Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sairaanhoitajaopiskelijan huomio.
07.10.2014 |
Minulla on useampi harjoittelu jo takana ja tällaisen asian on pistänyt harjoitteluissa merkille: todella paljon harjoittelun arviointiin vaikuttaa se, kuinka hyvin "henkilökemiat" kohtaavat eli ihan suoraan sanonttuna se, kuinka miellytät ohjaajaasi.
Itse olen saanut aina vähintään ihan hyvät arvioinnit, mutta varmaan tasan siitä syystä, että olen tehnyt kaikkeni ollakseni ärsyttämättä ohjaajiani. Olen siis mm. jättänyt sanomatta mielipiteitäni ja näkemyksiäni sekä pyrkinyt käyttäytymään mahdollisimman neutraalisti ja olemaan tuomatta persoonaani esiin. Kaikki eivät ole tätä taitoa osanneet ja heillä onkin ollut ongelmia harjoitteluissa. Milloin tullut negatiivista palautetta liiasta innokkuudesta ja sosiaalisuudesta (kun ohjaaja on itse työhönsä kyllästynyt ja negatiivinen), milloin liiasta passiivisuudesta (kun opiskelija on rauhallinen verrattuna "räväkkään" ohjaajaansa).
Tästä ottakoot muut aloittelevat opiskelijat vinkkiä jos haluavat päästä harjoitteluista mahdollisimman kivuttomasti. Itselläni alkaa vaan loppua kohden väsyttää tämä jatkuva ohjaajien tuulen haistelu ja sopeutuminen. Oma ammatti-identiteetti alkaa nousta jo liikaa esiin sellaisen kestämiseen (ja ärsyyntymistä onkin heti havaittavissa).
Kommentit (26)
täytyyhän sitä henkilökemiat mätsätä potilaittenkin kanssa eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:01"]
täytyyhän sitä henkilökemiat mätsätä potilaittenkin kanssa eikö?
[/quote]
No ei kyllä tarvitse erityisemmin. Kaikkia tietysti hoidetaan asiallisesti, mutta ei henkilökemioiden natsaaminen ole mikään edellytys hoidolle. Vai meinaatko, että jos hoitaja ei tykkää potilaasta niin voi olla hoitamatta tätä? Tyyliin: "Minusta toi kakkosen kolmonen on jotenkin ärsyttävä, en kyllä hoida sitä. Ja oikeestaan noi kaikki neloshuoneen miehet, en kyllä hoida niitäkään".
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:01"]
täytyyhän sitä henkilökemiat mätsätä potilaittenkin kanssa eikö?
[/quote]
No ei kyllä tarvitse erityisemmin. Kaikkia tietysti hoidetaan asiallisesti, mutta ei henkilökemioiden natsaaminen ole mikään edellytys hoidolle. Vai meinaatko, että jos hoitaja ei tykkää potilaasta niin voi olla hoitamatta tätä? Tyyliin: "Minusta toi kakkosen kolmonen on jotenkin ärsyttävä, en kyllä hoida sitä. Ja oikeestaan noi kaikki neloshuoneen miehet, en kyllä hoida niitäkään".
[/quote]
Puhutko tosiaan noin epäkunnioittavasti potilaista? he ovat sinulle pelkkiä numeroita! Ihan tiedoksesi kuule tyttönen, heillä on ihan nimetkin, eikä kenenkään nimi ole varmasti "kakkosen kolmonen". Ei ihmekään, että saat huonoja arvosteluja.
Ehkä noilla sosiaalisilla kyvyillä kannattaisi hakeutua toiselle alalle. Taudin paranemista helpottaa se, että potilas on tyytyväinen. Sairaalan päätarkoitus ei ole tuottaa sinulle jotain puuhastelua ja siitä maksettavaa palkkaa, vaan parantaa niitä potilaita.
Kyllä meillä monesti puhutaan juuri numeroilla potilaista, sillä tavoin ei tule potilaiden nimet sivullisten (esim. potilaiden omaisia on aina nurkan takana) tietoon.
t. Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman huomion olen tehnyt. T. Lh-opiskelija
AP, sinulla on vielä matkaa sekä aikuisuuteen että ammatillisuuteen, jos kuvittelet, että on vain taito osata pitää suunsa soukemmalla. Kuule, se on harkintaa ja aikuisuutta ja ammatillisuutta. Hoitoalalla työskennellään tiimeissä, joten tyyppi, joka koko ajan laukoo "kuolemattomia" totuuksia työstä ja työkavereistaan, kaivaa verta nenästään eikä luultavasti ole pitkäikäinen alalla. Ja kuten sanottua, oppimista on vielä sinullakin, jotta menestyisit ja kauan eläisit hoitoalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota. Ei millään pahalla, mutta kyllä meillä puhutaan juurikin numeroilla. Aika kohtuuton vaatimus, että jos osastolla on noin kolmisenkymmentä potilasta ja hoitoajat puolesta päivästä pariin päivään (päiväkirra), niin ei siinä kaikkien nimiä kyllä opetella. Toisekseen juurikin tuo potilasturvallisuus- ja vaitiolonäkökulma.
