Koska tuo taaperon uhma lakkaa?

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Joo, lapsen tahtoa ei kuulu nujertaa eikä tehdä lapsesta sokeasti tottelevaa ja alistuvaa. Nujertaminen ei ole synonyymi sille, että aikuinen johtaa perhettä, ei lapsi.

Kasvatuksen ydin on se, että lapsi ei voi päättää sellaisista asioista joihin hänellä ei ole kykyjä. Vanhemmat päättävät, että syödään pääosin terveellisesti, puetaan sään mukaisesti, hampaat pestään aamuin illoin, hygieniasta huolehditaan, tavaroita ei rikota, ihmisiä tai eläimiä ei satuteta, mihinkään vaaralliseen ei kosketa tai kiivetä jne. Lapsi ei saa kiukulla ja raivoamisella tahtoaan läpi näissä asioissa, vaan vanhempi lempeästi ja kärsivällisesti pitää näistä säännöistä kiinni ja ohjaa oikeaan käytökseen. Hampaat voi vaikka pestä olohuoneessa samalla kun katsotaan lastenohjelmaa, mutta ne pestään. Mielellään hyvällä houkuttelemalla, ei väkivallalla ja väkisin vääntämällä ja kovakouraisesti.

Sitten on paljon niitä asioita joihin lapsi voi osallistua ja ”auttaa” vanhempiaan, sekä valita kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta. Lapselle tulee onnistumisen tunteita, ja hän on ylpeä itsestään ja siitä miten hienosti osasi. Lapsen kannattaa antaa olla mukana kaikessa mahdollisimman paljon, vaikka siitä sotkua tulisikin.

Kaikkien kieltojen ja rajoitusten tulisi olla järkeviä ja kohtuullisia, ja niissä täytyy ottaa lapsen kehitysvaihe huomioon, ei saa vaatia asioita joihin lapsella ei vielä ole edellytyksiä ja kykyjä.

Uhma on tärkeä kehitysvaihe, ja vanhempien tulisi osata tukea lasta oikein, vaihe on vaikea ja raskas lapsellekin. Jos uhma nujerretaan väkisin, niin se aiheuttaa vain lisää ongelmia tulevaisuudessa.

Lapselle ei erikseen tarvitse aiheuttaa pettymyksiä, niitä tulee tarpeeksi jokapäiväisessä elämässä. Lapsi kyllä oppii, ettei maailma pyöri hänen ympärillään, jos hän on omalla paikallaan perhehierarkiassa, eli hänen oikkunsa eivät pyöritä perhettä. Päivähoidossa ja koulussa myös opitaan ryhmässä toimimista ja sosiaalisia taitoja. Lasta kannustetaan ja ihaillaan, mutta realistisesti, ei anneta ymmärtää että hän on paras ja merkittävin olento maailmassa. Hän on paras ja ihanin omille vanhemmilleen, mutta se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Pyrin antamaan huomiota, käydään omassa pihassa leikkimässä kun samoihin aikoihin päiväkodissakin oltaisiin. Ruuat on samaan aikaan, toki vähän heittää tilanteen mukaan ettei kelloa tuijoteta sekunnin tarkkuudella.

Haastavimpana pidän sitä kun uhma iskee päälle, lapsi vetää suorilta jaloilta selälleen lattialle, eikö edes varo yhtään omaa päätänsä, eli pelkään että kolhii sen. Syliin lasta se saa koska vetää itsensä jäykäksi tikuksi mikä ei taivu yhtään ja kun koskee huutaa kahta kauheammin. Uhmakohtaus kestää yleensä 5min eikä rauhoittu aikaisemmin vaikka mitä tekisi/olisi tekemättä mitään

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Pyrin antamaan huomiota, käydään omassa pihassa leikkimässä kun samoihin aikoihin päiväkodissakin oltaisiin. Ruuat on samaan aikaan, toki vähän heittää tilanteen mukaan ettei kelloa tuijoteta sekunnin tarkkuudella.

