Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka eivät halua palata etätöistä?
En varmaan ole yksin, kun tutkimusten mukaan yli 80% työntekijöistä länsimaissa, jotka ovat nyt tehneet koronan aikana etätöitä, ei halua palata toimistolle. Ja puolet harkitsisi irtisanoutumista jos pakotettaisiin takaisin toimistolle 5 päivää viikossa.
Mutta olisi kiva kuulla kohtalotovereista täällä Suomessa! Milloin ja missä määrin teidän työpaikoillanne palataan toimistolle, mitä olette siitä mieltä ja kuinka paljon teillä on neuvotteluvaraa työnantajienne kanssa?
Kommentit (2742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Meillä kyllä on pakko olla kamera päällä ja silti ihmiset syövät sen edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Koska et ole töissä hullujenhuoneella, kuten ilmeisesti moni täällä, vaan ihan oikeassa työpaikassa. Miksi muuten kameran päällä pitämistä vastustetaan? Eikö sen nyt pitäisi olla itsestäänselvyys jos tarvitaan osallistumista. Meidän toimitusjohtaja inhoaa, jos etäpalavereissa, joissa pitäisi tehdä päätöksiä ollaan hiljaa ja kamerat pois päältä. Harvoin näin käy, mutta tuskin hän innostuu täydestä etäilystä, jos ollaan pimeinä ja mykkänä, kun pitäisi osallistua. Tällaisten kollegoiden takia voisi kutsu käydä toimistolle kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Koska et ole töissä hullujenhuoneella, kuten ilmeisesti moni täällä, vaan ihan oikeassa työpaikassa. Miksi muuten kameran päällä pitämistä vastustetaan? Eikö sen nyt pitäisi olla itsestäänselvyys jos tarvitaan osallistumista. Meidän toimitusjohtaja inhoaa, jos etäpalavereissa, joissa pitäisi tehdä päätöksiä ollaan hiljaa ja kamerat pois päältä. Harvoin näin käy, mutta tuskin hän innostuu täydestä etäilystä, jos ollaan pimeinä ja mykkänä, kun pitäisi osallistua. Tällaisten kollegoiden takia voisi kutsu käydä toimistolle kaikilla.
Meillä on pienemmässä työryhmässä välillä ne tehokkaimmat yhteiset työsessiot tehty ilman kameroita päällä. Kun kaikki keskittyvät dokumenttiin, jota työstetään ja joka näkyy screenillä, ei ole mitään epäilystä osallistumisen aktiivisuudesta, kun työ käy kuumana ja kaikki kommentoivat ja työtä konkreettisesti tehdään yhdessä. Siinä kamerakuva vain haittaisi keskittymistä siihen yhteiseen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin alkuvuodesta ja hain vain etätöitä, sekä pidin huolen, että sopimukseenkin kirjattiin tämä etätyöksi. En enää ikinä palaa mihinkään avokonttorihelvettiin, en edes omaan työhuoneeseen, jonka oven saisi suunnilleen teljetä että saisi jotenkin blokattua sitä jatkuvaa häiritsijöiden virtaa...
Olen kyllästynyt pyörimään himassa. Haluan jo mennä toimistolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin alkuvuodesta ja hain vain etätöitä, sekä pidin huolen, että sopimukseenkin kirjattiin tämä etätyöksi. En enää ikinä palaa mihinkään avokonttorihelvettiin, en edes omaan työhuoneeseen, jonka oven saisi suunnilleen teljetä että saisi jotenkin blokattua sitä jatkuvaa häiritsijöiden virtaa...
Mun työhuoneessa ei käy kukaan, siellä on itse asiassa aika pitkästyttävää.
Olen silti mieluummin etänä kuin siellä työhuoneessa, sillä joka tapauksessa valtaosa palavereistani on etäpalavereita.
Salesforcen CEO juuri ilmoitti hänkin, että paluuta toimistolle vanhan ajan tavalla ei tule tapahtumaan.
"Salesforce CEO Marc Benioff said Tuesday that there’s no returning to the pre-pandemic workplace.
“I’m sorry to all my friends, but we’re not all going back,” Benioff said in an on-stage interview at the Code Conference in Beverly Hills, California."
https://www.cnbc.com/2021/09/28/salesforce-ceo-marc-benioff-says-not-al…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudun menemään töihin ja pelkään. Olen työpaikka kiusattu😥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Liikkuvatko ne kuvat ollenkaan?
