Äiti ei suostu viikko-viikko lasten asumiseen?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 22:51"]

Minä taas erolapsena olisin halunnut nähdä vanhempiani yhtä paljon. En edelleenkään ajattele että kotini lähivanhemmalla on enemmän kotini kuin kotini etävanhemmalla. En ole koskaan tajunnut tota psykologien väittämää "lapsi tarvitsee yhden kodin." Vanhempien reissaaminen olisi ollut varmaan kaikista kummallisin ratkaisu kun kodissa vaihtuu säännöt joka viikko. En minä ainakaan lapsena ajatellut etävanhemmalle menemistä muuttamisena vaan ihan samalla lailla menin koulusta kotiin kuin jos menisin lähivanhemmalleni. Sitä paitsi harvoin vanhempien säännöt ovat aivan erilaiset kun ovathan he lasta yhdessä jo kasvattaneet. Ärsyttää, kun ihmiset joilla ei ole kokemusta tilanteesta lapsena päättäneet mikä on "lapsen etu.". Toki kokemus on joka lapselle eri, mutta tässäkin ketjussa moni on sanonut että olisi mielummin halunnut vuoroviikkosysteemin, joten en tajua miksi siä vastustetaan niin paljon. Kiitti ja kuitti ja anteeksi sekavasta ajatuksenjuoksutekstistä!

[/quote]

Sulla oli molemmila vanhemmilla ihan kaikkea? Ei tarvinnut viedä mukana vaatteita, koulukirjoja, lempileluja? Harvalla lapsella on noin hyvin, että vanhemmat hankkivat ihan kaikkea tuplasti, jolloin lapsen ei tarvitse viedä mitään mennessään.

Siskoni erosi ja kysyi lapsilta (8v ja 10v), miten he haluavat asua. Yksi koti, kaksi kotia, vuoroviikoin vai miten. Ja nuo penteleen ipanat valitsivat sen, että he haluavat asua vanhassa kodissa, siinä, jonka äitinsä lunasti. Turhaan isänsä vaati viikko-viikko -systeemiä. Kapitalismin läpäisemät lapset eivät suostuneet luopumaan omista huoneistaan, harrastuksistaan, lähikoulusta ja tylsästä arjesta, vaikka isä tarjosi miten mukavaa petipaikkaa olohuoneen lattialla ja mahdollisuutta olla isän uuden naisystävän kanssa 4 päivänä viikossa isän ollessa reissutöissä muualla.

Kolmen kuukauden kuluttua isänsä ilmoitti, ettei oikein pidä siitä, että joutuu uhraamaan elämänsä (2 viikonloppua kuukaudessa ja kaksi iltaa viikossa) lapsilleen, hän haluaa jatkaa elämässä eteenpäin. Elareita hän ei maksa, koska ei ole sitä viikko-viikko -systeemiä.

Niinkuin moni on sanonutkin, viikko-viikko-systeemi  voi olla lapsille erittäin raskas. Miksei isä voi osallistua viikolla enemmän, lasten ehdoilla? Ai niin, mutta kun asioiden pitää mennä isän ja isän uuden ehdoilla. Kun me erosimme, miehellä oli niin pieni ja epäviihtyisä asunto, ettei se edes käynyt lasten kodiksi. Eikä hän sitä kodiksi osannut laittaa. Ja jo joka toisen viikonlopun lähtemiset olivat lapsista rankkoja, vaikka isänsä kanssa tykkäsivätkin olla. Kannattais ap kokeilla itse; kaksi kotia, eri ihmiset ja säännöt- ja sitten vaihdat viikon välein. Ja ota huomioon, että lapset ovat herkempiä kuin aikuiset. Ja lasten voimien pitäisi kulua yksinomaan hänen omaan kasvuunsa, ei jatkuvaat sopeutumiseen ja paikanvaihtoon.

kaksi "kotia" ei koskaan toimi syvemmällä tasolla, se on aina vanhempien itsekäs ratkaisu ja lapsen etu jää kakkoseksi.

Lapsella tulisi olla yksi selkeä koti ja sitten toisella vanhemmalla laajat tapaamisoikeudet: ihannetilanne olisi, että vanhemmay asuisivat lähekkäin ja lapsi voisi olla siellä, missä haluaa.

Olen opettaja ja luokissani on ollut vuosien varrella näitä kahden kotin lapsia. Yhden todella surullisen havainnon olen tehnyt: nämä lapsen eivät koskaan sano "menen kotiin" vaan menevät isälle/ äidille / isän kotiin / äidin kotiin. Omasta kodista eivät puhu koskaan (siis sanoilla minun kotini). Surullista ja kuvastaa lapsen maailmaa todella hyvin. Lapsi ravaa kahden kodin väliä eikä koe kumpaakaan todelliseksi omaksi kodikseen :(

Tuttavaperhe teki niin, että vanhemmat vaihtoi kotia: lapset asui omakotitalossa, vanhemmilla oli vuokrayksiö. Kun erosta tuli virallinen, systeemi jatkui siten, että isä asui yksiössä ja äiti osti itselleen kaksion. ONgelmia tuli vasta sitten, kun isä ryhtyi seurustelemaan ja uusi nainen halusi siihen omakotitaloon asumaan vedoten siihen, että se on lapsille liian iso. Lopulta kävi niin, että äiti osti sen talon kokonaan itselleen ja isä muutti uuden naisen kanssa 500 km päähän.

