Lue keskustelun säännöt.
Olin 6 viikkoa juomatta alkoholia - tässä kaksi oppimaani asiaa
03.09.2021 |
Lopetin juuri 6 viikkoa kestäneen tipattoman jakson ja ajattelin kirjoittaa huomioistani. Taustaksi mainittakoon se, että olen 43-vuotias mies ja viimeiset kymmenen vuotta juonut alkoholia arkisin 2-3 annosta illassa, viikonloppuisin 6-8 annosta päivässä (1-2 päivällä, 4-6 illalla). En ole siis ollut missään määrin juoppo, mutta alkoholin suurkuluttaja kuitenkin. Olen myös jo ajat sitten myöntänyt itselleni, että nimenomaan tuo päivittäin käyttö on tehnyt minusta alkoholista riippuvaisen, ja ajatukseni ovat hyvin usein pyörineet alkoholin ympärillä. Tästä syystä myöskin päätin kokeilla taukoa.
Tauon aikana opin omasta mielestäni paljon ja olen hyvin iloinen tästä kokeilusta. Tässä kaksi tärkeintä havaintoani:
POSITIIVINEN HAVAINTO: Vointini parani alkoholittoman jakson aikana merkittävästi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen ollut aina aktiivinen juoksija ja myös tissutellessani ikäisekseni kovassa kunnossa, mutta alkoholin poisjättäminen näkyi juoksutuloksissa muutamassa viikossa kymmenen kilometrin matkalla viiden minuutin vähennyksenä. Unenlaatuni ei ole ollut näin hyvä luultavasti 15 vuoteen. Mielialani on ollut huomattavasti parempi ja epämääräinen ärsyneisyys on vähentynyt. Vaimoni mukaan olen ollut paljon enemmän läsnä ja jotenkin rauhallisempi. Itse olen kokenut suunnatonta vapauden tunnetta, kun olen huomannut, että pystyn olemaan juomatta ja pystyn silti nauttimaan elämästä. Nyt vasta olen myös tajunnut, että viimeiset kymmenen vuotta ainakin alkoholi on liittynyt mielessäni jokaiseen mukavaksi mieltämääni hetkeen (poislukien tietysti lasten kanssa vietetyt hetket).
NEGATIIVINEN HAVAINTO: valitettavasti jakson aikana vointini ei parantunut lineaarisesti, vaan huomasin ajatuksissani palaavani alkoholin pariin yhä enemmän uudelleen. Tulkitsen tämän niin, että voinnin parantuminen perustui alussa siihen, että en yksinkertaisesti esimerkiksi ollut hiuksenhienossa krapulassa aamulla ja näin ollen ero aiempaan oli niin suuri. Olenkin tullut siihen tulokseen, että jokainen pystyy tällaiseen testiin, mutta on täysin eri asia jättää alkoholi lopullisesti. Ja tämän testin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että minä en sitä halua. Ja rehellinen jos olen, olen tähän vähän pettynyt.
Jos tämän nyt joku lukee niin kysyisin seuraavaa: onko muutkin alkoholin jättäneet huomanneet, että juomattomuudessa olisi tällainen helppo "kuherruskuukausi", jonka jälkeen sitten vasta alkaa se vaikea vaihe, kun tästä juomattomuudesta pitäisikin tehdä loppuelämän mittainen kausi?
Kiitos, mikäli joku vastaa tähän!
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Itse sain katkaistua tissuttelun pakosta, koska tulin raskaaksi. Tuona aikana todella huomasi, miten pitkään menee, että aivojen kemiallinen tasapaino palautuu. Alkoholi sekoittaa ihmisen dopamiinijärjestelmän niin turraksi, ettei mikään enää tunnu miltään. Nyt kolmen vuoden raittiuden jälkeen elämässä on uskomaton määrä värejä ja aivot saa mielihyväannoksen jo jostain syksyn tuoksusta, kun ennen piti palkita itsensä sillä viinilasilla saadakseen päivään jotain mukavaa. Joku kuukauden tipattomuus voi helpottaa uniongelmia ja tuoda jo vähän ylimääräistä energiaa, mutta todellinen toipuminen vie paljon kauemmin.
Ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että raittiuden tuomat hyvät vaikutukset näkysisivät elämässä jo jonkun kuukauden tms. jälkeen ja sitten kun niin ei käykään, todetaan, että ihan turhaa, en huomaa mitään eroa ja palataan entiseen. Vuosikin on vielä lyhyt aika olla kokonaan ilman, jos on vaikka koko aikuisen ikänsä ollut suurkuluttaja.
Hienoa, että toit esille tuon, että kolmen vuoden jälkeen muutos on jo huomattava. Itse olen ollut reilun vuoden juomatta ja olo on jo ihan erilainen kuin ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Uskon täysin siihen, että esim. kolmen vuoden jälkeen tuntuu vieläkin paremmalta kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tällä viikolla melko stressaantunut töistäni. Nukuin pari yötä melko surkeasti ja unet jäi liian lyhyiksi. Siitä seurasi huono ja väsynyt olo koko seuraavaksi päiväksi.
Eilen join pari isoa olutta illalla ja menin nukkumaan vasta niiden haihtumisen jälkeen. Nukuin hyvin ja nyt on virkeä ja hyvä olo. En todellakaan allekirjoita, että pari annosta alkoholia silloin tällöin vaikuttaa yhtään mihinkään. Ei ainakaan lähellekään samalla tavalla kuin muut ongelmat elämässä.
Oliko se peräti niin että pienestä määrästä alkoholia on nimenomaan hyötyä :) tästä oli joku tutkimus.
Ainakin tällä kertaa siitä oli ehkä jopa hyötyä. Aiemminkin olen huomannut saman. Eli nämä eivät ole mustavalkoisia asioita, vaan pitää löytää se itselle sopiva määrä. Joskin jokailtainen tissuttelu tuskin on kenenkään etu.
Ikävä kyllä ne parikymppisen vireystilat eivät tule takaisin koskaan. Hyötyjä on mutta uudelleensyntymää on turha toivoa, ainakaan nykyisen elämän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Eikö kauhistelu ja tuomitseminen käytännössä ole sama asia? :D
Ei ole. Kauhistelija suhtautuu sinuun kuitenkin myönteisesti, tuomitsija on kiinnostuneempi paheksumaan.
Minusta kauhistelu ja tuomitseminen on sama asia, se on toki eri juttu jos mielessään vain kauhistelee/tuomitsee mutta ihan samanlaisena paheksumisena ne näyttäytyy jos tuo jotenkin sanallisesti esille. Omaan korvaan siis kauhistelu ei kuulosta huolissaan olemiselta vaan juuri sellaiselta negatiiviselta paheksumiselta. Ehkä nämä jutut kukin tulkitsee omalla tavallaan, mahdollisesti itse tajuan noiden eron/samankaltaisuuden väärin. Liittyipä taas aiheeseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että raittiuden tuomat hyvät vaikutukset näkysisivät elämässä jo jonkun kuukauden tms. jälkeen ja sitten kun niin ei käykään, todetaan, että ihan turhaa, en huomaa mitään eroa ja palataan entiseen. Vuosikin on vielä lyhyt aika olla kokonaan ilman, jos on vaikka koko aikuisen ikänsä ollut suurkuluttaja.
Hienoa, että toit esille tuon, että kolmen vuoden jälkeen muutos on jo huomattava. Itse olen ollut reilun vuoden juomatta ja olo on jo ihan erilainen kuin ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Uskon täysin siihen, että esim. kolmen vuoden jälkeen tuntuu vieläkin paremmalta kuin nyt.
