Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poika alkanut soittelemaan isältään jatkuvasti mulle. Onkohan tämä joku vaihe vai pitäisikö tässä jo huolestua?
04.09.2021 |
Pari viikkoa sitten soitti mulle keskellä yötä isältään, että oli oksentanut ja haluaa tulla kotiin. Sanoin, että iskä hoitaa sua varmasti ja kohta nähdään. Soitti mulle kohta uudestaan, että on ikävä, sanoin että pyytää iskää heittämään jo kotiin. Ei ollut kotona yhtään kipeä ja illalla sanoikin että ei oikeasti oksentanut, halusi vain tänne. Nyt on taas isällään ja laittoi yöllä viestiä, että haluaa tulla kotiin. Pyysin mennä nukkumaan. Aamulla soitti mulle ja sanoi että on ikävä kotiin. Kuulin että ei ollut itku kaukana. Kävin hakemassa kotiin.
Ihmeellinen vaihe nyt. Poika täyttää kohta jo 14 eikä ole tällaista ollut ennen. Äskenkin kun kysyin pojalta, että onko joku tietty syy, miksi tuli ikävä, pudisteli vaan päätään. Ihmetyttää. Onko kenenkään lapsella ollut vastaavaa? Poika ei itse suostu kertomaan, että mitään erityistä siellä tapahtuisi tai olisi muutenkaan meneillään. Omituinen vaihe.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän isä tai joku isän tuttu häiritse öisin?
Kyllä tuossa tilanteessa ihan jokaisella tavallisella vanhemmalla alkaisi kellot soimaan päässä että jotain on erittäin vialla. Ihmeellistä ihmettelyä toimeettomana sormi suussa.
Itaehän olisin huolestunut jo ensimmäisestä soitosta enkä olisi päästänyt lasta isälleen ennen asian selviämistä.
Jokin on pielessä. Itse en olisi vienyt lasta enää isälleen ensimmäisen soiton jälkeen. En olisi kyllä vienyt muutenkaan, jos omat välini lapsen isään olisi tulehtuneet. Koskaan ei voi tietää jos toinen vanhempi kostaa lasten kautta toiselle vanhemmalle yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin eronnut lapseni isän kanssa, niin edellyttäisin että kaikki lapseen liittyvät asiat ja päätökset hoidettaisiin yhdessä. Minä en hyväksyisi tilannetta, että alaikäinen lapseni viettäisi aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole puhevälejä minun kanssani. Vanhemmilla on vastuu, ja siihen kuuluu se, että on jollain tavalla tultava toimeen keskenään, vaikkei parhaita ystäviä oltaisikaan. Tällaisissa asioissa on lapsen etu asetettava oman mukavuuden edelle.
Kuten muutkin on kommentoineet, niin olisin selvittänyt asian pohjamutia myöten jo ensimmäisen kerran jälkeen, ei puhettakaan että uutta vierailua olisi tullut ennen kuin olisin saanut kattavan selonteon tilanteesta.
No jos kohtelee poikaa kuten sinua ennen? Voisko olla syy? Oliko niin paha että riittää syyksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista että sinulla ei ole lapsesi isän numeroa jossa viettää aikaansa. Miten se voi olla niin. Eikö tuo ole jonkinlaista heitteille jättöä jos vanhemmat ei voi kommunikoida edes lyhyin viestein mitä lapselle milloinkin tapahtuu.
Viime aikoina on ollut puhetta, että äidit omivat lapsen. Taitaa olla puheessa perää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä ihan normaalia, että teinit aika usein haluaa jo olla yhdessä kodissa eikä vaihtaa paikkaa.
Noin kävi mun 14v tytön kanssa. Siihen saakka oli ok. olla 2vko kummallakin.
14v alko tulla puheita, että ei halua olla isällä.
Ja sit alko temppuilu. Jonka seurauksena muutti mun luo.Nyt piipahtelee välillä isällään mut yhtää yötä ei oo ollu enää. Ja tästä nyt yli 2v. aikaa. Haluaa yhden kodin.
