Lue keskustelun säännöt.
Miksei yliopistossa opeteta tutkimusta?
03.09.2021 |
Havahduin äskettäin siihen että olen ymmätänyt tutkimuksen ja tutkimusmenetmien merkityksen vasta myöhemmällä aikuisiällä. Toki aikoinaan yliopistossa (TKK) oli informatiikan kurssi, seminaarikurssit ja dippatyökurssi. Mutta varsinaista tutkimuksen ja tieteellisten menetelmien opiskelua tai koko opiskeluajan kattavia kursseja ei ollut. Vaikka käsitteet selvitettiin jäi tieteellisestä tutkimuksesta hyvin pintapuolinen kuva. Kuitenkin tutkimus on Yliopiston tärkein tehtävä se on edellytys yliopiston muille tehtäville. Luulen että anglosaksisessa ja germaanisessa maailmassa tutkimuksen opettaminen paljon keskeisemmässä roolissa. Siitä jo kertoo se että Nobel palkinnot ovat täysin keskittyneet näihin maihin.
Mielestäni yliopistojen tulisi panostaa enemmän tutkimuksen opiskeluun ja laajentaa tutkimusta myös yliopiston ulkopuolelle. Saksassahan on normaalia että työelämässä olevat asiantuntijat tekevät tutkimusta yrityksissä yliopiston ohjauksessa. Tämä edesauttaa tutkimustyön siirtämistä yritysten tuotekehitykseen ja kaupallisiksi tuotteiksi jotka tuovat verotuloja julkisen puolen rahoittamiseksi. Suomessa ei tätä yhteyttä ole. Tutkimukset teetetään julkisin varoin opiskelijoilla eikä tutkimustuloksia hyödynnetä. Suomessa maksetaan akateemisesta tutkimuksesta jonka tulokset jäävät yliopistojen hyllyihin pölyyntymään.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sosialistien johtama maa. Siksi Suomalaisten yliopistojen tieteellinen tutkimus on valtion rahoittamaa akateemista harrastelua. Tutkimuksia ja tuloksia ei voi kohdentaa eikä hyödyntää liike-elässä koska se hyödyttäsi, yrittäjiä, kapitalisteja, luoikkavihollisia. Siksi myös Kokoomus, kepu ja muut oikeistopuolueet eivät halua lisätä verovaroja yliopistotutkimukseen ja yliopisto-opiskeluun.
Tästä on pitkä keskustelu SU:ssa, Virenin kirjoittaman artikkelin alla.
"– Veronmaksajan näkökulmasta tutkiminen ei ole ilmaista hupia, joten ei ole samantekevää mihin rahaa ja resursseja ohjataan. Jos joku keksii tutkia synnyttäneiden miesten kokemuksia kehitysmaissa tai vastaavaa, niin tällaiselle tutkimuskohteelle pitäisi pystyä esittämään vahvat perustelut."
:)
Tieteen tutkimisen ottaminen yliopisto-opetukseen varmasti auttaisi kohdentamaan tutkimusta yhteiskuntaa hydyttävällä tavalla. Jokainen voi tietysti omalla rahoituksellaan tutkia mitä tahansa itseään kiinnostavaa aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opetetaan. Uusi postmoderni tutkimusmenetelmä. kvalitatiivinen tutkimus, on paras. Siinä tutkija saa tutkia ihan mitä vaan ja miten vaan, kunhan ennen tutkimuksen aloittamista lopputulos on jo valmiina. Tutkimuksen tarkoitus on sitten todentaa todeksi tuo alussa kehitelty lopputulos.
Tässä esimerkki tutkimuksesta johon ei yritysmaailmassa hukattaisi resursseja. Yliopistomaailmassa mikä tahansa vessanpytyn siivouksesta luokitellaan tieteeksi ja saa apurahan jos menetelmäpuoli on kunnossa ja herättää kiinnostusta (ko haastattelututkimus on muuten olemassa), mikä sekin voisi olla tieteen tutkimuksen eräs aihe.
