Poika alkanut soittelemaan isältään jatkuvasti mulle. Onkohan tämä joku vaihe vai pitäisikö tässä jo huolestua?
Pari viikkoa sitten soitti mulle keskellä yötä isältään, että oli oksentanut ja haluaa tulla kotiin. Sanoin, että iskä hoitaa sua varmasti ja kohta nähdään. Soitti mulle kohta uudestaan, että on ikävä, sanoin että pyytää iskää heittämään jo kotiin. Ei ollut kotona yhtään kipeä ja illalla sanoikin että ei oikeasti oksentanut, halusi vain tänne. Nyt on taas isällään ja laittoi yöllä viestiä, että haluaa tulla kotiin. Pyysin mennä nukkumaan. Aamulla soitti mulle ja sanoi että on ikävä kotiin. Kuulin että ei ollut itku kaukana. Kävin hakemassa kotiin.
Ihmeellinen vaihe nyt. Poika täyttää kohta jo 14 eikä ole tällaista ollut ennen. Äskenkin kun kysyin pojalta, että onko joku tietty syy, miksi tuli ikävä, pudisteli vaan päätään. Ihmetyttää. Onko kenenkään lapsella ollut vastaavaa? Poika ei itse suostu kertomaan, että mitään erityistä siellä tapahtuisi tai olisi muutenkaan meneillään. Omituinen vaihe.
Kommentit (49)
Tunnen yhden nyt jo aikuisen miehen, joka laitettiin murrosiässä olohuoneeseen nukkumaan, jotta ei voisi "tehdä syntiä". Oman huoneen joutui antamaan pois teini-iässä, sairasta nuoren pojan kontrollointia.
Ei sen tarvitse kummoinenkaan juttu olla. Pientä kränää jostakin ja iskä ärsyttää.
Ap eikai exsäsi koskaan lyönyt sua tai uhkaillut sellaisella?
Meillä oli samanlainen keissi. Kyseessä oli isän laiminlyöminen eli poika oli kyllä siellä mutta isä ei viettänyt hänen kanssaan aikaa. Ei sitten mennyt enää isälleen minun lupauksellani. Tosin sain sitten isältä paskaa niskaan vuosia lasujen ja muun muodossa, mutta oli sen arvoista. Nyt ovat väleissä kun poika aikuinen.
Kai olet poikasi kanssa asiasta jutellut?
Osaa varmasti itse parhaiten kertoa syyn asialle.
Soita sille eksälle. Ei todellakaan ole tavallista että 14-vuotiaalle tulee toistuvasti keskellä yötä koti-ikävä isän luona. Mä olen jo 56-vuotias mummo ja omat lapset on jo aikuisia, mutta muistan kerran kun poika tuli yläasteella koulusta itku silmässä kotia. Ei mun tarvinnut kuin nähdä lapsi ja huomasin heti, että nyt on jotakin. Sama olo tuli tästä, nyt on joku pielessä. Toivottavasti asia selviää.
Meillä on taas niin päin, että äiti kehottaa soittelemaan aina kun on paha mieli ja joku harmittaa. Niin sitten soitteleekin, itkien, yötä myöten, aina kun esim pitäisi itse tehdä jotain tai käyttäytyä niinkuin normaalit ihmiset.
Lapsi voi traumatisoitua huonosta kohtelusta.
Huonot ja ikävät asiat lapsuudesta, iskostuvat meissä syvemmälle, kuin myönteiset tapahtumat.
Toivon, että pojan äitinä suhtaudut lapsen huoleen ja hätään vakavasti.
Jos lapsi ei halua mennä isälleen, ei häntä voi sinne pakottaa.
Tärkeää, olisi myös keskustella asiasta lapsen kanssa. Jos lapsi ei halua puhua, pakottaakaan ei voi.
Tiukkaamalla saa harvoin mitään hyvää aikaan.