Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita nuoria äidiksi haluavia?
09.10.2014 |
Elikkä tämä keskustelu on niitä varten, jotka haluavat äidiksi, nimenomaan nuoria, mutta miksi ei vanhempikin voisi tulla keskustelemaan jos haluaa. Eli siis kertokaa tarinanne, oletteko jo yrittäneet vauvantekoa vai ettekö ja miksi ette? Esim mies ei vielä halua yms. Haluaisin keskustelusta positiivisen, joten jos olet tullut vaan arvostelemaan tai muuten vaan ärsyttämään ihmisiä niin paina itsesi pois täältä, kiitos. En halua kuulla mitään "olet liian nuori"-juttuja koska eihän nyt kukaa mua tuntematta voi niin tulla sanomaan, tiedän itse että valmis olen ja sillä sipuli. Tässä oma tarinani: olen 21v nuori nainen. Haluan äidiksi, mutta mies sitä mieltä että töitä hän haluaa ensin, koska haluaa elättää perheensä. Tietysti olen samaa mieltä, vaikka olen myös sitäkin mieltä että voihan sen työn menettää milloin hyvänsä tällä suomen taloudella joten... no mut kuitenkin odotellaan että mies sais vakituisen työpaikan :)
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:13"]
Itsekin 21, vauvakuume ollut miehen kanssa jo kauan aikaa! Lähes päivittäin puhutaan lapsesta ja nimistä yms. mutta joku siinä äidiksi tulemisessa pelottaa...
[/quote]
Nojoo kyllä sitä itseänikin pelotti kun ollaan vitsailtu että jätettäskö se ehkäisy pois. Mutta aina ajatus että eiköhä kaikki jossai määrin pelkää. Jotenkin mulla vaan ajatus että pelko on hyväks ja kyllä sitä äitinä pärjää :) olen varma siitä että kaikki menee hyvin :)
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 20. Haluan lapsen ja perheen, mutta olen hyvin kevyessä suhteessa nyt. Harmi. En ole miehelle puhunut asiasta, koska tiedän, ettei se nyt ole järkevää. Mies varmaan vaan pelästyisi. Enhän minä itsekään voisi vielä perhe-elämään ryhtyä, koska opinnot on alkuvaiheilla. Jos vielä muutaman vuoden päästä ollaan yhdessä, voisi asian ottaa esille. Nyt pitää tyytyä unelmointiin.
No, ehkä uskaltaudun kertomaan itsestäni :)
Olin 21v kun tulin raskaaksi. Minulla oli "amis koulutus" ja pari vuotta työelämää takana. 24-vuotiaana jatkoin opiskeluja niin että opiskelin osa-aikaisesti ja olin töissä osa-aikaisesti.
Nyt olen 28, töissä mutta raskaana.
Mies on ollut päivätöissä samassa työpaikassa koko ajan (paitsi isyysvapaat), saanut lisäkoulutusta työnantajansa piikkiin. Näin meillä. Tämä ollut hyvä ratkaisu.
Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö?
Minä täytän loppuvuodesta 23 ja ollaan nyt puolen vuoden ajan enemmän tai vähemmän yritetty. Pari kuukautta pillereiden lopetuksen jälkeen yritettiin, pidettiin kesä välissä ja nyt syksyllä aloitettiin taas. Saa nähdä, joko on tärpännyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 21 kun vanhin lapseni syntyi ,ei vaki työtä ja parisuhdekkin oli hieman.. No huono..no odotus aikana ostettiin kuitenkin talo ja viihdyin kotona,kun lapsi oli n.2,5v aloitti päiväkoti uransa ja suhdekin kariutui hieman ennen sitä.. Minä suosittelen kyllä tekemään lapset nuorena ,töissä kerkeää kyllä olemaan(tai opiskelemaan)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:17"]
Olen 20. Haluan lapsen ja perheen, mutta olen hyvin kevyessä suhteessa nyt. Harmi. En ole miehelle puhunut asiasta, koska tiedän, ettei se nyt ole järkevää. Mies varmaan vaan pelästyisi. Enhän minä itsekään voisi vielä perhe-elämään ryhtyä, koska opinnot on alkuvaiheilla. Jos vielä muutaman vuoden päästä ollaan yhdessä, voisi asian ottaa esille. Nyt pitää tyytyä unelmointiin.