Ei tuommoista yliopistoissakaan tehdä, ja rahoitus on tosiaan kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa. Muutama trolli vaan haluaa saada ihmiset kuvittelemaan, että tehtäisiin. Ja ihmiset, joilla ei ole aiasta mitöön tietoa, uskovat.
Kyllä löytyy. Kyseinen apurahalla tutkimus on tehty Ruotsin yliopistossa. Löydät sen sieltä googlettamalla. Suomalaisissa yliopistoissa on tehty vastaavia "hullutuksia"
Ja mitä tarkoitat sillä että rahoitus on kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on sosialistien johtama maa. Siksi Suomalaisten yliopistojen tieteellinen tutkimus on valtion rahoittamaa akateemista harrastelua. Tutkimuksia ja tuloksia ei voi kohdentaa eikä hyödyntää liike-elässä koska se hyödyttäsi, yrittäjiä, kapitalisteja, luoikkavihollisia. Siksi myös Kokoomus, kepu ja muut oikeistopuolueet eivät halua lisätä verovaroja yliopistotutkimukseen ja yliopisto-opiskeluun.
Tästä on pitkä keskustelu SU:ssa, Virenin kirjoittaman artikkelin alla.
"– Veronmaksajan näkökulmasta tutkiminen ei ole ilmaista hupia, joten ei ole samantekevää mihin rahaa ja resursseja ohjataan. Jos joku keksii tutkia synnyttäneiden miesten kokemuksia kehitysmaissa tai vastaavaa, niin tällaiselle tutkimuskohteelle pitäisi pystyä esittämään vahvat perustelut."
:)
Tieteen tutkimisen ottaminen yliopisto-opetukseen varmasti auttaisi kohdentamaan tutkimusta yhteiskuntaa hydyttävällä tavalla. Jokainen voi tietysti omalla rahoituksellaan tutkia mitä tahansa itseään kiinnostavaa aihetta.
Voi kertoa, että JOS tuollainen tutkimushanke rahaa saisi, niin sillä kyllä olisikin vahvat perusteet. Ne voisivat olla joko tiedettä edistävät tai yhteiskunnallisesti hyödylliset, mutta vahvat perustelut olisi. Hakemuksessa myös kuvattaisiin tarkkaan, miten se tutkimus tehdään, mistä sata sitä varten saataisiin ja miten (millä menetelmillä) sitä käytettäisiin. Hakemuksiin yleensä vaaditaan myös jokin pilotti, jossa osoitetaan, että homman todella voi tehdä tällä datalla ja näillä menetelmillä.
Rahoituksista on kova kilpailu. Alle 10% (pahmmillaan alle7%) hakemuksista saa rahoitusta, vaikka hakemuksien tekemiseen on jo suuret vaatimukset, eikäiitä siis pysty ihan pilipalipohjalta edes tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvatustieteissä on kyllä tutkimusmenetelmäkurssit perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa, yhteensä 20-25 op. En tiedä miksi TKK:lla joskus vuonna nakki ei ollut, mutta nykyään niitä kyllä on.. Toki en dippapuolelta tiedä mitään, mutta luulisi, että sielläkin on.
Miten? -menetelmiä varmasti opetetaan. Nehän ovat vain työkaluja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Miksi? eli tieteen tutkimuksen kursseja ei ainakaan ennen ollut TKKlla. Sehän on se tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opetetaan. Uusi postmoderni tutkimusmenetelmä. kvalitatiivinen tutkimus, on paras. Siinä tutkija saa tutkia ihan mitä vaan ja miten vaan, kunhan ennen tutkimuksen aloittamista lopputulos on jo valmiina. Tutkimuksen tarkoitus on sitten todentaa todeksi tuo alussa kehitelty lopputulos.
