Oletteko saaneet mieheltänne (puolisoltanne) tukea, kun lapset ovat lähteneet kotoa?
Minusta tuntuu, että mies ei ymmärrä tai välitä minun tunteistani yhtään tässä tilanteessa. Hän on maanviljelijä ja on pellolla päivät pitkät niin myöhään kuin valoa piisaa tai ainakin jossakin ulkotöissä. Minulla ei ole työni (kotona tehtävää työtä) lisäksi mitään muuta. Harrastuksetkin ovat koronan takia tauolla. Tuntuu, että millään ei ole mitään väliä eikä minua tarvita. Eroa tässä mietin, tosin se on ollut mietinnässä jo kauan aikaisemminkin. Kyse ei siis ole vain siitä, että koti on lapsista tyhjä, vaan myös meidän suhteestamme, joka on jo kauan ollut petseellään. Ja kyllä, olen tämän saman sanonut myös miehelle. Eipä ole ottanut juurikaan kantaa asiaan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua ihmisiä, jotka valittavat, kun lapset lähtevät kotoa. Sen pitäisi olla onnellinen päivä ja kaiken täyttymys.
Ikävä omia lapsia, läheisiä ihmisiä, joiden kanssa on asunut monta vuotta. Onko siinä jotain kummallista?
Näinpä minäkin sen ajattelen. Kaksikymmentä vuotta olette olleet toistenne elämässä ja yhtäkkiä lasta/nuorta ei olekaan enää siinä lähellä, niin onhan se järkytys. Meidänkin nuoret asuvat yli kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa. Ei siis joka päivä tavata, ei edes joka viikko. Ap
Ei mekään tavata aikuisia lapsia joka viikko, vaikka asuvat 15 km matkan päässä lapsuuskodista. Nuorilla on omat harrastukset, kaverit ja parisuhteet. Välillä taas tavataan useammin. Mielestämme tämä ei puolin ja toisin ole ongelma.
Onhan se nyt ihan eri asia, asuvatko lapset 15 km:n päässä vai 200 km:n päässä. Lähellä, kun asuvat, niin voitte koska vain piipahtaa yhtäkkiä käymään, jos tulee sellainen tilanne. He ovat kuitenkin siinä lähellä.
Muutin lapsuudenkodista Amerikkaan. Kävin ekan kerran Suomessa reilun vuoden päästä ja vain siskoni kävi luonani siinä välissä. Aikaeroa oli 10 tuntia. Olin perheemme nuorin ja lähdin viimeisenä, mutta vanhempani olivat vain onnellisia puolestani.
Tai ainakin esittivät sinulle niin! Miten voit tietää siellä Amerikassa, miten vanhempasi ovat voineet täällä Suomessa? Varmasti on ollut ikävä ja huoli sinusta siellä suuressa maailmassa.
En. Mies ei muutenkaan ymmärrä minua tai jaksa kiinnostua tai välittää aivoituksistani.
Elät unelmaelämääni. Saat tehdä mitä haluat, on talo ja piha ja mies, joka tuo elännon.
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Vierailija kirjoitti:
Elät unelmaelämääni. Saat tehdä mitä haluat, on talo ja piha ja mies, joka tuo elännon.
Siis kyllä minäkin käyn töissä. Eikä maanviljelys tässä meidän mittakaavassamme kannata, vaan tarvitaan molempien tulot pitämään pulju pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät unelmaelämääni. Saat tehdä mitä haluat, on talo ja piha ja mies, joka tuo elännon.
Siis kyllä minäkin käyn töissä. Eikä maanviljelys tässä meidän mittakaavassamme kannata, vaan tarvitaan molempien tulot pitämään pulju pystyssä.
Onko miehesi ihan "täsysjärkinen" tekee töitä kaiken aikaa mutta se työ ei ole kannattavaa?
Ihmettelin kysymystä. Mihin ihmeeseen siinä tukea tarvitaan? Lapset siinä tarvitsivat tukea, ja muuttoapua.
