MT-terapeutin kaavakkeessa outo kysymys?
Teini menee ekalle terapiatapaamiselle huomenna ja tulostin kyselykaavakkeen. Yksi kysymys on outo... Kuvaile uskonnollinen taustasi.
Koetin etsiä onko terapeutti (yksityinen) jotenkin itse uskonnollinen, mutta se ei tarkasti selvinnyt.
Mitä tuo kysymys pitää sisällään?
Tytär ja me vanhemmat olemme ateisteja ja en haluaisi sen muuttavan terapeutin suhtautumista asiakkaaseen. Minua tai tytärtä ei haittaa, vaikka terapeutti on uskossa, kunhan Jumalan sanasta ei haeta apua masennukseen.
Kommentit (42)
Seurakunnalla on omat tukipalvelut ja terapiat. Ne ovat oikein hyviä niille ketkä haluavat.
Perusterapuassa ei lähtökohtaisesti käyte esim rukoilua voimavarana tai oteta uskonnollisia aateita esiin ellei asiakas tee aloitetta ja uskonnosta voidaan tarvittaessa puhua vaikka terapeutti olisi itse hindu.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:49"]
Ap:lla on kyllä itsellään aikamoinen ongelma suhtautumisessaan uskontoon.
Silloin kun asiaa pitää selitellä noin paljon, on ongelma.
[/quote]
Ihan niinkuin haluat. Ei minun tarvitse sinulle selittää asiaa sen enempää.
ap.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:49"]
Ap:lla on kyllä itsellään aikamoinen ongelma suhtautumisessaan uskontoon.
Silloin kun asiaa pitää selitellä noin paljon, on ongelma.
[/quote]
Siis ap. ei saisi perustella omaa kantaansa tässä ketjussa, ilman että on ongelmia vakaumuksensa kanssa?
WHAT?
Ette sitten ole koskaan kuulleet lääkäristä, joka vakaumuksensa takia ei voi määrätä e-pillereitä?
Missä kuplassa te oikein elätte?
Voihan ap. asua vaikka jossakin lesta-alueella ja siellä ateistia kohdellaan varmaan erilailla kuin kanssauskovia.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:35"]
Niin naivi en ole, ettenkö uskoisi, että terapeutin oma vakaumus vaikuttaa hoitoon, vaikka kuink aammattilainen olisikin.
ap.
[/quote]
Foliohattu syvemmälle korville vaan.
Sinuna en kirjottaisi asioista joista en mitään tiedä. Itse kävin psykoterapiassa psykologin luona jokusen vuoden ja vasta terapian jälkeen kuulin toiselta taholta, että tämä psykologi on uskovainen. Se ei todellakaan tullut mitenkään ilmi käytännön asiakastyössä ja olin itse asiassa hämmästynyt, kun asiasta kuulin.
Ap: Sun tytär menee sinne terapiaan, sun tytär täyttää ton lomakkeen, sun tytär juttelee sen terapeutin kanssa, ET SINÄ. Mua olis teininä ahdistanut aivan valtavasti jos mun vanhemmat olisi puuttuneet mun terapiaan (koska olivat osasyyllisiä mun tarapian tarpeeseen).
Ap on ääriateisti edes tajuamattaan..
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:05"]
Ette sitten ole koskaan kuulleet lääkäristä, joka vakaumuksensa takia ei voi määrätä e-pillereitä?
Missä kuplassa te oikein elätte?
Voihan ap. asua vaikka jossakin lesta-alueella ja siellä ateistia kohdellaan varmaan erilailla kuin kanssauskovia.
[/quote]
Olen lestadiolainen - en terapeutti -, eikä tulisi mieleenikään kohdella asiakkaitani eriarvoisesti asiakkaan uskonnolisen vakaumuksen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:35"]
Niin naivi en ole, ettenkö uskoisi, että terapeutin oma vakaumus vaikuttaa hoitoon, vaikka kuink aammattilainen olisikin.
ap.
[/quote]
Foliohattu syvemmälle korville vaan.
Sinuna en kirjottaisi asioista joista en mitään tiedä. Itse kävin psykoterapiassa psykologin luona jokusen vuoden ja vasta terapian jälkeen kuulin toiselta taholta, että tämä psykologi on uskovainen. Se ei todellakaan tullut mitenkään ilmi käytännön asiakastyössä ja olin itse asiassa hämmästynyt, kun asiasta kuulin.