Ei mulla ainakaan ollut lopputulos valmiina. Kiehtova, yllättävä polku. Sulla ihan vääriä luuloja kvalitatiivisesta tutkimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkijakoulutus alkaa maisterivaiheen jälkeen. Tohtoriksi tiedeyliopistosta valmistuva on saanut tutkijakoulutuksen ja oman kokemuksen mukaan koulutus on korkeatasoista.
Kaikista ei ole tarkoituksenmukaista kouluttaa tiedemiehiä ja tutkijoita, siksi jo maisterivaiheessa saa paperit ja kukkapuskan käteen. Akateeminen ura alkaa vasta siitä niille, jotka oikeasti ovat tieteestä kiinnostuneita.
Gradun voi tehdä jotain yritystä varten Suomessakin. Siihen ei erikseen kannusteta (ainakaan useimmilla aloilla) ehkä koska yhteistyökumppanin löytäminen viivyttäisi valmistautumista.
Gradun tulokset saa toki julkaista tieteellisessä aikakauslehdessä. Tätä ei kuitenkaan vaadita opiskelijalta, koska se vaatisi gradun uudelleenkirjoittamisen, eikä julkaisulla välttämättä ole erillistä hyötyä opiskelijalle joka ei tähtää tohtoriopinoihin tai akateemiseen uraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opetetaan. Uusi postmoderni tutkimusmenetelmä. kvalitatiivinen tutkimus, on paras. Siinä tutkija saa tutkia ihan mitä vaan ja miten vaan, kunhan ennen tutkimuksen aloittamista lopputulos on jo valmiina. Tutkimuksen tarkoitus on sitten todentaa todeksi tuo alussa kehitelty lopputulos.
Tässä esimerkki tutkimuksesta johon ei yritysmaailmassa hukattaisi resursseja. Yliopistomaailmassa mikä tahansa vessanpytyn siivouksesta luokitellaan tieteeksi ja saa apurahan jos menetelmäpuoli on kunnossa ja herättää kiinnostusta (ko haastattelututkimus on muuten olemassa), mikä sekin voisi olla tieteen tutkimuksen eräs aihe.
Ei tuommoista yliopistoissakaan tehdä, ja rahoitus on tosiaan kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa. Muutama trolli vaan haluaa saada ihmiset kuvittelemaan, että tehtäisiin. Ja ihmiset, joilla ei ole aiasta mitöön tietoa, uskovat.
Kyllä löytyy. Kyseinen apurahalla tutkimus on tehty Ruotsin yliopistossa. Löydät sen sieltä googlettamalla. Suomalaisissa yliopistoissa on tehty vastaavia "hullutuksia"
Ja mitä tarkoitat sillä että rahoitus on kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa?
Koska itse asiassa et kuvaa mitään hanketta että edes tutkimustehtävää, en usko, että tuossa on kyse ihan siitä, mistä väität. Sinänsä vessanpöntön siivouksen tutkiminen voisi kyllä olla varsin yhteiskunnallisesti hyödyllinen tutkimus, parantaisi hygieniaoloja ja vähentäisi monenlaisia epidemioita varmaan paljonkin.
Yrityksen starttirahan saa käytännössä kuka vaan. Myöhemmin ei tarvi kuin osata huijata asiakasta. Tiederahoituksesta on raju kilpailu, rahoitusprosentit ovat usein alle kymmenen, ja esimerkiksi vakavastioetettavan Suomen Akatemian hakemuksen kirjoittamiseen menee noin kuukausi - toki sen tiedon hankkimiseen ja pilottitutkimusten tekemiseen, joita menestyksellinen hakemus pohjalleen vaatii, menee vuosia.
Itse olen kyllä kahlannut tieteellisen tutkimukseen eri tavoin liittyviä kursseja vaikka kuinka monta jo ja vasta siirryn maisterivaiheeseen. Kurssien materiaalikin on ollut pääasiassa kansainvälisiä tutkimusartikkeleita ja vertaisarvioituja tutkimuksia.
