Oletko onnellinen, että sait synnyttää lapsesi

Kyllä, halusin synnyttää ala kautta. Se, että olin synnytyksessä aktiivinen osapuoli, kuuntelin kehoni viestejä ja jollain tapaa uppouduin niihin. Jokainen supistus oli uusi ovi vauvalle, hengittelin siten kuin oma kehonii parhaaksi katsoi. En halunnut kipulääkkeitä, vaihdoin asentoa, olin omissa maailmoissani hetkittäin. Mitään kauhukuvaa ei jäänyt, olin jalkeilla heti synnytyksen jälkeen. Koin olevani osa kaikkia maailman naisia ja osa tehtävää, johon nainen on tarkoitettu.

Ilman muuta, mikäli tilanne olisi kääntynyt tarpeeseen tehdä niin, että lapsi temmataan sisältäni leikkaamalla, olisi tyytyminen ollut siihen. Varmasti olisin ollut lapsesta yhtä onnellinen , synnytyskokemuksesta en.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:43"]

Olen onnellinen kahdesta terveestä lapsestani. Ensimmäinen syntyi hätäsectiolla ja toinen alateitse. En ollut hätäsectioon lainkaan pettynyt tai tyytymätön vaan äärettömän kiitollinen siitä, että asiantuntijat tekivät oikean ratkaisun ja sain vauvani hyväkuntoisena maailmaan. Mihin ihmeeseen maailma on mennyt, jos joku on pettynyt siitä, että että ei ole saanut synnyttää lastaan alateitse! 

[/quote]

Onko poikasi nimi Nico? Tai tyttäresi Janica? (Sori, oli pakko kysyä. Hienoa, että kaikki meni hyvin ja lapsesi on terve!)

Olen onnellinen, että sain synnyttää sektiolla. Alatiesynnytykseen joutuminen olisi ollut pettymys.

H

Tavallaan, tavallaan en. Jouduin synnyttämään kuolleen lapseni "normaalisti". Rukoilin lääkäriltä leikkausta, jotta minun ei tarvitsisi muistaa mitään, kun oli jo muutenkin rankkaa. Olin niin rikki ja väsynyt ettei voimat riittäneet edes ponnistamiseen (motivaation taso olisi varmasti ollut ihan eri jos olisin edes luullut lapsen olevan elossa). Toisaalta pääsin tämän kokemuksen ansiosta eroon synnytyspeloistani ja uskon, että se omalla tavallaan auttoi myös surun käsittelyssä.

Olisin ollut onnellinen, jos vauva olisi mahtunut paikkoja hajottamatta pihalle alakautta. Kohdallani päädyttiin sektioon imukuppivetojen jälkeen, kun vauva ei vain virheasennossa mahtunut pihalle. Ihan yhtä helvettiä se oli, se synnytyksen alatieosuus, joka ei edes johtanut vauvan ulostulemiseen. Olenko nyt huonompi äiti, kun vauva ei mahtunut pihalle, vaikka ponnistin yli 1.5 h? Vai superäiti, kun synnytin melkeinpä 2in1-tyyliin ja sain sekä epparin että sektioarven? ;) Seuraava tulee sektiolla, jos koskaan enää uskallan edes raskautua. Ps. Inhoan tällaisia keskustelunaloituksia, miksiköhän avasin koko ketjun saati sitten että vastasin tähän...

Itse olen onnellinen, että kolmen päivän supistelujen ja kovan yrityksen jälkeen esikoiseni syntyi sektiolla. Alkoi olla jokseenkin kipeä ja uupunut olo. 

Olrn onnellinen ja onnekas että kaikki meni piten piti :) (ei joutunut hätäsektioon)

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:40"]

Kyllä olen! Kuopus hengaili pysyvästi perätilassa, kunnes onneksi pari viikkoa ennen synnytystä kääntyi ja mahtui kääntymään. Olin ollut jo paskajäykkänä sektioajatuksesta... Esikoisen tehtyäni ihmettelin sairaalassa sektioäitejä tipassa ja hiipimässä käytävillä tai tuotattamassa ruokia sänkyyn... ei oikein innostanut.

[/quote]

Pakko kysyä, että mitä ihmeteltävää niissä sektioäideissä oli?

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:29"]

Olen onnellinen, että sain synnyttää sektiolla. Alatiesynnytykseen joutuminen olisi ollut pettymys.

[/quote]

Ai jai jai. Syyllistyit palstan pahimpaan syntiin. Sektioon ei koskaan saa haluta, vaan aina joutua.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 20:14"]

Jostain se ylpeys on näköjään revittävä... "Olen parempi äiti/nainen, kun olen lapseni alapäästäni maailmaan pinnistänyt." Hohhoijaa.

