Jättäisitkö puolisosi vain seksin vähyyden takia?

Haluttomuus on hormonaalista. Soihen on olemassa apu. Hiphop lääkärin pakeille. Impotenssi sitten taas on hankalampi juttu.
Ei suhteessa rakkauttaole ollutkaan, jos pelkän seksin puutteen takia lähtee.

up

P

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?
[/quote] 2 sivu..
/////
.

Ap! Sama tilanne! En aio enää koskea mieheen enkä tehdä aloitteita. Jos se ei mitään parisuhde-elettä tee
kuukauteen, se oli sitten siinä.

Meillä tuo tilanne enkä lähtisi. Tuo on aina oire jostain, ei itse ongelma. Meillä se on oire väsymyksestä ja stressistä. Voin vain tukea miestä ja toivoa, että hän pääsee vielä työnsä kanssa sellaiseen tasapainoon, että jaksaisi kotonakin olla enemmän läsnä..

Riippuisi siitä että mitä kaikkea siihen oikeasti sisältyisi. No jos puoliso olisi ihan kylmä, eikä halailisi tai osoittaisi rakkautta milläänlailla niin jättäisin. Siinä itsekin kuolee pois.

Jos uupuisi pelkkä seksi, siis hydrauliikka vaikka miehen kyvyttömyyden vuoksi mutta muuten olisi rakkautta ja hellyyttä ja läheisyyttä niin en jättäisi. Tietenkään en.

Jup. 10kk ilman lähetelyä tai seksiä. Hitto! Halata se pysty jos ite KERJÄSIN. Olin siinä parivuoteen toisella puolella muuten aika monta kuukautta todella surullinen!!! Toisaalta ajattelin, että tältäkö mun vanhemmistani on tuntunu viimeset 35 vuotta...(lähinnä isästä oli tuntunut, just dont ask!!kuulin riidan vahingossa)

t. N33

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 15:11"]Meillä tuo tilanne enkä lähtisi. Tuo on aina oire jostain, ei itse ongelma. Meillä se on oire väsymyksestä ja stressistä. Voin vain tukea miestä ja toivoa, että hän pääsee vielä työnsä kanssa sellaiseen tasapainoon, että jaksaisi kotonakin olla enemmän läsnä..
[/quote]

Ja asiasta on puhuttu Paljon ja olen kaikenlaista muutakin yrittänyt, mutta äkkiä se arkena unohtuu mitä on viikonloppuna puhuttu. Sinänsä ymmärrettävää, mutta todella todella inhottavaa...

It takes two to tango, joten jokainen tällaisessa suhteessa oleva voi myös katsoa peiliin. Meillä on vähän samanlainen tilanne, mutta tiedän ettei se haittaa miestä. Me teemme molemmat töitä 10 h /pv ja päälle kolme lasta. 

Teemme työtä yhteisen unelman vuoksi ja elämämme tulee muuttumaan rauhallisemmaksi kun unelma on saavutettu parin vuoden päästä. Läheisyyttä meillä on aina ollut ja hyvä keskusteluyhteys, osaamme myös riidellä. Seksi on hieno asia, mutta yliarvostettua. 

Joo ja tää nro 51 tosiaan pakkas kamasa ja muutti pois. Ei se auta alkaa kantamaan vettä kaivoon. Oma itsetunto kuolee tilanteessa. Parempi olla yksin. Lusikat ja kakarat jakoon jos sellasia on. Life is even too short for bad wine and wrong coloured lipstick... Ja väärässä suhteessa?! Eteenpäin! Ei se siitä ikinä muutu seksipedoksi. {seksipeto=ihminen joka haluaa sinua}

En jos muuten menisi hyvin. Meillä menee päin peetä, siksi ei seksiäkään kuin kerran vuodessa ehkä.

Meillä vaimo ei tee ikinä aloitetta seksiin, mutta valittaa et sitä on liian harvoin. Se on kuulemma miesten homma(aloite) . En ymmärrä!

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 23:33"]Meillä vaimo ei tee ikinä aloitetta seksiin, mutta valittaa et sitä on liian harvoin. Se on kuulemma miesten homma(aloite) . En ymmärrä!

[/quote]

No teepä sinä sitten useammin aloite!

