Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jättäisitkö puolisosi vain seksin vähyyden takia?

Vierailija
07.10.2014 |

Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?

Kommentit (70)

Vierailija
21/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jättäisi jos seksiä kuitenkin olisi.

En ole itsekään mikään hellyydenkipeä enkä kovin romanttinenkaan.

Jos en saisi tarpeeksi seksiä niin minulla on terveet kädet ja hyvä mielikuvitus ja ostaisin jonkun seksilelun ;) omaksi iloksi.

Vierailija
22/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]

Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?

[/quote]

Juuri kuten minulla.Minä kestin tätä reilun 10 vuotta. Luulin että kestän kunnes lapset lähtevät pesästä mutta olin heikompi kuin luulin. En jaksanut. Nyt jälkeenpäin kadun vain sitä miksen lähtenyt  aiemmin kun oli varmaa että mikään ei tule muuttumaan. Taaksepäin katsoen kiitän luojaa (vaikken olekaan uskis mut sanontana vaan) etten totaalisesti pimahtanut ja tehnyt ties mitä typeryyksiä.  Et ehkä arvaakaan kuinka paljon tuollainen vaikuttaa kaikkeen hyvinvointiin, ruumiin ja mielen, vasta jälkeenpäin tajusin miten ahdistavaksi tuollainen elämä saattaa käydä sille osapuolelle joka edelleen sitä seksiä ja läheisyyttä kaipaa samalla kun toinen elää täysin tyynenä ilman näitä kumpaakin.

Ainoa mitä voin sanoa on eroa heti kun voit, hukkaat elämäsi tuossa suhteessa. Vanhainkodin vaipoissa on turha katua ja aatella et olis pitäny uskaltaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 15:16"]

En usko että jättäisin jos asiat olis muuten kunnossa. Millä todennäköisyydellä löytää uuden suhteen ja mikä homma tehdä töitä sen eteen että oppii toisen tuntemaan jne. Ja lapsetkin kärsis. Yrittäisin hoitaa suhdetta kuntoon ja houkutella miestäkin siihen, jos on menettänyt tarmonsa. Eihän sitä tavaroitakaan heitetä heti mäkeen, vaan kokeillaan ensin saisko korjaamalla kuntoon. Parisuhde kyllä lässähtää jos sen eteen ei näe vaivaa. On sitä ollu havaittavissa täälläkin ja on vietetty öitä jutellen ja itkien eräänkin kerran. Mutta vielä on päätetty että on halua yrittää ja jatkaa.

[/quote]

Etsit ensin valmiiksi uuden suhteen jossa kaikki toimii ja lähdet sitten. So simple. Näin minä tein enkä edes kadu, oikein pihtarille.

Vierailija
24/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]

Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?

[/quote]

 

Sama tilanne, en ole eronnut, enkä usko että voisin erota. En kestäisi särkeä lasteni sydämiä, koska tiedän että varsinkin yhdessä lapsessani se särkisi jotain perustavanlaatuista pysyvästi.

En ole pettänytkään, vaikka se on kyllä pyörinyt mielessä tosi paljon.

Vierailija
25/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En lähtenyt, otin rakastajan. Sittemmin tilanne korjaantunut kotona, niin dumppasin sen rakastajankin :D Nykyään seksiä 2-3 kertaa viikossa (ennen oli pari kertaa vuodessa). Mieheltä löytyi piilevä sairaus, joka vei halut ja asia korjattiin! 

Vierailija
26/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätin, viimeisen kolmen vuoden aikana ei kertaakaan aloitetta, ja jatkuva narina etten huomioi. Riitti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kukaan jätä läheisyyttä ja hellyydenosoituksia pois ilman syytä. Siis jos on  niitä aiemmin jaellut. Onko tapahtunut jotain ikävää tunnepuolella? Joku järkytys vaikka? Naisen tunteiden lamauttamiseen ei paljon tarvita. Joku paha loukkaantumisen tunne, jota ei saa kerrottua, koska pitää sitä itsekin hölmönä tms. Tässä pätee se "Miehen ei tule ymmärtää naista, vaan rakastaa häntä". Edellinen siis puolivitsillä. Ehkä hellyydenosoitukset kaipaavat rohkeaa aloittajaa. Lisäksi naisilla vaihdevuodet aiheuttavat tunteiden vaihtelua. Murrosikä 2.0. Menevät tunteet lukkoon, kun keho taas muuttuu  nopeasti ja ajatukset vellovat.

