Mikä on seuraava iloa tuottava asia mitä odotatte tapahtuvaksi elämässänne?

Lapsi sai vakituisen työpaikan ja pääsee pian muuttamaan kivaan edulliseen vuokra-asuntoon.

Alkaa uusi ajanjakso miehen kanssa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään onnellista ihmistä, joka tilaisi valmisruokaa kotiinsa. Kertoo enemmän uusavuttomuudesta ja laiskuudesta, jotka eivät ole onnellisuutta lisääviä tekijöitä.

Tuo kommentti kertoo happamasta ja kateellisesta ihmisestä, eivätkä nuo luonteenpiirteet ole onnellisuutta lisääviä tekijöitä.

Mahdollisen tulevan koiranpentuni näkeminen ensi kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ovelle jätetyn nepalilaisen voittanutta.

Mitä teet hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vastata tähän. Olen sellainen ihminen joka yleensä iloitsee jostakin pienestä jutusta. Pitkä kävelylenkki hyvässä säässä tai jokin kirja voi ilahduttaa. En sillä tavalla odota mitään suurempaa. Silti elämäni on yksinäistä ja surullista monesti. Sen vuoksi en ole onnellinen ja sellainen pidempi aikainen ilo puuttuu. En oikein pysty olemaan onnellinen tässä tilanteessa ainakaan kovin paljon. Olen myös työtön ja opiskelut yms vaikeita juttuja minulle. Usein sen takia, etten pääse haluamaani tai sitten joudun käymään jotain  muuta sen sijaan mikä ei ole niin mieleistä. En koe pärjääväni täällä niin hyvin. Olen myös epävarma ihminen ja ikäviä kokemuksia menneisyydestä. Ne ovat jättäneet jälkensä. Yksinäisyys varmaan tällä hetkellä se pahin asia. Päivät vaihtelevat paljon minulla ja yleensä pärjään jotenkin ja pystyn iloitsemaan jostain asiasta päivän aikana. Sitten tosin tulee jaksoja, kun mietin, että kumpa kuolisin jo pois. Sitten kadun tätä asiaa ja mietin, että pitäisi olla kiitollinen elämästään ja silti miettii, että kumpa tämä päättyisi jo ja miettii joitakin muita jo täältä lähteneitä. Minulla on tavallaan elämä ollut niin ikävää monesti etten osaa odottaa mitään hyvää tai ainakaan sellaista suurta onnellisuuden tunnetta. Sitten jos koen sellaista niin siihen tottuu ja sitten en entistä vaikeampi kestää sitä surullisempaa elämää sen jälkeen 😔

Tämä sun teksti on kuin romaanista. Mietin lukiessa omia ilon aiheita, sitä että kohta pääsen lukemaan yhtä surumielistä romaania, joka mulla odottaa yöpöydällä... mutta kun luin tän sun stoorin, tuli sellainen olo, että mähän luen kaunokirjallisuutta just nyt. Paitsi että tämä on ihan oikean ihmisen kokemus. 

Kosketti erityisesti tuo kun sanoit, että olet epävarma. Minäkin tunnen olevani, mutta en ole ikinä sanonut sitä ääneen, en ole ymmärtänyt asiaa aiemmin. 

Mutta mennäkseni ketjun aiheeseen:  odotan huomista lääkärinvastaanottoa. On kivaa, kun joku tarkastelee ja diagnosoi ja esittää parannuskeinon. 

Odotan myös iltojen pimenemistä. En pidä talven pimeydestä, mutta mua kiinnostaa, miten pimeys vähitellen valtaa kaiken eikä kukaan mahda sille mitään. Valon vähenemisen ja keväällä lisääntymisen huomaa hyppäyksittäin, odotan seuraa pomppua, päivää jona taas totean "miten voi olla näin pimeää". 

Minunkin on neutraalisti ja rehellisesti myönnettävä, että eniten odotan kuolemaa. Kuulostaa karulta, tiedän, enkä halua loukata vaikka läheisensä menettäneiden tunteita. Mutta jos saisin valita minkä tahansa asian nyt heti, toivoisin pääseväni juuri nyt kivuitta ja vain hiljaa pois nukkuen Taivaaseen (/mihin kukainenkin uskoo kuolevansa päätyvän, minä sinne). Vaikutan ulospäin ehkä elämäniloiselta ja asioista herkästi innostuvalta, ja ehkä oikein pyrinkin vahvistamaan näitä piirteitäni, jotta saisin edes jollain tavalla löydettyä iloa elämään. Mutta olen vain jossain vaiheessa tajunnut, miten turhaa ja tyhjää kaikki on. Syvällä sisimmässäni vain toivon, että ei tarvisi enää esittää eikä yrittää pärjätä täällä maailmassa, vaan saisin viimein heittää hanskat lopullisesti naulaan

Lapin ruskareissu puolison kanssa ensi viikolla.🍁🍂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi muuttaa kotoa, sitä odotan. En kyllä tiedä milloin, mutta parin vuoden sisällä ainakin.

