Mikä on seuraava iloa tuottava asia mitä odotatte tapahtuvaksi elämässänne?

Sen päättyminen.

Iloa tuottaa kun voi kulkea syksyisessä metsässä ja puun lehdet kahisee kengän alla.

Kaiken pahan aloittajan kuolema.

pimppi

10 vuoden kuluttua he ehkä ovat selvinneet.

Viikonloppuna mennään mökkireissulle minun siskon ja hänen miehensä kanssa. Ei mitään erikoista, mutta kiva viettää aikaa heidän kanssaan pitkästä aikaa. Sisko palasi juuri kotimaahan oltuaan töissä ulkomailla 1,5 vuotta.

Mitään semmoista isoa odotettavaa ei nyt ole. Kaksi lasta, vasta ostettu omakotitalo, koira ja työpaikat on. Toki jos mies saa vakinaistamisen nykyiseen tehtäväänsä niin se olisi iso ilon aihe. Muuten meillä on nyt kaikki mitä tarvitaan, ja niistä kyllä iloitaan ihan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Oman asunnon osto. Olemme jo jonkin aikaa etsineet omaa asuntoa. Asumme ikävässä vuokrakolhoosissa (jossa on se hyvä puoli, että asunnon löytyessä tästä pääsee lähtemään hyvin nopeasti), jossa emme viihdy lainkaan mm. melun takia. Asumiskuviot on painaneet jo pidempään, on ollut alla mm. homeasuntoa ym. Oman asunnon etsiminen ei vielä ole tuottanut tulosta, ja etsiminen ja odottaminen on tosi tuskastuttavaa, mutta kun se ilon päivä koittaa, että löydämme oman asunnon (joka tulee olemaan tasoltaan parempi kuin yksikään näistä vuokraläävistä, jossa olemme asuneet) tulee se olemaan suuri ilon ja helpotuksen päivä, ja kaikkien näiden asumiseen liittyvien hankaluuksien jälkeen tulemme todella paljon arvostamaan, omaa, puhdasta ja rauhallista KOTIA. 

Niin ymmärrän tuon tilanteen! Tai no meillä oli kyllä jo ennestään oma ihan kiva asunto, mutta vaan liian ahdas. Isompaa kotia etsittiin yli vuosi ja kun se kesällä löytyi niin voi sitä onnen päivää! Edelleen elän ihan kuherruskuukautta ja onnellisena kuljen huoneesta toiseen nauttimassa. Tuntuu kuin paino olisi pudonnut harteilta, näköjään se etsintä ja väliaikaisuuden tunne aiheutti jopa enemmän stressiä kun olin osannut ajatella. Tsemppiä teille, toivottavasti koti löytyy pian! 😊

Että pääsen hakemaan kissani hoidosta.

Karua tajuta, ettei sellaista ole. Tai siis olisihan sitä useampiakin asioita joita toivoisi (edelleen) tapahtuvaksi, mutta ei ihmeitä enää kannata odottaa. Ainakaan kovin intensiivisesti.

Hotelliin viettämään minilomaa kolmeksi vuorokaudeksi poikaystäväni kanssa. 

Ensi viikko lomaa, näen mun ihanan rakkaan. Voidaan taas nauttia koko viikko.

Tämä tapahtuu vasta kahden vuoden päästä, mutta virheiden ja Ohivuodon poistuminen hallituksesta!

Raskas kuntosalitreeni

pe klo 15 kun pääsen töistä viikonlopun viettoon

Ylihuomenna meen kirppiskierrokselle ja yksille kaverin kanssa

Odotan lapsia koulusta kotiin.

Odotan myös, että pääsen eromasennuksesta joskus eroon, että voin saada edes mahdollisuuden kokea onnea mahdollisen tulevan kumppanin kanssa.

M

Että tulisin uskoon,pelastuisin ja pääsisin "ylös tempaukseen" mukaan!

Joulua ja sen laittamista odotan kovasti. Hillittyjä valoja ja koristeita, hyvää ruokaa, lomapäiviä, rakkaiden ihmisten seuraa. Lahjoista ja kaupallisesta hössötyksestä en välitä, eikä meidän joulumme tarkoitus ole tavarat ja niiden antaminen, vaan ihana ja rauhallinen tunnelma ja kiireetön yhdessäolo.

Odotan myös arkisia ja tavallisia asioita, sitä että illalla näen taas perheeni, ja sitä kun näen ystäviäni seuraavan kerran, sitä kun voin istua kahvilassa ja seurata ihmisvilinää samalla kun juon lempikahviani. Sitä kun lähden kirpputorikierrokselle ja katselemaan kaupungille muuten vain, sitä kun voin käydä kävelyllä syksyisessä metsässä.

Toivon, että saisimme vauvan ensi vuoden aikana, se on tietysti suurin asia kaikista. Lapsia on jo, mutta tuntuu että perheessä olisi paikka vielä yhdelle.

Viime viikolla oli asuntolainan viimeinen erä. Se tarkoittaa että palkka, joka on juuri riittänyt, nousee nyt kuudellasadalla. Netto. Kuukaudessa. Kuvitelkaa 30% NETTO palkankorotus !

Olen saanut asunnostani paljon tavaraa pihalle. Jonkinlainen masennusko lienee, että vanhat ja risat vaatteet ovat olleet uusien kanssa sekaisin yhtenä ryppyisenä kasana, ja kaikenlaisia läjiä ja pinoja ja poikittain olevia kirjoja kirjahyllyssä, laatikoita, pusseja, LÄJIÄ, olen viimeinkin saanut niitä vietyä roskikseen. Olen jotenkin voittanut lamaannukseni tässä asiassa, ja nyt mieliala nousee jokaisesta kuormasta jonka vien pihalle.

Odotan tukea antavaa ja saavaa ihmissuhdetta.