdä sen hassusta yrityksestä ja elämästä lopun. Miten höperö ja yksinkertainen se lopulta kuitenkin on, ja omapäinenkin! Vaikka en minä osaa sille vihainen olla. Mutta onhan se selvää, ettei se koskaan Bosniaan pääse eikä löydä. Sitä ennen se on sata kertaa otettu kiinni ties missä syrjäseudulla ja siitä on tehty jonkun juhta tai harrastushevonen. Tai sitten sudet ovat sen piirittäneet ja syöneet. Tai onko joku nälkäinen ihminenkin voinut nähdä siinä lähinnä ravintoa? Voi, kunhan vain ei! Tai sitten se on hukkunut johonkin virtaavaan koskeen. Tai kuollut auton alle tai ihan mistä muusta syystä vain. Itkuksi tämä menee nytkin. Voi, Ama, mitä sinä menit tekemään! Nyt minäkin jo alan olla sitä mieltä, että ajatus vapaasta kesästä saaressa ei todellakaan ollut hyvä! -Isa

Jestas, Isabel, noinhan sen täytyy olla! Aivan varmasti Amadeus on kirjoittanut paikan nimen, mitä kohti se on saanut päähänsä lähteä! Ja kyllähän tosiaan aikapäiviä sitten täällä siitä laumasta kirjoiteltiin. Mutta minä en moista olisi kyllä muistanut.

Ja vaikka minäkin olen ensisijaisesti huolissani siitä, mitä sille on matkalla tapahtunut niin samalla olen kyllä aivan tyrmistynyt. Jos Bosniaan lähtö pitää kutinsa, miten ihmeessä Amadeus on voinut tehdä sellaisen tempun Katrinalle? Ja muutamalle muullekin nimeltä mainitsemattomalle? Ja täällä palstalla sen kanssa olleillekin? Tuntuu kuin se olisi pettänyt teidät osallistujat hyödyntämällä täältä saamiaan tietoja ja ottamalla sitten kylmästi hatkat! Vai mitä ajattelette? Juuri nyt kaduttaa, että edes toimitin sille tablettia. Ja vielä kuukausikaupalla!

Siitä huolimatta toivon, että saan nämä mielipiteeni sille vielä jonakin päivänä korviin kuiskata. Niin tylsä ja rasittava temppu kuin tämä karkaaminen onkin, Amadeus on siitä huolimatta minulle rakas ystävä ja suurenmoisin tuntemani hevonen, vaikkei oma olekaan.

Lauri

Lauri, toivottavasti tosiaan saat vielä sen korviin kuiskailla.

Mutta en kyllä millään usko, että se olisi tuollaisella tempulla pettänyt omistajansa ja meidät kaikki.

Mieti nyt esim sitä, että kyllä se tietää bosnian olevan hyvin kaukana ja se tietää, ettei se sinne voi mitenkään löytää. Sehän on kehunut paikallistuntemuksellaan. Eli tajuaa, minne löytää ja minne ei. Ei sillä ole mitään mahdollisuutta luulla löytävänsä jonnekin tuntemattomaan paikkaan.

Ja toisaalta se on niin pelokas, että ei se yksin edes lähtisi minnekään sille tuntemattomille seuduille. Koko ajan on korostanut pelkojaan. Lisäksi se on laumaeläin. Se tietää laumahommat paremmin kuin ihmiset. Se ei voi kuvitella äkkiä piipahtavansa laumassa. Sillä on faktat selviä.

Ja tuo viesti. Kyllä se on huomannut, miten jäjet katoavat hiekasta. Ei ole voinut olettaa, että ne olisivat siinä Laurin tullessa tai kukaan niitä sitä ennen edes mitenkään noteeraisi (kuten kuitenkin tapahtui)

Mutta erityisesti, ei se olisi tehnyt noin omistajalleen. Eikä muillekaan ystävilleen. Petos! Se tiesi, että se noudetaan. Sillä olo hyvä siellä saaressa omassa laumassaan. Ei mitään tarvetta lähteä.

Tulkaa uudetkin mukaan kirjoittelemaan.