Minun siskoni lapsilta kysyttiin oikeudessa miten haluaisivat asua. Kaikki kolme (6,11 ja 12-vuotiaat) halusivat viikkäo-viikko -systeemin. Ja tähän ratkaisuun myös tuomari päätyi. Kaikki on tähän asti sujunut ihan loistavasti ja lapset tuntuvat ihan tyytyväisiltä elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 23:16"]

Niinkuin moni on sanonutkin, viikko-viikko-systeemi  voi olla lapsille erittäin raskas. Miksei isä voi osallistua viikolla enemmän, lasten ehdoilla? Ai niin, mutta kun asioiden pitää mennä isän ja isän uuden ehdoilla. Kun me erosimme, miehellä oli niin pieni ja epäviihtyisä asunto, ettei se edes käynyt lasten kodiksi. Eikä hän sitä kodiksi osannut laittaa. Ja jo joka toisen viikonlopun lähtemiset olivat lapsista rankkoja, vaikka isänsä kanssa tykkäsivätkin olla. Kannattais ap kokeilla itse; kaksi kotia, eri ihmiset ja säännöt- ja sitten vaihdat viikon välein. Ja ota huomioon, että lapset ovat herkempiä kuin aikuiset. Ja lasten voimien pitäisi kulua yksinomaan hänen omaan kasvuunsa, ei jatkuvaat sopeutumiseen ja paikanvaihtoon.

[/quote]

Yksi eroperheen lapsi on kommentoinut ettei isälleen toiseen kaupunkiin olisi viikko-viikko systeemillä halunnut mennä. Muilla (negatiiviseksi asian kokevaa) ei ole kokemusta asiasta lapsen ominaisuudessa. On vain oma mielipide asiaa, ei kokemusta. Jos luit edelliset kirjoitukset, huomasit, että tyttöystävä ei päätä lasten asioista tai ole heidän elämässään, lisäksi ap on kokeillut muuttaa kahen kodin väliä ja olisi halunnut olla isänsä luona enemmän.

Mün veljenlasten lähivanhemman ja tapaamisajat määräsi oikeus. Lapset asuu veljeni kanssa, näkevät äitä kerran viikossa ja joka toisen viikonlopun. Veljeni on tosi hyvä isä, ja lapset on pärjännyt ihan hyvin. Mutta olen silti sitä mieltä, että vuoroviikko olisi ollut lapsille parempi. Lapset on etääntyneet äidistään, ja vanhempien keskinäiset välit ( jotka alkuun eron jälkeen oli ok) täysin poikki. Kyllä lapset todella tarvitsee molempia. Ja sanon tän, vaikka veli on eri mieltä, mutta ajattelenlapsia. Olen hoitanut heitä paljon aiemmin, ja nähnyt usein.

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 21:57"]

Lasten etu kyllä yleensä on se että on yksi koti missä asua ja mistä sitten käydä kylässä etävanhemmalla. Viikko-viikkosysteemi on lapsen paras jos lapsi saa asua samassa kodissa koko ajan ja vanhemmat muuttaa. Mutta ai niin, eihän kukaan aikuinen siihen suostu että pitäisi joka viikko asua eri paikassa... (paitsi mul serkku ja miehensä mutta he ovatkin ainoat kenestä olen ikinä kuullut että näin tekee)

[/quote]

eipä lisättävää! Aikuiset vetoavat siihen etteivät jaksa rampata joka viikko edestakaisin, koska se on niin kamalan raskasta, mut ottavatko ne huomioon miltä lapsista tuntuu toi alituinen edestakaisin nelistäminen. Halleluja miten raskaalta toi koko viikko- viikko - systeemi tuntuu..

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 21:57"]Lasten etu kyllä yleensä on se että on yksi koti missä asua ja mistä sitten käydä kylässä etävanhemmalla. Viikko-viikkosysteemi on lapsen paras jos lapsi saa asua samassa kodissa koko ajan ja vanhemmat muuttaa.