Lieneekö tämäkin sitten yksilöllistä? Itselläni nimenomaan olo parani dramaattisesti ensimmäisen kuukauden ajan, jonka jälkeen sitten muutosta ei tapahtunut lainkaan. Jolloin tietysti alkoi myös viinaa tekemään mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että raittiuden tuomat hyvät vaikutukset näkysisivät elämässä jo jonkun kuukauden tms. jälkeen ja sitten kun niin ei käykään, todetaan, että ihan turhaa, en huomaa mitään eroa ja palataan entiseen. Vuosikin on vielä lyhyt aika olla kokonaan ilman, jos on vaikka koko aikuisen ikänsä ollut suurkuluttaja.
Hienoa, että toit esille tuon, että kolmen vuoden jälkeen muutos on jo huomattava. Itse olen ollut reilun vuoden juomatta ja olo on jo ihan erilainen kuin ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Uskon täysin siihen, että esim. kolmen vuoden jälkeen tuntuu vieläkin paremmalta kuin nyt.
Lieneekö tämäkin sitten yksilöllistä? Itselläni nimenomaan olo parani dramaattisesti ensimmäisen kuukauden ajan, jonka jälkeen sitten muutosta ei tapahtunut lainkaan. Jolloin tietysti alkoi myös viinaa tekemään mieli.
Riippunee juomamääristä. Ainakin itsellä - join keskimäärin 30 annosta viikossa vuosikausia - dramaattisin muutos tapahtui nimenomaan ensimmäisinä viikkoina. Ja minusta tämä nyt kovin ihmeellistä ole, kun otetaan huomioon, että vuosikaudet minulle oli pieni krapula joka aamu herätessä ja olin ainakin kymmenen vuotta herännyt 15 kertaa yössä. Samoin vaikutukset energiatasoihin ja mielialaan olivat selvät ja tapahtuivat hyvinkin nopeasti. Voisin sanoa, että oloni parani merkittävästi kaikilla rintamilla ehkä sellaiset 5-6 viikkoa, jonka jälkeen ymmärsin, että kyllähän sitä huolia on raittiillakin ihmisellä.
Olin täysin raitis 3 kk, jonka jälkeen olen juonut keskiviikkoisin 1-2 annosta ja viikonloppuisin ehkä 15. Kauhistelijoita riittänee tällekin määrälle, mutta omasta mielestäni tuo on hyvinkin kohtuullista käyttöä. Olo aiempaan jatkuvaan tissutteluun on täysin erilainen eikä ole suunnitteilla palata aiempaan. Eli tässä mielessä ehdottomasti suosittelen kokeilen raittiita jaksoja silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on mielenkiintoisia ja todella henkilökohtaisia vissiinkin.
Mä olin keväällä juomatta 12 viikkoa. Normaalisti join n. 2-3 viikossa litran viiniä ja 4 olutta. Sitten vaan tuli stoppi, että testaanpa juomattomuutta, jos ainakin väsymys korjaantuisi.
Ei korjaantunut. Väsy oli ja pysyi. En nukkunut sen paremmin. Painoa ei juuri lähtenyt, jos pari kiloa turvotusta katosi. Ei muuta.
Lisäsin itselle kyllä harrastuksia ja muuta tekemistä, ettei hiljaisina hetkinä mieli karkaisi alkoholiin. Aika vähän kuitenkin niin tapahtui.
Mun mielialani on pyörinyt naisen luonnollisen kierron kanssa käsikädessa. Ajattelin, että huonoista päivistä lähtisi särmä, kun en ole juonut.
Tästä oli se hyöty, että olen vähentänyt juomista kuitenkin. En juo enää välttämättä joka viikko ja korkeintaan kerran sitten, jos juon.
Kun juomattomuudesta ei varsinaisesti näkyvää hyötyä ollut, niin pidetään sitä nyt sitten rinnalla, kun pikku pöhnässä on toisinaan kiva olla. Kävin myös verikokeissa silloin, eikä sielläkään tullut kummosia "parantumisen" tuloksia.
