Milloin lapsi opiskelee liikaa?
Yhdeksäsluokkalainen tyttöni on aina ollut hyvä koulussa ja saanut kiitettäviä arvosanoja, mutta nyt tuntuu, että vain kymppi riittää. Ja kymppikin on kuulemma liian "normi" ja plussa pitäisi vielä nollan jälkeen paperissa olla. Ei enää tee mitään muuta, kuin opiskelee. Puhuu vain siitä, kuinka haluaa sinne ja tänne yliopistoon ja pelkää, että ei pääse mihinkään lukioon.
-Tuletko syömään?
-Teen nää muistiinpanot eka loppuun
Pelkää, että kukaan opettaja ei tykkää hänestä, vaikka itse kyllä olenkin eri mieltä. Mitä asialle pitäisi tehdä, kun tätä on jatkunut koulun alusta lähtien?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole yhteydessä esim opoon
Miksi?
Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?
Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?
Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?
Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.
Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.
Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.
Yök🤮 mitä paskaa!
Jokin nyt sattuu sinun sydämeesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole yhteydessä esim opoon
Miksi?
Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?
Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?
Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?
Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.
Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.
Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.
Yök🤮 mitä paskaa!
Jokin nyt sattuu sinun sydämeesi.
Potaskasi kääntää mahanesteetkin nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole yhteydessä esim opoon
Miksi?
Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?
Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?
Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?
Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.
Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.
Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.
Yök🤮 mitä paskaa!
Jokin nyt sattuu sinun sydämeesi.
Potaskasi kääntää mahanesteetkin nurin.
Ai se, että joku ei ole vatsa sykkyrällä kauhusta että tykkääkö ope vai ei, vaan elää ihan itseään varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole yhteydessä esim opoon
Miksi?
Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?
Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?
Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?
Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.
Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.
Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.
Yök🤮 mitä paskaa!
Jokin nyt sattuu sinun sydämeesi.
Potaskasi kääntää mahanesteetkin nurin.
Ai se, että joku ei ole vatsa sykkyrällä kauhusta että tykkääkö ope vai ei, vaan elää ihan itseään varten?
Potaskasi. Paskapuheesi.
Kohta sairastuu vielä anoreksiaan kun on tuollainen perfektionisti
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ole yhteydessä esim opoon
Miksi?
Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?
Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?
Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?
Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.
Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.
Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.
Yök🤮 mitä paskaa!
Jokin nyt sattuu sinun sydämeesi.
Potaskasi kääntää mahanesteetkin nurin.
Ai se, että joku ei ole vatsa sykkyrällä kauhusta että tykkääkö ope vai ei, vaan elää ihan itseään varten?
Potaskasi. Paskapuheesi.
Ikävää, jos sinusta on paskapuhetta, että ihmisen täytyy itse päättää, mikä omassa elämässä on tärkeää. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa itse ottaa vastuuta itsestään.
neljäkutonen rakas, eivät kaikki perfektionistit ole anorektikkoja
terveisin perfektionisti, joka on täysin terve
Vierailija kirjoitti:
neljäkutonen rakas, eivät kaikki perfektionistit ole anorektikkoja
terveisin perfektionisti, joka on täysin terve
No, murehditko sinä, että tykkäävätkö pomosi sinusta ihmisenä?
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
neljäkutonen rakas, eivät kaikki perfektionistit ole anorektikkoja
terveisin perfektionisti, joka on täysin terve
No, murehditko sinä, että tykkäävätkö pomosi sinusta ihmisenä?
-ohis.
kyllä :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
neljäkutonen rakas, eivät kaikki perfektionistit ole anorektikkoja
terveisin perfektionisti, joka on täysin terve
No, murehditko sinä, että tykkäävätkö pomosi sinusta ihmisenä?
-ohis.kyllä :-D
Ehkä se ”täysin terve” on suhteellinen käsite.
Kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet! Tytär ahertaa parhaillaan kuulemma todella tärkeää fysiikan läksyä, vaikka onkin kuumeessa. Anoreksia-kommenttiin voin vastata, että olen itsekin epäillyt lapseni riskiä sairastua. Laiha on ja pieniruokainen :(. Itse en ole sairastanut. Mutta niinhän se on, että tyypillinen anorektikko on perfektionisti, jolle ei mikään riitä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vanhempi on huolissaan siitä, että lapsi on ahdistunut ja epävarma. Ei kai se sillä korjaannu, että valitetaan niistä lapsen (erinomaisista) numeroista?