Silti kohtelu on inhimillistä ja monesti kun mennään potilaan luo, kurkataan tämän nimi listasta ja puhutellaan tällä etunimellä. Mutta tosiaan sori vaan, jos tulen vaikka vapailta niin en todellakaan muista kaikkien 30 uuden potilaan nimeä, eikä ole kyllä minkään valtakunnan järkeä opetellakaan. (Jossain pitkäaikaishoitopaikassa eri asia sitten).
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:25"]
AP, sinulla on vielä matkaa sekä aikuisuuteen että ammatillisuuteen, jos kuvittelet, että on vain taito osata pitää suunsa soukemmalla. Kuule, se on harkintaa ja aikuisuutta ja ammatillisuutta. Hoitoalalla työskennellään tiimeissä, joten tyyppi, joka koko ajan laukoo "kuolemattomia" totuuksia työstä ja työkavereistaan, kaivaa verta nenästään eikä luultavasti ole pitkäikäinen alalla. Ja kuten sanottua, oppimista on vielä sinullakin, jotta menestyisit ja kauan eläisit hoitoalalla.
[/quote]
Aloituksessa ei ollut kyse siitä, että "laukoo totuuksia" ja hyppii silmille, vaan siitä, että harjoitteluissa pitää sopeutua käyttäytymään ohjaajan mieleisellä tavalla. Moni ohjaaja ei kestä omasta persoonastaan eroavia persoonia vaan vaikkapa "räväkkä" ohjaaja saattaa ärsyyntyä opiskelijan ujoudesta tai hitaammasta temperamentista. Ja persoonasta ärsyyntyminen ja sen mukaan arvioinnin antaminenhan ei myöskään ole mitään ammatillista käytöstä. Esimerkki oli koulukaveristani, joka on yleensä saanut positiivista palautetta rauhallisesta ja kohteliaasta toiminnastaan, mutta "räväkän" ohjaajan palaute erosikin edeltävistä tyystin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Kyllä kemioilla on merkitystä.Itse harjoittelussa ollessani kohtasin ohjaajan, joka ensi hetkestä lähtien näytti sen , että hän ei pidä minusta. Mikään ei kelvannut eikä mikään asia onnistunut kunnolla. Pelkkää ylenkatsomista ja negatiivistä palautetta. Pyysin toisen ohjaajan loppujaksolle ja kas vain; yht.äkkiä osasin kaiken ja olin todella hyvä harjoittelija. Tämä toinen ohjaaja oli iloinen ja ystävällinen, neuvoi loistavasti. Turha väittää, etteikö sillä ole merkitystä, jos ohjaaja ei pidä opiskelijasta.
Totta. Onneksi vasta omassa viimeisessä harjoittelussani oli kemiat ihan vastakkain ohjaajan kanssa. Jos olis ollut ekassa, niin seuraava olis kyllä pelottanut.
Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala vaatii sopeutumista ja mukautumista isoon työporukkaan ja jatkuvaa mukautumista erilaisiin potilaisiin. Hyvä hoitaja on tavallaan kameleontti, joka osaa yhtä hyvin "miellyttää" pappia kuin pultsariakin. Opiskelijan täytyy olla tietyllä tavalla nöyrä ja kuminauhahermoinen, että hänestä välittyy sovelias kuva.
En sitä väitä, että tällaista "nöyryyttä" tietoisesti testattaisiin, mutta sellaiset silmille hyppivät besserwisserit opiskelijoina eivät kyllä vakuuta. Alaan nyt vain kuuluu sietäminen, sietäminen, nieleminen, mielentyyneys... Toisaalta ahkeruus, reippaus, valoisuus. Jos jo opiskeluaikana olet naama nurinpäin ja nokkapokassa epämiellyttävän "kemian" kanssa, ei se kuulosta hyvältä.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:01"]
täytyyhän sitä henkilökemiat mätsätä potilaittenkin kanssa eikö?
[/quote] Se olisi mukavaa, ja voi jo itsessään auttaa paljon. t. potilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on neljässä eri hoitoalan harjoittelussa ollut erilaisia ohjaajia. Jokaisen kanssa olen tullut toimeen, koska asiakaspalveluluonteisena sekä ennenkin työelämässä olleena osaan ilmaista mielipiteeni ja ajatukseni kunnioittavasti toisia kohtaan. Kaikista harjoitteluista olen saanut kiitettävän.
Olen itse huomannut, että etenkin nuoret sairaanhoitajaopiskelijat ilmaisevat mielipiteensä kärkkäästi ja muita lytäten sekä usein potilaiden kohtelu on alentavaa. En haluaisi yleistää, mutta tällaista on ollut havaittavissa. Nämä varmasti vaikuttaa ohjaajan arvioon opiskelijasta.
