Isäni paljastui narsistiksi ja äitini täysin alistetuksi uhriksi
Olen järkyttynyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni kyseenalaistin isäni toiminnan. Siitä alkoi sellainen lumivyöry jota ei voi enää pysäyttää. Se paljasti kaiken. Isäni ei voi olla väärässä missään, äitini ei osaa eikä uskalla sanoa mitään ja minä jäin yksin. Isäni ei pysty myöntämään itsessään mitään vikaa. Minussa on vikaa kun ’pilasin kaiken’, olen ymmärtänyt kaiken väärin, olen itsekäs, kateellinen. Minulle ei ole empatiaa saatavilla, näillä sanoilla isäni sen sanoi. Minun pitäisi nyt ryhtyä auttamaan loukkaantunutta isääni myöntämällä että minä olen kateellinen, ymmärsin kaiken väärin ja luotan edelleen isääni ylivertaisena tietäjänä.
Ei ole mikään pikku riita tai pikku häiriö, vaan pimeä ja hirveä tyranni, jonka asema perheessä on perustunut siihen ettei kukaan kyseenalaista mitään.
Kommentit (54)
No ei näytä olevan mitään muuta vaihtoehtoa kuin nämä! Uskomatonta, että löydän itseni tästä tilanteesta. Ja olen aina luullut että vanhempani ovat harvinaisen hyvät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että ymmärsit nyt. Voitkin oman mielenterveytesi vuoksi aloittaa terapian ja katkaista välit.
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Ei tuohon narsismia tarvita. Voi olla vaikka masennusta tai ahdistusta .
Alkaa nykyään jokainen oleen narsisti jos sanoo vastaan tai ei.
Hei ap. Katso mitä SINÄ olet tehnyt! Sinä olet pilannut kaiken! Sinun syytäsi!
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Just niin. Jos en olisi sanonut, että isäni toimi eräässä perintöasiassa väärin, kaikki olisi hyvin. Jos hyväksyisin että olen ymmärtänyt väärin että isäni toimi mielestäni väärin, kaikki olisi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Katso mitä SINÄ olet tehnyt! Sinä olet pilannut kaiken! Sinun syytäsi!
Se on raskas paikka "herätä todellisuuteen". Kokemusta on. Nyt välit poikki ja aseta kunnon rajat.
👍
Vierailija kirjoitti:
Se on raskas paikka "herätä todellisuuteen". Kokemusta on. Nyt välit poikki ja aseta kunnon rajat.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Mä olen nyt päälle 40 v ja terapiastakin kohta 20 vuotta aikaa. Vasta viime vuosina olen pystynyt kuulemaan mm. isäni seksistisiä ja alistavia huomautuksia ilman, että se herättää mitään tunteita. Lähinnä sääliä, että miten isäni voi elää omien ajatustensa kanssa? Mahtaa olla yksinäistä. Oltiin satunnaisesti tekemisissä mun ikävuodet 18-38 ja jokainen kanssakäyminen aiheutti enemmän tai vähemmän pakoreaktion. Nyt hän on sairastunut, niin pitänyt joskus olla katsomassa, että joko pitää hautajaiset järjestää. Hänen jutut ovat yhtä huonoja kuin ennenkin eli en ole jäänyt mistään paitsi. Äitini on hänessä kiinni, mutta ilman isäni seuraa olen äitiäni nähnyt keskiverron suomalaisesti eli 1-2 kk välein. Lapsenlapsia hän näkee kuitenkin erittäin harvoin, kun en jaksa aina vahtia ulos tulevia epäempaattisia sammakoita ja lasteni hyvinvointia.
Tuo aloitus ei kerro yhtään mitään. On aika rajua syyttää narsistiksi jotain, jos tulee vähän riitaa. Nykyään joka toinen vastaantulija on näköjään tällainen ihmishirviö. Anonyymillä palstalla ei varmaan hirveästi voi yksityiskohtia kertoa, mutta tuossa ei ollut yhtään mitään. Ja kaikki komppaa täysillä. Entäs jos se on ap, joka on se narsisti? Nyt ensimmäisen kerran isä on uskaltanut sanoa vastaan ja tuli heti lunta tupaan.
