Millä kielellä 2-kieliset lapsenne ajattelevat?

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 21:31"]

Meillä myös englanti-suomi. Tosin kotonakin puhutaan molempia, siis mies myös, ja lapsi käy englanninkielistä koulua. Lapsi sanoi ajattelensa enemmän englanniksi, mutta ajattelee myös suomeksi. Sanoi, että pienempänä ajatteli enemmäkseen suomeksi.

[/quote]

 mun lapsi on14 v, ja käy englanninkielistä koulu, eli kansainvälistä koulua,, siis ihan kunnallista pk- seudulla. 

Meidän lapsissamme on 25% saksalaista, 25% italialaista, 25% suomalaista ja 25% ruotsalaista. Mieheni on siis saksalais-italialainen ja minä olen suomalais-ruotsalainen. Äidinkielinään puhuvat saksaa ja suomea, mutta eivät kuulemma ajattele kummallakaan kielellä tai eivät ainakaan tule ajatelleeksi sitä. Itse allekirjoitan myös puoliksi ruotsalaisena saman, tosin elin koko nuoruuteni Suomessa, kävin suomenkielistä koulua ja kommunikoin pääasiassa suomeksi. Nyt asumme Saksassa ja uskoisin, että lapset näkevät unia saksaksi, kun käyttävät sitä kieltä ylivoimaisesti eniten. Että tällainen mix-perhe meillä!

[quote author="Vierailija" time="08.10.2014 klo 22:25"]

Oikea kaksikielisyys on aika harvinaista, yleensä toinen kieli on vahvempi, ja jos ajatellaan kielellisesti, niin sillä vahvemmalla kielellä myös ajatellaan. Tietysti olisi jättekiva ajatella, että lapset ovat kaksikielisiä, mutta yleensä kakkoskielen suhteen se on enemmän puolikielisyyttä.

[/quote]

mun lapsi on 14 v, ja ainakin koulussa molemmat kielet sujuu hyvin. Myös suomi, lapsi on lahjakas kirjoittaja ja hänellä on hyvä kielentaju. Englanti on ehkä vahvempi, ja myös hyvää.

Ajattelevat varmasti saksaksi taikka englanniksi. Asumme Sveitsissä ja lapset käyvät kansainvälistä koulua, jossa opiskelukielenä on englanti, kaverien kanssa tulee tietysti käytettyä vapaa-ajallakin enkkua  sen mukaan.

Muuten suomeksi, mutta numerot ja kaikki laskemiseen liittyvät asiat ruotsiksi.

Kiitos paljon kaikille! Avarsi paljon, aivan ihanaa tämä kielien ja kansallisuukseien kirjo:)) T.ap

Minä olen kotoisin Marokkosta, mieheni on Venäjästä, lapset ajattelee venäjän kielillä...

Meidän lapsilla on kolme kieltä. Yhtä puhuvat minun kanssani, toista isänsä ja sitten vielä asuinmaamme kieli, jota käyttävät koulussa ja kavereiden kanssa. Kerran esikoiselta kysyin tuota, millä kielellä ajattelee ja vastasi, että koulussa ajattelee espanjaksi ja kotona suomeksi. Mies puhuu lapsille omaa äidinkieltään, mutta lapset vastaavat hänelle aika usein suomeksi. Tämä kieli on selvästi suomea ja espanjaa heikompi. Mieheni siis puhuu myös hyvin suomea, vaikkei se olekaan hänen äidinkielensä. Kun olemme koko perhe koossa puhumme suomea. 

  Lasten suomenkieli on todella hyvä, vaikka kyllä sen huomaa Suomen vierailuilla, että se ei välttämättä ole ihan yhtä rikas, kuin täysin suomenkielisillä samanikäisillä. Ihmekös tuo, jos minä olen ainut, jonka kanssa kieltä päivittäin käyttävät. Jos itse en jotain sanaa käytä, eivät he sitä oikeastaan mistään voi oppia. Tästä esimerkkinä ihan parin päivän takaa ihan yleinen sana "pistää". Sanoin pojalle "ei ne ole vielä niitä sinne pistäneet". Poika ei ymmärtänyt. Luuli, että puhuin jostain terävästä=D Tarkoitin siis laittaneet/panneet. En ilmeisesti ole usein käyttänyt sanaa pistää.

Mä en tajua teitä!! Siis miten niin ajattelette jollain kielellä? Ajatteletteko te ajatuksenne lauseina pään sisällä? Vähän niinkuin yksinpuheluna?

Mä olen aina ajatellut ajatusteni olevan kuvaa... Sellaista outoa kuvaa.