Elämäni on aivan helvetin tylsää köyhänä ja yksinäisenä.
Lista mitkä asiat minua eivät kiinnosta tällä hetkellä:
Uusiin ihmsiiin tutustuminen, sarjojen katselu, kirjojen lukeminen tai kuuntelu (nukahdan). alkoholin käyttö, ruoanlaitto, metsässä kävely..
Olen viikonlopun aikana siivonnut lattiasta kattoon tämän pienen yksiöni, olen käynyt lenkillä, tehnyt viikonlopuksi ruokaa, lukenut, katsellut sarjoja, tehnyt hyvää jälkiruokaa ja norkoillut palstalla.
Tuonne kauoungille en jaksa lähteä katselemaan juoppoja ja mitä siellä muutenkaan tekisin?
Ehkäpä nyt vihdoista viimein opiskelujen ohella voisi alkaa katsomaan töitä. Ei tässä paljon muuta tekemistä keksi.
Jos olisi rahaa kävisin salilla, kampaajalla, hierojalla, shoppailemassa, syömässä ulkona ja viihtymässä ihmisten kanssa. Ehkä voisin mennä eri kaupunkeihin moikkaamaan vanhoja tuttuja.
Olen ihan lamaantunut tänne neljän seinän sisälle.
Kommentit (14)
Minä olen köyhä ja varmaan yksinäinenkin ainakin yksin mutta ei mulla oo tylsää. Se on sun korvien välistä kiinni.
Onko nämä aloitukset nykyaikaa muutaman vuoden kuluttua, kun nämä elämäntapaluuserit havahtuu siihen, että ilman töitä et ole oikein mitään. Varsinkin jos on vapaaehtoisesti työtön.
Onko ap töissä?
Vierailija kirjoitti:
Mene vaikka keräämään pulloja, jos herkkutattien hakeminen metsästä ei kiinnosta. Molemmissa tekee helposti hyvän tilin.
Oikeasti ei ihmisellä ole ongelmaa niin kauan kun on terve.
Itse sain juuri syöpädiagnoosin. Entiset vapaa-ajan ongelmat tuntuvat nyt todella mitättömiltä ongelmilta.
Hei. Minulla on ollut ja hoidettu myös. Haleja!
Mene töihin, siellä näet ihmisiä ja teet jotain hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä aloitukset nykyaikaa muutaman vuoden kuluttua, kun nämä elämäntapaluuserit havahtuu siihen, että ilman töitä et ole oikein mitään. Varsinkin jos on vapaaehtoisesti työtön.
Onko ap töissä?
Sori, luin huonosti. On opiskelija.
Jos ei halua tutustua uusiin ihmisiin, niin miksi valittaa yksinäisyyttä?
Täällä yksinäistä erakkoelämää kerrostalo yksiössä.Tämä alkoi toukokuussa 2010.
Ketipinorin pitkäaikainen käyttö on tehnyt minusta yksinäisen erakon.
Vierailija kirjoitti:
Mene vaikka keräämään pulloja, jos herkkutattien hakeminen metsästä ei kiinnosta. Molemmissa tekee helposti hyvän tilin.
Oikeasti ei ihmisellä ole ongelmaa niin kauan kun on terve.
Itse sain juuri syöpädiagnoosin. Entiset vapaa-ajan ongelmat tuntuvat nyt todella mitättömiltä ongelmilta.
Niin. Juuri viime viikonloppuna keräsin tatteja metsästä ja tein miehen kanssa tattimuhennosta. Erosimme pari päivää tämän jälkeen.
Se on totta, ettei minulla ole mitään ongelmaa oikeastaan mutta teen itselleni nyt valtavan ongelman sopeutuessani uudenlaiseen elämään, joka koettelee kärsivällisyyttä vielä jonkin aikaa.
Olen pahoillani syöpädiagnoosistasi. Toivottavasti sinä saat hyvää hoitoa ja paranet.
Tulikin mieleen, että voisin soittaa läheiselleni, joka sairastaa parantumatonta syöpää. En vain tiedä mistä juttelisimme mutta ainakin tahtoisin tietää, että miten hän voi.
Jaksamista sinulle hoitoihin ja paljon hyvää.