[/quote]Juuri tätä tarkoitin kun sanoin että ei anna vaikuttaa.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:35"]
Olet ihan hakoteillä ap. Luuletko ihan tosissasi että terapeutti alkaa käännyttää potilasta vaikka skientologiaan ja siksi utelee sitä? Tai jos kysyy huumeidenkäytöstä niin aikoo myydä huumeita potilaalle?? Kysymyksiä kysytään siksi että kartoitetaan mahdolliia altistavia ja suojaavia tekijöitä elämässä. Uskonto voi olla kumpi tahansa riippuen monesta yksityiskohtaisemmasta tekijästä (perususko ok, tiukat lahkot ehkä ei).
[/quote]
No, maailmassa nyt vaan tapahtuu niin monia asioita juuri uskontojen takia, ettei se nyt ihan poissuljettu asia olisi, jos terapeutin oma vakaumus vaikuttaisi häneen...ja antamaansa hoitoon. Voihan hän olla jopa oikein kiihkouskovainen ja ajatusmaailma vaikuttaa terapiaansa.
ap.
[/quote]
En ihmettele yhtään miksi Ap:n lapsi menee terapiaan...
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 20:08"]
No sen "keksin" itse, sillä terapeutteja nyt voi olla muitakin kuin MT puolella. (mielenterveys)
Ei minulle todellakaan uskonto omassa elämässä merkkaa yhtään mitään. Ainoastaan se, kun uskonto liitetään nyt vaikka tähän masennuskyselylomakkeeseen ihmetyttää. Toki tajuan sen, että se joissakin tapauksissa saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta miksei se myös sitten voisi vaikuttaa hoitosuhteeseen, jos terapeutti itse on vaikka lahkolainen, eikö se aiheuta jo kismaa ateistin hoidettavan kanssa.
En siis ajattele uskontoa arjessa koskaan, jos sitä esim. N:O 11 arvelee.
ap.
[/quote]
Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka epäilevät ap:llä olevan itsellään ongelmia uskonasioiden/ateismin kanssa.
kisma - skisma - http://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_skisma :D
Kun ap:n lapsi on terapian tarpeessa niin minusta ap:n pienin murhe siinä kohtaa pitäisi olla terapeutin elämänkatsomus (jolla ei ole mitään vaikutusta terapiaan). Ap:n kannattaisi kohdistaa energiansa lapsensa auttamiseen eikä turhanpäiväisyyksien vatvomiseen.
Eka terapia oli eilen, ei siellä muuta tapahtunut kuin tehtiin alkukartoitus, olin tyttären kanssa vastaanotolla. Seuraavalla kerralla tytär on siellä yksin, tai siis terapeutin kanssa kahden.
Toivottavasti saadaan apua.
☮
ap.
Kommentoin nyt vielä... itse en tuota kyselylomaketta edes lukenut, vaan lapseni sen luki/täytti ja tuli minulta kysymään tuosta uskonto kysymyksestä.
Aika erikoista minusta on se, miten tällainen kysymys aiheuttaa nopean diagnoosin minun ongelmista uskonnon suhteen. Jos noin nopeasti päätellään minun ongelmista ja jopa minua syytetään lapseni ongelmista..., miksi minä en voi ihmetellä kysymystä ja kyseenalaistaa uskonnon vaikutusta terapeutin työhön. Kun nyt satun olemaan ateisti, en kiihko sellainen (c:), onko se joku punainen vaate tässä asiassa?
Suomessa tapellaan suvivirrestä koulussa ja uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta, mutta minä en voi ihmetellä uskonnon osuutta lapseni terapiassa?
Peace, ap.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 22:46"]
Kommentoin nyt vielä... itse en tuota kyselylomaketta edes lukenut, vaan lapseni sen luki/täytti ja tuli minulta kysymään tuosta uskonto kysymyksestä.
Aika erikoista minusta on se, miten tällainen kysymys aiheuttaa nopean diagnoosin minun ongelmista uskonnon suhteen. Jos noin nopeasti päätellään minun ongelmista ja jopa minua syytetään lapseni ongelmista..., miksi minä en voi ihmetellä kysymystä ja kyseenalaistaa uskonnon vaikutusta terapeutin työhön. Kun nyt satun olemaan ateisti, en kiihko sellainen (c:), onko se joku punainen vaate tässä asiassa?
Suomessa tapellaan suvivirrestä koulussa ja uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta, mutta minä en voi ihmetellä uskonnon osuutta lapseni terapiassa?
Peace, ap.
[/quote]
Eiköhän tässä ketjussa ole tullut hyvin selväksi, että sinun mielestäsi tämä teinisi terapia on höpöhöpöä. Asiantuntemattomia puoskareita, jotka eivät osaa työtään vaikkei siinä ole mitään osattavaakaan, omia harhakuvitelmiaan vaan syöttävät lapsellesi. Ja tämän kaiken olet varmasti jo tehnyt teinillesikin selväksi. Ja ei, sitä ei ole lapsellesi tarvinnut suoraan sanoa (kuten tässä ketjussa olet sen erityisen selvästi sanonut), normijärkiset ymmärtävät sen rivien välistäkin.
