Partio - millainen harrastus?

meidän pojan ryhmässä kaikki muut olivat tyttöjä ja innostus sitten hiipui pikkuhiljaa.

Minusta se on ollut kiva harrastus ja tytötkin on tykänneet. Poika meillä ei partiolle jostain syystä lämmennyt vaikka kävi sitä puoli vuotta kokeilemassa. 7-vuotiaat opettelevat leikin varjolla kaikenlaisia taitoja ja suorittavat merkkejä. Leirejäkin on (1-2 yön).

Meillä esikoinen aloitti partion just ekaluokalla, eli 2v sitten. On tykännyt paljon, sehän on lähinnä leikkiä näillä pienillä partiolaisilla. Meillä tuo esikoinen kun on arka ja syrjäänvetäytyvä tyyppi niin on tehnyt todella hyvää hänen itsetunnolleen, kun sattuu olemaan hyvähenkinen ryhmä partiossa. On olleet metsäretkilläkin alusta saakka ja partioleirillekin osallistui tänä kesänä. Suosittelen kyllä kokeilemaan, täällä ainakin sai ns.ilmaisjäsenyyden 3kk ajaksi, että jos ei tunnukaan mieleiselle lapsesta niin ei tule kustannuksia turhaan.

Sekä omasta, että poikani puolesta.

Pienimmät partiolaiset leikkivät paljon, harjoittelevat veistämään, ehkä leipovat/ kokkaavat, opettelevat kartan käyttöä, opettelevat luonnossa liikkumisen "sääntöjä", retkeilevät silloin tällöin.



Meillä on tokalle menevä poika ja odottaa kovasti jo partion alkamista kesän jälkeen. Kesäleiri oli kesän kohokohta.

ja ovat ns. meripartiolaisia. Partiolla on oma purjevene, millä tehdään ilta- ja viikonloppupurjehduksia, kesällä pääsee pidemmällekin.

Muuten meille kävisi, mutta se Jessen tuputtaminen on mahdotonta!

meidän poika aloitti, mutta vaihtoi partiota. Ekassa paikassa vetäjät oli ihan junnuja ja pojat elivät kuin pellossa. Ei siis kannata lopettaa ensimmäiseen huonoon kokemukseen.

ensiapua (mitä tehdä kun tulee haava), suunnistuksen alkeita, retkeilyjärkeä siis esim. millaisissa kohdissa jää on yleensä heikkoa ja mitä saa / ei saa tehdä luonnossa, rinkan pakkaamista. Leikkiminen on suuri osa sudareitten kokousta.

Aika monessa partiossa uskonto ei nyt näy juuri lainkaan, ei voi todellakaan puhua uskonnon tuputtamisesta. Löysää vähän ja käy tutustumassa, tuskin ne muutamat mahdolliset uskonnolliset asiat sun lapsestasi uskovaista tekevät.

partio on selkeästi kristillinen toimintamuoto ja aatteellisesti sitoutunut. Partiovala vannotaan kirkossa ja oek partiolaulukirjassa on paljon kristillisiä lauluja, hyvin suuren osan lippukuntien rahoittajista on seurakunta ja monilla seurakunnilla on ihan omat lippukuntansakin.



Minäkin vastustan sitä, mutta toisesta syystä; en pidä vakaumuksellisena kristittynä siitä, että uskonto ja isänmaa sotketaan toisiinsa, enkä pidä siitä, että suomenlippua tuodaan kirkkosaliin enkä siitä, että pikku partiolaiset vannovat valaansa kirkossa.

Ensinäkin kaikkissa lippukunnissa partiolupausta tai valaa niin kun toiset kutsuvat ei järjestetä kirkossa vaan se voi olla myös esimerkiksi metsässä yms.



Partio on sitoutumaton järjestö. Tosin uskontokasvatus kuuluu osana siihen, mutta niinhän sitä on myös kouluissa ja monessa muussa paikassa.



Itse olen ollut partiossa yli kaksikymmentä vuotta ja jesseä ei todellakaan tuputeta. Lauluissa on monenlaista mukana ja on paljon johtajista kiinni mihin suuntaan kallistuu.



