Lue keskustelun säännöt.
PERHE Neljän lapsen äiti Susanna, 38, ei pidä negatiivisesta puheesta lapsiperhe-elämästä: ”Meillä ei ole ollut ikinä raskasta arkea”...
04.09.2021 |
No nämä Susannat ovatkin parhaita asiantuntijoita millaista perhe-elämän tulisi olla:
https://www.is.fi/perhe/art-2000008232685.html
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
Eli vanhemmuuden rankkuudesta ei saa valittaa?😅 tyypillinen tällainen "no miksi teit lapsia jos se ei ole kivaa 24/7"🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä äiti putkahtaa nyt joka tuutista esille
Eivät lapset ole se rankka osuus lapsiperhe-elämässä
Vaan työn ja perheen yhdistämienn
Surkeat palvelut
Koulukaaos
Muualta tulevat vaatimukset
Jatkuva haukkuminen
Eihän lapsiperhearki ole raskasta, jos on ihmisenä sellainen, että kaipaa koko ajan käytännöllistä puuhailtavaa eikä tunne tarvetta käyttää päätään.
Minulle asiasta tekee raskasta se, että tunnen jääväni koko ajan jostain paitsi. Tahtoisin kehittää itseäni enkä toistaa tylsää arkea.
Juu, lapsista saa iloa, mutta riemun hetkiä on kuitenkin kohtuullisen vähän verrattuna tasaiseen arjen pyörittämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
No johan pomppas sellaiset olettamukset ja stereotypiat että huhhuh😅 Ensinnäkin, suurimmassa osassa maailmaa vanhemmat joutuvat priorisoimaan uraansa koska vanhempainvapaita ei ole ja ruokaa pitää saada pöydälle. Ja samaiset maat ovat täynnä normaaleja ja fiksuja kansalaisia, ei sossujen "hyvien perheiden lapsia".
Toiseksi, alkuperäinen kommentoija kirjoitti, ettei tällä naisella ole uraa. Eli kyse ei nyt ole tässä siitä, että tekeekö vanhempi 80h/viikko töitä vailla lomia uraohjuksena ja laiminlyö lapsensa, vaan ihan että kyllä se naapurin Pirkko joka on vaikka opettaja nikn hänelläkin on ura. Ja jos kaikki lapsia hankkineet pitäisi jäädä vain kotiin priorisoimaan lapsia eikä saisi olla uraa ollenkaan, niin eipä tässä maassa talous olisi kauhean hyvässä jamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt kukaan oletakaan, että lasten kanssa enää maataan sohvalla, harrastetaan kuin ennen tai nukutaan takuuvarmasti öitä?
Jos nyt unohdetaan pahat sairaudet ja vastaavat, niin lapset nyt vaan vaativat tiettyyn ikään saakka 24/7 hoitajan, valvottavat, vaativat perushoidon ja kasvatuksen, syövät monta kertaa päivässä, sotkevat, meluavat, vaativat eri asioita eri kohtaa kasvua, pissaavat&kakkaavat, vaativat puhtaat vaatteet, ulkoilun ja pesun, käyvät läpi eri vaiheita, uhmaavat, kiukuttelevat ja sairastavat. Vaativat lääkärit, neuvolat, ulkoilut, kodin kunnossa, rahaa menee. Sellaista elämä on.
Tahtomaton yksinhuoltajuus ja vakavat sairaudet ovat tietenkin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kiva.
Hän elää elämää jossa ei pyriyä mihinkään sen kummempaan. Ei ole uraa eikä muutakaan. Lähilaavu riittää.
Monelle jo tommoseen tyytyminen on kriisi itsessään.
Niin no… elämä on valintoja, eikä kaikkea voi saada. Jos on niin tärkeää kehittää itseään ja luoda uraa, kannattaa ehkä sitten keskittyä siihen ja suosiolla jättää lapset tekemättä. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista, ja jos tietää ettei siihen pysty sopeutumaan niin mikä pakko on sitten lisääntyä?
