Lue keskustelun säännöt.
Isä kuoli kuukausi sitten
23.09.2026 |
Isä kuoli äkillisesti kuukausi sitten, olen ekaa kertaa flunssassa sen jälkeen. Surettaa ihan hirveesti kun ei isälle voi soittaa ja kertoa, kun aina toivotti pikasta paranemista.. Oon jo 40+ ja äiti itsekin,mutta huomaa että olemme kuitenkin lapsia itsekin ja kaivataan tukea ja tsemppiä.
Ottaa tänään Isän kuolema koville :(
On jo ollut parempia päiviä,mutta suru yllättää ihan hassuissakin tilanteissa..
Kommentit (9)
Osanottoni.
Ei varmaan lohduta tässä vaiheessa yhtään, mutta surusta huolimatta on hienoa, että omassa elämässä on ollut sellaisia ihmsiä joita ikävöidä ja muistella lämmöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla isän kuolemasta tulee tammikuun 2027 lopussa 50 vuotta. Olin silloin 17.
Vierailija kirjoitti:
Osanottoni.
Ei varmaan lohduta tässä vaiheessa yhtään, mutta surusta huolimatta on hienoa, että omassa elämässä on ollut sellaisia ihmsiä joita ikävöidä ja muistella lämmöllä.
Juuri niin. Tietysti saa olla onnellinen että on elämässä ollut ihmisiä joita jää ikävä. Hullunkurista missä ikävä iskee, no aikaa varmasti vie. Joskus tässä odottaa että pian se soittaa,mutta sitten tajuaa että no eipä soitella 😪
Olen pahoillani menetyksestäsi. Mikään muu ei suruun auta kuin ajan kuluminen. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä taas jossain vaiheessa voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä jokaisen täytyy ymmärtää ja hyväksyä se että ennemmin tai myöhemmin menetämme vanhempamme. Sureminen on tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani menetyksestäsi. Mikään muu ei suruun auta kuin ajan kuluminen. Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä taas jossain vaiheessa voittaa.
Menetyshän on pysyvä, mutta flunssasta voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni, ja pikaista paranemista. Mulle läheisten menetys on konkretisoitunut juuri tuon soittamisen kanssa, kun poistaa toisen puhelinnumeron lopullisesti. Soittelen sitten ajatuksissa sinne jonnekin. Tunnistan tunteen, olen itsekin 40+ ja omakin lapsi jo aikuinen, mutta välillä väsyttää niin, että olisi mukavaa, kun joku vielä hoitaisi ja huolehtisi niin kuin lapsena, edes hetken. Vaan nyt se on itsellä se hoivarooli.
Pikaista paranemista!