Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko saaneet mieheltänne (puolisoltanne) tukea, kun lapset ovat lähteneet kotoa?
03.09.2021 |
Minusta tuntuu, että mies ei ymmärrä tai välitä minun tunteistani yhtään tässä tilanteessa. Hän on maanviljelijä ja on pellolla päivät pitkät niin myöhään kuin valoa piisaa tai ainakin jossakin ulkotöissä. Minulla ei ole työni (kotona tehtävää työtä) lisäksi mitään muuta. Harrastuksetkin ovat koronan takia tauolla. Tuntuu, että millään ei ole mitään väliä eikä minua tarvita. Eroa tässä mietin, tosin se on ollut mietinnässä jo kauan aikaisemminkin. Kyse ei siis ole vain siitä, että koti on lapsista tyhjä, vaan myös meidän suhteestamme, joka on jo kauan ollut petseellään. Ja kyllä, olen tämän saman sanonut myös miehelle. Eipä ole ottanut juurikaan kantaa asiaan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Eli kuskasi lapsia kummaksi harrastamaan. Miksi et näe samaa vaivaa itsesi vuoksi?
Omalla elämällä ja harrastuksilla ei ole mitään väliä kun elää vain lasten ja puolison elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on koko elämänsä jakanut jonkun ihmisen kanssa, niin kuin hän lähtee, ikävä ja suru on valtava, ja tyhjyyden tunne. Kyllähän siitä ajan kanssa selviää, mutta aluksi ottaa koville.
Puolisolta toivoisi tämän ymmärrystä ja kanssakulkemista.
Kyllä ihmiset surevat avioeroakin, vaikka kuinka olisi muutakin elämää. Ei se muu elämä poista sen tärkeän ihmisen ikävää. Ja silloinkin, kun itse on ollut se eroa haluava.
Lisäksi surun ja vastoinkäymisen kohdalla huomaa, kuka on tukena. Jos on jo vuosia ollut vieraantunut puolison kanssa, niin kyllähän se aika yksinäiseltä tuntuu.
Kai sitä tukea on tarvinnut puolisolta moneen asiaa jo ennen lasten kotoa muuttoakin. Ainakin itse olen tarvinnut sitä tukea lasten syntyessä, aloittaessa koulun, lasten ja muiden läheisten sairastuessa ja monissa muissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
Ikävä omia lapsia, läheisiä ihmisiä, joiden kanssa on asunut monta vuotta. Onko siinä jotain kummallista?
Näinpä minäkin sen ajattelen. Kaksikymmentä vuotta olette olleet toistenne elämässä ja yhtäkkiä lasta/nuorta ei olekaan enää siinä lähellä, niin onhan se järkytys. Meidänkin nuoret asuvat yli kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ei siis joka päivä tavata, ei edes joka viikko. Ap
Hei, puhelin on keksitty, mutta älä nyt joka päivä soittele. Kyllä ne soittaa sulle jos ja kun välinne ovat kunnossa.
Lapseni asuu parin korttelin päässä, mutta ei me tapailla edes kuukausittain.
Puhelimessa kyllä.
Mulle oli helpotus ja hänellekin kun muutti omilleen. Hän sai oman elämän ja yksityisyyden samoin me vanhemmat. Parikymppinen opiskelija yökukkuja + vkl bilettäjä ei mahdu samaan kämppään duunissa käyvien yli 50v kanssa, 300m2 omakotitaloon ehkä.
Missäpäin ap asuu? Itsellä tilanne, jossa lapsi kohta lentämässä pesästä. Olen eronnut, mutta seurustelen maanviljelijän kanssa. Uskon siis tietäväni jotain tuosta tuskasta, vaikka en täysin samassa elämäntilanteessa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin ap asuu? Itsellä tilanne, jossa lapsi kohta lentämässä pesästä. Olen eronnut, mutta seurustelen maanviljelijän kanssa. Uskon siis tietäväni jotain tuosta tuskasta, vaikka en täysin samassa elämäntilanteessa olekaan.
Hei! Asumme Länsi-Suomessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukea??
Eihän tuo kuopus kuuhun muuttanut vaan 150km päähän. Pahoitteli eilen ettei malta tulla näin 1. vkl kotiin mutta sanoin hänelle että se on hänen elämänsä ja hän päättää mitä tekee:) Huoneen remontti on kuitenkin vielä kesken joten hyvä vaan näin.
Me miehen kanssa teemme omia suunnitelmia kovaa vauhtia. Lähdemme reissuun (kotimaassa, osin työmatka) parin viikon kuluttua ja olemme ilmoittautuneet kielikurssillekin talven ajaksi
Vierailija kirjoitti:
Jos on koko elämänsä jakanut jonkun ihmisen kanssa, niin kuin hän lähtee, ikävä ja suru on valtava, ja tyhjyyden tunne. Kyllähän siitä ajan kanssa selviää, mutta aluksi ottaa koville.
Puolisolta toivoisi tämän ymmärrystä ja kanssakulkemista.
Kyllä ihmiset surevat avioeroakin, vaikka kuinka olisi muutakin elämää. Ei se muu elämä poista sen tärkeän ihmisen ikävää. Ja silloinkin, kun itse on ollut se eroa haluava.
Lisäksi surun ja vastoinkäymisen kohdalla huomaa, kuka on tukena. Jos on jo vuosia ollut vieraantunut puolison kanssa, niin kyllähän se aika yksinäiseltä tuntuu.
Vaikuttaa sille että olet jakanut elämäsi vain lasten kanssa. Jos ette ole sitä puolison kanssa jakaneet tähänkään saakka miksi odotat että tilanne yhtäkkiä muuttuisi lasten lähdettyä?
Alue: Aihe vapaa
Jos on koko elämänsä jakanut jonkun ihmisen kanssa, niin kuin hän lähtee, ikävä ja suru on valtava, ja tyhjyyden tunne. Kyllähän siitä ajan kanssa selviää, mutta aluksi ottaa koville.
Puolisolta toivoisi tämän ymmärrystä ja kanssakulkemista.
Kyllä ihmiset surevat avioeroakin, vaikka kuinka olisi muutakin elämää. Ei se muu elämä poista sen tärkeän ihmisen ikävää. Ja silloinkin, kun itse on ollut se eroa haluava.
Lisäksi surun ja vastoinkäymisen kohdalla huomaa, kuka on tukena. Jos on jo vuosia ollut vieraantunut puolison kanssa, niin kyllähän se aika yksinäiseltä tuntuu.