Mutta ai niin, eihän kukaan aikuinen siihen suostu että pitäisi joka viikko asua eri paikassa... (paitsi mul serkku ja miehensä mutta he ovatkin ainoat kenestä olen ikinä kuullut että näin tekee)
[/quote]itse tiedän myös Lapissa yhden eronneen pariskunnan joka tekee näin, ja kun kuulin niin ihailen kyllä!

tutkimusten mukaan isä on keskimäärin parempi kasvattaja lapselle kuin äiti...hämmästyttää miten Suomessa äidille annetaan etuoikeus lasten hoitoon...siis suoralta kädeltä, 50/50 paras lähtökohta...surettaa lukea näitä juttuja, kun toinen vanhempi yrittää rajoittaa toisen osallistumista lapsen elämään...itsellä vanhemmat erosivat kun olin hyvin nuori ja vaikka halusin jäädä isän luo, joka ei ollut mahdollista hänen töiden puolesta, äitini antoi minun tavata isää hyvin vapaasti, aina kun itse halusin...näin vaikka äitini vihasi isääni tuolloin...säännöt ja kaikki "rajoittaminenhan" pitäisi olla lapsen suojelemisen takia ja tottakai opettaa sääntöjä ja kuinka yhteiskunta toimii, mutta tuo suojelu ykkösasia ...jos ei ole mitään muuta perustetta kuin katkeruus ja oma paha olo rajoittaa lapsen ja vanhemman/sukulaisen tapaamista pitäisi katsoa peiliin ja todeta, ettei itsellä ole kaikki ihan ok. Tässä tapauksessa ei ole edes mikään "paha" tapaus, mutta kun toinen suljetaan kokonaan ulkopuolelle, niin nähnyt kaksi tapausta, jossa lapsi teini-iässä tapaa isän ja leikkaa pitkäksi aikaa välit äitiin, koska tämä on ollut täysi valehtelija ja estänyt tapaamastasta isää...

1/3 ja 2/3 jaolla muuttoja on tasan yhtä usein.. Ihan yhtä levotonta sekin. Jo joka toinen viikonloppu isällä aiheuttaa levottomuutta. Sellaista se nyt vain on erolapsilla, aina kassien pakkausta....

Miksei isä hae lähivanhemmuutta itselleen?

Eihän tuo ole sellainen asia, joka on äidin päätettävissä tai jota ei voida toteuttaa, koska äiti ei suostu! Meillä oli aikoinaan viikko-viikko systeemi ja se toimi todella hyvin. Asuimme lähekkäin ja välit oli kohtuulliset. Koulu oli asuntojen puolessa välissä. Lapset oli silloin eka- a tokaluokkalaiset. Nyt jo teinit lapset muistelevat vieläkin lämmöllä tuota viikko-viikko aikaa, eikä mitään traumaa asuntojen välillä ravaamisesta tullut ainakaan heille. 

Nyt vaan isä rohkeasti lastenvalvojalle ehdottamaan vuoroviikkosysteemiä. Lasten kanssa kannattaa myös asiasta jutella, kun ovat jo noinkin isoja. Toisaalta, jos äiti kovasti vastustaa, voi tulla isoja ongelmia. Kannattaa aina punnita sitä, onko hyvä lähteä esim. oikeusteitse hakemaan tällaista asumisjärjestelyken muutoksia, helpointa kaikille, etenkin lapsille, on se, että vanhemmat on väleissä.

korostan kuitenkin sitä, että nämä asiat ei ole todellakaan äidin yksin päätettävissä.

[/quote]

Sulla oli molemmila vanhemmilla ihan kaikkea? Ei tarvinnut viedä mukana vaatteita, koulukirjoja, lempileluja? Harvalla lapsella on noin hyvin, että vanhemmat hankkivat ihan kaikkea tuplasti, jolloin lapsen ei tarvitse viedä mitään mennessään.

[/quote]

11- ja 12-vuotiaiden lempilelut kulkevat jo takin taskussa, vaatteita on tietysti kummassakin kodissa (ehkä ei yhtä paljon kuin ydinperheessä, mutta ei tarvitsekaan) ja koulukirjat kulkevat repussa. Mikä tässä on ongelma?

Äitien syy vastustaa vuoroviikkoa kumpuaa ainoastaan siitä itsekkyydestä, että viikko-viikko-asumisessa ei voi isältä nyhtää niin paljon elaria (jos ollenkaan). Siksi on kätevämpää evätä lapset isältään.

Meillä on menty ohan normaalilla joka toinen viikonloppu systeemillä. Tietenkin lapset tapaavat isäänsä useamminkin, välimatka on lyhyt. Aika usein on viikollakin yökyläilyjä isän luona.

Kysyin joku aika sitten haluaisivatko viikko-viikko systeemin, eivät halua. Ovat 9v ja 14v.

Vanhempi lapsi kertoi kaveristaan joka viikko-viikko systeemillä. Kuulemma ei koskaan puhu kodista, vaan aina on joko iskällä tai äitillä, surullista.

Elarit on pakko maksaa, sitä ei saa ite valita :)

Viikko-viikko vaatii todella hyvät välit ja paljon kommunikointia vanhempien välillä. Kouluikäisillä on paljon juoksevia asioita, eikä tieto välttämättä kulje niin hyvin molemmille vanhemmille.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 08:01"]

Elarit on pakko maksaa, sitä ei saa ite valita :)

[/quote]

Pelkän rahan takia ei viikko-viikko systeemiä, aina lapsen etu edellä.

2