Hyvä. Nyt vaan kuoletat tunteet ja täyslaidallinen hyökkäys päälle joka rintamalta. Ne on aivan nitistettävissä kun et anna yhtään periksi ja hyökkäät taukoamatta. Haukut joka yhteydessä, nälvit, sanot kaikkeen että näkemys on väärä. Löydät sen oman sisäisen narsistisi ja käytät sitä. Narsistille ei pärjää mikään tunteva olento, mutta toinen narsisti pärjää. Sitten kun saat lyötyä sen paikoilleen niin pidät huolen että langat pysyy sinulla eikä se sieltä enää nouse.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Mun mielestä te molemmat olette narsisteja. Myös jotkut muut ketjun kommentoijat, kuten joku joka sanoi "herää todellisuuteen".
Vain narsistilla on tuollainen sisäinen mekanismi tai kiikkulauta jossa asiat "keikahtavat erinäköisiksi". Ja siinä keikahdellessa on "epäuskon tunteita". Ja siihen keikahteluun liittyy maailmankuva - miten näkee maailman ja muut ihmiset ja sen että "miten maailma toimii". Ja siinä mukana kääntyy sitten myös minäkuva. Ja niinpä sitä "minää" ja "sisäisen puheen ankaruutta" täytyy lähteä korjailemaan ja hakemaan ja rakentamaan ja tasapainottamaan ja kehittämään ja blaablaa. Vain narsistin elämä on tuollaista. Päinvastaista kääntyilyä, "ensin oli yhdellä lailla - NYT on tasan päinvastoin!"
Ja tosiaan tuo että on "tiedostuksessa pidemmällä tuon ilmiön kanssa". Siis että etenee jotain rataa, jotain raidetta, ja kunhan pidemmälle etenee niin sitä paremmaksi itse kehittyy, sitä paremmaksi oma tila tulee, kunhan pääsee tarpeeksi omassa sisäisessä kehittymisessä tarpeeksi pitkälle, kunhan on tarpeeksi sitä oman sisäisen työstämisen kokemusta, elämänkokemusta, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Vain narsisti elää noin.
Narsistin elämä on jatkuvaa sisäisten tasapainottelutyökalujen käyttämistä. "Kun elämä muuttuu niin pitää käyttää sellaisia oman mielen työkaluja joilla säätää itseään niin että pysyy siinä muutoksen mukana. Työkaluja, työkaluja, työkaluja!"
Kaikki narsistit elävät noin, paitsi tyrannit. Tyrannilla ei tuota ongelmaa ole. Koska tyranni on narsisti joka on ratkaissut oman sisäisen epätasapainonsa sillä että hän on totaalisesti alistanut muut. Kun sosiaalinen ympäristö on 100% alistettu, niin siinä ei ikinä muutu mikään, kaikki on ikuisesti muuttumatonta, maailma on muuttumaton, maailma toimii aina samalla lailla. Kun mitään ei ikinä tapahdu sosiaalisessa ympäristössä niin mikään ei ikinä uhkaa omaa sisäistä tasapainoa. Silloin ei tarvitse käyttää omia sisäisiä työkaluja, ne ovat tarpeettomia, kun oman sisäisen maailman saa tasapainoon niin paljon tehokkaammin kun vain alistaa kaikki läheisensä.
Joten arvelen että aloittajan isä saattaa olla tyranninarsisti, mutta en voi sitä varmasti tietää koska en tiedä siitä isästä mitään. Mutta selvää on että ap on keskivertonarsisti, joka nyt lähtee kehittämään itseään pahempaan suuntaan. Tulevaisuudessa hänestä saattaa tulla tyranninarsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Mä olen nyt päälle 40 v ja terapiastakin kohta 20 vuotta aikaa. Vasta viime vuosina olen pystynyt kuulemaan mm. isäni seksistisiä ja alistavia huomautuksia ilman, että se herättää mitään tunteita. Lähinnä sääliä, että miten isäni voi elää omien ajatustensa kanssa? Mahtaa olla yksinäistä. Oltiin satunnaisesti tekemisissä mun ikävuodet 18-38 ja jokainen kanssakäyminen aiheutti enemmän tai vähemmän pakoreaktion. Nyt hän on sairastunut, niin pitänyt joskus olla katsomassa, että joko pitää hautajaiset järjestää. Hänen jutut ovat yhtä huonoja kuin ennenkin eli en ole jäänyt mistään paitsi. Äitini on hänessä kiinni, mutta ilman isäni seuraa olen äitiäni nähnyt keskiverron suomalaisesti eli 1-2 kk välein. Lapsenlapsia hän näkee kuitenkin erittäin harvoin, kun en jaksa aina vahtia ulos tulevia epäempaattisia sammakoita ja lasteni hyvinvointia.
