Suhteessa kolmas pyörä
Minusta tuntuu, että meidän suhteessamme on yksi ihminen liikaa. Tuttavapiirimme kuuluu nainen joka on miehen työkaveri vuosien takaa, eivät ole enää samassa työssä, mutta jäivät kavereiksi. Tämä on minulle täysin ok. On kuitenkin päivänselvää, että kyseinen nainen on ihastunut mieheeni. Silittelee ohimennessään mieheni käsivartta pienessä sievässä ollessaan, hakeutuu jatkuvasti tämän seuraan yhteisissä juhlissa, pitävät paljon yhteyttä. Vaikeaa kuvailla, mutta sen vaan huomaa käytöksestä. Minulle on täysin ok se, että meillä molemmilla on ystävinä sekä naisia että miehiä. Tämä kuitenkin häiritsee ja tunne on vahva siitä, että tässä naisessa on jotain mätää. Mies on niin sokea ettei huomaa mitään. Luotan häneen, mutta toivoisin häneltä ainoastaan vähän pelisilmää tässä, jotta hän ei tulisi vahingossa ruokkineeksi toisen kiinnostusta. En vaan tiedä miten puhua asiasta kun hän ei koko asiaa näe vaan väittää minun kehittelevän asiat omassa päässäni. Kertaakaan en ole häntä mistään syyttänyt tai epäillyt. Miten voin edetä asian kanssa vai annanko vain olla? Tunnen turvattomuutta tilanteen vuoksi, mutta tuntuu vaikealta ilmaista asiaa, koska en todellakaan halua vaikuttaa vainoharhaiselta tai mustasukkaiselta. Epäilen myös aika paljon itseäni tässä asiassa.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kommentoitu paljon sitä miksen nosta kissaa pöydälle ja puhu suoraan. Tässä on sellainen tausta, että mies on aiemmin ollut suhteessa jossa mustasukkaisuus on ollut iso ongelma ja suhde oli muutenkin riitaisa. Olen huomannut, että ehkä tuostakin johtuen hänen on vaikea sietää mitään "hankaluutta". Nyt kun asiaa mietin, tajuan olevani aika varovainen sen suhteen etten aiheuttaisi ristiriitoja. Meillä on käynyt aika usein niin, että jos yritän puhua jostain häiritsevästä asiasta niin se äityy helposti paljon isommaksi konfliktiksi kuin alun perin oli tarkoitus ja mulle jää lopulta olo, että olen liian vaikea tai teen ongelmia turhasta.
Pari kertaa olen ottanut puheeksi tämän asian liittyen tuohon naiseen. Ensimmäisellä kerralla ihan asiallisesti kysyin heidän viestittelystään. En syyllistänyt enkä mitään. Tottakai varmasti mies minusta näki sen, että asia tuntuu pahalta eli täysin neutraali en varmasti ollut. Mutta tuosta tuli iso konflikti jossa mies vaahtosi ettei jaksa enää mustasukkaisia naisia, ei auttanut vaikka yritin selittää etten halua riitaa vaan ainoastaan puhua ja ilmaista itseäni. Toisella kertaa yhdessä tilanteessa kommentoin, että heidän yhteydenpitonsa vaikuttaa melko tiiviiltä. Jälleen kerran en syyllistänyt, mutta varmasti paha olo näkyi ulospäin. Nyt ei seurannut konfliktia, mutta mies kommentoi jotain siitä että kaveri välillä laittaa viestejä, alkaako taas mustasukkaisuus. Asia jäi siihen. Eli koen ettemme ole saaneet asiasta aikaan avointa keskustelua. Minulle riittäisi se, että hän kuuntelisi ja ymmärtäisi tunteeni, mutta hän ottaa ne syyllistämisenä. Ja minä olen mustasukkainen. No tottahan se on! Olen minä mustasukkainen ja tunnen pelkoa, mutta asian voisi ratkaista keskustelulla. Kun se ei onnistu, niin pelkään jossain vaiheessa pahan olon vyöryvän yli äyräiden.Myönnän kyllä, että minulla on omat epävarmuuteni ja voin kokea tarpeetonta pelkoa tilanteissa joissa sille ei ole tarvetta. Mutta tätä ei auta yhtään se, jos en saa ilmaista itseäni ilman että joudun pelkäämään olevani vaivaksi. Ap