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 14:17"]

Jättäisitkö pitkäaikaisen puolisosi ja lastesi isän (tai äidin) vain siksi että seksiä ja läheisyyttä ei ole tarpeeksi? Kuvitellaan tilanne, että parisuhteessa ja perheessä on muuten kaikki hyvin, olette hyvät vanhemmat lapsillenne, tulette hyvin juttuun, ette paljoa riitele, tunnette toisenne ja osaatte keskustella. Mutta sinä kaipaisit paljon enemmän seksiä ja fyysistä läheisyyttä, mitä toinen ei jaksaisi antaa. Seksiä ym hellyydenosoituksia saat vain pyytämällä, et koskaan spontaanisti. Puolisosi ei tarvitse minkäänlaista läheisyyttä, mutta on valmis sitä antamaan jos sinä haluat. Sinua häiritsee tämä asia niin paljon että ajattelet sitä jatkuvasti ja tulet usein todella surulliseksi/vihaiseksi sen takia.

Tämä on siis minun tilanteeni.

Mitä itse tekisit?

[/quote]

Lähtisin. Seksin puute ei sinänsä haittaisi jos se tulisi vaikka sairaudesta, mutta jos vaan siitä että toinen ei halua niin sitten kyllä.

Minusta jos toinen rakastaa toista ihmistä niin se tekee työtä toisen eteen ja se haluaa haluta seksiä ja läheisyyttä. Itse olen ihminen joka todella helposti menen omiin oloihin ja viihdyn todella hyvin yksinkin. Mutta haluan myös seuraa ja rakastan puolisoani. Se että en saisi olla enää hänen vierellään on ajatus mitä en edes halua ajatella. Siksi minä itse oikein haluan työskennellä sen eteen että olemme kahden ja vietämme aikaa toistemme kanssa. Rakastan seksiä ja haluan sitä paljon mutta siinäkin on sellainen että hyvin nopeasti sopeudun itsenikin hoitamiseen. Joten senkin eteen teen töitä.

Kyse on siitä että haluaa toisellekkin hyvää ja ymmärtää myös sen että parisuhde ei toimi niin että vaan itse saa. Itse pidän pienistä asioista toisen kanssa olemisesta mutta ikinä en ole tarvinnut huomiota siinä mielessä että en halua lahjoja, muistamisia, onnitteluja enkä vastaavia. 

Voin nauttia vaikka siitä että toinen kertoo päivästään ja haluaa kertoa siitä minulle. Eli saan nautinnon siitä että teen toisen onnelliseksi ja että hän haluaa olla kanssani. 

Minä en esimerkiksi ole ihminen muista toisten nimipäiviä tai muistaisin ostaa lahjoja. Joudun oikeasti tekemään työtä sen eteen että saan ostettua jotain. Vaikka olen pihi niin tulen onnelliseksi siitä että saan toisen onnelliseksi. 

On kiva nähdä toisen silmissä oikeata onnea. 

Rakastan seksiä paljon ja haluan sitä hyvin paljon monissa asennoissa. Itse en saa esileikeistä mitään enkä niitä normaalisti jaksaisi. Mutta saan siitä nautintoa että toinen nauttii ja pitää siitä. Nautin siitä että toinen rupeaa haluamaan minua ja on minuun rakastunut.

Eli kyse on siitä että yrittää ja haluaa. Jos toinen ei halua seksiä niin katson että hän ei minusta edes pidä. Seksin vähyys ei itsessään ole mikään syy. Seksi ei ole myöskään suoritus vaan se on vaan kivaa.

Mitäs minä sitten teen? Mies haluaa kyllä seksiä (ei kyllä niin usein kuin minä), mutta ei jaksa lämmitellä minua lainkaan. Alkualkoina sain kunnon esileikit, mutta nyt vaa suoraan hommiin ja sitten hän on onnellinen saatuaan. Ihmettelee vielä miksi olen surullinen/vaisu/kiukkuinen niinsanotun seksin jälkeen vaikka olen asian hänelle selittänyt monesti.
"Emmä nyt vaa jaksanu/ei huvita" tms.. Surettaa.
Kaikenlisäksi välillä hän koskettelee esim sohvalla telkkaria katsoessa, sitten kun olisin valmis sänkyyn niin "eeei nyt"..

^toikin on sama meillä! Miehet ovat itsekkäitä.

Jospa se seksi on muuttunut yksipuoliseksi velvollisuudeksi miehelle. Ensin pitää lämmitellä kylmää torttua ja samalla itsensä ja vielä laukaista molemmat. 

Voisihan sitä mieskin kokeilla velvollisuudesta maata sellällään ja kehottaa naista hoitelemaan molemmat. Ehkä se siitä..

Yleensä silloin on muitakin ongelmia suhteessa ja ne heijastuvat seksiin. Mutta jos muita ongelmia ei ole, niin miettisin kyllä tarkkaan, koska sen verran pitkä suhde takana jo. Mutta, jos suhde olisi kestänyt vain vähän aikaa, niin jättäisin miehen.