[/quote]

Itse en ole erityisen ylpeä, kysymys oli onnellisuudesta. Minua sektio leikkauksena tuntui pelottavalta. Esikoisen synnytyksen pitkittyessä sain kummasti voimia lisää, kun kuulin kätilöiden puhuvan sektioon valmistautumisesta. Olen siis onnellinen, että kumpikaan synnytyksistäni ei päätynyt pelkäämääni sektioon. Luomuna en tosiaankaan synnyttänyt, otin kaiken tarjolla olleen kivunlievityksen ilolla vastaan.

Eikö pääasia ole että lapsi syntyy (terveenä) ja itsekin säilyy ehjänä? Länsimaista kaakatusta olla iloinen siitä että jotain luonnollista tapahtuu. No, kai se on ymmärrettävää tänä valmisruokien ja muoviesineiden aikana.

Piti ihan tulla ihmettelemään, miettiikö joku tällaista oikeasti? Surullista! Onko sektioäiti huonompi? Olen synnyttänyt vain alateitse, mutta ei synnytystapa mitään merkinnyt.

Se tapa, millä matka taittuu, ei ole merkitsevää, vaan saavutettu päämäärä on.

Olen. Toipuminen kesti vain muutaman päivän. Ei repeämiä eikä mitään ongelmia. Maito noussut ja vauvat olivat tyytyväisia ja terveitä .

Ei sektiota tarjottu missään vaiheessa vaihtoehdoksi, joten perinteisellä tyylillä mentiin molemmat kerrat. Jos siis lapseni olisivat syntyneet sektiolla, kyseessä olisi ollut jokin hätätilanne ja hätäsektio, jota en tietenkään olisi halunnut. Pelkäsin ja en pelännyt synnytystä. Olen kipuherkkä, toimenpidekammoinen ja vähän sellainen hermoheikko muutenkin, enkä varmasti helppo synnyttäjä. Kaikki meni kuitenkin molemmilla kerroilla hyvin ja niin ällöttävän kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin synnytys on ollut ihmeellisen voimauttava kokemus, etenkin ekalla kerralla. Tuntui käsittämättömältä, että kroppani pystyi siihen! Toipuminen on ollut nopeaa enkä ole mitenkään traumatisoitunut kokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:20"]alateitse? Mulle sektio olisi ollut ja olisi edelleen pettymys.
[/quote]

Tottakai olen! Kolme lasta ja vikan kohdalla oli pelko että joudutaan tekemään sektio, onneks ei niin käynyt.

Pillu kunnossa. Kroppakin on raskausarveton ja uudet tissit hommasin vuosi sitten.

Synnyttäminen on kaikesta kivusta huolimatta mahtavaa, raskausaika taasen persiistä.

Raskausaika oli helppoa ja ihanaa, imetys ei sattunut yhtään, mutta synnytys oli persiistä. T: Se, jolta vauva ei mahtunut ulos. Ps. Ihmiset ovat erilaisia, siksi on käytännössä mahdoton vertailla... Tai voihan sitä vertailla, mutta oman kokemuksen perusteella ei voi yleistää.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:55"]

Piti ihan tulla ihmettelemään, miettiikö joku tällaista oikeasti? Surullista! Onko sektioäiti huonompi? Olen synnyttänyt vain alateitse, mutta ei synnytystapa mitään merkinnyt. Se tapa, millä matka taittuu, ei ole merkitsevää, vaan saavutettu päämäärä on.

[/quote]

Aika moni tuntuu miettivän synnytystapaa. Eiköhän jokaisen haave ole synnyttää lapsi normaalisti alakautta ja leikkaus on poikkeustilanne riskeineen.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:40"]

Kyllä olen! Kuopus hengaili pysyvästi perätilassa, kunnes onneksi pari viikkoa ennen synnytystä kääntyi ja mahtui kääntymään. Olin ollut jo paskajäykkänä sektioajatuksesta... Esikoisen tehtyäni ihmettelin sairaalassa sektioäitejä tipassa ja hiipimässä käytävillä tai tuotattamassa ruokia sänkyyn... ei oikein innostanut.

[/quote]Sektio aiti tipassa Suomessa synnytyksen jalkeenkin? Itse vaadin tipan pois tunnin sisalla enka todellakaan hiipinyt....kaipa se o kipukynnys....

Olen onnellinen, ettei mun tarvinnut synnyttää lasta mitenkään, vaan sain tehdä abortin.