-ap
Minusta kaikkein säälittävimpiä ovat nämä älyltään tyhmät sekä kotona kasvattamattomat käytöstavattomat joilla ei ole parempaa tekoa kuin käydä nimittelemässä ja diskriminoimassa muita netissä. En mä tajua kyllä noita tylsyyden valittajiakaan koska en ole milloinkaan ollut tylsistynyt itse mutta se herättää edes myötätuntoa.
Tosi säälittävää tuo tarve nimitellä ja solvata. Kannattaa käydä terapiassa varmaan.
Ap,
Syöpään sairastuneen kanssa lähtökohtaisesti voit puhua siitä mistä muutoinkin.
Ei meidän kanssa tarvitse kulkea munankuorilla. Kyllä sen sitten näkee normaalilla käyvä jos jokin sattuu häneen liikaa. Moni tarvitsee juttuseuraa kovin. On tosi yleistä, ne muka läheiset mitä ihmisillä on lähtevät täysin litomaan ja jättävät taakseen. Osapelkää taikauskoisesti sen tarttuvan ja alkavat karttaa. Sitten osa itse ahdistuu ja osa miettii niin mitä sanoa ikään kuin siinä olisi jokin oikea vaikeus. Lähimmäiset yleensä kehittävät tuon ongelman rehellisesti ihan vain omasta päästään.
Hauku vihreitä tai persuja tai vihervassareita tai poliitikkoja tai manaa epidemiaa tai puhu ilmoista tai perheestä tai omasta erostasi tai sienessä käynnistä tai tuttusi harrastuksesta tai anna hänen puhua mistä hänellä tarve. Älä keskity syöpään itse. Anna hänen tuntea pitäväsi häntä edelleen ihmisenä. Älä näe häntä vain sairauden läpi.
Jospa hakisit itsellesi elämänkumppania ilman mitään tiukkoja kriteereitä ja vaatimuksia.
Minä löysin parhaimman elämänkumppanin kun luovuin ulkonäkö vaatimuksista ja minulle kelpasi sellainen mies joka oli hieman lyhyempi kuin minä ja luonteemme natsasi. Sitä ennen katselin ihan vääriä tyyppejä kun vain tuijotin ulkonäköön eikä luonteet sopinut yhtään yhteen.
Suurin osa ihmisistä elää ihan turhaan yksin kun ulkonäkö vaatimukset ovat kaiken edellä ja säälittää sellaiset ihmiset. Sitten kun sen ulkonäöllisesti sopivan löytää niin alkuhuuman jälkeen ei olekkaan yhtään mitään niin että toisen ihmisen kuoreen vain ihastui ja siihen mielikuvaan siitä ihmisestä.
Nr 3 kirjoitti:
Ap,
Syöpään sairastuneen kanssa lähtökohtaisesti voit puhua siitä mistä muutoinkin.
Ei meidän kanssa tarvitse kulkea munankuorilla. Kyllä sen sitten näkee normaalilla käyvä jos jokin sattuu häneen liikaa. Moni tarvitsee juttuseuraa kovin. On tosi yleistä, ne muka läheiset mitä ihmisillä on lähtevät täysin litomaan ja jättävät taakseen. Osapelkää taikauskoisesti sen tarttuvan ja alkavat karttaa. Sitten osa itse ahdistuu ja osa miettii niin mitä sanoa ikään kuin siinä olisi jokin oikea vaikeus. Lähimmäiset yleensä kehittävät tuon ongelman rehellisesti ihan vain omasta päästään.
Hauku vihreitä tai persuja tai vihervassareita tai poliitikkoja tai manaa epidemiaa tai puhu ilmoista tai perheestä tai omasta erostasi tai sienessä käynnistä tai tuttusi harrastuksesta tai anna hänen puhua mistä hänellä tarve. Älä keskity syöpään itse. Anna hänen tuntea pitäväsi häntä edelleen ihmisenä. Älä näe häntä vain sairauden läpi.