No, luulisi sen jo pian löytyvän. Ehkä palaa sinne laidunsasren låhelle, josta kesähoitajat sen älyävät ottaa kiinni. Sehän ei helposti eksy. Kehui, mit3n toiset saattavat eksyä, mutta se ei.

Jos on villiintynyt ja ei halua tulla kiinniotetuksj niin voidaan nukutuskiväärillä tainnuttaz. Löytyy ennemmin tai myöhemmin ja saadaan taad ruotuun tämä ongelmahevonen.

Varmaan palaa sinne, mistä lähti.

Sillähän on hyvä suuntavaisto.

Olimme tänään ratsastamassa vaikka oli ylettömän kuuma päivä. Auttoi vähän kun lähdimme jo aamupäivällä, mutta kyllä loppumatkasta meillä molemmilla oli jo aivan tukala olo, ja nähtävästi hevosillakin. Otimme ensin vähän aikaa tuntumaa kentällä. Minähän en ole maastossa tai teillä kunnolla ratsastanut kuin vasta kaksi kertaa ja äidillä taas oli allaan hevonen, jolla hän ei ollut koskaan ratsastanut.

Freesia oli kyllä upea näky! Olen sitä nähnyt vain tarhassa ja laitumella matkan päästä, mutta nyt pääsin ihan tuntumaan. Sen karva on kaikkialta kiiltävän mustaa eli hellepäivissä on etenkin sillä varmasti kestämistä. Freesialla on mielettömän tuuhea vapaana liehuva harja ja myös häntä on upean näköinen paksuine laineikkaine jouhineen. Sitten pitkää karvaa on vielä kavioiden päällä, ja kokonaisuutena se näyttääkin vähän joltain mahtavan velhon tai muskettisoturin ratsulta. Lisäksi sen liikkeet ovat vielä jotenkin korostuneet eli olin ihan haltioissani kun katselin sen kulkevan äidin ohjauksessa. Minulla oli tuttu turvallinen ja luotettava Ringo, jonka kanssa tulen jo aika hyvin juttuun. Vaikka se on ehkä jopa pikkuisen laiska, se sopii minulle, koska joskus ehdin antaa oikeat avut ennen kuin se on vielä ehtinyt totella antamiani vääriä!

Päätimme ratsastaa Aman kotitilalle ja käydä moikkaamassa sen omistajaa jos hän sattuisi olemaan kotona. Täällä on nyt jo muutaman kerran käynyt ilmi hänen nimensä, joten ehkä minäkin voin käyttää sitä. Oikeasti hän on siis Katrina, mutta useimmiten häntä sanotaan Katriksi. Kuljimme tänään melkein koko matkan käyntiä kuuman sään vuoksi. Äiti vain muutaman kerran lisäsi kulkua raviin kun sattui sopiva varjoisampi metsäosuus ja kyllä Freesian ravia tosiaan kelpaa katsoa! Uljaasta ja villin oloisesta ulkomuodostaan huolimatta se oli äidin mukaan kuitenkin ihanteellinen ratsastettava eli ei aiheuta painetta ohjia piteleviin käsiin, mutta ei myöskään ole ”tyhjä” eli pakene ohjien vaikutusta. Silloin hevosen sanotaan kulkevan kuolaintuella, mikä on ratsastettaessa ihanteellinen tilanne. Minä olen käsistäni vielä niin epävarma, että en edes osaa sanoa, kulkiko Ringo kuolaintuella, mutta ei se ainakaan tuntunut välttelevän ohjasapujani. Ehkä se pikemminkin sitten painoi ohjille, mutta saattoi olla, että minä pidinkin niitä liian löysinä.

Meillä oli hyvä onni, koska kun saavuimme Peterin ja Katrin kotiin, he olivat molemmat puutarhassa. Peter oli juuri lähdössä ajamaan ruohoa kentältä ja tiensivuista ja Katri kitki kukkapenkeistään rikkaruohoja. Hän tervehti meitä iloisesti ja kehotti laskeutumaan ratsailta. Hän oli omien sanojensa mukaan pienen tauon tarpeessa ja lähti hakemaan sisältä mehua. Meitä hän kehotti viemään hevoset tallin varjoon ja laskemaan niille sankoihin vettä. Kun menimme lähemmäs aitauksia, Paco ja Hasse löntystelivät kohti ja valpastuivat tarkastelemaan meitä ja tarkemmin ottaen varmasti nimenomaan hevosiamme. Hasse minusta kyllä selvästi viestitti Ringolle muistavansa sen ja sai vastauksenkin. Freesiankin se varmasti muisti, mutta kun Paco oli molemmille vieras, se käyttäytyi paljon varautuneemmin.