T: yhteiskuntatieteiden kandi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutkijakoulutus alkaa varsinaisesti maisteritason jälkeen. Jos hakeudut jatko-opintoihin, sinusta koulutetaan tutkija.
Historian koulutusohjelmassa valitaan lähtökohtaisesti asiantuntijan tai opettajan suuntautumisvaihtoehdot. Tosin jotkut saattavat suorittaa kasvatustieteelliset opinnot varmuuden vuoksi vaikka eivät koskaan toimisi opettajan tehtävissä. Ensin tehdään proseminaari, sitten seminaari ja sitten maisterin tutkintoon sisältyvä gradu, jossa vaaditaan jo itsenäisempää tutkimusotetta. Historian gradut voivat olla yli 150 sivua pitkiä tutkielmia, joissa käytetään mm. lähdeviitteitä eivät ne ole mitään esseekirjoitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvatustieteissä on kyllä tutkimusmenetelmäkurssit perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa, yhteensä 20-25 op. En tiedä miksi TKK:lla joskus vuonna nakki ei ollut, mutta nykyään niitä kyllä on.. Toki en dippapuolelta tiedä mitään, mutta luulisi, että sielläkin on.
Miten? -menetelmiä varmasti opetetaan. Nehän ovat vain työkaluja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Miksi? eli tieteen tutkimuksen kursseja ei ainakaan ennen ollut TKKlla. Sehän on se tärkein asia.
Koska jokaisella kurssilla käydään läpi miksi tiedettä tehdään ja miksi mikäkin tutkimus on tehty? Yhteensä lähtökohdasta 'Miksi?' opetetaan yliopistossa 5 vuotta ja ensimmäinen peruskurssi on aina lähes kokonaan siitä, että mitä tiede on, miksi tiede on, miksi mitäkin asioita tutkitaan ja miksi tietyillä tavoilla. Näkökulma on sen oman aineen kontekstissa. En tiedä mitä siellä TKK:lla sitten oikein tehtiin vai oletko vain käynyt nukkumassa luennoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gradun voi tehdä jotain yritystä varten Suomessakin. Siihen ei erikseen kannusteta (ainakaan useimmilla aloilla) ehkä koska yhteistyökumppanin löytäminen viivyttäisi valmistautumista.
Gradun tulokset saa toki julkaista tieteellisessä aikakauslehdessä. Tätä ei kuitenkaan vaadita opiskelijalta, koska se vaatisi gradun uudelleenkirjoittamisen, eikä julkaisulla välttämättä ole erillistä hyötyä opiskelijalle joka ei tähtää tohtoriopinoihin tai akateemiseen uraan.
Gradu ei täytä tieteelliselle tutkimukselle asetettuja vaateita ilman vertaisarviointia.
Jos ymmärtäisit mitä on tieteellinen tutkimus et kirjoittaisi tällaista. Tässä palataan taas alkuperäiseen kysymykseen. Miksei tieteellistä tutkimusta opeteta yliopistossa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvatustieteissä on kyllä tutkimusmenetelmäkurssit perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa, yhteensä 20-25 op. En tiedä miksi TKK:lla joskus vuonna nakki ei ollut, mutta nykyään niitä kyllä on.. Toki en dippapuolelta tiedä mitään, mutta luulisi, että sielläkin on.
Miten? -menetelmiä varmasti opetetaan. Nehän ovat vain työkaluja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Miksi? eli tieteen tutkimuksen kursseja ei ainakaan ennen ollut TKKlla. Sehän on se tärkein asia.
Koska jokaisella kurssilla käydään läpi miksi tiedettä tehdään ja miksi mikäkin tutkimus on tehty? Yhteensä lähtökohdasta 'Miksi?' opetetaan yliopistossa 5 vuotta ja ensimmäinen peruskurssi on aina lähes kokonaan siitä, että mitä tiede on, miksi tiede on, miksi mitäkin asioita tutkitaan ja miksi tietyillä tavoilla. Näkökulma on sen oman aineen kontekstissa. En tiedä mitä siellä TKK:lla sitten oikein tehtiin vai oletko vain käynyt nukkumassa luennoilla.