Haastavimpana pidän sitä kun uhma iskee päälle, lapsi vetää suorilta jaloilta selälleen lattialle, eikö edes varo yhtään omaa päätänsä, eli pelkään että kolhii sen. Syliin lasta se saa koska vetää itsensä jäykäksi tikuksi mikä ei taivu yhtään ja kun koskee huutaa kahta kauheammin. Uhmakohtaus kestää yleensä 5min eikä rauhoittu aikaisemmin vaikka mitä tekisi/olisi tekemättä mitään

Ap

5 minuuttia ei ole aika eikä mikään, jotkut raivoavat jopa tunteja. Ole paikalla ja läsnä, mutta anna lapsen olla rauhassa jos hän niin haluaa. Hän tulee sitten syliin jos siltä tuntuu.

Voit yrittää ottaa koppia lapsesta ja laskea hänet lattialle tai sohvalle silloin kun hän heittäytyy, mutta monesti pieniä kolhuja ei voi välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Pyrin antamaan huomiota, käydään omassa pihassa leikkimässä kun samoihin aikoihin päiväkodissakin oltaisiin. Ruuat on samaan aikaan, toki vähän heittää tilanteen mukaan ettei kelloa tuijoteta sekunnin tarkkuudella.

Haastavimpana pidän sitä kun uhma iskee päälle, lapsi vetää suorilta jaloilta selälleen lattialle, eikö edes varo yhtään omaa päätänsä, eli pelkään että kolhii sen. Syliin lasta se saa koska vetää itsensä jäykäksi tikuksi mikä ei taivu yhtään ja kun koskee huutaa kahta kauheammin. Uhmakohtaus kestää yleensä 5min eikä rauhoittu aikaisemmin vaikka mitä tekisi/olisi tekemättä mitään

Ap

5 minuuttia ei ole aika eikä mikään, jotkut raivoavat jopa tunteja. Ole paikalla ja läsnä, mutta anna lapsen olla rauhassa jos hän niin haluaa. Hän tulee sitten syliin jos siltä tuntuu.

Voit yrittää ottaa koppia lapsesta ja laskea hänet lattialle tai sohvalle silloin kun hän heittäytyy, mutta monesti pieniä kolhuja ei voi välttää.

Ei se ehkä ole pitkä aika mutta tuntuu että sydän särkyy kun näkee et toinen on sen kiukkupuuskan vallassa ja vaikka pyrin ottamaan "kopin" ennen kaatumista niin silti pää saa kolhuja. Pelkään että niistä tulee jotain pysyvää 😕

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Pyrin antamaan huomiota, käydään omassa pihassa leikkimässä kun samoihin aikoihin päiväkodissakin oltaisiin. Ruuat on samaan aikaan, toki vähän heittää tilanteen mukaan ettei kelloa tuijoteta sekunnin tarkkuudella.

Haastavimpana pidän sitä kun uhma iskee päälle, lapsi vetää suorilta jaloilta selälleen lattialle, eikö edes varo yhtään omaa päätänsä, eli pelkään että kolhii sen. Syliin lasta se saa koska vetää itsensä jäykäksi tikuksi mikä ei taivu yhtään ja kun koskee huutaa kahta kauheammin. Uhmakohtaus kestää yleensä 5min eikä rauhoittu aikaisemmin vaikka mitä tekisi/olisi tekemättä mitään

Ap

5 minuuttia ei ole aika eikä mikään, jotkut raivoavat jopa tunteja. Ole paikalla ja läsnä, mutta anna lapsen olla rauhassa jos hän niin haluaa. Hän tulee sitten syliin jos siltä tuntuu.

Voit yrittää ottaa koppia lapsesta ja laskea hänet lattialle tai sohvalle silloin kun hän heittäytyy, mutta monesti pieniä kolhuja ei voi välttää.

Ei se ehkä ole pitkä aika mutta tuntuu että sydän särkyy kun näkee et toinen on sen kiukkupuuskan vallassa ja vaikka pyrin ottamaan "kopin" ennen kaatumista niin silti pää saa kolhuja. Pelkään että niistä tulee jotain pysyvää 😕

Ap

Taapero tipahtaa matalalta ja kallo on joustava. Luota siihen, että jokainen esi-isäsi ja esiäitisi on selvinnyt aikuisuuteen saakka hyvin vaihtelevissa oloissa.