Jätimme hevoset juomaan ja palasimme pihaan. Katri kaatoi meille juotavaa ja otti heti alkuun puheeksi Amadeuksen kohtalon. Äiti oli paitsi minulta, myös häneltä jo puhelimessa kuullut asiasta. Katri oli katoamisesta aivan tolaltaan ja edelleen hänen silmänsä kostuivat hänen puhuessaan. Minusta oli aivan kauheaa seurata hänen tuskaansa sivusta ja vielä ikävämmäksi oman oloni teki se, että en voinut kertoa hänelle Amadeusta koskevaa asiaa, joka omasta mielestäni osoitti tapahtumien kulun melko varmasti. Toisaalta Amadeus oli ja pysyi poissa, joten en tiedä olisiko tieto sen karkaamisesta edes häntä lohduttanut. Mutta ehkä mikä tahansa vihje kadonneen kohtalosta olisi tervetullut, niin ainakin itse mielessäni ajattelin. Ainoa mitä saatoin tehdä, oli yrittää valaa uskoa siihen, että Amadeus vielä palaisi. Onhan se kuitenkin tavallista hevosta huomattavasti etevämpi ja ymmärtävämpi, joten ei se ehkä ajaudu yhtä helposti vaaraankaan. Kaiken surunsa keskellä Katri kaikesta huolimatta toivotti meidät molemmat tervetulleiksi ratsastamaan jos kävisi niin ihmeellisesti ja iloisesti, että Amadeus jostakin taas esiin ilmestyisi.

Kuulostaapa hienolta hevoselta tuo Freesia.

Kiinnostava kuvaus ratsastamisestasi. Luin mielelläni. Mukavaa, kun pääset jo sinäkin kunnolla matkaratsastuksille äitisi kanssa yhdessä.

Nimenomaan tuo, että Amadeus on hevoseksi hyvin älykäs, tekee sen, että kyllä se vielä löytyy ja palaa takaisin.

Aman lisäksi Katri kertoi heidän häämatkastaan. He olivat Peterin kanssa ajaneet omalla autollaan Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan, missä he olivat asuneet jonkin aikaa Katrin vanhempien luona. Saksasta he olivat ajaneet edelleen Itävaltaan ja Sveitsiin, missä olivat majoittuneet hotelliin ja retkeilleet Alpeilla. Tämän ketjun kannalta oleellista oli se, että Etelä-Saksassa he olivat käyneet Aman synnyintilalla. Siellä heidät oli otettu vieraanvaraisesti vastaan ja vaadittu jopa jäämään yöksi. He olivat tavanneet paljon isäntäperheen sukulaisia, mukaan lukien heidän lapsensa Kirstenin ja Erican. Erityisen mieleenpainuvaa Katrista oli tavata taas Kirsten, joka oli perheen lapsista vanhempi ja siis hän, joka Amadeuksen selästä pudottuaan vammautui. Kirsten liikkui edelleen pyörätuolilla, vaikka vuosien myötä pieni osa jalkojen tunnosta olikin palautunut. Tulevaisuus kilpahevosten kanssa oli vaihtunut oikeustieteen opintoihin ja hän oli nyt viittä vaille valmistunut. Pikkusisko sitä vastoin oli ottanut tavoitteekseen menestyä kilparadoilla. Katri kertoi, että lähtöpäivän aamuna heidät oli pyydetty Erican ja hänen äitinsä kanssa ratsastamaan. He olivat silloin myös nähneet Amadeuksen emän, joka on jo 18-vuotias. Retken jälkeen heidän vierailunsa oli päättynyt, mutta aivan lopuksi Kirsten oli esittänyt toiveen saada tulla katsomaan joskus Amadeusta Suomeen. Katri oli toivottanut hänet jo tänä syksynä tervetulleeksi. Silloin ei kukaan vielä voinut aavistaa, miten Amadeuksen kanssa kävisi!