Googleta Tieteen Tutkimus ja sitten voit kertoa miten tieteen tutkimusta sinun yliopistoaikanasi opiskeltiin. Omana aikanani ei ollut Tieteen Tutkimuksen kursseja. Vaan kursseilla siirryttiin hetikohta itse aiheseen lyhyen intron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opetetaan. Uusi postmoderni tutkimusmenetelmä. kvalitatiivinen tutkimus, on paras. Siinä tutkija saa tutkia ihan mitä vaan ja miten vaan, kunhan ennen tutkimuksen aloittamista lopputulos on jo valmiina. Tutkimuksen tarkoitus on sitten todentaa todeksi tuo alussa kehitelty lopputulos.
Tässä esimerkki tutkimuksesta johon ei yritysmaailmassa hukattaisi resursseja. Yliopistomaailmassa mikä tahansa vessanpytyn siivouksesta luokitellaan tieteeksi ja saa apurahan jos menetelmäpuoli on kunnossa ja herättää kiinnostusta (ko haastattelututkimus on muuten olemassa), mikä sekin voisi olla tieteen tutkimuksen eräs aihe.
Ei tuommoista yliopistoissakaan tehdä, ja rahoitus on tosiaan kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa. Muutama trolli vaan haluaa saada ihmiset kuvittelemaan, että tehtäisiin. Ja ihmiset, joilla ei ole aiasta mitöön tietoa, uskovat.
Kyllä löytyy. Kyseinen apurahalla tutkimus on tehty Ruotsin yliopistossa. Löydät sen sieltä googlettamalla. Suomalaisissa yliopistoissa on tehty vastaavia "hullutuksia"
Ja mitä tarkoitat sillä että rahoitus on kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa?
Koska itse asiassa et kuvaa mitään hanketta että edes tutkimustehtävää, en usko, että tuossa on kyse ihan siitä, mistä väität. Sinänsä vessanpöntön siivouksen tutkiminen voisi kyllä olla varsin yhteiskunnallisesti hyödyllinen tutkimus, parantaisi hygieniaoloja ja vähentäisi monenlaisia epidemioita varmaan paljonkin.
Yrityksen starttirahan saa käytännössä kuka vaan. Myöhemmin ei tarvi kuin osata huijata asiakasta. Tiederahoituksesta on raju kilpailu, rahoitusprosentit ovat usein alle kymmenen, ja esimerkiksi vakavastioetettavan Suomen Akatemian hakemuksen kirjoittamiseen menee noin kuukausi - toki sen tiedon hankkimiseen ja pilottitutkimusten tekemiseen, joita menestyksellinen hakemus pohjalleen vaatii, menee vuosia.
Tuolla aiemmin mainitussa kirjoituksessa oli kritisoitu Suomen Akatemian myötämiä 300 000-400 000 euron rahoituksia mm. tutkimuksiin jotka käsittelevät seuraavia aiheita:
"kehollisten kohtaamisten politiikkaa"
"ekologista mielikuvittelua"
"kehopositiivisuutta"
"queer-aktivismia"
"kuritonta feminismiä"
"rajallistamisen intiimiä maantiedettä"
"Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikasta ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa"
Varmasti hyvin tärkeitä aiheita tutkijalleen ja takaavat tutkijalle lokoisat päivät tutkiessa. Mutta mikä on niiden yhteiskunnallinen merkitys. Onko oikein laittaa jokaiseen 300 000 - 400 000 euroa verovaroja kyseisisten kysymysten pohtimiseen. Vai löytyisikö yhteiskunnastamme muita kriittisempiä kohteita?
https://www.suomenuutiset.fi/talousprofessori-viren-avoin-julkinen-kesk…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvatustieteissä on kyllä tutkimusmenetelmäkurssit perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa, yhteensä 20-25 op. En tiedä miksi TKK:lla joskus vuonna nakki ei ollut, mutta nykyään niitä kyllä on.. Toki en dippapuolelta tiedä mitään, mutta luulisi, että sielläkin on.