Seurakunta on monessa lippukunnassa taustayhteisönä ja se toki vaatii oman vastineensa. Omassa lippukkunnassani se tarkoittaa että käydään kerran vuodessa kolehti kantamassa ja itsenäisyyspäivänä viedään sankarihaudoille kynttilät. Mutta mitä lippukunta saa seurakunnalta on paljon enemmän, usein kokoontumistilat on seurakunnan, samoin retkeillään srk:n mailla yms.



Eli ehkä kuitenkin suosittelisin tutustumaan lähemmin lippukuntaan/lippukuntiin mitä omalla paikkakunnalla on ja sen jälkeen arvioimaan tilanteen uudemman kerran. Siitä voi kuitenkin tulla lapsellesi ja miksei myös sinulle elinikäinen harrastus.



Juuri viikko sitten Satahanka leiriltä palanneena, voin vain suositella harrastusta kaikille.

Parempihan se on, että jälkikasvu dokailee kaupungin keskustassa kuin rämpii leirillä metsässä Jumala mielessä...



Se uskonto ei todellakaan ole päätarkoitus partiotoiminnassa!

Ei ollut kovin hauskaa mutta äidin mielestä se oli niin kehittävää, että oli käytävä.

Tykkäsin. Voisin suositella omillekin lapsilleni.

Meidän lapset todella innostuneita. Ja tulevaisuutta ajatellen musta on tuhat kertaa parempi jos mun lapset murrosiässä viihtyvät vapaa-aikana metsässä leireillen kun Jossain kaupungissa pussikaljalla pahoilla teillä!!!

tosi jees..

itse kävin partiota lapsena ja sielä oppii tosi paljon, pääsi leireille ja retkille ja suuriin tapahtumiin sekä tutustui moneen.

Partiooon kuuluu kuitenkin uskonnollinen puoli myös.. että jos ei siitä välitä niin kannattaa varmaan valita joku toinen harrastus.

Meillä poika pääsee ensi vuonna liitymään, saa toki itse päättää meneekö vai ei.. mutta aion suositella hänelle.

mutta sittemmin hieman epäilyttää: jokin aika sitten uutisoitiin sitä, miten mm. pedofilien on helppo hakeutua mukaan lasten harrastetoimintaan ja sitä kautta harjoittaa hyväksikäyttöä - näitä tapauksia on Suomessakin jo ollut. Artikkelin yhteydessä oli eri lasten harrastetoimintajärjestöjen "johtajien" kommentteja asiaan - lähes kaikkien järjestöjen johtavat tiedostivat ongelman, vain partio vähätteli asiaa "järjestömme on sen sen kaltainen, ettei meilä ole tällaista ongelmaa" tai jotain tähän suuntaan. Vaarallinen asenne.

on ihan hyvä, että nuorille annetaan vastuuta, mutta se vaatisi kuitenkin jotain kontrollia. Eräässä lippukunnassa kaksi nuorta miestä veivät sudenpentunsa metsään, joivat itse kännit päivänpäätteeksi ja kolme lasta olikin lähtenyt yöretkelle yksin metsään. Nämä nuoret miehet olivat alle 18-vuotiaita.



Partioliikettä ei myös hetkauttanut se, että eräs lapsia ohjaava henkilö sai tappo tuomion.

Meillä lapset ovat viihtyneet hyvin partiossa, ovat meripartiolaisia. Lippukunnan taustajoukoissa on paikallinen seurakunta, mutta se näkyy lähinnä siinä, että kokoontumiset ovat seurakunnan tiloissa. Ja kokoontumisten lopuksi lausutaan aina se perinteinen kiitos kuluneesta päivästä.

Itse pidän siitä, että partiossa kunnioitetaan maan perinteitä ja arvoja, ja kasvatetaan lapsista reippaita ja omatoimisia. Esimerkiksi lapset voivat osallistua itsenäisyyspäivän soihtukulkueeseen, joka päättyy sankarihaudoille. On komea näky, ja osoittaa lapsille sen, että olemme kiitollisuudenvelassa aikaisemmille polville.

Lastemme lippukunnassa sudenpentuja ohjaavat aikuiset, yleensä heillä on omia lapsia mukana ryhmissä. Venekuntalaisia ohjaavat sitten jo nuoremmat, yleensä lukioikäiset nuoret - meno on siellä välillä vähän raisumpaa.

Olen ehkä itse vähän vanhoillinen, mutta pidän partioaatteesta (itsekin aikoinaan partiolaisena ollut) ja erityisesti sen kasvatuksellisesta roolista.