Äiti on vähän väsynyt
Mun tekis mieli huutaa ääneen miten paha olla mulla on, mut mitä vitun hyötyä siitä on kun kukaan ei välitä? Tekis mieli huutaa ja riehua ja kuuluttaa koko maailmalle miten paljon mun tekis mieli vaan kuolla pois ja hävitä tältä typerältä planeetalta. Romahtaa ja olla ees yhen kerran vittu jaksamatta..
Mutta ei, joka aamu mä herään, hymyilen, hoidan lapset, vien ne tarhaan, meen töihin, haen lapset, hoidan lapset niinkuin hyvän äidin kuuluu ja illalla itken itseni uneen ja toivon että huomenna joku älyää ajaa mun päälle.
Kommentit (6)
Tuttu tunne mutta mä olenkin ollut/olen masentunut. Hain apua, tosin sekään ei aina auta tai lääkkeet. Pitää oppia vaan elämään ja nauttimaan pienistä jutuista. Välillä elämä on suorittamista ja välillä taas on niitä valonpilkahduksiakin. Niitä pitää vaan jaksaa odottaa ja ei pidä asettaa liian korkeaa rimaa itselleen vaan tehdä niitä mieluisia asioita ja ei pidä pyrkiä mihinkään täydellisyyteen, koska sellaista ei edes ole. Pärjäämistähän tämä elämä pitkälti on.
Mä kävin 10 vuotta terapiassa ja mussutin lääkkeet kiltisti eikä niistä ollu mitään hyötyä. En jaksa olla edes enää niistä pienistä asioista iloinen, ois ihana kun vois vaan nukkua ja kun heräis kaikki paska ois poissa ja mitään kamalaa ei ois koskaan tapahtunu mulle. Mut lapset tarvii äitiään. Kukaan lähipiirissä ei tiedä tästä.
Sama täällä... Kirjoituksesi sai mut pillahtamaan itkuun...
Lapset huutelee pelaamaan jotain lautapeliä. En tosiaan jaksaisi, enkä haluisi, mutta kyllä mä kohta meen silti ja toivon ettei olis kovin pitkä peli...
[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 14:27"]Sama täällä... Kirjoituksesi sai mut pillahtamaan itkuun...
Lapset huutelee pelaamaan jotain lautapeliä. En tosiaan jaksaisi, enkä haluisi, mutta kyllä mä kohta meen silti ja toivon ettei olis kovin pitkä peli...
[/quote]
Tiedän tunteen. Lapsiani mä rakastan ja niiden takia en vielä itseäni lahtaa. Haluan tietää että pärjäävät ilman.. Onneksi oon hyvä esittämään, tai sitten ovat niin pieniä että eivät vielä tajua.
jatkuu: rakastan lapsiani, ne on ainoo syy miks en vedä itteeni jojoon. Nytkin makaan sängyllä, katselen harmaata ilmaa ulkona ja toivon että aika menis nopeemmin , että lapset kasvais ja pärjäisi ilman minua..