Oliko tämä väärä mielipide? En tiennyt, että aikuisen lapsen kanssa pitää haluta elää kuolemaansa saakka. 

Ei, mutta monet ajattelevat että se on niin surullista kun lapset lähtee. Kirjoitat että odotat sitä. Se on se se pointti. Sitä ei odoteta:). Siksi alapeukut luulen.

Mutta normaalia on että lapset muuttaa. Tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin on neutraalisti ja rehellisesti myönnettävä, että eniten odotan kuolemaa. Kuulostaa karulta, tiedän, enkä halua loukata vaikka läheisensä menettäneiden tunteita. Mutta jos saisin valita minkä tahansa asian nyt heti, toivoisin pääseväni juuri nyt kivuitta ja vain hiljaa pois nukkuen Taivaaseen (/mihin kukainenkin uskoo kuolevansa päätyvän, minä sinne). Vaikutan ulospäin ehkä elämäniloiselta ja asioista herkästi innostuvalta, ja ehkä oikein pyrinkin vahvistamaan näitä piirteitäni, jotta saisin edes jollain tavalla löydettyä iloa elämään. Mutta olen vain jossain vaiheessa tajunnut, miten turhaa ja tyhjää kaikki on. Syvällä sisimmässäni vain toivon, että ei tarvisi enää esittää eikä yrittää pärjätä täällä maailmassa, vaan saisin viimein heittää hanskat lopullisesti naulaan

Älä sie noin synkkiä. Kyllä niitä hyviä asioita löytyy tässä maallisessakin elämässä kun tarkemmin aattelet.

Lähetän siulle tsemppihalit täältä Etelä-Karjalasta! 🤗❤️

Virkeänä herääminen on aina ilo. 

Ovelle tilattu mättöruoka on näköjään suomalaisten onnen ja lihavuuden avain. Minä sen keksin, Nobelin paikka, vaiko useammankin sellaisen?

Vierailija kirjoitti:

Se kun musta farmarimersu vie minut vaakatasossa pois

Ilahdun aina kun törmään mustaan huumoriin, taidat viljellä useinkin?

Tuotat tuolla taidolla iloa muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea vastata tähän. Olen sellainen ihminen joka yleensä iloitsee jostakin pienestä jutusta. Pitkä kävelylenkki hyvässä säässä tai jokin kirja voi ilahduttaa. En sillä tavalla odota mitään suurempaa. Silti elämäni on yksinäistä ja surullista monesti. Sen vuoksi en ole onnellinen ja sellainen pidempi aikainen ilo puuttuu. En oikein pysty olemaan onnellinen tässä tilanteessa ainakaan kovin paljon. Olen myös työtön ja opiskelut yms vaikeita juttuja minulle. Usein sen takia, etten pääse haluamaani tai sitten joudun käymään jotain  muuta sen sijaan mikä ei ole niin mieleistä. En koe pärjääväni täällä niin hyvin. Olen myös epävarma ihminen ja ikäviä kokemuksia menneisyydestä. Ne ovat jättäneet jälkensä. Yksinäisyys varmaan tällä hetkellä se pahin asia. Päivät vaihtelevat paljon minulla ja yleensä pärjään jotenkin ja pystyn iloitsemaan jostain asiasta päivän aikana. Sitten tosin tulee jaksoja, kun mietin, että kumpa kuolisin jo pois. Sitten kadun tätä asiaa ja mietin, että pitäisi olla kiitollinen elämästään ja silti miettii, että kumpa tämä päättyisi jo ja miettii joitakin muita jo täältä lähteneitä. Minulla on tavallaan elämä ollut niin ikävää monesti etten osaa odottaa mitään hyvää tai ainakaan sellaista suurta onnellisuuden tunnetta. Sitten jos koen sellaista niin siihen tottuu ja sitten en entistä vaikeampi kestää sitä surullisempaa elämää sen jälkeen 😔

Tämä sun teksti on kuin romaanista. Mietin lukiessa omia ilon aiheita, sitä että kohta pääsen lukemaan yhtä surumielistä romaania, joka mulla odottaa yöpöydällä... mutta kun luin tän sun stoorin, tuli sellainen olo, että mähän luen kaunokirjallisuutta just nyt. Paitsi että tämä on ihan oikean ihmisen kokemus. 