Luetteko te näitä ollenkaan? Vai onko kaikkeen ratkaisu valittaminen? En ihmettele, että opet vaihtavat alaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vanhempi on huolissaan siitä, että lapsi on ahdistunut ja epävarma. Ei kai se sillä korjaannu, että valitetaan niistä lapsen (erinomaisista) numeroista?
Luetteko te näitä ollenkaan? Vai onko kaikkeen ratkaisu valittaminen? En ihmettele, että opet vaihtavat alaa.
Et it-se o-saa lu-ke-a.
Mikään arvosana ei ole kiinni opettajan tykkäämisistä. Vaikka näitäkin opettajia jotka kuvittelee sellaista.
Vanhemman tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa. Kaikkine piirteineen.
Ei vuodattaa netissä mikä kaikki tässä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Voit tehdä opiskelusta hänelle vielä mieluisampaa esim tenttimällä sanastoja/luonnontieteiden lainalaisuuksia jne. Samalla saat lähituntuman lapsesi vahvuuksiin ja heikkouksiin (mahd. stressitekijöihin) opiskeluissa.
Parhaassa tapauksessa lukio-yliopisto-onnellinen_elämä -kuvio hoituu erinomaisen hienosti.
Pahimmassa tapauksessa lapsi sairastuu syömishäiriöön, joka vie hänet hautaan. Oikeasti älkäkää leikkikö noilla paineilla.
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vanhempien turha valittaminen on ainakin helppo tapa saada arvosanat laskemaan. Mahtaisi tytöstä tuntua kivalta, kun yrittää saada kymppejä ja vanhemmat lyövät kapuloita rattaisiin kotona ja wilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vanhempi on huolissaan siitä, että lapsi on ahdistunut ja epävarma. Ei kai se sillä korjaannu, että valitetaan niistä lapsen (erinomaisista) numeroista?
Luetteko te näitä ollenkaan? Vai onko kaikkeen ratkaisu valittaminen? En ihmettele, että opet vaihtavat alaa.
Et it-se o-saa lu-ke-a.
Mikään arvosana ei ole kiinni opettajan tykkäämisistä. Vaikka näitäkin opettajia jotka kuvittelee sellaista.
Vanhemman tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa. Kaikkine piirteineen.
Ei vuodattaa netissä mikä kaikki tässä mättää.
Et itse osaa lukea. Lapsi saa täysiä kymppejä. Epäilys siitä, etteivät opettajat tykkäisi hänestä, on täysin hänen korviensa välissä.
Lapsi tarvitsee apua, sen sijaan kukaan ei tarvitse mitään rehtorille valittamista.
A.p... kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka ovat vastanneet! Tytär ahertaa parhaillaan kuulemma todella tärkeää fysiikan läksyä, vaikka onkin kuumeessa. Anoreksia-kommenttiin voin vastata, että olen itsekin epäillyt lapseni riskiä sairastua. Laiha on ja pieniruokainen :(. Itse en ole sairastanut. Mutta niinhän se on, että tyypillinen anorektikko on perfektionisti, jolle ei mikään riitä...
Ap
Terkkarin puheille jos epäilet anoreksiaa! Tyttösi osaa piilottaa mahd. sairauden yllättävän hyvin. Omat vanhempani havahtuivat vasta, kun olin osastokunnossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koulussa annetaan kuva että arvosana riippuu opettajien tykkäämisistä, ottaisin yhteuttä rehtoriin.
Lisäksi arvosanoihin on nyt tullut uusi valtakunnallinen ohjeistus jotta ne menisi vielä oikeudenmukaisemmin ja oikeammin.
Jos joku opettajista erityisesti epöilyttää, vanhemman kannattaa seurata tätä.
Ja aina voi valittaa. Eka valitusporras on rehtori.
T äiti ja ope
P.s anna lapsesi opiskella
Vanhempien turha valittaminen on ainakin helppo tapa saada arvosanat laskemaan. Mahtaisi tytöstä tuntua kivalta, kun yrittää saada kymppejä ja vanhemmat lyövät kapuloita rattaisiin kotona ja wilmassa.
Missä tuossa lukee että kehotan valittamaan turhasta.
Mikä ihmeen tarve sulla on nähdä opettajat jumalina? Ihan on ihmisiä ja vanhemman velvollisuus on valvoa heitä.
Yök🤮 mitä paskaa!