Miksi olet lainkaan tekemisissä tuollaisen henkilön kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Katso mitä SINÄ olet tehnyt! Sinä olet pilannut kaiken! Sinun syytäsi!
Haista sinä iso.
Vierailija kirjoitti:
Tuo aloitus ei kerro yhtään mitään. On aika rajua syyttää narsistiksi jotain, jos tulee vähän riitaa. Nykyään joka toinen vastaantulija on näköjään tällainen ihmishirviö. Anonyymillä palstalla ei varmaan hirveästi voi yksityiskohtia kertoa, mutta tuossa ei ollut yhtään mitään. Ja kaikki komppaa täysillä. Entäs jos se on ap, joka on se narsisti? Nyt ensimmäisen kerran isä on uskaltanut sanoa vastaan ja tuli heti lunta tupaan.
Jos et tiedä mitään, älä ota kantaa toiseenkaan suuntaan. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Mun mielestä te molemmat olette narsisteja. Myös jotkut muut ketjun kommentoijat, kuten joku joka sanoi "herää todellisuuteen".
Vain narsistilla on tuollainen sisäinen mekanismi tai kiikkulauta jossa asiat "keikahtavat erinäköisiksi". Ja siinä keikahdellessa on "epäuskon tunteita". Ja siihen keikahteluun liittyy maailmankuva - miten näkee maailman ja muut ihmiset ja sen että "miten maailma toimii". Ja siinä mukana kääntyy sitten myös minäkuva. Ja niinpä sitä "minää" ja "sisäisen puheen ankaruutta" täytyy lähteä korjailemaan ja hakemaan ja rakentamaan ja tasapainottamaan ja kehittämään ja blaablaa. Vain narsistin elämä on tuollaista. Päinvastaista kääntyilyä, "ensin oli yhdellä lailla - NYT on tasan päinvastoin!"
Ja tosiaan tuo että on "tiedostuksessa pidemmällä tuon ilmiön kanssa". Siis että etenee jotain rataa, jotain raidetta, ja kunhan pidemmälle etenee niin sitä paremmaksi itse kehittyy, sitä paremmaksi oma tila tulee, kunhan pääsee tarpeeksi omassa sisäisessä kehittymisessä tarpeeksi pitkälle, kunhan on tarpeeksi sitä oman sisäisen työstämisen kokemusta, elämänkokemusta, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Vain narsisti elää noin.
Narsistin elämä on jatkuvaa sisäisten tasapainottelutyökalujen käyttämistä. "Kun elämä muuttuu niin pitää käyttää sellaisia oman mielen työkaluja joilla säätää itseään niin että pysyy siinä muutoksen mukana. Työkaluja, työkaluja, työkaluja!"
Kaikki narsistit elävät noin, paitsi tyrannit. Tyrannilla ei tuota ongelmaa ole. Koska tyranni on narsisti joka on ratkaissut oman sisäisen epätasapainonsa sillä että hän on totaalisesti alistanut muut. Kun sosiaalinen ympäristö on 100% alistettu, niin siinä ei ikinä muutu mikään, kaikki on ikuisesti muuttumatonta, maailma on muuttumaton, maailma toimii aina samalla lailla. Kun mitään ei ikinä tapahdu sosiaalisessa ympäristössä niin mikään ei ikinä uhkaa omaa sisäistä tasapainoa. Silloin ei tarvitse käyttää omia sisäisiä työkaluja, ne ovat tarpeettomia, kun oman sisäisen maailman saa tasapainoon niin paljon tehokkaammin kun vain alistaa kaikki läheisensä.
Joten arvelen että aloittajan isä saattaa olla tyranninarsisti, mutta en voi sitä varmasti tietää koska en tiedä siitä isästä mitään. Mutta selvää on että ap on keskivertonarsisti, joka nyt lähtee kehittämään itseään pahempaan suuntaan. Tulevaisuudessa hänestä saattaa tulla tyranninarsisti.
Onko sulla kaikki ihan hyvin? Sä taisit nyt ottaa tämän aiheen vähän liian vakavasti. Heittelet ilmaan sanoja ja lainauksia, joiden merkitystä et oikeastaan ymmärrä. Puhut sekavia jostain työkaluista. Ihmisellä on tunteet ja kun ne ovat tasapainossa ja niitä seuraa riittävästi, niin elämä tuntuu hyvältä.