Ei enää esim. oo yöpyny mummolassa sen jälkeen. Aikaisemmin vietti paljon aikaa siellä.
Ymmärrän. Seuraavaks sitte omaan kotiin. Pitää antaa nuoren itse päättää missä asuu.Meillä selkeesti syynä se, ettei isällä oo riittävää ymmärrystä teinejä kohtaan. Pitää vielä pienenä ja ei anna tilaa kokeilla sekä liian tiukat säännöt. Siitä syystä oli sitten vaikea vuosi. Oli kaikkea uhmaamista ja Alkon kokeilua ja övereitä. Sittemmin rauhottu, kun oon antanut viettää nuoruutta. Niiku kuuluu.
14 v. varmaan oli aika rasittunut siitä jatkuvasti "muuttamisesta". Teininä hän siis tajusi, ettei ole pakko olla koko ajan liikekannalla. Ihanaa kun on oma koti, jossa saa olla rauhassa pakkaamatta kasseja koko ajan.
Olen kokenut jokseenkin saman. Ei missään ollut paha olla, mutta se tunne, ettei ole oikein kotia missään. Kaikki muut asui koko ajan kodeissaan, minun piti reissata. Itse sain sen oman kodin vasta aikuistuttuani. Viihdyn täällä ja vain täällä (puolisoni kanssa) - inhottaa, jos on pakko yöpyä vieraissa, se tuntuu aina ajan tuhlaamiselta.
En varsinaisesti pidä itseäni mökkihöperönä, olemme matkustelleet paljon, jopa asuneet ulkomaillakin joskus. Mutta omassa paikassa.
Jos lapsuuden ja nuoruuden vuoroasumisesta jotain on jäänyt käteen, niin se, että olen loistava laukkujen pakkaaja :D
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on ollut puhetta, että äidit omivat lapsen. Taitaa olla puheessa perää.
Tämän lisäksi on myös isiä, jotka ulkoistvat oman vanhemmuutensa jonkun muun hommaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa nuoret ei halua kauheesti käydä toisella vanhemmalla. Ei pidä väkisin viedä. Tiedän tytön, joka asuu äidillä. Soitteli isälle monia kertoja päivässä. Myös iltasin ja välillä yöllä. Syy oli, kun äiti keskittyy täysin uuteen puolisoonsa. Eikä halunnut olla lapsen kanssa juuri ollenkaan. Kaikki vapaat se tunki lapsen isälle. Vaikea sanoa ulkopuolisena mikä on syy. Se voi olla vain, että poikasi haluaa olla vain sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä ihan normaalia, että teinit aika usein haluaa jo olla yhdessä kodissa eikä vaihtaa paikkaa.
Noin kävi mun 14v tytön kanssa. Siihen saakka oli ok. olla 2vko kummallakin.
14v alko tulla puheita, että ei halua olla isällä.
Ja sit alko temppuilu. Jonka seurauksena muutti mun luo.Nyt piipahtelee välillä isällään mut yhtää yötä ei oo ollu enää. Ja tästä nyt yli 2v. aikaa. Haluaa yhden kodin.
Ei enää esim. oo yöpyny mummolassa sen jälkeen. Aikaisemmin vietti paljon aikaa siellä.
Ymmärrän. Seuraavaks sitte omaan kotiin. Pitää antaa nuoren itse päättää missä asuu.Meillä selkeesti syynä se, ettei isällä oo riittävää ymmärrystä teinejä kohtaan. Pitää vielä pienenä ja ei anna tilaa kokeilla sekä liian tiukat säännöt. Siitä syystä oli sitten vaikea vuosi. Oli kaikkea uhmaamista ja Alkon kokeilua ja övereitä. Sittemmin rauhottu, kun oon antanut viettää nuoruutta. Niiku kuuluu.
