Kuvaile syrjäytynyt ihminen

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 00:12"]

Veltto-Petteri nousee ylös sängystä neljältä iltapäivällä, pukee päälleen ja kävelee veltosti lähikauppaan ostamaan cocista ja pakastepizzan. Hän kävelee veltosti takaisin kotiin, laittaa pizzan uuniin ja avaa tietokoneen. Tietokoneella kuluu loppuilta ja huomenna kaava toistuu. Hän on syrjäytynyt, tadaa.

[/quote]

Kylläpä sinulla on rajoittunut ja kehittymätön ajattelu.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 23:38"]

syrjäytyminen on yhteiskunnan osallisuuksista ulos jäämistä. Syrjäytynyt ihminen on siis jäänyt valtavirran ulkopuolelle esimerkiksi niin, että ei ole työtä, sosiaalisia suhteita, rahaa, asuntoa, perhettä tms. 

[/quote]

No sitten minä olen syrjäytynyt. En kyllä koe olevani.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 23:41"]

No, miän olen syrjäytynyt. Ensin ajattelin, että omasta halustanin mutta..toisaalta ilman rankkoja nuoruudenkokemuksiani perusluonteeni itseasiassa olisi aika sosiaalinen ja valoisa....anyways, ptkä tarina lyhyesti: olen siis jättäytynyt kaikesta sosiaalisesta aktiviteetista pikkuhiljaa ulkopuolelle, hiivuttanut yhteydet kavereihin niin, että tällähetkelleä ei oikeastaan ole yhtään kaveria, en ole missään sosiaalisissa ympyröissä mukana, en ole somessa.

Olen kyllästynyt ihmisiin, ihmissuhteisiin. En jaksa. Olen mielummin yksi ja kaikkeen tottuu - yksinoloonkin. nyt olen niin pitkällä yksinäisyydessä, että seuran koen rasitteena, joten tämä oli tässä mun osaltani.

[/quote]

Sama täällä. Voin paljon paremmin yksin. Luulin nuorempana tosissaan että olisin ekstrovertti, mutta olenkin hyvin introvertti.

Syrjäytynyt on henkilö joka ei tuota veroeuroja yhteiskunnalle. Muu osallistuttaminen on silmänlumetta, pitää edes tehdä ilmaista työtä olemassaolonsa oikeutuksesksi.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 00:32"]

Olisiko Veltto-Petteri syrjäytynyt, jos hän heräisi kahdeksalta aamulla hakemaan sen pitsansa ja viettäisi loppupäivän koneen ääressä?

[/quote]

Rimpsakka-Reetta herää aamuneljältä ja pukee wt-farkut jalkaan ja alkaa kirjoitella mammapalstalle. Kun kauppa aukeaa hän hakee sieltä kevyt limun ja valmisvoileivän. Sitten hän viettää fb-kirppiksellä loppupäivän, pieraisee kimakasti ja menee nukkumaan eisyrjäytyneeseen kellonaikaan.

Syrjäytynyt ihminen ei edes kirjoita tänne eikä minnekkään missä voi olla ihmisiä!

Henkilö jolla ei ole perhettä, parisuhdetta, ystäviä ja kuka ei paljon poistu kotoa.

Eikai syrjäytynyt tarkoita sitä, ettei ole koskaan seurustellut ja ollut suhteessa, eikä tule ehkä koskaan olemaankaan?

Itse olen miettinyt olenko syrjäytynyt. Olen 17vuotias tyttö. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja olin 3vuotta lastensuojelulaitoksessa suurimmaksi osaksi yksin silloin minulla ei ollut yhtään kaveria. Opin olemaan yksin, asun nykyään yksin minulla on poikaystävä ja yksi kaveri. Toisaalta edes sen yhden ihmisen näkeminen vie paljon energiaa. Koulussa käyn päivittäin mutta kenellekkään en osaa puhua. En vaan mitenkään saa sanaa suusta! Joudunko elämään tällaisena yksinäisenä vierestä katsojana? Elämäni vain valuu hukkaan enkä saa siitä otetta. kukaan ei huomaa koska selitän kaikille esimerkiksi vanhemmille miten ihanaa ja normaalia elämää elän!

Vierailija kirjoitti:

Olisiko Veltto-Petteri syrjäytynyt, jos hän heräisi kahdeksalta aamulla hakemaan sen pitsansa ja viettäisi loppupäivän koneen ääressä?

Mitähän syrjäytymistä siinä näät? Aika epäterveellistä koko päivä viettää kyllä koneella. 

Vierailija kirjoitti:

Veltto-Petteri nousee ylös sängystä neljältä iltapäivällä, pukee päälleen ja kävelee veltosti lähikauppaan ostamaan cocista ja pakastepizzan. Hän kävelee veltosti takaisin kotiin, laittaa pizzan uuniin ja avaa tietokoneen. Tietokoneella kuluu loppuilta ja huomenna kaava toistuu. Hän on syrjäytynyt, tadaa.

Petterihän on aika hyvin vielä elämässä mukana, jos jaksaa joka päivä mennä kauppaan. Hän jaksaa joka päivä kohdata ihmisiä ja kulkea julkisilla paikoilla. Se vaatii paljon voimavaroja.

Syrjäytynyt/syrjäytetty mistä? Yhteiskunnastamme? Joku, joka on lähetetty Marsiin?

Minusta tämä koko aihe ei ole yhtään naurunasia. Jos se jotain naurattaa niin voitte vaikka sitten nauraa samalla itsemurhan tehneille nuorille ihmisille. Jos todella ei edes tiedä mistä puhuu niin kannattaa jättää sanomatta.

Koen että syrjäytynyt henkilö elää yhteiskunnan ulkopuolella. Hän voi elää tuilla mutta se on ainut yhteys.

Ei opiskele tai käy töissä, ei tulevaisuudensuunnitelmia. Ei välttämättä sosiaalisia suhteita, ei ystäviä tai kavereita.  Ei keinoja miten omaa tilannetta voisi parantaa. Ei ole oikeastaan kehenkään yhteydessä. Päivät menee omassa "kuplassa."

Työtön henkilö ei siis automaattisesti missään nimessä ole syrjäytynyt. Aika monella muutenkin voi elämässä olla vaiheita, jolloin ulospäin voi näyttää jopa syrjäytyneeltä mutta, kun asiat saa kuntoon niin tilanne kohenee. Syrjäytyminen on siis pysyvämpää.

Minä koen olevani syrjäytynyt vaikka töissä käynkin. Työni on sellaista ettei siinä voi/ehdi oikein puhua mikä sopii mulle mainiosti sillä en osaa/halua puhua tuntemattomille. Sanon aamulla moikat ja päivän päätteeksi huikkaan heipat ja siinpä se. Kavereina mulla on yksi 66-v alkoholisti jota näen noin kerran viikossa. Muuten olen aina yksin. Ollut jo 19-vuotiaasta lähtien. N28

Minä. Teen vuorotyötä ja olen kahden teini-ikäisen yh. En jaksa mitään enkä ketään vapaapäivinä. Olen nytkin ollut 2 vrk kotona. Aamupäivät itken ja iltapäivät teen ruokaa. Joskus iltaisin käyn pienellä kävelyllä. Sairastan toistuvaa masennusta mutta en halua syödä lääkkeitä sivuvaikutusten takia. Ne väsyttävät niin etten kykenisi töihin. Sairauslomaa ei ole varaa pitää koska minulla on velkaa jota maksan vielä pari vuotta pois.

Ihmiskontaktit ahdistavat ja syövät kaikki mehut. Usein mietin että tässäkö tämä elämä oli.