Isäni paljastui narsistiksi ja äitini täysin alistetuksi uhriksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin tämän ketjun poistoon, koska joku tai jotkut sekopäät pilasivat sen.

Poistoilmoituksesi ei johda mihinkään, koska tämä ketju on arvokas esimerkki tavasta jolla apn kaltainen narsisti käyttää keskustelupalstoja osana kamnpanjaansa,

SAIRASTA! Osuiko omaan nilkkaan?

Mitä ihmettä? Miten aloitukseni pystyi herättämään näin voimakkaita reaktioita..

Olen keskustellut luotettavien muiden läheisten kanssa, ekaa kertaa elämässäni olen kokenut aitoa empatiaa itseäni kohtaan. Myötätunto ei ole ollut mitenkään läsnä perheessäni. On nimenomaan pitänyt näyttää miten ’fiksusti’ eli ilman tunteita pystyn asioista keskustelemaan. Siihen pisteeseen etten enää osannut edes tietää miltä minkäkin asian pitäisi tuntua.

Tämä on todellakin kasvunpaikka. Näen että olen omaksunut näitä epäterveitä malleja. En halua niitä enää jatkaa. Ne tuottavat niin paljon tragedioita ympäristöön. Ainoa tieni on nyt kohti valoisampaa omaa elämää. Terapian ja hyvien läheisten kanssa.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.

Mun mielestä te molemmat olette narsisteja. Myös jotkut muut ketjun kommentoijat, kuten joku joka sanoi "herää todellisuuteen".

Vain narsistilla on tuollainen sisäinen mekanismi tai kiikkulauta jossa asiat "keikahtavat erinäköisiksi". Ja siinä keikahdellessa on "epäuskon tunteita". Ja siihen keikahteluun liittyy maailmankuva - miten näkee maailman ja muut ihmiset ja sen että "miten maailma toimii". Ja siinä mukana kääntyy sitten myös minäkuva. Ja niinpä sitä "minää" ja "sisäisen puheen ankaruutta" täytyy lähteä korjailemaan ja hakemaan ja rakentamaan ja tasapainottamaan ja kehittämään ja blaablaa. Vain narsistin elämä on tuollaista. Päinvastaista kääntyilyä, "ensin oli yhdellä lailla - NYT on tasan päinvastoin!"

Ja tosiaan tuo että on "tiedostuksessa pidemmällä tuon ilmiön kanssa". Siis että etenee jotain rataa, jotain raidetta, ja kunhan pidemmälle etenee niin sitä paremmaksi itse kehittyy, sitä paremmaksi oma tila tulee, kunhan pääsee tarpeeksi omassa sisäisessä kehittymisessä tarpeeksi pitkälle, kunhan on tarpeeksi sitä oman sisäisen työstämisen kokemusta, elämänkokemusta, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Vain narsisti elää noin.

Narsistin elämä on jatkuvaa sisäisten tasapainottelutyökalujen käyttämistä. "Kun elämä muuttuu niin pitää käyttää sellaisia oman mielen työkaluja joilla säätää itseään niin että pysyy siinä muutoksen mukana. Työkaluja, työkaluja, työkaluja!"

Kaikki narsistit elävät noin, paitsi tyrannit. Tyrannilla ei tuota ongelmaa ole. Koska tyranni on narsisti joka on ratkaissut oman sisäisen epätasapainonsa sillä että hän on totaalisesti alistanut muut. Kun sosiaalinen ympäristö on 100% alistettu, niin siinä ei ikinä muutu mikään, kaikki on ikuisesti muuttumatonta, maailma on muuttumaton, maailma toimii aina samalla lailla. Kun mitään ei ikinä tapahdu sosiaalisessa ympäristössä niin mikään ei ikinä uhkaa omaa sisäistä tasapainoa. Silloin ei tarvitse käyttää omia sisäisiä työkaluja, ne ovat tarpeettomia, kun oman sisäisen maailman saa tasapainoon niin paljon tehokkaammin kun vain alistaa kaikki läheisensä.

Joten arvelen että aloittajan isä saattaa olla tyranninarsisti, mutta en voi sitä varmasti tietää koska en tiedä siitä isästä mitään. Mutta selvää on että ap on keskivertonarsisti, joka nyt lähtee kehittämään itseään pahempaan suuntaan. Tulevaisuudessa hänestä saattaa tulla tyranninarsisti.