Apn vanhemmat ovat vihdoin paljastaneet apn narsismin ja näin loukanneet häntä. Nyt Ap on loputtomalla kostoretkellä levittämässä valheitaan eri alustoilla todistaakseen itselleen, että hän ei ole itse ollut syy omiin epäonnistumisiinsa elämän eri alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en voi kun kadehtien kuunnella niiden kokemuksia jotka on tiedostuksessaan pidemmällä tän ilmiön kanssa, kuten sun. Itselleni tulee sellaisia epäuskon tunteita, ahdistusta, pelkoa ja surua. Koko maailma keikahti erinäköiseksi..
Vierailija kirjoitti:
Onhan toi shokki, jos nyt vasta sen aikuisena ymmärrät. Tuossa ei auta kuin välien katkaisu, jos omien rajojen pitäminen käy liian raskaaksi. Mulle selvisi jo varhain, että vanhemmat ei käy ihan täysillä, mutta se oman minuuden rakentaminen tuollaisissa olosuhteissa oli silti erittäin haastavaa ja sittemmin kävin pari vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Vaikeinta ollut turvallisuuden tunteen löytäminen itsestään ja ankaran sisäisen puheen korjaaminen.
Mun mielestä te molemmat olette narsisteja. Myös jotkut muut ketjun kommentoijat, kuten joku joka sanoi "herää todellisuuteen".
Vain narsistilla on tuollainen sisäinen mekanismi tai kiikkulauta jossa asiat "keikahtavat erinäköisiksi". Ja siinä keikahdellessa on "epäuskon tunteita". Ja siihen keikahteluun liittyy maailmankuva - miten näkee maailman ja muut ihmiset ja sen että "miten maailma toimii". Ja siinä mukana kääntyy sitten myös minäkuva. Ja niinpä sitä "minää" ja "sisäisen puheen ankaruutta" täytyy lähteä korjailemaan ja hakemaan ja rakentamaan ja tasapainottamaan ja kehittämään ja blaablaa. Vain narsistin elämä on tuollaista. Päinvastaista kääntyilyä, "ensin oli yhdellä lailla - NYT on tasan päinvastoin!"
Ja tosiaan tuo että on "tiedostuksessa pidemmällä tuon ilmiön kanssa". Siis että etenee jotain rataa, jotain raidetta, ja kunhan pidemmälle etenee niin sitä paremmaksi itse kehittyy, sitä paremmaksi oma tila tulee, kunhan pääsee tarpeeksi omassa sisäisessä kehittymisessä tarpeeksi pitkälle, kunhan on tarpeeksi sitä oman sisäisen työstämisen kokemusta, elämänkokemusta, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Vain narsisti elää noin.
Narsistin elämä on jatkuvaa sisäisten tasapainottelutyökalujen käyttämistä. "Kun elämä muuttuu niin pitää käyttää sellaisia oman mielen työkaluja joilla säätää itseään niin että pysyy siinä muutoksen mukana. Työkaluja, työkaluja, työkaluja!"
Kaikki narsistit elävät noin, paitsi tyrannit. Tyrannilla ei tuota ongelmaa ole. Koska tyranni on narsisti joka on ratkaissut oman sisäisen epätasapainonsa sillä että hän on totaalisesti alistanut muut. Kun sosiaalinen ympäristö on 100% alistettu, niin siinä ei ikinä muutu mikään, kaikki on ikuisesti muuttumatonta, maailma on muuttumaton, maailma toimii aina samalla lailla. Kun mitään ei ikinä tapahdu sosiaalisessa ympäristössä niin mikään ei ikinä uhkaa omaa sisäistä tasapainoa. Silloin ei tarvitse käyttää omia sisäisiä työkaluja, ne ovat tarpeettomia, kun oman sisäisen maailman saa tasapainoon niin paljon tehokkaammin kun vain alistaa kaikki läheisensä.
Joten arvelen että aloittajan isä saattaa olla tyranninarsisti, mutta en voi sitä varmasti tietää koska en tiedä siitä isästä mitään. Mutta selvää on että ap on keskivertonarsisti, joka nyt lähtee kehittämään itseään pahempaan suuntaan. Tulevaisuudessa hänestä saattaa tulla tyranninarsisti.
☹🥶😳.
Sairasta tekstiä.
Hienoa, että ymmärsit nyt. Voitkin oman mielenterveytesi vuoksi aloittaa terapian ja katkaista välit.