En kyllä jaksaisi tuollaista vääntöä yhtään. Hyvässä suhteessa tuntee olonsa turvalliseksi. Siinä se. Älä tuhlaa kallisarvoista aikaasi yhtään enempää. Sillä oikeasti aika on ainoa arvokas asia mitä ihmisellä on. Jälkeenpäin harmittaa että tuhlasit vuosia (?) johonkuhun, joka kaataa omat ongelmansa kumppanin niskaan. Tässä tapauksessa siis käsittelemätön edellinen suhde, jonka ongelmat kaataa nyt ap:n niskaan. Tuo, että ei suostu keskustelemaan asiasta, eikä kuuntele mitä toinen sanoo, vaan projisoi omat pelkonsa ja käsittelemättömät ex-suhteen ongelmat uuteen kumppaniin, on kyllä sellainen hyvin huono piirre kumppanissa. Sitten kun elämässä tulee niitä oikeita ongelmia (sairastuminen, läheisen kuolema, joku onnettomuus jne.) niin mihin se toimintatapa muuttuisi? Ei mihinkään. Aina kaikki tulee olemaan ap:n syytä/vika/hulluutta. Ikinä tuo tyyppi ei tule näkemään asioita ap:n näkökannasta, vaan kaikki pyörii hänen oman napansa ympärillä. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki että naiset eivät hyväksy miehelle naisia ystäväksi
Millä tavalla tämä keskustelu kertoo siitä? Ongelma ei ole ystävyydestä vaan siinä ettei toisia ja toisten suhteita kunnioiteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kommentoitu paljon sitä miksen nosta kissaa pöydälle ja puhu suoraan. Tässä on sellainen tausta, että mies on aiemmin ollut suhteessa jossa mustasukkaisuus on ollut iso ongelma ja suhde oli muutenkin riitaisa. Olen huomannut, että ehkä tuostakin johtuen hänen on vaikea sietää mitään "hankaluutta". Nyt kun asiaa mietin, tajuan olevani aika varovainen sen suhteen etten aiheuttaisi ristiriitoja. Meillä on käynyt aika usein niin, että jos yritän puhua jostain häiritsevästä asiasta niin se äityy helposti paljon isommaksi konfliktiksi kuin alun perin oli tarkoitus ja mulle jää lopulta olo, että olen liian vaikea tai teen ongelmia turhasta.
Pari kertaa olen ottanut puheeksi tämän asian liittyen tuohon naiseen. Ensimmäisellä kerralla ihan asiallisesti kysyin heidän viestittelystään. En syyllistänyt enkä mitään. Tottakai varmasti mies minusta näki sen, että asia tuntuu pahalta eli täysin neutraali en varmasti ollut. Mutta tuosta tuli iso konflikti jossa mies vaahtosi ettei jaksa enää mustasukkaisia naisia, ei auttanut vaikka yritin selittää etten halua riitaa vaan ainoastaan puhua ja ilmaista itseäni. Toisella kertaa yhdessä tilanteessa kommentoin, että heidän yhteydenpitonsa vaikuttaa melko tiiviiltä. Jälleen kerran en syyllistänyt, mutta varmasti paha olo näkyi ulospäin. Nyt ei seurannut konfliktia, mutta mies kommentoi jotain siitä että kaveri välillä laittaa viestejä, alkaako taas mustasukkaisuus. Asia jäi siihen. Eli koen ettemme ole saaneet asiasta aikaan avointa keskustelua. Minulle riittäisi se, että hän kuuntelisi ja ymmärtäisi tunteeni, mutta hän ottaa ne syyllistämisenä. Ja minä olen mustasukkainen. No tottahan se on! Olen minä mustasukkainen ja tunnen pelkoa, mutta asian voisi ratkaista keskustelulla. Kun se ei onnistu, niin pelkään jossain vaiheessa pahan olon vyöryvän yli äyräiden.Myönnän kyllä, että minulla on omat epävarmuuteni ja voin kokea tarpeetonta pelkoa tilanteissa joissa sille ei ole tarvetta. Mutta tätä ei auta yhtään se, jos en saa ilmaista itseäni ilman että joudun pelkäämään olevani vaivaksi. Ap
En kyllä jaksaisi tuollaista vääntöä yhtään. Hyvässä suhteessa tuntee olonsa turvalliseksi. Siinä se. Älä tuhlaa kallisarvoista aikaasi yhtään enempää. Sillä oikeasti aika on ainoa arvokas asia mitä ihmisellä on. Jälkeenpäin harmittaa että tuhlasit vuosia (?) johonkuhun, joka kaataa omat ongelmansa kumppanin niskaan. Tässä tapauksessa siis käsittelemätön edellinen suhde, jonka ongelmat kaataa nyt ap:n niskaan. Tuo, että ei suostu keskustelemaan asiasta, eikä kuuntele mitä toinen sanoo, vaan projisoi omat pelkonsa ja käsittelemättömät ex-suhteen ongelmat uuteen kumppaniin, on kyllä sellainen hyvin huono piirre kumppanissa. Sitten kun elämässä tulee niitä oikeita ongelmia (sairastuminen, läheisen kuolema, joku onnettomuus jne.) niin mihin se toimintatapa muuttuisi? Ei mihinkään. Aina kaikki tulee olemaan ap:n syytä/vika/hulluutta. Ikinä tuo tyyppi ei tule näkemään asioita ap:n näkökannasta, vaan kaikki pyörii hänen oman napansa ympärillä. Valitettavasti.