Kosketti erityisesti tuo kun sanoit, että olet epävarma. Minäkin tunnen olevani, mutta en ole ikinä sanonut sitä ääneen, en ole ymmärtänyt asiaa aiemmin. 

Mutta mennäkseni ketjun aiheeseen:  odotan huomista lääkärinvastaanottoa. On kivaa, kun joku tarkastelee ja diagnosoi ja esittää parannuskeinon. 

Odotan myös iltojen pimenemistä. En pidä talven pimeydestä, mutta mua kiinnostaa, miten pimeys vähitellen valtaa kaiken eikä kukaan mahda sille mitään. Valon vähenemisen ja keväällä lisääntymisen huomaa hyppäyksittäin, odotan seuraa pomppua, päivää jona taas totean "miten voi olla näin pimeää". 

Aloin melkein itkemään, kun  luin vastauksesi viestiini. En todellakaan silloin ekaa viestiä kirjoittaessani ajatellut, että viestini oli lainkaan hyvä. Mietin, että pilaan koko ketjun valituksellani. Sitten sinä kirjoitat jotain noin hienoa vastaukseksi. Kiitos siitä sinulle. Itsellä mielialat vaihtelevat paljon ja iltaa kohti yleensä paranee olo. Elän paljon musiikin kautta ja oikeastaan siitä huomaa sen kun olo pahenee jos musiikki ei enää kiinnosta ja sitä ei voi kuunnella. Itse tykkään enemmän valoisuudesta ja talvi puolestaan vähän pelottaa varsinkin nykyisin. Yksinäinen olen ja varmasti sekin vaikuttaa mielialaankin välillä. Ei voi puhua mistään ja kaikki asiat täytyy niin hyvässä kuin huonossa kestää yksinään. Pari läheistä on, mutta heidän kanssaan ei voi puhua kunnolla mistään. Liikunta on minulle myös se yksi keino välttää pahaa oloa ja jos en jaksa ulos lähteä ( kuten esim viime talvi) niin tiesin, että nyt ollaan huonossa pisteessä. Aiheeseen siis itsellä vielä musiikki, liikunta, erilaisten urheilulajien seuraaminen, jotkin tv-sarjat yms tärkeää ja saan niistä ainakin yleensä iloa jonkin verran. 

Huomenna aamulla avaan läppärin ja aloitan työt. Mulla on tosi kiva ja mielenkiintoinen uusi työ :)

Piparia jos saisi ensimmäistä kertaa elämässä, niin se se vasta olisi iloa tuottava juttu. Vaan toiveeksihan se jää, kun sitä ensimmäistä kertaakin on jo yli 50 vuotta odotettu, seuraavasta kerrasta nyt puhumattakaan.

M53

Pääsen huomenna polttareihin! Nuorena näitä joskus oli, mutta näin nelikymppisenä tämä on niin harvinaista, että olen aivan innoissani.

Olen onnellinen perheestäni. Nyt juuri iloitsen tyttäreni näkemisestä kunnolla kuukauden tauon jälkeen. Aloitti opiskelut toisella puolen Suomea.

Koira tuo ilon hetkiä joka päivä. Ympärillä on ihmisiä ja asioita joita haluan ja joista pidän. Osaan iloita arkipäivän asioista, koska jos odottaa jotain isoa WOW ta tapahtuvaksi, sitä saa odottaa ja katkeroituu odottaessaan. Eikä sit välttämättä edes tajua jos sellainen wow sitten tapahtuu kunnon jo negaa sisällä niin paljon.

Olen huomannut, että he, jotka kaipaavat koko ajan jotain parempaa, ihanampaa, hienompaa, eivät koskaan ole tyytyväisiä siihen mitä on. Minusta se on surullista.

Viikonlopun alkaminen on seuraava odotettava asia. Ja ensiviikolla on useampi päivä lomaa, jolloin mennään toiselle puolelle Suomea rinkkavaellukselle. Hyvää keliäkin on sinne suuntaan luvattu.

Elatusmaksut loppuu vuoden sisään!! Exmuija jää nuoleen näppejään!! Jesjesjesjesjesjes!! :D

Pari kolme vuotta vielä, että näen että kaikki menee hyvin.