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrassaan huvittava ajatus se että liikkumaton ihminen joka tuijottaa oiisi jotenkin aktiivisesti mukana. Itse ainakin olen hionut "kiinnostuneelta näyttämisen" huippuunsa koulussa, yliopistossa ja yli 10 vuoden työuralla. Ajatukseni eivät ole siinä, vaikka kasvoni ovat, ja sieluni ei ole koskaan sinun, hyvä esimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
10 hengen kokouksessa on paljon toimivampaa keskustella puheenvuorojen aikana chatissa, etenkin niille hiljaisille.
Teillä on vain huonosti fasilitoitu kokous ja pakkokameranpäälläpito pahentaa tilannetta. Suurin osa roikkuu sun jaarittelusi aikana täällä tai muualla netissä, eikä kamera estä sitä mitenkään.
Minulla on yksi työyhteisöön kuuluva henkilö, joka pitää aina kameraa päällä palavereissa ja siellä hän rouskuttaa lounasta, juo teetä, neuloo, tekee mitä milloinkin. Se ei estä häntä tuijottamasta näyttöön ja kameraan ja seuraamasta kokousta.
Ahaa. No meillä kamera on auttanut. Kukaan ei rouskuta tai neulo, kysymyksiin saa vastauksia.
Mutta kiitos neuvoista.
Koska et ole töissä hullujenhuoneella, kuten ilmeisesti moni täällä, vaan ihan oikeassa työpaikassa. Miksi muuten kameran päällä pitämistä vastustetaan? Eikö sen nyt pitäisi olla itsestäänselvyys jos tarvitaan osallistumista. Meidän toimitusjohtaja inhoaa, jos etäpalavereissa, joissa pitäisi tehdä päätöksiä ollaan hiljaa ja kamerat pois päältä. Harvoin näin käy, mutta tuskin hän innostuu täydestä etäilystä, jos ollaan pimeinä ja mykkänä, kun pitäisi osallistua. Tällaisten kollegoiden takia voisi kutsu käydä toimistolle kaikilla.
vidoyhteys usein hidastaa lähetystä ja se rakeinen, nykivä kuva ei tuo mitään lisäarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etämammoista" puhuvan, Pekan hihaa käsissään puristavan ihmisen kirjoituksia on jokseenkin huvittavaa lukea. Tarkoitan tällä sitä, että itse olen tehnyt kansainvälisessä firmassa etätyötä yli 10 vuoden ajan jo ennen koronaa. Koko puhe "paluusta normaaliin" on mielestäni kummallista.
Jos ei nyt muuta niin voisi ainakin pysähtyä pohtimaan onko paluu vanhaan järkevää vai voisiko etäilystä olla hyötyä niissä pekkojen ja pirkkojen työpaikoissakin. Se, että itsellä ja työparin kanssa kaikki on sujunut niin lupsakasti kun on aina saanut kysyä, puhella ja nykiä hihoja ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat rakastuneet siihen teidän keskeyttävään tyyliinne.
Vierailija kirjoitti:
Kerrassaan huvittava ajatus se että liikkumaton ihminen joka tuijottaa oiisi jotenkin aktiivisesti mukana. Itse ainakin olen hionut "kiinnostuneelta näyttämisen" huippuunsa koulussa, yliopistossa ja yli 10 vuoden työuralla. Ajatukseni eivät ole siinä, vaikka kasvoni ovat, ja sieluni ei ole koskaan sinun, hyvä esimies.
Ihan sama kuin jossain työpaikan turhissa paltsuissa toimistolla. Joo, kaikki voivat istua siellä huoneessa, mutta se ei takaa, että kukaan kuuntelisi tai olisi mitenkään aktiivisesti läsnä. Yleensä niin tapahtuu turhaan järjestetyissä paltsuissa, eikä siihen auta mikään, ihmiset ovat sen verran järkeviä että tajuavat, jos kyse on yhdentekevästä diibadaabasta.
Tärkeä, hyvin järjestetty ja tarpeeseen tuleva kokous taas saa ihmiset aktiivisesti mukaan, oli se sitten millä formaatilla tahansa - toimistolla, videolla, audiolla.
Vierailija kirjoitti:
"Etämammoista" puhuvan, Pekan hihaa käsissään puristavan ihmisen kirjoituksia on jokseenkin huvittavaa lukea. Tarkoitan tällä sitä, että itse olen tehnyt kansainvälisessä firmassa etätyötä yli 10 vuoden ajan jo ennen koronaa. Koko puhe "paluusta normaaliin" on mielestäni kummallista.
Jos ei nyt muuta niin voisi ainakin pysähtyä pohtimaan onko paluu vanhaan järkevää vai voisiko etäilystä olla hyötyä niissä pekkojen ja pirkkojen työpaikoissakin. Se, että itsellä ja työparin kanssa kaikki on sujunut niin lupsakasti kun on aina saanut kysyä, puhella ja nykiä hihoja ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat rakastuneet siihen teidän keskeyttävään tyyliinne.