No kiitos tästä, sillä heti tuon viestin jälkeen minkä laitoin niin jäin miettimään, että mitä hänen kanssaan juttelisin. Sitten mietin, että no, en ainakaan haluaisi heti hypätä hänen sairaalakäynteihin tai ainakaan omalla toiminnallani ankeuttaa elämäänsä. Hän on minulle maailman tärkein ihminen ollut pienestä pitäen ja piti mennä katsomaan häntä 1000 kilometrin päähän mutta en päässytkään, korona tietenkin osittain syynä. Välimme ovat niin etäänytyneet vuosien mittaan, että vaikka hänestä välitänkin syvästi niin jokin kuilu tullut vain. Soitan hänelle kuitenkin ja yritän olla ihan normaali oma itseni ja puhua muista kuin sairaudesta.
Oli mukavaa kun kerroit, tsemppiä, jaksamista ja parempia vointeja sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jospa hakisit itsellesi elämänkumppania ilman mitään tiukkoja kriteereitä ja vaatimuksia.
Minä löysin parhaimman elämänkumppanin kun luovuin ulkonäkö vaatimuksista ja minulle kelpasi sellainen mies joka oli hieman lyhyempi kuin minä ja luonteemme natsasi. Sitä ennen katselin ihan vääriä tyyppejä kun vain tuijotin ulkonäköön eikä luonteet sopinut yhtään yhteen.
Suurin osa ihmisistä elää ihan turhaan yksin kun ulkonäkö vaatimukset ovat kaiken edellä ja säälittää sellaiset ihmiset. Sitten kun sen ulkonäöllisesti sopivan löytää niin alkuhuuman jälkeen ei olekkaan yhtään mitään niin että toisen ihmisen kuoreen vain ihastui ja siihen mielikuvaan siitä ihmisestä.
En nyt etsi elämänkumppania. Enkä tarvitse komeita tai kauniita ihmisiä ympärilleni. Mahdollisimman tavallinen ja hieman erityislaatuinen, oma persoonansa on inhimillisin ja ihanin asia ihmisessä.
Onnea kuitenkin sinun rakkauselämään jatkossakin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa hakisit itsellesi elämänkumppania ilman mitään tiukkoja kriteereitä ja vaatimuksia.
Minä löysin parhaimman elämänkumppanin kun luovuin ulkonäkö vaatimuksista ja minulle kelpasi sellainen mies joka oli hieman lyhyempi kuin minä ja luonteemme natsasi. Sitä ennen katselin ihan vääriä tyyppejä kun vain tuijotin ulkonäköön eikä luonteet sopinut yhtään yhteen.
Suurin osa ihmisistä elää ihan turhaan yksin kun ulkonäkö vaatimukset ovat kaiken edellä ja säälittää sellaiset ihmiset. Sitten kun sen ulkonäöllisesti sopivan löytää niin alkuhuuman jälkeen ei olekkaan yhtään mitään niin että toisen ihmisen kuoreen vain ihastui ja siihen mielikuvaan siitä ihmisestä.
En nyt etsi elämänkumppania. Enkä tarvitse komeita tai kauniita ihmisiä ympärilleni. Mahdollisimman tavallinen ja hieman erityislaatuinen, oma persoonansa on inhimillisin ja ihanin asia ihmisessä.
Onnea kuitenkin sinun rakkauselämään jatkossakin.
-ap
On meillä 35v kestänyt suhde ja särmiä hiottu niin ettei ole aina ollut ihan helppoa ja pitkäaikainen suhde kasvattaa ihmistä eri lailla kuin että eläisi yksin. Yksineläessä ei tarvitse ottaa huomioon kuin oman itsensä niin että se ei kasvata ihmistä. Liian pitkään yksin eläjä kasvaa liian itsekkääksi eikä pysty enää elämään parisuhteessa. Tai luonne on sellainen ettei vaan pysty tekemään kompromisseja. On näitäkin nähty.
Parisuhteessa toista pitää kunnioittaa eikä voi olla yksinvaltias päätöksissään. Pitää tehdä kompromisseja.
Kaikkihan etsii elämänkumppania ja hyvin harva on onnellinen yksin muuta kuin luonnevikainen ihminen.
Mene vaikka keräämään pulloja, jos herkkutattien hakeminen metsästä ei kiinnosta. Molemmissa tekee helposti hyvän tilin.
Oikeasti ei ihmisellä ole ongelmaa niin kauan kun on terve.
Itse sain juuri syöpädiagnoosin. Entiset vapaa-ajan ongelmat tuntuvat nyt todella mitättömiltä ongelmilta.