14 v. varmaan oli aika rasittunut siitä jatkuvasti "muuttamisesta". Teininä hän siis tajusi, ettei ole pakko olla koko ajan liikekannalla. Ihanaa kun on oma koti, jossa saa olla rauhassa pakkaamatta kasseja koko ajan.
Olen kokenut jokseenkin saman. Ei missään ollut paha olla, mutta se tunne, ettei ole oikein kotia missään. Kaikki muut asui koko ajan kodeissaan, minun piti reissata. Itse sain sen oman kodin vasta aikuistuttuani. Viihdyn täällä ja vain täällä (puolisoni kanssa) - inhottaa, jos on pakko yöpyä vieraissa, se tuntuu aina ajan tuhlaamiselta.
En varsinaisesti pidä itseäni mökkihöperönä, olemme matkustelleet paljon, jopa asuneet ulkomaillakin joskus. Mutta omassa paikassa.
Jos lapsuuden ja nuoruuden vuoroasumisesta jotain on jäänyt käteen, niin se, että olen loistava laukkujen pakkaaja :D
Tuo on totta, että lapset / nuoret ei pidä tuosta matkalaukku elämästä. Vaan kaipaa pysyvyyttä. Meillä sitä aikoinaan kunnioitettiin. Nuori sai olla paljon tai kokonaan asua sillä vanhemmalla missä hän halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on ollut puhetta, että äidit omivat lapsen. Taitaa olla puheessa perää.
Tämän lisäksi on myös isiä, jotka ulkoistvat oman vanhemmuutensa jonkun muun hommaksi.
Joo ja isejä, jotka ovat odottaneet reilu 10 vuotta, että vaimo hoitaa kodin ja lapset. Sitten huomataan, että hitsi, en tällaista toivonut. On "etäännytty". Perhe pihalle ja uutta luomaan. "Vanhat" lapset kelpaavat luo, jos osaavat olla tietynlaisia. Kerrotaan tarkkaan millaisia. Ja lasten äiti on aina se hankala, koska ei tue riittävästi tätä olematonta isäsuhdetta.
Eli: isä elää 100% omaa elämää, äiti hoitaa kaiken. Isä haluaa erota ja "elää", äiti rakentaa isälle ja lapsille tyhjästä suhteen niin, että se on isää miellyttävä kaikin puolin. Äiti myös unohtaa kaikki menneet ja on hetkessä fiksusti toimiva toinen vanhempi ilman katkeruuden hiventäkään. Onhan se ollut miespolo, joka ei saanut elää elämäänsä vapaana. Ei lasten tunteilla ja ajatuksilla ole mitään oikeuksia, naiset ovat vaan vaikeita.
Ja ulkopuoliset näkevät nämäkin isät niin poljettuina, että...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soita eksällesi ja kysy mikä siellä nyt on, kun toinen haluaa sieltä itkien kotiin.
Sehän tässä onkin kun ei olla missään väleissä. Ei mulla ole enää edes hänen numeroa. Pojan kännykällä tietenkin voisin soittaa. Ei vaan tee mieli.
AP
Kuule kasva aikuiseksi ja nyt on aika hommata ne asialliset välit. Ja sano pojalle miksi vinkuu kotiin isältään. Ja että muuten soitat isälle. Ehkä siellä ei saa pelata tms. on tylsää
Tai ehkä on liiankin jännittävää. Oma isäni halusi koulia minua "aikuisten maailmaan". Tarkoitti alkoholin käyttöä. Tarjosi alkajaisiksi juomalasin täyden jotain ällöä likööriä. Ja ihan hyvin aikein. Loukkaantui tosin, kun ei se maistunutkaan. Ja niitä humalaisen vuodatuksia (esim. äidistäni) oli pakko kuunnella. Kun pääsin omilleni, emme ole tavanneet kuin sukujuhlissa, joita onneksi on ollut aika harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä mielessä ihan normaalia, että teinit aika usein haluaa jo olla yhdessä kodissa eikä vaihtaa paikkaa.
Noin kävi mun 14v tytön kanssa. Siihen saakka oli ok. olla 2vko kummallakin.