Miten? -menetelmiä varmasti opetetaan. Nehän ovat vain työkaluja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Miksi? eli tieteen tutkimuksen kursseja ei ainakaan ennen ollut TKKlla. Sehän on se tärkein asia.
Koska jokaisella kurssilla käydään läpi miksi tiedettä tehdään ja miksi mikäkin tutkimus on tehty? Yhteensä lähtökohdasta 'Miksi?' opetetaan yliopistossa 5 vuotta ja ensimmäinen peruskurssi on aina lähes kokonaan siitä, että mitä tiede on, miksi tiede on, miksi mitäkin asioita tutkitaan ja miksi tietyillä tavoilla. Näkökulma on sen oman aineen kontekstissa. En tiedä mitä siellä TKK:lla sitten oikein tehtiin vai oletko vain käynyt nukkumassa luennoilla.
Googleta Tieteen Tutkimus ja sitten voit kertoa miten tieteen tutkimusta sinun yliopistoaikanasi opiskeltiin. Omana aikanani ei ollut Tieteen Tutkimuksen kursseja. Vaan kursseilla siirryttiin hetikohta itse aiheseen lyhyen intron jälkeen.
Joo kyllä mä tiedän mitä tieteen tutkimus on. Mutta mikä sun pointti on? Että kaikkien pitäisi opiskella tieteen tutkimusta? Miksi sitä pitäisi jokaiselle opettaa, jos oma mielenkiinnon kohde ei ole tieteen tutkimuksessa vaan vaikkapa sosiologiassa? Tieteen tutkimusta voi kyllä opiskella jos haluaa. Siihen pätee ihan samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhun tieteelliseen tutkimukseen tai toimintaan. Erona on vain se, että se tutkimus kohdistuu tieteeseen itseensä. Siitä vaan tutkimaan tiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkijakoulutus alkaa maisterivaiheen jälkeen. Tohtoriksi tiedeyliopistosta valmistuva on saanut tutkijakoulutuksen ja oman kokemuksen mukaan koulutus on korkeatasoista.
Kaikista ei ole tarkoituksenmukaista kouluttaa tiedemiehiä ja tutkijoita, siksi jo maisterivaiheessa saa paperit ja kukkapuskan käteen. Akateeminen ura alkaa vasta siitä niille, jotka oikeasti ovat tieteestä kiinnostuneita.
Kaikkein terävin kärki menee suoraan yritymaailmaan ja liike-elämään tai virka-uralle rahan perässä.
Jatko-opintohin menee sekalainen joukkue keskinkertaisuuksia isolla hajonnalla. Osa haluaa silinterilakin, osa menee kavereiden perässä kun ei olekunnianhimoa etsiä työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kasvatustieteissä on kyllä tutkimusmenetelmäkurssit perus-, aine- ja syventävissä opinnoissa, yhteensä 20-25 op. En tiedä miksi TKK:lla joskus vuonna nakki ei ollut, mutta nykyään niitä kyllä on.. Toki en dippapuolelta tiedä mitään, mutta luulisi, että sielläkin on.
Miten? -menetelmiä varmasti opetetaan. Nehän ovat vain työkaluja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Miksi? eli tieteen tutkimuksen kursseja ei ainakaan ennen ollut TKKlla. Sehän on se tärkein asia.