Ehkä tuo 12 viikkoa on vaan lyhyt aika yhtään mihinkään.
Mä en myöskään huomaa yhtään mitään eroa jos en juo. En ulkonäössä tai nukkumisessa tai olotilassa. Tykkään juoda lasin viiniä ennen iltaruokaa, mutta joskus tulee pitkiä kausia ettei tee mieli ollenkaan.
Kai nyt ymmärrät, että lasi viiniä silloin tällöin ennen iltaruokaa on hyvin vähäistä alkoholin kulutusta, eikä siksi voi paljoa vaikuttaakaan mihinkään. Lisäksi tuo vähäinen annos on jo palanutkin kun pääset nukkumaan asti, ettei olemattomat promillet voi unen laatuunkaan vaikuttaa... Vai oliko tää koko viesti sarkasmia juurikin tästä asiasta..?
Jos se lasi viiniä on joka päivä, niin naisella se on jo kohtuullisen käytön raja. Yli 7 annosta viikossa on terveysriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tissutellut aina, juonut yksin kotona viiniä. Olen naisopettaja. Opiskeluaikana join kämpässäni, yksin. Olen aina ollut yksinäinen ja ulkopuolinen. Jossain välissä menin naimisiin, sain lapset. Koko ajan olen tissutellut. Avioliitossakin olen yksinäinen, tosi kaukana henkisesti miehestäni. Nyt lapset ovat jo muuttaneet pois - nykyään juon viiniä joka päivä. Juon yksinäisyyteeni, alakulooni, surullisuuteeni. Viini saa minut hyvälle tuulelle.
Peitän viinintissuttelulla sitä, että oikeasti olen hyvin hyvin onneton ihminen sisäisesti. Olen ollut onneton koko ikäni, eivätkä mies tai lapset tuoneet onnea (paitsi lapset, mutta nyt he ovat aikuisia, eivätkä tarvitse minua enää). Kyllä, olen myös katkera ja negatiivinen, myrkyllinen ihminen; sitä olen ollut aina.
Suhde mieheen on erittäin etäinen, ja täytän tyhjyyttä juomalla viiniä.
Me emme käy ulkona syömässä tai tee yhtään mitään yhdessä, emme edes syö kotona yhdessä sen jälkeen kun lapset muuttivat omilleen. Emme käyneet ulkona edes nuorempina, toisaalta pienten lasten kanssa se oli mahdotonta koska ei ollut hoitajaa. Rahat olivat tiukilla, olin pitkään kotiäitinä. Niinpä join viiniä
kotona salaa tissutelle, halpaan viiniin kyllä riitti rahaa.Niin että miksi juon? Lapsuudesta asti juontuvaan onnettomaan, surulliseen olooni.
Miten voi päästä eroon lähes 30 vuoden viinitissuttelusta? Viimeisinä kolmena vuotena viinijuonti on lisääntynyt. Nykyään menee viikossa töiden jälkeen lähes pullo valkoviiniä illassa. Koko viikossa kuluu helposti viisi, kuusi pulloa viiniä.
Surullista, sinusta on tullut alkoholisti. Ihan samoin kävi veljeni vaimolle, opettaja oli, sairastui syöpään 55vuotiaana ja siihen meni. Rankkaa aikaa miehelle ja opiskeleville lapsilleen. Hänellä oli hyvä työ ja rahaa vaikka kuinka ,mutta ei sisäistä rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on sellainen harhakäsitys, että raittiuden tuomat hyvät vaikutukset näkysisivät elämässä jo jonkun kuukauden tms. jälkeen ja sitten kun niin ei käykään, todetaan, että ihan turhaa, en huomaa mitään eroa ja palataan entiseen. Vuosikin on vielä lyhyt aika olla kokonaan ilman, jos on vaikka koko aikuisen ikänsä ollut suurkuluttaja.