Halaus on hyvä lääke.

Vierailija
28/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 16:21"]

En lähtenyt, otin rakastajan. Sittemmin tilanne korjaantunut kotona, niin dumppasin sen rakastajankin :D Nykyään seksiä 2-3 kertaa viikossa (ennen oli pari kertaa vuodessa). Mieheltä löytyi piilevä sairaus, joka vei halut ja asia korjattiin! 

[/quote]

Dumppasin rakastajan... kuinka kylmää itsekästä touhua, oman seksielämän maksimointia, muista viis, mutta sehän on kait tämä nykyajan hedonistinen meininki. Täytyy olla itsestäänselvää joillekin tällainen käyttäytyminen kun ei edes tunnu hävettävän tunnustaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ihan sama tilanne kuin ap:lla. Seksiä on muutaman kerran vuodessa. En jaksaenää puhua asiasta kun sitä on jo vuosia vatvottu. Olen hommannut kunnon dildot ja vibraattorit joilla itse hoitelen itseni. En ajattele eroa, koska elämä on kaikilla muilla osa-alueilla hyvää. Ei se seksin puute välttämättä johdu mistään sen kummemmasta syystä. Pettämistä olen kokeillut mutta siitä tuli niin pahat fiilikset etten enää halua sitäkään. Eli näin jatketaan.

Vierailija
30/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

H

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]

Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?

[/quote]

 

Sama tilanne, en ole eronnut, enkä usko että voisin erota. En kestäisi särkeä lasteni sydämiä, koska tiedän että varsinkin yhdessä lapsessani se särkisi jotain perustavanlaatuista pysyvästi.

En ole pettänytkään, vaikka se on kyllä pyörinyt mielessä tosi paljon.
[/quote] kauhean parisuhde mallin opetat lapsillesi.

Vierailija
32/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 16:29"]

Ei kukaan jätä läheisyyttä ja hellyydenosoituksia pois ilman syytä. Siis jos on  niitä aiemmin jaellut. Onko tapahtunut jotain ikävää tunnepuolella? Joku järkytys vaikka? Naisen tunteiden lamauttamiseen ei paljon tarvita. Joku paha loukkaantumisen tunne, jota ei saa kerrottua, koska pitää sitä itsekin hölmönä tms. Tässä pätee se "Miehen ei tule ymmärtää naista, vaan rakastaa häntä". Edellinen siis puolivitsillä. Ehkä hellyydenosoitukset kaipaavat rohkeaa aloittajaa. Lisäksi naisilla vaihdevuodet aiheuttavat tunteiden vaihtelua. Murrosikä 2.0. Menevät tunteet lukkoon, kun keho taas muuttuu  nopeasti ja ajatukset vellovat.

Halaus on hyvä lääke.

[/quote]

Entäs miehillä? Meillä kun mies on se joka pihtaa, mulle kävis seksi aina. Ja muutenkin tuntuu, että tässä asiassa on menty viime vuosina siihen, että miehet on niitä pihtareita. No, mun miehellä seksihalut on menneet pelamisen myötä. Aikaa ja energiaa ei riitä sekä jatkuvaan pelaamiseen että seksiin. Ja mies on ilmeisesti valinnut pelaamisen. Pelaa parhaillaankin työhuoneessa. Aloitti heti kun tuli töistä ja jatkaa nukkumaanmenoon asti. Siinä välissä vaan pikasesti syö. Kyllähän tuo parisuhdetta syö ja pahasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun vaimoni on lopettanut seksialoitteiden tekemisen lähes kokonaan. Ei myöskään suutelemista eikä sano rakastavansa. Kaikki muu on hyvin. Koko perhe on terve, tulemme muuten hyvin toimeen keskenämme ja olemme velattomia. Mutta vaimo ei koske minuun.
Siksi en koe itseäni onnelliseksi.
M40

Vierailija
34/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

26, mikä sairaus mieheltäsi löydettiin?

