Milloin lapsi opiskelee liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pielessä sen lapsen kohdalla, kun on noin epärealistinen käsitys lukioon pääsystä ja kovat vaatimukset itseään kohtaan. Tämä tuntuu sinusta törkeältä, mutta lapsesi tarvitsee asiantuntijan apua.

Ensimmäiseksi sinun kannattaa opettaa hänelle, että ei kaikkien ihmisten , ei opettajienkaan tarvitse tykätä  hänestä.

 

Epäilen, että kouluissa naisopettajat pelottelee ja ottaa esiin mieskortin ”miehet pääsee helpommalla”.

Tutun tytöllä sama. Jätti jopa harrastuksen jossa todella lahjakas ja olisi voinut päästä edustamaan Suomea kisoihin. Otti lukioon kaikki pitkät kurssit … kuulemma pelottaa pääseekö mihinkään kun opettajat ja opo pelotellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ole yhteydessä esim opoon

Miksi?

Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?

Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?

Perfektionismi ei ole hyvä asia ja koulu-uupumus on ihan todellinen, tunnistettu ilmiö.

Oppimisen motivaatiossa tärkeintä olisi, että haluaa oppia ne asiat, eikä se, että saa aina kympin ja on paras. Tästä on paljon tieteellistä tutkimusta Salmela-Aron tutkimusryhmältä.

Opot eivät aja menestyviä kantiksia lähihoitajakouluun, koska sitä varten meillä on ruskeat tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ole yhteydessä esim opoon

Miksi?

Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?

Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?

Opo voisi selventää sitä, mikä riittää

Yläasteella ja 90-prosenttisesti lukiossakaan ei kannata miettiä ”sitä mikä riittää”, koska omaksuttavaa tietoa on vähän, se on verrattain yksinkertaista ja ennen kaikkea se tarjoaa pohjan opiskelulle + erinomaisia eväitä elämään.

Oletko ap itse pelotellut lasta tai vaatinut hyviä numeroita??

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ole yhteydessä esim opoon

Miksi?

Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?

Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?

Perfektionismi ei ole hyvä asia ja koulu-uupumus on ihan todellinen, tunnistettu ilmiö.

Oppimisen motivaatiossa tärkeintä olisi, että haluaa oppia ne asiat, eikä se, että saa aina kympin ja on paras. Tästä on paljon tieteellistä tutkimusta Salmela-Aron tutkimusryhmältä.

Opot eivät aja menestyviä kantiksia lähihoitajakouluun, koska sitä varten meillä on ruskeat tytöt.

Välillä olis hyvä oppia sekin, ettei sillä motivaation laadulla ole witun wertaa wäliä, jos häviää skabassa jollekin ”väärin motivoituneelle”.

Plus vaikeet asiat sattuu päähän. Deal wid it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ole yhteydessä esim opoon

Miksi?

Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?

Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?

Perfektionismi ei ole hyvä asia ja koulu-uupumus on ihan todellinen, tunnistettu ilmiö.

Oppimisen motivaatiossa tärkeintä olisi, että haluaa oppia ne asiat, eikä se, että saa aina kympin ja on paras. Tästä on paljon tieteellistä tutkimusta Salmela-Aron tutkimusryhmältä.

Opot eivät aja menestyviä kantiksia lähihoitajakouluun, koska sitä varten meillä on ruskeat tytöt.

Mistäs sinä diagnoosisi temmoit?

Tai tuon fantasiamaailmasi?

Ysiluokkalaisen kannattaa tehdä töitä ja pitäytyä reaalimaailmassa.

Keskiarvorajat löytyy netistä. Niistä kannattaa katsoa pidemmän ajan kehitys. Itse seurasin niitä reilut 10 vuotta ja monen koulun kohdalla raja aaltoili. Aina kun se npusi korkealle, se säikäytti hakijoita pois jolloin seurravana vuonna raja olikin matalampi. Tämä toistui kaikkien muiden kärkilukioiden kohdalla patsi Sykin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Ja tähän väliinhän ei mahdu mitään?

Esim. että tekee läksyt koulun jälkeen, saa joskus kymppimiikan, ja pitää viikonloput vapaana?