Hienoa, että toit esille tuon, että kolmen vuoden jälkeen muutos on jo huomattava. Itse olen ollut reilun vuoden juomatta ja olo on jo ihan erilainen kuin ensimmäisen parin kuukauden jälkeen. Uskon täysin siihen, että esim. kolmen vuoden jälkeen tuntuu vieläkin paremmalta kuin nyt.
Lieneekö tämäkin sitten yksilöllistä? Itselläni nimenomaan olo parani dramaattisesti ensimmäisen kuukauden ajan, jonka jälkeen sitten muutosta ei tapahtunut lainkaan. Jolloin tietysti alkoi myös viinaa tekemään mieli.
Sama juttu. Yöunet paranivat melkein heti, mieli virkistyi. Sitten muutaman kuukauden jälkeen alkoi tulla tasaisen harmaata, siis niin mielestä kuin elämästä. Eikä se ole siitä enää sen enempää muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tällä hetkellä tuntuisi ettei raittiudesta olisi mitään hyötyä, niin kyllä se maksa kiittää 20 vuoden kuluttua, jos jatkat raittiina. Maksakirroosi on viheliäinen sairaus.
Nykyään on jo aika hyviä alkoholittomia siidereitä, lonkeroita ja viinejä. Kyllä niihin suu tottuu kun riittävän monta kertaa maistelee.
Jos juon alkoholia esim pari kaljaa illassa tai 3 terävää illassa , ja näin toimin kolme iltaa peräkkäin, niin olen vetämätön , ei krapulaa ,ei päänsärkyä. Siis siinä menee viikosta lusmuillessa se 5 päivää. Kun en jo mitään , nukun paremmin ja ole energinen lenkkeilemään ja mitä hyvänsä tekemään.
Olen jo iäkäs ja nautin suunnattomasti elämästä, mutta joskus on saatava se mielialkoholiannos ja parikin. millä tulee hieno fiilis pariksi tunniksi ja sitten nukahdan yöunilleni.
Taatusti näen kph:een peilistä , kun olen ottanut . Hoikka, kun olen kasvot on siloset ja pirtsakat kun en ole illalla juonut mitään.
Naisille voin sanoa ,että alkoholi pois, niin yöhikoilut häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppo = alkoholin suurkuluttaja = päivittäinen käyttö = alkoholista riippuvainen = ajattelee alkoholia lähes koko ajan = alkoholisti
Ot mutta lueppas tuo tekstisi uudelleen. Jos olet siinä uskossa, että et ole alkoholisti, niin nyt kannattaisi herätä. Niin moni asia, jopa sanojen käyttö tekstissäsi kertoo, että olet alkoholisti. Siitä et pääse yli etkä ympäri.
Suosittelen käymään muutaman kerran AA:n kokouksissa ja keskustelemaan siellä ihmisten kanssa, alkoholismin tunnusmerkeistä. Toivottavasti haet apua.
https://www.aa.fi/alkoholiongelma
Minä taas keski-ikäisenä mietin, että missä se minun virkeys, hyvä olo, kauneus ja terveys viipyy kun en ole ikinä käyttänyt alkoholia enkä tupakoinutkaan. Olen silti usein väsynyt, masentunut ja ahdistunut. Elämäni on kaikin puolin yhtä ennen-kuvaa.
Ei nämä asiat ole niin yksioikoisia. En tiedä edes syvällisemmin, miksi en käytä alkoholia. En vain ole halunnut enkä opetellut. Silti elämä on rankkaa, ollut paljon menetyksiä ja huolta, kroonisia sairauksia jne. Ylipainoa on ja siitäkään ei maksa tykkää.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että kunhan ihminen ylipäänsä jotenkin jaksaa ja selviää, niin se on siinä. En lähde paheksumaan kenenkään elämäntapoja. Jokaisella on ristinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 viikkoa on tosi lyhyt aika,ei siinä ihmeitä tapahdu. Olen ollut kahdeksan vuotta juomatta,no olenkin alkoholisti.