14v alko tulla puheita, että ei halua olla isällä.
Ja sit alko temppuilu. Jonka seurauksena muutti mun luo.Nyt piipahtelee välillä isällään mut yhtää yötä ei oo ollu enää. Ja tästä nyt yli 2v. aikaa. Haluaa yhden kodin.
Ei enää esim. oo yöpyny mummolassa sen jälkeen. Aikaisemmin vietti paljon aikaa siellä.
Ymmärrän. Seuraavaks sitte omaan kotiin. Pitää antaa nuoren itse päättää missä asuu.Meillä selkeesti syynä se, ettei isällä oo riittävää ymmärrystä teinejä kohtaan. Pitää vielä pienenä ja ei anna tilaa kokeilla sekä liian tiukat säännöt. Siitä syystä oli sitten vaikea vuosi. Oli kaikkea uhmaamista ja Alkon kokeilua ja övereitä. Sittemmin rauhottu, kun oon antanut viettää nuoruutta. Niiku kuuluu.
14 v. varmaan oli aika rasittunut siitä jatkuvasti "muuttamisesta". Teininä hän siis tajusi, ettei ole pakko olla koko ajan liikekannalla. Ihanaa kun on oma koti, jossa saa olla rauhassa pakkaamatta kasseja koko ajan.
Olen kokenut jokseenkin saman. Ei missään ollut paha olla, mutta se tunne, ettei ole oikein kotia missään. Kaikki muut asui koko ajan kodeissaan, minun piti reissata. Itse sain sen oman kodin vasta aikuistuttuani. Viihdyn täällä ja vain täällä (puolisoni kanssa) - inhottaa, jos on pakko yöpyä vieraissa, se tuntuu aina ajan tuhlaamiselta.
En varsinaisesti pidä itseäni mökkihöperönä, olemme matkustelleet paljon, jopa asuneet ulkomaillakin joskus. Mutta omassa paikassa.
Jos lapsuuden ja nuoruuden vuoroasumisesta jotain on jäänyt käteen, niin se, että olen loistava laukkujen pakkaaja :D
Meillä poika oli isällään kesät ja vielä parina kesänä ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeenkin töissä siellä. Sitten tuli syksyllä kotiin ja ilmoitti, että tämä oli viimeinen kerta, olen ennemmin vaikka nälässä. Isän ja pojan välit ovat hyvät, mutta kiertolaisen elämä kuulemma riitti. Nyt asuu tyttökaverinsa kanssa, käy kyllä mielellään kylässä missä milloinkin, mutta tuntuu, että koti on rakkaampi kuin muille ikäisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksikäytetään
Tuo toistuvasti yöllä soittaminen on kyllä aika huolestuttavaa. En omaa lastani päästäisi paikkaan, jossa tulee kesken yön "koti-ikävä". Ja alkanut 14-vuotiaana tällainen.
Esim. ahdistelusta, oli se vaikka "viatontakin" tulee paha olo, voi hävettää tosi paljon. Lapsi saattaa pitää tapahtunutta omana syynään. Ahdistelija syyllistää, ehkä uhkailee. Lapsen on hyvin vaikea käsitellä tuollaista tilannetta, eikä taatusti helpolla pysty siitä puhumaan.
Pakko olla provo, ei kukaan täysijärkinen tule tänne ihmettelemään että 14v. Soittelee keskellä yötä äidilleen isänsä luota ja että toiseen vanhempaan ei ole asiallisia puhevälejä....kai niistä lapsen asioista jotain tulisi keskustella.
Alue: Aihe vapaa
Oletko nähnyt exääsi silloin, kun olet hakenut pojan keskellä yötä kotiin? Onko edes ollut kotona? Ensimmäisenä tulee mieleen, että isä on humalassa/baarissa ja poikaa pelottaa siksi. Seuraavalla kerralla, kun lapsi soittaa itkuisena isältään, pyydä exäsi puhelimeen.