Meillä oli kahden tunnin tiukka aikaraja, joten juteltuamme valmistimme Ringon ja Freesian paluumatkaa varten. Ne odottivat tallin edustalla riimuissa, jotka oli laitettu suitsien päälle. Se on kuulemma käytännöllisin tapa jos hevosen pitää hetken aikaa odottaa paikallaan. Silloin välttyy edestakaiselta riimun ja suitsien päälle laittamiselta ja pois ottamiselta. Siitä sitten kipusimme selkään ja ratsastimme keskipäivän porottavassa auringonpaisteessa takaisin lähtöpaikkaamme. Oli aika hiljaista niin luonnossa kuin äidin ja minunkin kesken. Yhtä ja toista kuitenkin pyöri mielessäni kun hiljalleen kuljimme pölyävää soratietä pitkin. Perillä saimme luvan suihkuttaa hevoset tallissa. Ne taisivatkin nauttia viilennyksestä oltuaan pitkään auringossa. Äiti ja minä saimme sen sijaan odottaa omaa suihkuamme kotiin asti. -Isa

Ohhoh, tapasivat Amadeuksen emän!! Amadeus olisi pitänyt ottaa tuolle häämatkalle mukaan :) Ei se sitten olisi hävinnytkään. Olisi ollut ikionnellinen.

Katrin olisi pitänyt testata, osaako se lukea ja kirjoittaa. Mutta eihän Katri tiedä Amadeuksen taidoista.

Riimu laitetaan suitsimaan päälle. En oikeen tajua. Se kovempi suora juttu nostetaan jotenkin sen kädessä pidettävän päälle.

Kiitos viestistä Isabel

Vierailija kirjoitti:

Riimu laitetaan suitsimaan päälle. En oikeen tajua. Se kovempi suora juttu nostetaan jotenkin sen kädessä pidettävän päälle.

Hevosella on suitset, kun sillä ratsastetaan. Suitsiin kuuluu kuolaimet ja ohjat. Riimussa niitä ei ole ja sitä käytetään hevosella, jotta sitä voi taluttaa ja että sen saa riimusta kiinni. Ohjista hevosta ei saisi sitoa kiinni, ettei se pelästyessään vahingoita suutaan ja leukaansa.

Riimun voi kuitenkin väliaikaisesti pukea suitsien päälle kun hevosella vielä ratsastetaan, mutta se pitää vähäksi aikaa kiinnittää johonkin odottamaan tai lepäämään. Silloin ei tarvitse ottaa suitsia pois ja taas uudelleen laittaa niitä päälle eli selviää vähemmällä työllä. -Isa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riimu laitetaan suitsimaan päälle. En oikeen tajua. Se kovempi suora juttu nostetaan jotenkin sen kädessä pidettävän päälle.

Hevosella on suitset, kun sillä ratsastetaan. Suitsiin kuuluu kuolaimet ja ohjat. Riimussa niitä ei ole ja sitä käytetään hevosella, jotta sitä voi taluttaa ja että sen saa riimusta kiinni. Ohjista hevosta ei saisi sitoa kiinni, ettei se pelästyessään vahingoita suutaan ja leukaansa.

Riimun voi kuitenkin väliaikaisesti pukea suitsien päälle kun hevosella vielä ratsastetaan, mutta se pitää vähäksi aikaa kiinnittää johonkin odottamaan tai lepäämään. Silloin ei tarvitse ottaa suitsia pois ja taas uudelleen laittaa niitä päälle eli selviää vähemmällä työllä. -Isa

Oli onko se riimu sellainen, joka on vanhoissa elokuvissa esim puinen ja siinä on 2 pitkää sauvaa ylöspäin, joista voi tarttua hevoseen ja ohjata sitä maasta käsin.

Se sitten nostetaan ohjainten päälle. Hmm. Missä se oli ennen kuin se nostettiin ohjainten päälle.