Alkuperäiseen kysymykseen en pysty vastaamaan, kun en ymmärrä ongelmaa. Itse asiassa mies olisi tarvinnut enemmän tukea, sillä viimeisenä poismuuttanut lapsi oli enemmän apuna hänen töissään.
Mutta aloittaja taitaa olla sellainen vanhanajan emäntä, jonka elämän ainoa sisältö on ollut lapsista huolehtiminen. Ei enää millään ole väliä, kun lapset tulevatkin omillaan toimeen, eikä ap:ta enää tarvita. Ymmärrän tunteen, vaikka en itse sellaista ole koskaan kokenut. Olihan minulla muutakin elämää kuin lapset, ja on ihana tunne, kun ei enää ole vastuussa heistä!
Ikävä on eri asia kuin tarpeettomuuden tunne. Nyt aloittaja vaan alkaa elämään ihan omaa elämää. Ensimmäiseksi voisi varata ajan kampaajalle, kosmetologille, jalkojenhoitajalle, ja suunnitella jotain kivaa kahdestaan puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Onko niillä vanhoilla ihmisillä joita teidän lisäksi kylässä asuu saman ikäisiä lapsia kuin teillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät unelmaelämääni. Saat tehdä mitä haluat, on talo ja piha ja mies, joka tuo elännon.
Siis kyllä minäkin käyn töissä. Eikä maanviljelys tässä meidän mittakaavassamme kannata, vaan tarvitaan molempien tulot pitämään pulju pystyssä.
Onko miehesi ihan "täsysjärkinen" tekee töitä kaiken aikaa mutta se työ ei ole kannattavaa?
Sitähän se kuule monella maanviljelijällä on. Eihän tämä homma kannata. Se on se "rakkaus" maahan ja juuriinsa sekä kotitilaan. Kukaan lapsista ei suuntautunut maatalousalalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elät unelmaelämääni. Saat tehdä mitä haluat, on talo ja piha ja mies, joka tuo elännon.
Siis kyllä minäkin käyn töissä. Eikä maanviljelys tässä meidän mittakaavassamme kannata, vaan tarvitaan molempien tulot pitämään pulju pystyssä.
Onko miehesi ihan "täsysjärkinen" tekee töitä kaiken aikaa mutta se työ ei ole kannattavaa?
Sitähän se kuule monella maanviljelijällä on. Eihän tämä homma kannata. Se on se "rakkaus" maahan ja juuriinsa sekä kotitilaan. Kukaan lapsista ei suuntautunut maatalousalalle.
Ainakaan meidän lähistöllä ei ole nykyisin yhtäkään kannattamatonta tilaa. Osa myös niistä joilla kannattavuutta olisi ollut on lopettanut. Kannattamattomia päätoimisia tiloja oli ehkä 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Onko niillä vanhoilla ihmisillä joita teidän lisäksi kylässä asuu saman ikäisiä lapsia kuin teillä?
Siis mehän emme ole vielä eläkeiässä, mutta naapurimme ovat eläkeläisiä omakotitaloissaan. Meidän ikäisiä ei tässä naapurustossa asu, eikä siis lapsiemmekaan ikäisiä. Eräässä naapurissa asui lastemme ikäisiä nuoria äitinsä kanssa, mutta he muuttivat opiskelemaan ja äiti muualle, ja nyt on talo myynnissä.
Ihmettelin kysymystä. Mihin ihmeeseen siinä tukea tarvitaan? Lapset siinä tarvitsivat tukea, ja muuttoapua.
Alkuperäiseen kysymykseen en pysty vastaamaan, kun en ymmärrä ongelmaa. Itse asiassa mies olisi tarvinnut enemmän tukea, sillä viimeisenä poismuuttanut lapsi oli enemmän apuna hänen töissään.
