Asioita mitä et kehtaisi julkisesti sanoa

Isäni on läski ja haisee.

Sairastan skitsofreniaa, mutten ole kertonu siitä lääkärilleni/psykologilleni/perheelleni, koska pelkään joutuvani laitokseen, jossa minut pumpattaisiin täyteen lääkkeitä. Näen harhoja, kuulen ääniä ja välillä myös tunnen jotain_mitä_ei_voi_nähdä.

En välttämättä koskaan aio hankkia lapsia. Tietenkin olen sanonut sen kumppanilleni enkä siis vihaa lapsia, pidän kavereideni lapsista oikein kovasti jne. Mutta se ei vaan ole mun juttu.

Olen mieheni kanssa lähinnä rahan vuoksi, eroaminen tässä tilanteessa olisi taloudellisesti liian hankalaa.

pidän inhoni sisälläni.

En pese käsiäni vessakäynnin jälkeen.

Harmittaa lapsen harrastusryhmään tulleet uudet tyypit. Mölyävät niin että harjoittelusta ei tule mitään kun valmentajien aika menee näiden koulimiseen. Vaan suomalaisena istuna katsomassa turpa kiinni.

En pidä koirista. Siedän niitä mutta en pidä. En tietenkään sano tätä ystävilleni joilla on koiria.

Pari vuotta sitten tutustuin koulussa mieheen, joka tuntui heti tutulta. Tunsin hänen kanssaan syvempää yhteyttä ja "sielunsukulaisuutta" kuin oon koskaan tuntenut mieheni kanssa. Ystävyytemme oli viaton, mutta lakkasin kuitenkin yhteydenpidon häneen, koska pelkäsin omia tunteitani, enkä halua rikkoa perhettäni. Silti mietin häntä toisinaan vieläkin.

Miehen sisko on maailman tyhmin ihminen ja ärsyttää kun ei itse tajua tyhmyyttään. Aina kehuu ja ylistää itseään joka helvetin asiassa ja neuvoo toisia vaikka oikeasti yleissivistys ja tietämys täys nolla.

Töissä melkein kaikki palaverit on ihan vitun tyhmiä, kaikkien ajanhukkaa ja typerää teatteria. Tekisi mieli nauraa paskaisia kaikille päin naamaa. Pelkään että se näkyy jo naamastani.

Aion äänestää persuja ensi vaaleissa. Tosin minulla on sellainen kutina, että en ole ainoa takinkääntäjä meidän ystäväpiirissä.

Joskus kun mulla on vapaapäivä ja mies on töissä, lapset hoidossa, ostan kauhean kasan karkkia ja kuluttelen päivän surffaamalla netissä ja mussuttamalla karkkia. Sit just ennen kun muut palaa, teen duunit, kuten imuroin ja tiskaan jne kauhealla vimmalla ja kerron marttyyrina, et taas oon raatanut kotona koko vapaapäivän..

Joskus masturboin kesken työpäivän wc:ssä, ehkä parikin kertaa. Piristää kummasti.

Å

Syön räkää 

Että suurin osa työkavereistani on idiootteja, joita tekisi mieli läpsiä naamaan joka kerta kun päästävät suustaan jotain typerää, tai möllöttävät silmät pyöreinä kun kysyy miksei ole hoidettu jotain perusasiaa. Läpsimisen sijaan hymyilen ja nyökkäilen ja kerron noin 500. kerran miksi tietyt asiat pitäisi hoitaa kun on yhdessä näin sovittu. En ole itsekään täydellinen ja toki teen virheitä, mutten sentään monta kertaa päivässä joka helvetin päivä.

2

Uskon Jumalaan. Tätä en sano ääneen työyhteisössäni, joka koostuu akateemisistä tieteisuskovaisista luonnontieteilijöistä, jollainen itsekin ainakin muodollisesti olen.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 13:41"]

Sairastan skitsofreniaa, mutten ole kertonu siitä lääkärilleni/psykologilleni/perheelleni, koska pelkään joutuvani laitokseen, jossa minut pumpattaisiin täyteen lääkkeitä. Näen harhoja, kuulen ääniä ja välillä myös tunnen jotain_mitä_ei_voi_nähdä.

[/quote]

Hmm..skitsofrenikoilta puuttuu sairaudentunto joten oma diagnoosisi taitaa nyt olla väärä. Menehän rohkeasti kertomaan oireistasi.