Onko sulla kaikki ihan hyvin? Sä taisit nyt ottaa tämän aiheen vähän liian vakavasti. Heittelet ilmaan sanoja ja lainauksia, joiden merkitystä et oikeastaan ymmärrä. Puhut sekavia jostain työkaluista. Ihmisellä on tunteet ja kun ne ovat tasapainossa ja niitä seuraa riittävästi, niin elämä tuntuu hyvältä.

Tunteiden tasapaino? Miksi ne eivät olisi tasapainossa? Onko sinulla jotain tunneailahteluja? Oletkohan jotenkin sairaalloisen epätasapainoinen ihminen?

Mitä tarkoittaa tuo "elämä tuntuu hyvältä"? Missä se "elämä" on? Mitä se on? Miten ihmeessä sinä voit tuntea "elämän"?

🤣🤣🤣 Et siis tunne tunteita? Ei ne koskelan pojatkaan niitä tuntenut. Toivottavasti ole jo lukkojen takana.

Itse ymmärsin äitini olevan narsisti tai persoonallisuushiriöinen vasta kun olin yli 50-vuotias.

Äiti oli

- väkivaltainen

- täysin epäempaattinen

- laiminlöi lastensa hoidon ja valvonnan

- syyllisti lastaan avioliitostaan ja elämästään alusta asti

- julma, selvästi nautti pienen lapsen uhkailusta ja nöyryyttämisestä

- haukkui lastensa ulkonäköä, vähätteli kykyjä

- halusi itse aina olla juhlien ja kaikkien muidenkin tilanteiden tähti ja keskipiste

- puhui loputtomasti illat pitkät vain itsestään

- ei koskaan pyytänyt anteeksi tai myöntänyt tehneensä jotain väärin

- katsoi myöhemmin oikeudekseen hallita aikuisten lastensa elämää ja erityisesti raha-asioita

- ei nähnyt rajaa omien asioiden ja lastensa asioiden välillä.

- petti kaikkia ihmisiä ympärillään

- valehteli

- varasti minulta

- yritti törkeää petosta

Ihmisten on aina ollut vaikea tajuta että kaikki äidit eivät ole rakastavia ja ajattele vaan lapsensa parasta.

Jostain syystä itsekin tajusin vasta 50-vuotiaana että äitini ei oikeasti ole ihan normaali,. Lapsi vaan kasvaa tilanteeseen ja yrittää selitellä sitä itselle loputtomasti.

Se on se yksi rankin juttu tajuta miten normaalina sitä pitää häiriintyneitä asioita kunnes ne rupeaa näyttäytymään uudessa valossa. Sen jälkeen on mahdotonta enää sitä valoa sammuttaa vaikka se mitä rupeaa näkemään tuottaa paljon surua, ahdistusta ja kauhuakin. Mutta kun saa tukea ja vahvistusta alkaa näkkemään oman elämän valintojen mahdollisuuksiakin ja sitä sitten saakin rakentaa ilman sitä epämääräistä varjoa joka on kulkenut perässä koko elämän siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Itse ymmärsin äitini olevan narsisti tai persoonallisuushiriöinen vasta kun olin yli 50-vuotias.

Äiti oli

- väkivaltainen

- täysin epäempaattinen

- laiminlöi lastensa hoidon ja valvonnan

- syyllisti lastaan avioliitostaan ja elämästään alusta asti

- julma, selvästi nautti pienen lapsen uhkailusta ja nöyryyttämisestä

- haukkui lastensa ulkonäköä, vähätteli kykyjä

- halusi itse aina olla juhlien ja kaikkien muidenkin tilanteiden tähti ja keskipiste

- puhui loputtomasti illat pitkät vain itsestään

- ei koskaan pyytänyt anteeksi tai myöntänyt tehneensä jotain väärin

- katsoi myöhemmin oikeudekseen hallita aikuisten lastensa elämää ja erityisesti raha-asioita

- ei nähnyt rajaa omien asioiden ja lastensa asioiden välillä.

- petti kaikkia ihmisiä ympärillään

- valehteli

- varasti minulta

- yritti törkeää petosta

Ihmisten on aina ollut vaikea tajuta että kaikki äidit eivät ole rakastavia ja ajattele vaan lapsensa parasta.

Jostain syystä itsekin tajusin vasta 50-vuotiaana että äitini ei oikeasti ole ihan normaali,. Lapsi vaan kasvaa tilanteeseen ja yrittää selitellä sitä itselle loputtomasti.

Minäkin huomasin vasta tultuani itse äidiksi, miten oman äidin piti olla aina oikeassa ja aina keskipiste, ja miten hän ei voinut isän silmissä tehdä mitään väärin.