Kuulostaa ihan serkkutytöltä. On aina panostanut kouluun ja matka on kulkenut eliittilukion kautta lääkikseen. Nyt taitaa tehdä jotain lääketieteen tutkimusta. Olisit vain tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Ja tähän väliinhän ei mahdu mitään?

Esim. että tekee läksyt koulun jälkeen, saa joskus kymppimiikan, ja pitää viikonloput vapaana?

Miksi pitäisi väkisin alisuorittaa?

Ja ysillä kannattaa panostaa. Myös viikonloppuisin.

Aiheuttaako kaverit paineita painostamalla parempiin numeroihin. Jos kaikki kaverit hyviä koulussa niin apn lapsi ei halua olla huonompi

Jokohan esiintyy burnoutia yläkouluikäisilläkin?

olen ehkä hirveä äiti, mutta minusta ei voi koskaan opiskella liikaa

ei kuulosta hyvältä. Nyt yhteys opettajiin että selittävät lapsellesi että kyllä hän lukioon pääsee ja vähempikin riittää

Lähes kaikki ei pärjää lukiossa yhtä hyvin, kuin yläasteella.

Nuorimmalla kummitytöllä oli ka 9,5 ja lukiossa 8. En päässyt yliopistoon. Vuoden kävi töissä ja sai nostettua numerot just 8,7 ja pääsi minne halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Ja tähän väliinhän ei mahdu mitään?

Esim. että tekee läksyt koulun jälkeen, saa joskus kymppimiikan, ja pitää viikonloput vapaana?

Miksi pitäisi väkisin alisuorittaa?

Ja ysillä kannattaa panostaa. Myös viikonloppuisin.

Ei tarvitse alisuorittaa, vaan riittää normaali suorittaminen. Sellainen johon sopii myös rentoutuminen, kotihommat, sosiaalinen elämä, hauskanpito ja haaveilu. Viikonloppuna voi tehdä pari tuntia koulun eteen ja loppu muita asioita. 

Eniten suorittajaluonne hyötyy siitä, että riittävän nuorena ohjataan laittamaan myös se oma perfektionismi ruotuun ja myöntämään, että tilanne ei ole ihan niinkuin pitäisi. Jos tyttö haluaa loputtomiin pitää riman korkeimmalla mahdollisella tasolla ja päätyy vaativiin hommiin, hän palaa loppuun ja päätyy potilaaksi jos ei ole oppinut lainkaan käsittelemään luonnettaan. Sosiaalinen elämäkin ja terve itsevarmuus parisuhteissa kärsii huomattavasti siitä, kun suhteellisuudentaju on alikehittynyt. 

Terveisin kuusi ällää. 

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ei pärjää lukiossa yhtä hyvin, kuin yläasteella.

Nuorimmalla kummitytöllä oli ka 9,5 ja lukiossa 8. En päässyt yliopistoon. Vuoden kävi töissä ja sai nostettua numerot just 8,7 ja pääsi minne halusi.

Niin jos puolet porukasta jää matkasta ennen lukiota niin varmaankin on niin, että vaatimustaso nousee. Mutta ei se nyt taivaalle kiipeä, kun puolet porukasta kuitenkin edelleen on mukana, ja jonkun on edelleen saatava niitä kymppejäkin. Joten vanhemmat, sitä suhteellisuudentajua kehiin. Jos lahjat eivät riitä lopulta lääkikseen niin kuitenkin on paljon paikkoja, joihin riittää, ja voivat olla huomattavasti mukavampia paikkoja elämänlaadun kannalta. Sinunkin viestisi säikyttelee vaikka kummityttö sitten kuitenkin pääsi minne halusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Ja tähän väliinhän ei mahdu mitään?

Esim. että tekee läksyt koulun jälkeen, saa joskus kymppimiikan, ja pitää viikonloput vapaana?

Miksi pitäisi väkisin alisuorittaa?

Ja ysillä kannattaa panostaa. Myös viikonloppuisin.

Ei tarvitse alisuorittaa, vaan riittää normaali suorittaminen. Sellainen johon sopii myös rentoutuminen, kotihommat, sosiaalinen elämä, hauskanpito ja haaveilu. Viikonloppuna voi tehdä pari tuntia koulun eteen ja loppu muita asioita. 

