Mieheni ei ole tyytyväinen mihinkään mitä lapseni tekee
Mieheni ei ole lapseni isä ja ovat tulleet ihan hyvin toimeen, leikkivät toisinaan ja katsovat telkkaria. Ongelma on se, että ihan sama mitä lapseni tekee, niin tekee hänen mielestään väärin. Ei sitä sano mutta itse näen kuinka hänen hermoa kiristää ja välillä nalkuttaa minulle asiasta. "lapsen kuuluu itse voidella leipä" lapsi on siis ekaluokkalainen ja teen hänelle aamupalan valmiiksi, näin ei kuulemma kuulu tehdä, vaan lapsen kuuluu se itse tehdä. Lapsi on ainokainen ja opettelee vasta yksin olemaan kotona ennen kouluu lähtöä. "lapsi laittoi ihan liian paljon mehua lasiin" kun oli tiivistettä laittanut itse. No tokaisin, että ompahan itse tehnyt mehunsa enkä minä. "lapsen kuuluisi nukkua omassa sängyssä" kun viikonloppuisin saa nukkua olohuoneessa levitettävällä sohvalla. Mies ei näin ollen kanssamme viikonloppuiltoja ole kanssamme olohuoneessa vaan menee ajoissa makuuhuoneeseen. Koska eihän me kaikki ilmeisesti mahduta sohvalle kun lapsikin siinä on. Lapsi ei huomaa tätä käytöstä, mutta itse alkaa kiristämään hermoa. Jos otan puheeksi, niin minulle aletaan raivoamaan ja pidetään viikon mykkäkoulu. Jaksaako tällästä jatkaa?
Kommentit (28)
Itse olen tästä myös ottanut sellaiset fibat, että miehen mielestä kasvatan väärin, kun kasvatan eri tavalla kun hänet on kasvatettu. Ja kyllä näköjään tulikin mahtimies aikuisena. Ehkä taas haluan että lapseni ei olisi ihan yhtä nihkeä aikuisena kuin hän on. Tiedä sitä.
Käyttäjä40538 kirjoitti:
Tästä olen juuri kysynyt että onko omassa lapsuudessa jotain, joka nyt ärsyttää minun lapseni kohdalla. Olen kysynyt että pitäisikö perunat kaivaa itse omasta maasta ja lypsää Maito navetan lehmästä niinkuin ennen vanhaa. Ajat kun muuttuvat.
Kun olen viitannut hänen lapsuuteen niin on alkanut viikon mykkäkoulu. Ilman vastausta kysymykseen.
Olen myös kuullut että muutkin tekee aamupalat valmiiksi mutta minun ei kuuluisi. Itsekin olen oikein omatoiminen vaikka lapsena on aamupala tehty valmiiksi ennen koulua.
Tuo ei kovin hyvää ennusta, että ei suostu puhumaan asiasta vaan ryhtyy mykkäkouluun. Jotain siellä selkeästi ajatuksia ohjaa, mutta joko ei osaa tai halua tai uskalla niitä sanoittaa. Tekisin miehelle selväksi, ettet aio altistaa lastasi jatkuvalle väheksymiselle, joten joko mies lopettaa sen kokonaan tai selvitätte yhdessä mistä ja miksi se kenkä puristaa. Tai, tiedät kyllä mikä se kolmas vaihtoehto on.
No siis minua häiritsee tässä eniten miehen käytös ylipäätään. Kontrollointi, henkinen väkivalta jota mykkäkoulun pitäminen on. En olisi tuollaisen miehen kanssa, oli lapsia tai ei.
Hienoa, että olet havainnut tämän ongelman ja haluat ratkaista tilanteen lapsesi parhaaksi. Ero on varmasti paras ratkaisu, vaikka se onkin ikävää. Kaikkea hyvää AP ja mukavaa syksyä.
Sanoilla on valtava vaikutus siihen, millaisen kuvan lapsi itsestään rakentaa. Tärkeintä on huomioida ja kiittää lapsen hyvistä teoista, vaikka kuinka pienistä. Näin hän rakentaa itsestään vahvaa persoonaa, joka selviää elämän haasteista.
Vähättely jopa jatkuva moittiminen tuhoaa tätä kapasiteettia, kutistaa lasta. Toki huonosta käytöksestä ja virheellisestä toiminnasta pitää antaa palautetta jopa sanktioita mutta samalla on kerrottava, miten asia tulisi tehdä paremmin.
Persoonan haukkuminen johtaa masennukseen helposti.
Ottakaa tavoitteeksi sanoa lapselle vähintään kolme kertaa päivässä "hienoa, "hyvin tehty", "toimitpa esimerkillisesta" tms. Hyvistä teoista, lapsen upeista ajatuksista tai muista asioista löytyy kyllä kiittämistä.
Sanat ovat ainoa keino, joilla vaikutamme toisen mieleen. Sitä voimme tuhota tai vahvistaa sitä.
Mies puhuu asiaa.