Kun äiti kohteli minua huonosti, ja rohkenin kerrankin sanoa sen ääneen, molemmat kovaäänisesti vaativat minua pyytämään anteeksi

Pyytämään siis anteeksi, että minua oli kohdeltu huonosti.

Hiljenin siitä, ja ymmärsin ensimmäistä kertaa ja lopullisesti, etten voi luottaa kumpaankaan heistä.

Huomasin, että olin aina kävellyt munankuorilla sitä tajuamatta.

Vetäydyin aidosta läsnäolosta ja vuorovaikutuksesta heidän kanssa lopullisesti. Olen läsnä jonkun verran muodollisesti ja ulkonaisesti, mutta en koskaan luota, enkä paljasta todellisia ajatuksiani. Minulla on kovat rajat, mitä siedän heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Katso mitä SINÄ olet tehnyt! Sinä olet pilannut kaiken! Sinun syytäsi!

Heippa, isukki.

Vierailija kirjoitti:

Apn vanhemmat ovat vihdoin paljastaneet apn narsismin ja näin loukanneet häntä. Nyt Ap on loputtomalla kostoretkellä levittämässä valheitaan eri alustoilla todistaakseen itselleen, että hän ei ole itse ollut syy omiin epäonnistumisiinsa elämän eri alueilla.

Isukilla menee lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.

Mä olen nyt päälle 40 v ja terapiastakin kohta 20 vuotta aikaa. Vasta viime vuosina olen pystynyt kuulemaan mm. isäni seksistisiä ja alistavia huomautuksia ilman, että se herättää mitään tunteita. Lähinnä sääliä, että miten isäni voi elää omien ajatustensa kanssa? Mahtaa olla yksinäistä. Oltiin satunnaisesti tekemisissä mun ikävuodet 18-38 ja jokainen kanssakäyminen aiheutti enemmän tai vähemmän pakoreaktion. Nyt hän on sairastunut, niin pitänyt joskus olla katsomassa, että joko pitää hautajaiset järjestää. Hänen jutut ovat yhtä huonoja kuin ennenkin eli en ole jäänyt mistään paitsi. Äitini on hänessä kiinni, mutta ilman isäni seuraa olen äitiäni nähnyt keskiverron suomalaisesti eli 1-2 kk välein. Lapsenlapsia hän näkee kuitenkin erittäin harvoin, kun en jaksa aina vahtia ulos tulevia epäempaattisia sammakoita ja lasteni hyvinvointia.

Miksi olet lainkaan tekemisissä tuollaisen henkilön kanssa?

Juuri näin! Ei voi käsittää miksi on tekemisissä. Jos jonkun ihmisen jutut oikeasti on vuosikymmenestä toiseen luokkaa "sillä on pienempi kuin mulla, hehehe!", "etkö sä osaa? hahaha!"

Kun on syntynyt tuollaisen ihmisen lapseksi niin tietenkään lapsena ei osaa hahmottaa ettei tuollaisessa ole mitään järkeä, ei osaa hahmottaa että oma isä on ikuinen kakara.

Mutta jos aikuisena tuon asian selvästi hahmottaa, niin on kyllä outoa jos silti vapaaehtoisesti suostuu olemaan edelleen sen kakaran kanssa tekemisissä.

Tuollaisten kakaroiden seurassa on sietämätöntä olla, koska jos joku vain nälvii ja piikittelee ja herjaa koko ajan niin väsyyhän siinä jos sellaista joutuu pitkään kuuntelemaan. Tympääntyy niin ettei jaksa välittää heistä tippaakaan, ei jaksa tuntea mitään. Mutta etäältä turvallisen välimatkan päästä heitä säälii. Koska on niillä oikeasti todella paha olo, kun ne vielä 65 vuotiaina on jumissa 5-vuotiaan lapsen tasolla.

Aivan sairasta että todella monet aikuiset eivät ole aikuisia.

Kyllästyttää jo narsistijutut. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Narsistit muuten loukkaantuvat herkästi ja katkaisevat välit. Hovia ei tarvita, jos se loukkaa narsistia.

Narsistit eivät ole mukavia ihmisiä. Ne voivat vahingoittaa muita ja jättää pitkäaikaisia ​​traumoja.

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Vierailija kirjoitti:

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Hyvä on Lista!

Käyttäjä40546 kirjoitti:

Narsistit eivät ole mukavia ihmisiä. Ne voivat vahingoittaa muita ja jättää pitkäaikaisia ​​traumoja.

Olen samaa mieltä.