Meillä siis mies on tämä haluton osapuoli. Tiedän etten pysty eroamaan, kun perheemme voi muuten niin hyvin. Halusin vain kuulla muiden mielipiteitä. Mitään ei ole tapahtunut, suhteemme on vain pikkuhiljaa ajautunut tällaiseksi. Uskon että mies on vain luonteeltaan sellainen, ettei kaipaa läheisyyttä tai seksiä. En vain huomannut sitä suhteen alkuhuumassa, silloin seksiä oli paljon.

Joku kommentoi, että minulla on hyvä mies kun viitsii antaa läheisyyttä vain siksi koska minä haluan...minusta taas ei tunnu kovin onnekkaalta, kun minun on sanottava "ota mut kainaloon" jolloin mies huokaisee raskaasti, pyöräyttää silmiään ja nostaa käden hartioilleni. Hän ei myöskään tykkää suudella kielisuudelmia, antaa vain pieniä kuivia pusuja jos haluan suudella. Minusta tämä on inhottavaa ja se saa minut tuntemaan itseni vastenmieliseksi.

Tuli mieleen, kun täällä on monia muita samassa tilanteessa olevia, jos joku haluaa jutella asioista kahden kesken sähköpostitse niin laittakaa kommenttia.

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä ensin pitää nostaa kissa pöydälle ja jutella asioista. Että miettii eroa ja minkä takia. Sitten jos molemmilla on halua yrittää korjata tilanne niin terapiaan mars!

Olisin toivonut että meillä tämä olisi tapahtunut ennen kun mies alkoi pettää. Nyt on paljon rankempaa yrittää korjata asioita. Minä olin se joka olisi kaivannut läheisyyttä, asioiden ja tunteiden jakamista, tunnetta että olen rakastettu ja tärkeä. Mies kaipasi vaan seksiä. Nyt mies saa seksiä mitta koskahan minä saan sitä mut olen vailla?

Vierailija
36/70 |
07.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen kotona, panen muualla. Kun ei kerran muijja anna PISTE.

Vierailija
37/70 |
10.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap ei selvästi tarkoitakkaan tasapainoista ja lämmintä liittoa jossa kaikessa yhteisymmärryksessä seksiä harrastetaan harvoin. Tilanteessahan toinen osapuoli ei halua ja toisen itsetunto kärsii sen takia. Aina tulee näitä "katso peiliin" ja "laihduta" kommentteja!

Vierailija
38/70 |
10.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

P

Vierailija
39/70 |
10.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä on hyvin puhtaasti ikä- ja elämänvaihekysymys. Alle 40-vuotiaana olisin eronnut, yli 50-vuotiaana en enää edes kunnolla harkinnut siitä huolimatta, että luulin nuorena, ettei ilman seksiä voi elää parisuhteessa. Kyllä vaan voi, ja uskon, että monet ikääntyneemmät parit niin myös tekevät. Meillä on kyllä rakkautta, luottamusta, läheisyyttä, halauksia ja pikku pusuja, mutta mies on pihdannut seksiä niin pitkään, että minunkin haluni ovat lähes kuolleet. Koen voimakasta halua todella harvoin, en enää ehkä edes joka vuosi. Tiedän, että monet ikäiseni rehentelevät runsaalla seksillä, mutta pidän sitä juuri sinä - rehentelynä. Ei se ole keski-ikäisten seksin koko kuva.

Tässä iässä seksin puute ei enää ole pätevä syy erota. Ei sillä uudellakaan miehellä välttämättä enää ottaisi eteen.

 

 

Vierailija
40/70 |
10.10.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En.
Seksi ei ole elämäni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän seitsemän