[/quote]
Voin vaan kuvitella tunteesi. Vauvakuume on niin kauhean vahva tunne, mutta pakko vaan jaksaa odottaa ja olla vahva :) ajatus on hyvä, että ensin kunnon pohja parisuhteelle ja opiskelut pois alta (jos ei halua pitkittää) niin sitten vasta perheen tekoon :) toivotaan että pysytte yhdessä niin kauan ja saatte perheen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 20v nainen! Vauvakuumetta on täällä mieheni kanssa puolin ja toisin :) vaikka vielä onkin ehkäisykapseli, en laittaisi pahaksi vaikka pettäisikin.. :) nyt on vähän hankala elämäntilanne vielä ens vuoden puolelle mutta eipä tässä tartte enää hirveen kauaa ootella.. Ois kiva jutella enemmän privaatisti muiden kuumeilijoiden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:22"]
Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö?
[/quote]
On ihan luonnollista, että lasten hankinta ja perheen perustaminen on ihmiselle tärkeintä. Eihän tämä laji olisi muuten säilynyt näin pitkään. Jos sinä et halua lapsia, ei ole pakko hankkia. Mutta on keskenkasvuista huudella muille heidän lapsitoiveistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:18"]
No, ehkä uskaltaudun kertomaan itsestäni :)
Olin 21v kun tulin raskaaksi. Minulla oli "amis koulutus" ja pari vuotta työelämää takana. 24-vuotiaana jatkoin opiskeluja niin että opiskelin osa-aikaisesti ja olin töissä osa-aikaisesti.
Nyt olen 28, töissä mutta raskaana.
Mies on ollut päivätöissä samassa työpaikassa koko ajan (paitsi isyysvapaat), saanut lisäkoulutusta työnantajansa piikkiin. Näin meillä. Tämä ollut hyvä ratkaisu.
[/quote]
Sehän meni ihan nappiin sitten :) ja hyvä kun uskaltauduit kertoa ! :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:22"]
Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö?
[/quote]
Anteeksi en nyt ymmärtänyt ? Jos nyt oikein tajusin niin kyllä perhe tekisi minut onnellisesti ja onnellisuus on minulle tärkein saavutus elämässäni. Ja uskon että lastenkin kanssa pystyn saavuttaa haluamani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ap täällä vastailee, unohdan vain kertoa sen :D
Itse sain tyttären 24-vuotiaana. Olisin halunnut nuorempana, kun aviomies ja vakituinen työpaikkakin oli jo kyseistä ikää aiemmin. No, tuolla tuo 6 viikkoa vanha tuhisee ja hyvä näin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:22"]
Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö?
[/quote]
Anteeksi en nyt ymmärtänyt ? Jos nyt oikein tajusin niin kyllä perhe tekisi minut onnellisesti ja onnellisuus on minulle tärkein saavutus elämässäni. Ja uskon että lastenkin kanssa pystyn saavuttaa haluamani :)
[/quote]
Kyllähän saavutuksia voi yrittää saavuttaa. Lapsien kanssa se ei nyt mene ihan niin. Lapset rajoittaa sinua seuraavat 18 vuotta ainakin. Mieti sitä.
olen 22, kohta 23 ja haaveilen kovasti kolmannesta. yritys päällä. lapset 4v ja 2, 5v.
Olen 21v, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta, mutta heti ensimmäisistä tapaamisista asti molemmilla on ollut tunne, että tässä ollaan ja pysytään. Puolen vuoden jälkeen muutettiin jo yhteen.