Koska jokaisella kurssilla käydään läpi miksi tiedettä tehdään ja miksi mikäkin tutkimus on tehty? Yhteensä lähtökohdasta 'Miksi?' opetetaan yliopistossa 5 vuotta ja ensimmäinen peruskurssi on aina lähes kokonaan siitä, että mitä tiede on, miksi tiede on, miksi mitäkin asioita tutkitaan ja miksi tietyillä tavoilla. Näkökulma on sen oman aineen kontekstissa. En tiedä mitä siellä TKK:lla sitten oikein tehtiin vai oletko vain käynyt nukkumassa luennoilla.
Googleta Tieteen Tutkimus ja sitten voit kertoa miten tieteen tutkimusta sinun yliopistoaikanasi opiskeltiin. Omana aikanani ei ollut Tieteen Tutkimuksen kursseja. Vaan kursseilla siirryttiin hetikohta itse aiheseen lyhyen intron jälkeen.
Joo kyllä mä tiedän mitä tieteen tutkimus on. Mutta mikä sun pointti on? Että kaikkien pitäisi opiskella tieteen tutkimusta? Miksi sitä pitäisi jokaiselle opettaa, jos oma mielenkiinnon kohde ei ole tieteen tutkimuksessa vaan vaikkapa sosiologiassa? Tieteen tutkimusta voi kyllä opiskella jos haluaa. Siihen pätee ihan samat lainalaisuudet kuin kaikkeen muuhun tieteelliseen tutkimukseen tai toimintaan. Erona on vain se, että se tutkimus kohdistuu tieteeseen itseensä. Siitä vaan tutkimaan tiedettä.
Vastauksesi kuvastaa sitä ymmärtämättömyyttä mikä on tavallista ihmiselle joka ei ole asiaan perehtynyt.
Ihan käytännön opiskelun problematiikasta. Miten voit kriittisesti opiskella sosiologiaa jos et ymmärrä miten opiskelemasi asiat on perusteltu tosiksi? Yliopiston pitäisi valmistaa opiskelijaa kriittiseen ajatteluun ja se on aika vaikeaa jos ei ymmärrä mitä se tarkoittaa?
Ehkä AMKssa opiskelijat eivät kyseenalaista opiskelemaansa vaan ottavat sen vastaan syötteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä opetetaan. Uusi postmoderni tutkimusmenetelmä. kvalitatiivinen tutkimus, on paras. Siinä tutkija saa tutkia ihan mitä vaan ja miten vaan, kunhan ennen tutkimuksen aloittamista lopputulos on jo valmiina. Tutkimuksen tarkoitus on sitten todentaa todeksi tuo alussa kehitelty lopputulos.
Tässä esimerkki tutkimuksesta johon ei yritysmaailmassa hukattaisi resursseja. Yliopistomaailmassa mikä tahansa vessanpytyn siivouksesta luokitellaan tieteeksi ja saa apurahan jos menetelmäpuoli on kunnossa ja herättää kiinnostusta (ko haastattelututkimus on muuten olemassa), mikä sekin voisi olla tieteen tutkimuksen eräs aihe.
Ei tuommoista yliopistoissakaan tehdä, ja rahoitus on tosiaan kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa. Muutama trolli vaan haluaa saada ihmiset kuvittelemaan, että tehtäisiin. Ja ihmiset, joilla ei ole aiasta mitöön tietoa, uskovat.
Kyllä löytyy. Kyseinen apurahalla tutkimus on tehty Ruotsin yliopistossa. Löydät sen sieltä googlettamalla. Suomalaisissa yliopistoissa on tehty vastaavia "hullutuksia"
Ja mitä tarkoitat sillä että rahoitus on kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa?
Koska itse asiassa et kuvaa mitään hanketta että edes tutkimustehtävää, en usko, että tuossa on kyse ihan siitä, mistä väität. Sinänsä vessanpöntön siivouksen tutkiminen voisi kyllä olla varsin yhteiskunnallisesti hyödyllinen tutkimus, parantaisi hygieniaoloja ja vähentäisi monenlaisia epidemioita varmaan paljonkin.