Ja voi ihan hyvin olla, että siinä edellisessä suhteessa on ollut mustasukkaisuutta ihan syystä, mutta mies esittää olleensa tyhjästä vainoharhailleen exän uhri. Eli ongelma on ollut ainoastaan exän mustasukkaisuus, ei miehen oma toiminta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa antaa muuta neuvoa kuin että puhu suoraan miehellesi. Kerro miltä asia sinusta tuntuu.
Komean miehen vaimona olen tottunut että naiset ihastuvat mieheeni ja monesti yrittävät lähennelläkin. Tällaiseen tottunut mies osaa kyllä tehdä sille hienotunteisesti ja tyylikkäästi lopun.Miksi sille miehelle nyt vaan pitäisi puhua? Ei se mitään myönnä eikä tiedä mistään mitään. Kannattaisi sille naiselle sanoa seuraavan kerran, kun käpälöi, että miksi tekee niin.
Mitä sille naiselle tarvitsee mitään sanoa? Eihän ap sen naisen kanssa ole suhteessa, tämä ei ole velvollinen mihinkään vastailemaan ap:lle. Puolisonsa kanssa aiheesta pitäisi puhua ja puoliso hoitakoon asian sen naisen kanssa.
Voin kertoa, ettei varmastikaan mies vastaile mihinkään eikä tiedä muka mistään mitään eikä myöskään hoida asiaa naisen kanssa :D jos näet, että joku hipelöi miestäsi sinun silmiesi edessä, niin etkö puutu asiaan?
Niinpä. En tiedä miksi moni nainen kuvittelee et on jotenkin enemmän ok, et nainen lääpiskelee, koskettelee, kaulailee, kulkee käsikynkkää miehen kans? Ei ole. Miehilläkin on oikeus koskemattomuuteen.
Jos mies kokisi koskemattomuutensa tulleen loukatuksi varmasti tekisi lopun naisen kiehnäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Voin jo arvata tämän lopputuloksen. Ero tulee ja hupsista mies päätyykin yhteen tämän naikkosen kanssa. Ihan vaan sattumalta. Kyllä nämä miehet tiedetään ja niiden ex on aina turhasta skitsoileva hullu. Joissain äärimmäisissä tapauksissa osataan myös pelata niin kieroa peliä, että lietsotaan mustasukkaisuutta ja epäluuloa tarkoituksella, jotta saadaan toinen lopulta reagoimaan ja voidaan todistetusti väittää häntä hulluksi kun hän sillä tavalla suuttuu.
Näin siinä todennäköisesti tapahtuu.
Kyllä tuossa on ihastusta ilmassa 😍. Sinä, kun häivyt kuviosta, niin noista kahdesta tulee pari. Muutenhan miehesi pitäisi etäisyyttä naiseen. Ja sanoisi, että "lähentely" ei ole ok. En minä lääpi miespuolisia kavereitani. Jos he ovat suhteessa, niin pidetään yhteyttä harvemmin. Kunnioitamme toisiamme.
Vähän voi kännissä pitää hauskaa, ihan vaan kavereiden kesken.