No ei ole paljon tulevaisuutta ihmiskunnalla jos vain tommoset pöntöt pallopäät lisääntyy.
Ei kyllä se on niin, että niiden vanhempien lapsista kasvaa täyspäisiä aikuisia joiden vanhemmat priorisoi vanhemmuuden työuransa edelle. Urakeskeiset vanhemmat jättävät helposti lapsensa liiaksi omassa varassaan kasvamaan, ja se kyllä kostautuu myöhemmin. Nämä on niitä ”hyvien perheiden lapsia” siellä lastensuojelussa ja lastenpsykalla, joilla pitäisi olla näennäisesti kaikki kunnossa, mutta oikeasti heillä ei ole koskaan ollut vanhempia.
No johan pomppas sellaiset olettamukset ja stereotypiat että huhhuh😅 Ensinnäkin, suurimmassa osassa maailmaa vanhemmat joutuvat priorisoimaan uraansa koska vanhempainvapaita ei ole ja ruokaa pitää saada pöydälle. Ja samaiset maat ovat täynnä normaaleja ja fiksuja kansalaisia, ei sossujen "hyvien perheiden lapsia".
Toiseksi, alkuperäinen kommentoija kirjoitti, ettei tällä naisella ole uraa. Eli kyse ei nyt ole tässä siitä, että tekeekö vanhempi 80h/viikko töitä vailla lomia uraohjuksena ja laiminlyö lapsensa, vaan ihan että kyllä se naapurin Pirkko joka on vaikka opettaja nikn hänelläkin on ura. Ja jos kaikki lapsia hankkineet pitäisi jäädä vain kotiin priorisoimaan lapsia eikä saisi olla uraa ollenkaan, niin eipä tässä maassa talous olisi kauhean hyvässä jamassa.
Ei ole uraa.
Hän käy töissä josta on vieläpä jatkuvasti poissa koska häbellä on virka mikä mahdollistaa tämän. Käynyt varmasti myös kesäisin nostamassa palkkaa vaikkei tee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tää nykymaailma, kun ensin ollaan 30-vuotiaaksi koulussa. Eletään vapaana ja toisaalta myös suorittaen ulkoa annettujen sääntöjen mukaan ja hankitaan kymppejä. Sitte suoritetaan lasten kans, lapsen pitää oppia sitä ja tätä. Lapsi on yksi äidin pikkuprojekti, jota imetetään 5-vuotiaaksi, ja jolle tehdään yöt läpensä sormiruokia, kestovaippoja pestään rystyset valkoisina, ollaan tietoisia kaikesta, syödään vain luomuvegaania, ei telkkaria, ei herkkuja ja sitten valitetaan, kun on niin pirun rankkaa, eikä lapset koskaan yksin.
Samanlaiset äidit ehdottaa, että jospa lukisit lapsillesi 15 kirjaa, pelaisitte muistipeliä tai piirtäisitte yhdessä. Olis rauhallista ja pedagokisesti järkevää, sanavarasto laajenee.
Älä vaan laita hoitoon tai yöksi. Kiintymyssuhde ja traumat.
Litki vaan viiniä joka ruualla ja viikonloppusin, ei haittaa imetystä ja salee auttaa väsymykseen. Luomuviiniä. Älä urheile, pelaa se aika lapsen kanssa monopolya tai uunoa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät lapset ole se rankka osuus lapsiperhe-elämässä
Vaan työn ja perheen yhdistämienn
Surkeat palvelut
Koulukaaos
Muualta tulevat vaatimukset
Jatkuva haukkuminen
Tämä! Kai kuka tahansa voisi ilolla viettää aikaansa patikoimassa bebensä kanssa. Mutta kun on työtä, päiväkotirumbaa, harrastuksia, parisuhdettakin pitäisi hoitaa, isovanhempia nähdä, taloa rempata, sormiruokailla, opettaa pedagogisia leikkejä ja ei koskaan mitään ipadin ruutua tai olet surkea äiti jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein unohtuu, että Suomessa ja muutamassa muussa maassa ylipäätäänkin vain on verovaroin kustannettu vanhempainvapaasysteemi. Muualla kaikki maksetaan itse, äitiyslomaa muutama viikko ja laadukas päivähoito maksaa tonneja kuussa. Jokainen lapsen rokotuskin maksetaan itse.