Jos on välillä viikonkin juomatta, ja ehtii ajatella ettei elämä ole hassumpaa, niin kun sitten vetäisee kunnon kännit... huomaa miten viina aiheuttaa ahdistusta ja masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi juuri 2341. viikko ilman alkoholia. En ole oppinut mitään uutta.
Montako viikkoa joit sitä ennen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Eikö kauhistelu ja tuomitseminen käytännössä ole sama asia? :D
Ei ole. Kauhistelija suhtautuu sinuun kuitenkin myönteisesti, tuomitsija on kiinnostuneempi paheksumaan.
Minusta kauhistelu ja tuomitseminen on sama asia, se on toki eri juttu jos mielessään vain kauhistelee/tuomitsee mutta ihan samanlaisena paheksumisena ne näyttäytyy jos tuo jotenkin sanallisesti esille. Omaan korvaan siis kauhistelu ei kuulosta huolissaan olemiselta vaan juuri sellaiselta negatiiviselta paheksumiselta. Ehkä nämä jutut kukin tulkitsee omalla tavallaan, mahdollisesti itse tajuan noiden eron/samankaltaisuuden väärin. Liittyipä taas aiheeseen...
Eli jos kauhistelen miten se naapurikin jäi nuorena leskeksi niin tuomitsen... mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitää kuutta viikkoa jotenkin merkittävänä aikana ilman alkoholia, niin metsässä ollaan jo. Ja tuo 2-3 juomaa joka arkipäivänä on ihan tolkuton määrä ja siihen vielä nuo viikonloppujuomat. En mitenkään tuomitse, kauhistelen vain.
Eikö kauhistelu ja tuomitseminen käytännössä ole sama asia? :D
Ei ole. Kauhistelija suhtautuu sinuun kuitenkin myönteisesti, tuomitsija on kiinnostuneempi paheksumaan.
Minusta kauhistelu ja tuomitseminen on sama asia, se on toki eri juttu jos mielessään vain kauhistelee/tuomitsee mutta ihan samanlaisena paheksumisena ne näyttäytyy jos tuo jotenkin sanallisesti esille. Omaan korvaan siis kauhistelu ei kuulosta huolissaan olemiselta vaan juuri sellaiselta negatiiviselta paheksumiselta. Ehkä nämä jutut kukin tulkitsee omalla tavallaan, mahdollisesti itse tajuan noiden eron/samankaltaisuuden väärin. Liittyipä taas aiheeseen...
Eli jos kauhistelen miten se naapurikin jäi nuorena leskeksi niin tuomitsen... mitä?
Miksi sitä pitäisi kauhistella? Kauhisteluun liittyy ylidramatisoinnin ja vatvomisen elementti. Minusta tuollaisessa tilanteessa voisi olla surullinen naapurin puolesta, ei tehdä kuolemasta omaa draamaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa olla rehellinen itselleen ja kysyä, mihin sitä viinaa tarvitsee. Jos rehellisesti arvioiden tarvitsee johonkin, niin vetäköön sitten kurkusta alas. Mutta jos toteaa, että eihän sitä mihinkään oikeastaan tarvitse, niin mitäpä sitä sitten juomaan etenkään, jos ongelmia on aiheutunut.
Ainakin minä "tarvitsen" sitä nautintoa, mikä huippuluokan viinistä tulee (enkä nyt väitä etteikö hiprakassakin ole kiva välillä olla). Tätä ei tietenkään Pirkka-kaljan kittaajat ymmärrä, mutta Suomessa on myös paljon kaltaisiani alkoholin suurkuluttajia, jotka juovat sitä myös ihan oikeasti maun takia. Tämä tietysti edellyttää tietenlaista varallisuutta.
Minä juon Viru Valgeeta maun takia, toinen lempijuomani on bensiini.
Oliko se peräti niin että pienestä määrästä alkoholia on nimenomaan hyötyä :) tästä oli joku tutkimus.