Mutta aloittaja taitaa olla sellainen vanhanajan emäntä, jonka elämän ainoa sisältö on ollut lapsista huolehtiminen. Ei enää millään ole väliä, kun lapset tulevatkin omillaan toimeen, eikä ap:ta enää tarvita. Ymmärrän tunteen, vaikka en itse sellaista ole koskaan kokenut. Olihan minulla muutakin elämää kuin lapset, ja on ihana tunne, kun ei enää ole vastuussa heistä!
Ikävä on eri asia kuin tarpeettomuuden tunne. Nyt aloittaja vaan alkaa elämään ihan omaa elämää. Ensimmäiseksi voisi varata ajan kampaajalle, kosmetologille, jalkojenhoitajalle, ja suunnitella jotain kivaa kahdestaan puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Onko niillä vanhoilla ihmisillä joita teidän lisäksi kylässä asuu saman ikäisiä lapsia kuin teillä?
Siis mehän emme ole vielä eläkeiässä, mutta naapurimme ovat eläkeläisiä omakotitaloissaan. Meidän ikäisiä ei tässä naapurustossa asu, eikä siis lapsiemmekaan ikäisiä. Eräässä naapurissa asui lastemme ikäisiä nuoria äitinsä kanssa, mutta he muuttivat opiskelemaan ja äiti muualle, ja nyt on talo myynnissä.
Kenen kanssa ne lapset sitten pelaa futista ja minkä ikäisi ne kaverit on vai onko ne kaveritkin tosi kaukana?
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Ilmiselvästi sä et haluakkaan harrastaa. Oletan että sulla on kortti ja auto käytössä? Jos haluaisit harrastaa jotain jonne täytyy lähteä parinkymmenen kilometrin päähän niin menisit etkä valittaisi. Lenkille ja luontoon pääset varmaankin kotiovelta. Onko sulla ystäviä/kavereita? Niitäkin voit tavata. Sulla ei ole mitään estettä mihinkään muuta kuin sun oma pää.
En ole saanut tukea, mutta enpä ole sitä kaivannutkaan. Itse olin tyytyväinen, kun lapset lähtivät, helpotti suuresti elämää. Vaikka heitä on joutunut tukemaan ja auttamaan, niin kuitenkin jokapäiväinen huolehtiminen loppui. Kyllä sinäkin siihen oman ajan lisääntymiseen totut. Hommaa joku kiva harrastus.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on maanviljelijän kiireisimmät ajat käsillä. Töitä tehdään niin kauan kuin valoa ja sopivaa säätä riittää. Omituinen aloitus.
Maanviljelijällä on kiire aina. Työhulluja. Huono yhtälö parisuhteelle. Lisäksi työnjako sukupuolten välillä usein erilainen, mikä etäännyttää parisuhteen osapuolet omiin erillisiin kupliinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me tosiaankin asutaan maalla, kaukana kaikesta niin kuin voi päätellä, kun miehellä on maatila. Eihän tässä lähellä ole mitään, naapuritkin eläkkeellä olevia vanhuksia ja lähimpään kauppaankin 20 km. Harrasta siinä sitten...ap
Mitä lapset ovat harrastaneet?
Nuorempana urheilivat paljon (futista ja jääkiekkoa ja hiihtoa), pianonsoittoa ja partiota, ja tietty pojat "harrastivat" mopoilua ja kavereiden kanssa olivat paljon. Vähän myöhemmin enemmän tietokoneella pelailua ym. ja siellä tuli lisää kavereita. Kuskattua harrastuksiin tuli aikas paljon.
Eli kuskasi lapsia kummaksi harrastamaan. Miksi et näe samaa vaivaa itsesi vuoksi?
Ihan varmasti lapset ei mene sinne työhommiinkaan isänsä kanssa jos eivät koskaan ole tottuneet hänen kanssaan olemaan muutenkaan. Jos se on ollut äidille tähän saakka ok että isä ei lasten asioihin osallistu ei sitä kyllä mitenkään saa muutettua lasten muuttaessa pois.