Ja vain täällä vanhemmuus nähdään taakkana.
Vierailija kirjoitti:
Usein unohtuu, että Suomessa ja muutamassa muussa maassa ylipäätäänkin vain on verovaroin kustannettu vanhempainvapaasysteemi. Muualla kaikki maksetaan itse, äitiyslomaa muutama viikko ja laadukas päivähoito maksaa tonneja kuussa. Jokainen lapsen rokotuskin maksetaan itse.
Ja vain täällä vanhemmuus nähdään taakkana.
Meillä maksetaan tuloista veroa jopa 50 prosenttia.
Lastensuojelu ja valtio kyttää joka henkäystä.
Ja koko yhteiskunta huokuu lapsivihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutussa ei ollut mitään vikaa. Sanna vaikuttaa iloiselta ja elämänmyönteiseltä ihmiseltä. Hän on varmaan mukava äiti ja puoliso. Ja kuitenkin lähes jokainen katkeran kitkerä valittaja keskustelussa olisi valmis lynkkaamaan Sannan. Oikeasti!? Ootte te epäinhimillisiä, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on puhua, kun ottaa vauvan mukaan ja lähtee yli viikoksi vaeltamaan jättäen miehen yksin kolmen isomman lapsen kanssa.
Sanoi, että on tehnyt lapset viiden vuoden ikäeroilla, joten kotona ei taida olla kuin yksi vähän pienempi lapsi.
4-, 9- ja 14-vuotiaat, väitätkö, että näiden kanssa on yksin helppoa, pienin ainoa jota on hoidettava?
No ei nyt ehkä helppoa, mutta kuitenkin ihan hoidettavissa yksinkin. Varmasti olisi kyseenalaisempaa olla vauvan kanssa poissa, jos miehen pitäisi yksin hoitaa vaikkapa paria päiväkoti-ikäistä ja ekaluokkalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearjessa rankinta on henkisesti olla niin jumissa siinä lapsessa, etenkin pienenä. Kaikki menot pitää aikatauluttaa päikkäreiden ja ruokailujen ympärille. Meidän lapsi on 7kk. Pysyy hereillä max 2h kerrallaan. En koskaan olisi uskonut, että jopa 173745 kertaa yössä herääminen olisi helpompaa kun se jatkuva aikataulujen pyörittäminen päässä. Ai nyt se nukku vaan 30 min päikkärit 2h sijasta, no, se aikaistaa aikataulua 1,5h. Ruoka-ajat olisi silti hyvä pitää samoina, eli nyt ruokailu siirtyykin juuri siihen 1,5h päähän jolloin lapsi jo alkaa väsyä seuraavia päikkäreitä varten. Eli aikaistetaan ruokailua vartilla. Seuraavat päikkärkit olivatkin yllättäen 3h! Otti vissiin aamun päikkäreitä kiinni. Noh, nyt onkin kiire imettää ja samalla olisi kyllä ruoka-aika, onko nyt fiksua imettää vai annanko ensin kiinteitä. Jaa oho, nyt se simahtikin 30 min aikaisemmin kun normaalisti. Eli taas siirretään aikatauluja. Ja illalla yhtäkkiä nukahtaakin tuntia aikaisemmin kun normaalisti, joten herätys aamullakin taitaa siirtyä viiteen. Kiva.