Eniten suorittajaluonne hyötyy siitä, että riittävän nuorena ohjataan laittamaan myös se oma perfektionismi ruotuun ja myöntämään, että tilanne ei ole ihan niinkuin pitäisi. Jos tyttö haluaa loputtomiin pitää riman korkeimmalla mahdollisella tasolla ja päätyy vaativiin hommiin, hän palaa loppuun ja päätyy potilaaksi jos ei ole oppinut lainkaan käsittelemään luonnettaan. Sosiaalinen elämäkin ja terve itsevarmuus parisuhteissa kärsii huomattavasti siitä, kun suhteellisuudentaju on alikehittynyt. 

Terveisin kuusi ällää. 

Mitähän olisit mieltä, jos olisit "normaalilla suorittamisella" saanut magnan paperit ja olisit joutunut opiskelemaan sinne minne pääset etkä sinne minne haluat? Sitten 30v ryytyneenä hoitsuna miettisit, että ehkä olisi sittenkin kannattanut opiskella ahkerammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa tästä oikein on? Parempi se, että lapsi opiskelee kuin se, että rällää mopolla ja juo ES:ää.

Ja tähän väliinhän ei mahdu mitään?

Esim. että tekee läksyt koulun jälkeen, saa joskus kymppimiikan, ja pitää viikonloput vapaana?

Miksi pitäisi väkisin alisuorittaa?

Ja ysillä kannattaa panostaa. Myös viikonloppuisin.

Ei tarvitse alisuorittaa, vaan riittää normaali suorittaminen. Sellainen johon sopii myös rentoutuminen, kotihommat, sosiaalinen elämä, hauskanpito ja haaveilu. Viikonloppuna voi tehdä pari tuntia koulun eteen ja loppu muita asioita. 

Eniten suorittajaluonne hyötyy siitä, että riittävän nuorena ohjataan laittamaan myös se oma perfektionismi ruotuun ja myöntämään, että tilanne ei ole ihan niinkuin pitäisi. Jos tyttö haluaa loputtomiin pitää riman korkeimmalla mahdollisella tasolla ja päätyy vaativiin hommiin, hän palaa loppuun ja päätyy potilaaksi jos ei ole oppinut lainkaan käsittelemään luonnettaan. Sosiaalinen elämäkin ja terve itsevarmuus parisuhteissa kärsii huomattavasti siitä, kun suhteellisuudentaju on alikehittynyt. 

Terveisin kuusi ällää. 

Mikä sinä olet määräämään että jokin on liikaa?

Sitäpaitsi minun ja sinub muinaiset kuusi älläämme ei liity mitenkään nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ole yhteydessä esim opoon

Miksi?

Että yhteisvoimin estetään lasta pyrkimästä johonkin, olemasta hyvä ja haaveilemasta?

Että saadaan ajettua se lähihoitajakouluun?

Hyvä, että otit puheeksi tuon haaveilemisen. Nuoruuteen liittyy olennaisesti haaveileminen. Kuka minä haluan olla, mitä minä haluan tehdä? Mistä minä elämässäni eniten nautin, mikä on juuri minun juttuni?

Täydellisen suorituksen pakonomainen hakeminen joka aineesta ei ole haaveilua. Se on päinvastoin sitä, ettei uskalla haaveilla, ei luota itseensä sen vertaa että unelmoisi jostakin tietystä omasta jutusta.

Tunnen yhden poikkeuksen, joka vahvistaa säännön. Omalla hyvällä ystävälläni oli keskiarvo 9,8 tai 9,9. Hän haaveili vela-elämästä ison yrityksen johtoryhmässä ja sai sen kaiken. Hänelle keskiarvo oli vähän kuin vedonlyönti itseään vastaan. Mutta häntä ei todellakaan kiinnostanut pätkän vertaa, tykkäsivätkö opettajat hänestä vai eivät, hän teki omaa juttuaan ja harjoitteli taitoja, joita myöhemmin tarvitsisi bisnesmaailmassa, olemalla kympin oppilas niin tiedollisesti kuin sosiaalisesti.

Ap, lapsesi tarvitsee itsetuntoa. Rohkeutta unelmoida.