On myös ohjaajia, jotka eivät hyvällä tahdollakaan tunnu ymmärtävän, että maailma muuttuu ja tekniikka kehittyy. :)
T. Lh-opiskelija
No hei, tuollaista se on. Itsekin olen sh-opiskelija, ja minulle on täysin päivänselvää, että isoon, hierarkiseen ja lähes täydellisen naisvaltaiseen työporukkaan sopeutuminen ei vaan voi olla täysin kivutonta. Paska valuu aina organisaatiossa alaspäin, ja kukas se siellä alimmalla portaalla onkaan jollei sh-opiskelija... mitä huonompi esimiestyöskentely, mitä vähemmän resursseja ja mitä väsyneempiä työntekijät ovat, sen enemmän saa harjoittelija kestää nälvimistä ja sättimistä ja ihan suoranaista simputtamistakin. Sellaisessa harjoittelussa olen vähän katsellut ympärilleni ja todennut, että täällä näyttää kaikilla olevan joka päivä vähän paha mieli jostakin, joten jos musta nyt tuntuu että minua on kohdeltu väärin, niin se on vaan mun siivu tästä pahan mielen kakusta, jonka juuret voi olla jossain niin kaukana että niitä on harjoittelijan aivan mahdoton hahmottaa. Yritän olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti ja olla ystävällinen niin kauan kuin se muiden käyttäytyminen ei ole ihan kohtuutonta. Jos minusta nyt tuntuu että minua ei arvosteta, niin tuommoisten paikkojen työntekijällä voi olla ollut samanlainen tunne viimeiset 30 vuotta, joka päivä...
Ylipäänsä olen aina ollut sitä mieltä, että työrooli on ihmisen paras pelastus työyhteisön haittapuolia kohtaan, eikä harjoittelussakaan kannata olla liian aito oma itsensä, ihan sen oman jaksamisen vuoksi.Minä aina ajattelen, että potilas on se tärkein. Ja oma oppiminen, mut sitä potilasta vartenhan siellä kuitenkin olen oppimassa. Ja potilaathan on tosi herkkiä antamaan kiitosta, siitä tulee aina hyvä mieli. Yritän huolehtia siitä, että päivän jälkeen alkaa oma elämä jolloin ei mietitä päivän tapahtumia, ja että menen uuteen harjoittelupäivään aina levänneenä ja mahdollisimman myönteisellä asenteella. Tavallaan joka päivä alkaa ns. puhtaalta pöydältä. Tähän mennessä olen aina todennut harjoittelun lopussa, että olin harjoittelun alussa arvioinut väärin monet asiat, ja olen ollut ihan onnellinen että pidin suuni kiinni. :)
Itse toimin ohjaajana ja huomannut samaa, henkilökohtaisesti on elämä opettanut sen verran, etten koskaan anna väärien henkilökemioiden (esim. mielipide-ero joka ei vaikuta hoitoon) vaikuttaa arviointeihin.
Arviointeja antaa yleensä ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta siihen ja sen vuoksi pelkällä "hyvä tyyppi" -meininkillä voi saada hyvät arviot, vaikka käytännön työ eli työote eli se mitä OIKEASTI pitäisi arvioida, olisi heikkoa. Ja sama toisinpäin. Sad but true.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 17:01"]
täytyyhän sitä henkilökemiat mätsätä potilaittenkin kanssa eikö?
[/quote]
No ei kyllä tarvitse erityisemmin. Kaikkia tietysti hoidetaan asiallisesti, mutta ei henkilökemioiden natsaaminen ole mikään edellytys hoidolle. Vai meinaatko, että jos hoitaja ei tykkää potilaasta niin voi olla hoitamatta tätä? Tyyliin: "Minusta toi kakkosen kolmonen on jotenkin ärsyttävä, en kyllä hoida sitä. Ja oikeestaan noi kaikki neloshuoneen miehet, en kyllä hoida niitäkään".
[/quote]
Puhutko tosiaan noin epäkunnioittavasti potilaista? he ovat sinulle pelkkiä numeroita! Ihan tiedoksesi kuule tyttönen, heillä on ihan nimetkin, eikä kenenkään nimi ole varmasti "kakkosen kolmonen". Ei ihmekään, että saat huonoja arvosteluja.
[/quote]
Tytöttelijä voisi vaikka ensin itse opetella luetunymmärtämistä.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 18:38"]
Itse toimin ohjaajana ja huomannut samaa, henkilökohtaisesti on elämä opettanut sen verran, etten koskaan anna väärien henkilökemioiden (esim. mielipide-ero joka ei vaikuta hoitoon) vaikuttaa arviointeihin.
Arviointeja antaa yleensä ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta siihen ja sen vuoksi pelkällä "hyvä tyyppi" -meininkillä voi saada hyvät arviot, vaikka käytännön työ eli työote eli se mitä OIKEASTI pitäisi arvioida, olisi heikkoa. Ja sama toisinpäin. Sad but true.
[/quote]
Siis juurikin näin!
Oon valmistunu vähän aikaa sitte ja oli kyllä tuskaa viimisissä harjotteluissa se ohjaajien seuraaminen, kun jokanen halus että asiat tehdään niin ku he ite tekisivät ja samalla ite jo ties että seriously...ei mitään väliä millä tavalla tekee ku lopputulos on sama.
Alue: Aihe vapaa
So feel you!
-toinen shopiskelija