Tällaista kun täytyy pään sisäisesti käydä läpi koko vauvan valveillaolon ajan niin pienemmästäkin sekoaa. Sitten vielä kun tuleekin joku neuvolakäynti sopivasti kesken normaalin päikkäriajan niin kaikki heittää häränpyllyä ja kiukuttelu on taattua. Tämä on ainakin itselle se äitiyden kaikista vaikein osa. Aivot ei koskaan saa levätä.
Kotiäitiys (neljä lasta ja vuosikaudet kotona) oli minun elämän parasta aikaa ehdottomasti. Komppaan Sannaa täysillä ja olen iloinen, että löytyy välillä äiti, jonka mielestä äitiys on positiivinen asia. En tosin vaeltanut nelikuisen kanssa, mutta muutoin pyörittiin joka paikassa ja matkusteltiin (lähinnä kotimaassa ja lähiseudulla) ja täyttä elämää elettiin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea juttua, mutta jos pointti on ettei lapsiperhe elämä ole raskasta, niin samaa mieltä olen. Joskus elämässä on raskaita jaksoja jokaisella, mutta ei se johdu siitä että on lapsia. Se nyt vaan kuuluu elämään! Ei lapset itsessään elämästä raskasta tee. Suurta huolta tietenkin aiheuttaa jos lapsella olisi jokin vakava sairaus, mutta jos nyt ihan tavis lapsiperheistä puhutaan niin en näe mikä siinä niin erityisen raskasta olisi. Pieniä murheita ja vastoinkäymisiä tulee, kuten ihan jokaiselle. Minkälaista ihmiset sitten olettavat että lapsiperheen arki olisi, tai minkälaista elämän ylipäätään pitäisi olla että se EI olisi raskasta?
Juuri tämä! Olen niin samaa mieltä. Tottakai kaikilla on joskus raskasta, mutta itseä on jo pitkään häirinnyt julkisuudessa toistettu mantra siitä että _lapsiperhe_ arki olisi se elämän rankkuuden lähde. Kun omasta mielestä lapset tuo merkitystä elämään (siis itselle, ei tietenkään näin ole kaikille, eli ei ole mikään piikki lapsettomille, ainoastaan kokemus omalla kohdallani) ja auttaa jaksamaan ne väistämättä ihmisen elämään kuuluvat raskaammat hetket.
Miksi olette tehneet lapsia, jos kaikki heidän eteensä tehtävät työt ovat raskaita ja vastenmielisiä.
Minullakin on lapsia, nyt jo isoja, eikä koskaan ole ollut noita teidän fiiliksiä.
Elämä on valintoja. Olette epäonnistuneet niissä!
Jos lapset ovat terveitä niin ei hedän kasvattamisensa ole liian raskasta.
Asenne kysymys, hyvät Mammat!
Eniten harmittaa tässä jutussa se, että taas laitetaan vastakkain erilaisia äitejä. Yksi patikoi vauvan kanssa ja pyöräilee synnärille ja valittaa, kun ihmiset kokevat äitiyden raskaana. Toinen loukaantuu tästä, kun ei tee samalla tavalla ja kokee toisen kiillottavan erinomaisuuttaan. Molemmat ovat varmasti ihan yhtä hyviä äitejä omalla tavallaan, joten jos ei vaan kukaan ärsyyntyisi erilaisuudesta ja kokisi tärkeenä kritisoida niitä jotka tekee eri tavalla, niin kaikki fine.
Ihanan kuvan hän antaa kyllä elämästään. On varmasti totta, että ulkona liikkuminen parantaa jaksamista. Tuollainen kuitenkin vaatii tietynlaisen mielenlaadun. "Mikä on pahinta mitä retkeillessä voisi tapahtua" - niin, siinä syy miksi en itse olisi ikinä lähtenyt vauvan kanssa patikoimaan ja yöpymään telttaan. Vähemmänkin vilkkaalla mielikuvituksella keksii kyllä kaikenlaista, eikä silloin ole vaihtoehto lähteä yksin vauvan kanssa telttailemaan.
Ura ja lapsi ei ole toisiaan pois sulkevia. Oli ehkä 50-luvulla.