Yrityksen starttirahan saa käytännössä kuka vaan. Myöhemmin ei tarvi kuin osata huijata asiakasta. Tiederahoituksesta on raju kilpailu, rahoitusprosentit ovat usein alle kymmenen, ja esimerkiksi vakavastioetettavan Suomen Akatemian hakemuksen kirjoittamiseen menee noin kuukausi - toki sen tiedon hankkimiseen ja pilottitutkimusten tekemiseen, joita menestyksellinen hakemus pohjalleen vaatii, menee vuosia.
Tuolla aiemmin mainitussa kirjoituksessa oli kritisoitu Suomen Akatemian myötämiä 300 000-400 000 euron rahoituksia mm. tutkimuksiin jotka käsittelevät seuraavia aiheita:
"kehollisten kohtaamisten politiikkaa"
"ekologista mielikuvittelua"
"kehopositiivisuutta"
"queer-aktivismia"
"kuritonta feminismiä"
"rajallistamisen intiimiä maantiedettä"
"Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikasta ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa"Varmasti hyvin tärkeitä aiheita tutkijalleen ja takaavat tutkijalle lokoisat päivät tutkiessa. Mutta mikä on niiden yhteiskunnallinen merkitys. Onko oikein laittaa jokaiseen 300 000 - 400 000 euroa verovaroja kyseisisten kysymysten pohtimiseen. Vai löytyisikö yhteiskunnastamme muita kriittisempiä kohteita?
https://www.suomenuutiset.fi/talousprofessori-viren-avoin-julkinen-kesk…
Aihe ei ole sama kuin yutkimuskysymys. Sinä - ta ehkä köyttämäsi uutinen - on tarkoituskhakuisesti jättänt kolme neljäsosaa otsikosta pois, ettekä ole edes katsoneet hakemuksia ja niiden perusteluita siitä, mitä hyötyä tutkimuksesta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijakoulutus alkaa maisterivaiheen jälkeen. Tohtoriksi tiedeyliopistosta valmistuva on saanut tutkijakoulutuksen ja oman kokemuksen mukaan koulutus on korkeatasoista.
Kaikista ei ole tarkoituksenmukaista kouluttaa tiedemiehiä ja tutkijoita, siksi jo maisterivaiheessa saa paperit ja kukkapuskan käteen. Akateeminen ura alkaa vasta siitä niille, jotka oikeasti ovat tieteestä kiinnostuneita.
Kaikkein terävin kärki menee suoraan yritymaailmaan ja liike-elämään tai virka-uralle rahan perässä.
Jatko-opintohin menee sekalainen joukkue keskinkertaisuuksia isolla hajonnalla. Osa haluaa silinterilakin, osa menee kavereiden perässä kun ei olekunnianhimoa etsiä työpaikkaa.
Et selvästikään tiedä, mitä tutkijalta vaaditaan. Apurahaa tai työpätkää projektissa ei saa helpolla. Ne ovat todella kiven alla, ja siinä tarvitaan paljon epävarmuuden sietoa että kunnianhimoa, että jaksaa jatkaa ja yrittää luoda polkua tutkijana.
Paljon helpommalla pääsisi, jos valitsisi toisin ja hakisi palkallisia työsuhteita tutkimuksen ulkopuolelta. Niin, puhun nyt palkallisesta työstä, koska iso osa tutkijan ajasta myös työsuhteessa olevana menee erilaisiin ilmaistöihin.
Tiedän, että vastaan nyt trollille, mutta pakkohan tätä väärän tiedon tulvaa on korjata. Joku voi vielä ottaa ne todesta.
Ei tuommoista yliopistoissakaan tehdä, ja rahoitus on tosiaan kilpaillumpaa kuin yritysmaailmassa. Muutama trolli vaan haluaa saada ihmiset kuvittelemaan, että tehtäisiin. Ja ihmiset, joilla ei ole aiasta mitöön tietoa, uskovat.