Jatka sinä tehopakkaus niitä palavereita ostoksilla ja työajalla pyykkejä viikaten.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä kyllä kukaan neulonut tai värityskirjaa värittänyt palavereissa ennen koronaakaan.
Meidän neukkareissa oli värityskirjoja ja tusseja. Saako teillä liikahdella ja hengittää äänekkäästi? Entä piirustella vihkoon? Kirjata muistiota kännykkään tai läppärille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä ajanjakso tulee muokkaamaan organisaatioita ja työn tekemistä. Esim meillä yksi työntekijä ei enää sopeutunut muiden ihmisten kohtaamiseen joten hän siirtyi muualle ja meille tuli uusi henkilö. Kaikki voittivat. Ja työtilat. Jos nyt lopultakin nostetaan kissa pöydälle eli työtilat on oltava kunnossa. Onhan se nyt aivan naurettavaa että koteihin on saatu kunnon tiloja mutta toimistoille ei. Itsekö ne kalusteet on hankittu vai mistä ovat tupsahtaneet? Meilläkin tullaan työtiloja muokkaamaan ja toivottavasti parempaan suuntaan.
Kyllä, itse hankittu. Kaikki tietokoneen oheislaitteet mulla on aina ollut paremmat kotona kuin töissä. Jo ennen koronaa. Pöydän paremmuus on vaihdellut työpaikan mukaan. Minulla on ollut kunnollinen, tilava pöytä että olen istunut tuskaisen ahtaassa pulpetissa avokonttorissa. Työtuolejakin on nähty kaikenlaisia. Hinta tai ulkonäkö edellä ostettu tuoli harvoin on mukava, mutta on ollut myös kalliita ja ergonomisia tuoleja.
Täsmälleen samoin itsellä. Tietysti minulla on hyvät kalusteet kotona, koska teen muutakin koneella kuin töitä. Harrastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvä vertaus tuo neulominen. Iät ajat on koulutuksissa ja oppitunneilla ja yliopistossa neulottu ja sekin on sitä muun tekemistä, jota voi verrata pyykin käsittelyyn etäkoulutuksen aikana. Neulominen lähityössä on OK, mutta ei etätyössä? Selvyyden vuoksi, en itse neulo.
Joskus etäpalavereissa on vaikka 10 ihmistä teoriassa mukana, mutta jos esittää kysymyksen niin onkin hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olen ihmetellyt, että onko etätyö heikentänyt luovuutta tai kykyä muodostaa mielipiteitä. Mutta ehkä ne kaikki vaan neuloo tai viikkaa pyykkejä?
Sun täytyy erikseen kysyä Liisan tai Samin mielipidettä. Harva avaa tuollaisessa tilanteessa mikkiä. Minä olisin myös paikan päällä hiljaa, ellei kysymystä ole esitetty erikseen minulle.
Huonosti jäsennelty palaveri todennäköisesti kuin neulominen tai viikkaaminen. Nehän pystyy molemmat keskeyttämään.
Epäilen, että kynnys nousee vastaamiseen, jos pitää jättää viikkauspuuhat kesken. Keskittymisen kanssakin voi olla vähän niin ja näin. No, helppo ja toimiva ratkaisu on, että pyytää kaikkia pitämään kameran päällä.
Se, että teillä ei uskalleta / haluta / kiinnosta vastata avoimiin kysymyksiin kertoo kyllä jotain teidän yrityksen kulttuurista ja hierarkioista kuin etätyöstä ja "viikkaamisesta kamera kiinni". Tähän silmienpyörittelyhymiö.
Itse olen huomannut niiden hiljaistenkin olevan esim. chatissa aktiivisia, siellä on jotenkin helpompi kysyä. Sitten joku puheliaampi sieltä lukee kommentit ja kysymykset. Paikan päällä puheenjohtaja yrittäisi kaivaa kaikista jotain irti ja kaikki katselisivat pitkin kattoja ja seiniä toivoen, ettet kysy häneltä. Jos kellään ei ole sanomista, palaverissa, sen aiheessa tai osallistujissa on jotain mätää. Tai sitten kulttuurissa, jossa esim. kritisointi tai riskien esiintuominen ns. kostetaan. Sellaistakin menoa on tullut nähtyä. Yleensä niissä ollaan hiljaa palaverissa ja sen jälkeen kahviosta kuuluu kova sorina, paitsi jos esimies menee paikalle. Silloin puhutaan säästä.
Tätä kannattaa pohtia.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitä vaaleapaahtoista juhlamokkaa, mitä muut haluaa...