Oletko onnellinen, että sait synnyttää lapsesi

Mä olen onnellinen, että sain synnyttää edes yhden lapsen.

Mulla on sekä että, kumpikaan ei ole toista parempi. Siitä olen onnellinen, että lapset syntyivät terveinä vaikka ongelmia oli kummassakin.

Olen onnellinen, vaikka kaksi neljästä päättynyt imukuppiin ja etenkään se eka imukuppi parikytä vuotta sitten, eppareineen kaikkineen, ei ihan niin"hellä" kokemus ollut . No, vähän epiduraalin syytäkin, kun liian tehokkaana vei ponnistustarpeen pois.

Toka synnytys kuitenkin oli ponnistusvaiheeltaan pitkä (1,5h), ja siinä jo pyytelinkin imukuppia. Mutta ei sitä tietysti "turhan" takia tuotu kun sydänäänet vauvalla pysyi hyvänä.

KOlmannessa taas tuli kiire ja vauva autettiin imukupilla ulos, kyllä oli imukupit kehittyneet ja pienentyneet kymmenessä vuodessa; ei tullut edes repeämiä tai mitään.

Neljäs syntyi "kivasti" jakkaralla.

Olen tosi onnellinen ja "etuoikeutettu" siitä että kaikki vauvat on olleet siinä kunnossa kuitenkin, että saanut heti rinnalle, ja mitään hurjempaa ei ole käynyt / kätilöt ja lääkärit on toimineet ajoissa ja auttaneet imukuppeineen.

Mutta tietysti, kuten joku kirjoitti, vain lopputuloksella on väliä. Tyyli vapaa!

Sektio oli pettymys ja helpotus, mutta ainoa ratkaisu, kun synnytys oli kestänyt 30 h, raskausmyrkytys päällä ja lapsen happiarvot katoilivat. Helpotus lapsen kannalta, mutta hidas toipuminen ja komplikaatiot veivät minulta lapsen ensimäiset viikot liki täysin :( Seuraavaa odotan ja olen raskaana ja olen varmasti onnellinen, että saan synnyttää (sormet ristissä, ettei taas lennä kakka tuulettimeen).

Mun päässäni olisi kovasti jotain vikaa jos miettisin tosissani tuollaisen asian tuomaa "onnellisuutta". Lapseni ovat 10 ja 14 -vuotiaita ja tuo "vain tämä tapa on oikea tapa synnyttää lapsi" ajattelu tuntuu vieläkin etäisemmältä asialta kuin mitä se oli silloin kun lapseni sain.

Mulle ihan oikeasti oli yksi lysti miten ulos tulivat. 

Kaikenlaiseen jonninjoutavaan pohdintaan sitä akat jaksaa aivojaan käyttää.

Sektio olisi ollut parempi. 

Itse synnytin hätäsektiolla. Ja kolme päivää vauva teholla ja minä äärimmäisen huonossa kunnossa.
Hengissä ollaan ja terveinä, mutta olisin halunnut kokea alatiesynnytyksen.
Sektio on kamala.

15:lle vastaisin, etta mina synnytin ilman kivunlievitysta (koska mitaan ei ollut tarjolla) ja kroppa (ja mina) meni aivan ihme shokkiin siita kivusta. Ei ollut ponnistamisen tarvetta, enemminkin pinnistin etta mitaan ei tule ulos. Vauva revittiin ulos sitten imukupilla. Uskon etta jos olisin saanut epiduraalin olisin onnistunut synnyttamaan. 

Kyllä.

Olen onnellinen, että sain synnyttää kaksi lastani alateitse, mutta olen myös kovin onnellinen että sektioitu kolmonen syntyi elossa. Ilman sektiota, meillä ei olisi häntä.

Jostain se ylpeys on näköjään revittävä... "Olen parempi äiti/nainen, kun olen lapseni alapäästäni maailmaan pinnistänyt." Hohhoijaa.

Olen tosi onnellinen. Ensimmäinen lapseni syntyi sektiolla, niin uskon että minua olisi jäänyt kaihertamaan ellen olisi saanut kokea perinteistä alatiesynnytystä. Se oli hieno kokemus, kuten oli myös sektiokin omalla tavallaan vaikka koinkin sen pelottavammaksi.

Synnytin alateitse, eikä mitään vaivoja jäänyt, mutta en mä sanoa olevani onnellinen, että sain synnyttää. Koen, että mun oli pakko synnyttää, että sain tuon ihanan lapsen.

Mulle tärkeintä oli, että lapsi syntyy elävänä ja terveenä, ihan sama millä tavalla.

Oli toive saada synnyttää kaikki lapset alakautta ja näin kävi.

Olen onnellinen kahdesta terveestä lapsestani. Ensimmäinen syntyi hätäsectiolla ja toinen alateitse. En ollut hätäsectioon lainkaan pettynyt tai tyytymätön vaan äärettömän kiitollinen siitä, että asiantuntijat tekivät oikean ratkaisun ja sain vauvani hyväkuntoisena maailmaan. Mihin ihmeeseen maailma on mennyt, jos joku on pettynyt siitä, että että ei ole saanut synnyttää lastaan alateitse! 

Olen tosi onnellinen. Ekassa synnytyksessä väläyteltiin sektion mahdollisuutta, ainoa kerta synnytysten aikana kun minua pelotti ja tunsin hetkellistä epätoivoa. Toisaalta, jos sektio olisi ollut pakko tehdä, olisin varmasti onnellinen siitä että se tehtiin.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 06:30"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 22:55"]

Piti ihan tulla ihmettelemään, miettiikö joku tällaista oikeasti? Surullista! Onko sektioäiti huonompi? Olen synnyttänyt vain alateitse, mutta ei synnytystapa mitään merkinnyt. Se tapa, millä matka taittuu, ei ole merkitsevää, vaan saavutettu päämäärä on.

[/quote]

Aika moni tuntuu miettivän synnytystapaa. Eiköhän jokaisen haave ole synnyttää lapsi normaalisti alakautta ja leikkaus on poikkeustilanne riskeineen.
[/quote]

No ei ainakaan minun haaveeni, joten pidä nuo yleistyksesi pääsi sisällä. Miksi haaveilisin tai minun pitäisi haaveilla alatiesynnytyksestä? Intuitioni on aina kertonut vahvasti, ettei se päättyisi hyvin ja luotan siihen. Sektio on valintani, ja erittäin hyvä sellainen - sekä minun että vauvan kannalta.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 19:40"]Kyllä olen! Kuopus hengaili pysyvästi perätilassa, kunnes onneksi pari viikkoa ennen synnytystä kääntyi ja mahtui kääntymään. Olin ollut jo paskajäykkänä sektioajatuksesta... Esikoisen tehtyäni ihmettelin sairaalassa sektioäitejä tipassa ja hiipimässä käytävillä tai tuotattamassa ruokia sänkyyn... ei oikein innostanut.
[/quote]
En nähnyt yhtäkään äitiä tuotattamassa ruokia sänkyyn, eikä siellä olisi niitä pitkään tuotukaan, ihan itse kaikki äidit kävivät hakemassa ruokansa. Ihan yhtä huonosti siellä myös kaikki käveli, en kyllä nähnyt yhtäkään normaalisti kävelevää äitiä. Ja edelleenkin, sektioon päädytään yleensä sillon kun alatiesynnytys ei jostain syystä onnistu. Voi käydä myös sulle.

Olen todella onnellinen, että sain lapseni suunnitellulla sektiolla <3