Jokin aika sitten jätin hormonaalisen ehkäisyn pois, sillä se ei minulle sopinut, ja minun puolestani lapsi saa tulla, mutta mies toppuuttelee vielä. Usein puhutaan asiasta, miestä pelottaa elämänmuutos, jonka vuoksi ei vielä yritetäkkään. Ehkäisyn pois jättämisen jälkeen mies käytti hetken kumia, mutta viime ajat ollaan tyydytty vaan keskeytettyyn yhdyntään. Molemmat kyllä tiedostamme riskit, eikä vauva ole miehellekkään maailmanloppu, ehkä salaa toivoo lapsen saavan alkunsa vahingossa, ettei tarvitse tehdä niin suurta päätöstä. :D Nyt kyllä viime ovulaation aikoihin miehen itsehillintä petti ja tuli sisälle, saas nähdä kuinka käy. ;)
Ollaan puhuttu, että ensi keväänä aletaan yrittämään ihan tarkoituksella. :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:17"]
Olen 20. Haluan lapsen ja perheen, mutta olen hyvin kevyessä suhteessa nyt. Harmi. En ole miehelle puhunut asiasta, koska tiedän, ettei se nyt ole järkevää. Mies varmaan vaan pelästyisi. Enhän minä itsekään voisi vielä perhe-elämään ryhtyä, koska opinnot on alkuvaiheilla. Jos vielä muutaman vuoden päästä ollaan yhdessä, voisi asian ottaa esille. Nyt pitää tyytyä unelmointiin.
[/quote]
Voin vaan kuvitella tunteesi. Vauvakuume on niin kauhean vahva tunne, mutta pakko vaan jaksaa odottaa ja olla vahva :) ajatus on hyvä, että ensin kunnon pohja parisuhteelle ja opiskelut pois alta (jos ei halua pitkittää) niin sitten vasta perheen tekoon :) toivotaan että pysytte yhdessä niin kauan ja saatte perheen :)
[/quote]
Kiitos! Ihana kuulla rohkaisevia sanoja joltain. En oikeen voi puhua tästä ystävien kanssa. Yksi on lapsivihaaja ja toinen sellainen itsenäinen uranainen, jonka mielestä lapsia pitäisi miettiä vasta 30-vuotiaana. Haluan perheen niin kovasti! Ja pidän tästä miehestä paljon. Hänestä tulisi myös hyvä isä. Haluan kuitenkin hyvän elämän lapselle. Joten parisuhteen täytyy olla vahva ja vakaa, taloudellisen tilanteen edes jossain kunnossa ja minun täytyy opetella pitämään parempi huoli omasta terveydestä, jotta voin pitää huolta myös lapsesta. Lapsia ei kannata tehdä hutiloiden.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:29"][quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:22"] Lapset olisivat elämäsi paras saavutus, niinkö? [/quote] Anteeksi en nyt ymmärtänyt ? Jos nyt oikein tajusin niin kyllä perhe tekisi minut onnellisesti ja onnellisuus on minulle tärkein saavutus elämässäni. Ja uskon että lastenkin kanssa pystyn saavuttaa haluamani :) [/quote] Kyllähän saavutuksia voi yrittää saavuttaa. Lapsien kanssa se ei nyt mene ihan niin. Lapset rajoittaa sinua seuraavat 18 vuotta ainakin. Mieti sitä.
[/quote]
No sun saavutuksistas en tiedä, mutta minulla ei ole semmosia saavutuksia jotka nyt lasten takia peruuntuis :) jokaisen oma asia miten elämänsä elää, jos et hyväksy sitä niin se on sitten oma häpees, ei minun :) ehkä tiedän paremmin mitä haluan kuin sinä :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 11:24"]
Minä täytän loppuvuodesta 23 ja ollaan nyt puolen vuoden ajan enemmän tai vähemmän yritetty. Pari kuukautta pillereiden lopetuksen jälkeen yritettiin, pidettiin kesä välissä ja nyt syksyllä aloitettiin taas. Saa nähdä, joko on tärpännyt :)
[/quote]
Onnea kauhesti sinne vauvan saantiin :) pidetään peukkuja! T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Itsekin 21, vauvakuume ollut miehen kanssa jo kauan aikaa! Lähes päivittäin puhutaan lapsesta ja nimistä yms. mutta joku siinä äidiksi tulemisessa pelottaa...