Syö ja juo riittävästi ja anna itsellesi myös vapaa-aikaa. Sillä tavalla jaksat olla rauhallisena kiukunpuuskissa ja autat lasta parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on hoidossa korkeintaan 3 lyhyttä päivää ja muun ajan kotona jomman kumman vanhemman kanssa. Hoidossa sujuu kuulemma hyvin, mutta kotona ei. Ehkä lapselle sopisi mukailla kotona enemmän päiväkodin rutiineja ja rytmiä. Neljänä päivänä viikossa lapsi on kotona. Käyttekö silloin säännöllisesti leikkimässä muiden lasten kanssa vai mitä teette? Lapsi on melkoisen rauhaton ja parkuu/uhmailee paljon siihen nähden, että viettää paljon aikaa kotona. Annatteko millaista huomiota ja millainen kodin ilmapiiri on kun vanhempien jaksaminen on ilmeisesti vähissä?

Pyrin antamaan huomiota, käydään omassa pihassa leikkimässä kun samoihin aikoihin päiväkodissakin oltaisiin. Ruuat on samaan aikaan, toki vähän heittää tilanteen mukaan ettei kelloa tuijoteta sekunnin tarkkuudella.

Haastavimpana pidän sitä kun uhma iskee päälle, lapsi vetää suorilta jaloilta selälleen lattialle, eikö edes varo yhtään omaa päätänsä, eli pelkään että kolhii sen. Syliin lasta se saa koska vetää itsensä jäykäksi tikuksi mikä ei taivu yhtään ja kun koskee huutaa kahta kauheammin. Uhmakohtaus kestää yleensä 5min eikä rauhoittu aikaisemmin vaikka mitä tekisi/olisi tekemättä mitään

Ap

5 minuuttia ei ole aika eikä mikään, jotkut raivoavat jopa tunteja. Ole paikalla ja läsnä, mutta anna lapsen olla rauhassa jos hän niin haluaa. Hän tulee sitten syliin jos siltä tuntuu.

Voit yrittää ottaa koppia lapsesta ja laskea hänet lattialle tai sohvalle silloin kun hän heittäytyy, mutta monesti pieniä kolhuja ei voi välttää.

Ei se ehkä ole pitkä aika mutta tuntuu että sydän särkyy kun näkee et toinen on sen kiukkupuuskan vallassa ja vaikka pyrin ottamaan "kopin" ennen kaatumista niin silti pää saa kolhuja. Pelkään että niistä tulee jotain pysyvää 😕

Ap

Useimmiten olin itse lähellä (ja syy raivariin, koska kielsin jotakin), ja ehdin toisinaan heittämään sohvalta tyynyn tms. pään alle ennen kuin ehti kumauttaa sen lattiaan. Aika monesti kohtauksen pystyi ennakoimaan, ja siksi ehti vähän mukaan.

Tuokin vaihe menee ohi, jossain vaiheessa lattialle sukeltaminen muuttui sellaiseksi ettei enää lyönyt päätään, lähinnä romahti mahalleen ja siinä kiljui ja takoi jaloilla lattiaa, eli ei enää satuttanut itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän erikoista kyllä, ettei puhu tuonikäinen. Entäs onko suvussa autismia? Meidän lapsilla oli aika vähän tunnistettavaa uhmaa, ei edes läheskään joka päivä tuossa parivuotiaana. Yksilöllistä, yksilö ja ympäristö. Koita nyt ainakin tuon ikäiselle vielä olla vanhempi.

Hei pliis, älkää alkako heitellä diagnooseja muutaman lauseen avauksen perusteella!

Mun kummilapsi alkoi puhua vasta reilu 2v. On sitte puhunut ku ruuneperi sen jälkeen. Kyllä sieltä sitä puhetta aikanaan tulee. 2v uhmaikä on väsyttävää ja vielä kun ei tule ymmärretyksi. Lapsi kiukuttelee äidille ikävää, päiväkoti käy lapselle työstä, on väsynyt.