Nämä asiat on taas näitä, että tasan varmasti jos tilanteeseen menee puuttumaan saa kontrolloivan pirttihirmun maineen. Sitten lopputulos on se, että riittävän kauan kun pinna venyy niin ne tunteet tulee ulos jollakin vähemmän rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietitääs mitä ap sanoikaan:
"Silittää käsivartta ohimennessään"
Ja "hakeutuu jatkuvasti tämän seuraan yhteisissä juhlissa"Siis hakeutuu oman ystävänsä seuraan? Shocking!!
Ei tuolla perusteella vielä mitään seksuaalista tuossa ole. Täytyis nähdä se kokonaistilanne.
Yhteiset juhlat, joissa oletettavasti paljonkin kenties porukkaa, ja nainen toistuvasti hakeutuu saman varatun miehen seuraan ja hivelee kättä ja kiehnäilee ympärillä. En ymmärtäis vaikka juhlisivat kolmisinkin vaan, ja kaverukset jutustelisivat koko illan keskenään, ap:n tarjoillessa yksinään "kaveripariskunnalle".
Miksi ei hakeudu tasapuolisesti muiden miesten seuraan tai juttele kaikkien kanssa? Selvä tapaushan tämä on.
Ihan perussääntö se että jos paikalla on miespuolinen henkilö, ja tämän naisystävä, niin naisen kanssa juttelen naisena itsekin enemmän kuin miehensä kanssa. Lisäksi tämän naisen miehen kanssa ei lähdetä vaikka yhdessä "sauhuille" jatkuvasti, mikäli siis polttaa, tai muuhun toimintaan kysellä sitä varattua miestä, että tule seurakseni lisäämään puita saunaan tms.
Tämä koskee myös sitä jos tämä mies on minun varsinainen kaverini, ja tämä nainen hänen naisystävänsä.
Tää on muuten kamalaa mutta totta. Seurueen naiset kimpaantuu heti, jos miehensä juttelee useamman lauseen tai pidempään toiselle naiselle. Näkee silmistä että pinna kiristyy ja savu alkaa nousta korvista. 😅 Tekee aina mieli sanoa, että voi helvetti kato nyt tuota ukkoas, en minä sitä mihinkään ole viemässä, kunhan keskustelen kuten kaikkien muidenkin kanssa. Sitten on pakko alkaa juttelemaan naiselle tai ottamaan häntä väkisin mukaan keskusteluun, että mitä mieltä Marja-Liisa tai Niina-Anniina on tästä ja tästä, ja jo suuttuneen rouvashenkilön kanssa se on melkoisen huvittavaa. 😅 Joka kerta koitan vaan livetä keskusteluista varattujen miesten kanssa juhlissa yms, ja toivon että eivät huomioi mua mitenkään. Mulla on miehiä paljon kavereina, johtuen työstä ja harrastuksista, ja olen samalla aaltopituudella helposti heidän kanssa, kun puhutaan muustakin kun sisustuksesta ja marimekosta. Mutta olen oppinut tunnistamaan tilanteet, milloin juttua ei kannata jatkaa sekuntiakaan pidemmälle. 😅
Tai sitten ylitulkitset tilanteita, koska tekstistä huokuu tuo asenne en ole niinkuin kaikki muut naiset. Oon se hyvä jätkät. Kuitenkin arvotat keskustelukumppanisi ulkonäköä kelpaisiko varattu mies sinulle vai ei. Mikä merkitys sillä on, jos juttelet vain ihmisen kanssa jolla on samat kiinnostuksen kohteet? Tuo käsityksesi naisten taidoista keskustella eri aiheista kertoo kyllä siitä, että itse pitäydyt vain omissa mielenkiinnon kohteissasi. Keskustelu sisältää myös kuuntelua ja toisen ajatusten ja kiinnostusten kohteista kyselemistä.
Minä tekisin kyseiselle naiselle selväksi, että tuo flirttailu näyttää ja tuntuu inhottavalta. Älä alistu hyväksymään sitä. Tai kohta se on myöhäistä.
Kokemusta on samaisesta touhuista.
Tällaiset epäselvyydet on yksi syy siihen miksi en ole koskaan ollut naisen ja miehen välisen ystävyyden kannalla. Lähelle tulevat ja ystävinä esiintyneet miehet ovat aina halunneet ja tavoitelleet muutakin ja naiset voivat pitää juuri tuollaista ap:n kuvailemaa peliä.
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki että naiset eivät hyväksy miehelle naisia ystäväksi