Lapsellesi on jo ennen ensimmäistä terapiakertaa selvillä, että terapeutti ja äiti ovat eri puolilla. Ja teinin on sitten valittava puolensa, oltava äidin puolella tai terapeutin puolella. Kolmantena vaihtoehtona on yrittää taiteilla ja luovia kummankin kanssa. Jos on äidin puolella, täytyy kieltäytyä terapian tuomasta avusta. Jos myöntää terapiasta olevan apua, tuottaa äidille pettymyksen voimalla paremmin. Jos koettaa luovia välissä, menee siihen suurin osa energiasta.
Sinä voit ihan vapaasti ihmetellä koulun tai terapian outouksista. Joka kerta kun näin lapsesi kuullen teet, tuhoat sen kaikkialla kuulutettavan kasvatuskumppanuuden. Koulun, kodin ja tarvittaessa perheneuvolan, psykiatrisen osaston jne. tulee yhtenä rintamana toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Siitä poikkeaminen kertoo lapselle maailman olevan pelottava, kaoottinen ja epäluotettava paikka, jossa toiset toimijat pahimmillaan - no esim. koettavat käännyttää ihmisiä omaan hihhuliuskoonsa ja auttamisen sijaan yrittävät jopa tuhota lasta. Sabotoit siis epäsuorasti teinisi elämää.
Perheterapia voisi olla teille hyvä lisä teinin oman terapian lisäksi. Mielenterveyden ongelmat yhdellä perheenjäsenellä tapaavat heijastella laajempia perhedynamiikan ongelmia. Sellaisista kirjoitat tässä ketjussa itse asiassa niin nasevasti, että tekstisi sopisi hyvin esimerkiksi vaikkapa johonkin alan oppikirjaa.
WOW,
nyt menit 38 niin pahasti metsään kuin vain voit. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että terapia on hyväksi...siksihän ajan lapselle varasin. Minä en missään muotoa ole aivopessyt lapsiani ateisteiksi, ihan ovat itse sen asian omaksi kokeneet. Olen itse ollut ihan hiljaa omine mielipiteineni. Meillä ei arvostella uskovaisia tai muitakaan ihmisiä syystä tai toisesta (niinkuin esim. sinä teet).
En ole kenenkään puolella?? Itse lapseni kyseli vain kun ihmetteli kysymystä ja en siihen osannut vastata. Lapsen ei tarvitse valita minua tai terapeuttia, minusta me olemme ihan samalla puolella, autamme lasta miten vain parasta on.
En tiedä mitsen rivienvälistä olet asiaa lukenut, mutta kun et tunne meitä, en viitsi kommentoida tuohon sinun diagnoosiisi. ap.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 22:46"]
Kommentoin nyt vielä... itse en tuota kyselylomaketta edes lukenut, vaan lapseni sen luki/täytti ja tuli minulta kysymään tuosta uskonto kysymyksestä.
Aika erikoista minusta on se, miten tällainen kysymys aiheuttaa nopean diagnoosin minun ongelmista uskonnon suhteen. Jos noin nopeasti päätellään minun ongelmista ja jopa minua syytetään lapseni ongelmista..., miksi minä en voi ihmetellä kysymystä ja kyseenalaistaa uskonnon vaikutusta terapeutin työhön. Kun nyt satun olemaan ateisti, en kiihko sellainen (c:), onko se joku punainen vaate tässä asiassa?
Suomessa tapellaan suvivirrestä koulussa ja uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta, mutta minä en voi ihmetellä uskonnon osuutta lapseni terapiassa?
Peace, ap.
[/quote]
Eiköhän tässä ketjussa ole tullut hyvin selväksi, että sinun mielestäsi tämä teinisi terapia on höpöhöpöä. Asiantuntemattomia puoskareita, jotka eivät osaa työtään vaikkei siinä ole mitään osattavaakaan, omia harhakuvitelmiaan vaan syöttävät lapsellesi. Ja tämän kaiken olet varmasti jo tehnyt teinillesikin selväksi. Ja ei, sitä ei ole lapsellesi tarvinnut suoraan sanoa (kuten tässä ketjussa olet sen erityisen selvästi sanonut), normijärkiset ymmärtävät sen rivien välistäkin.
Lapsellesi on jo ennen ensimmäistä terapiakertaa selvillä, että terapeutti ja äiti ovat eri puolilla. Ja teinin on sitten valittava puolensa, oltava äidin puolella tai terapeutin puolella. Kolmantena vaihtoehtona on yrittää taiteilla ja luovia kummankin kanssa. Jos on äidin puolella, täytyy kieltäytyä terapian tuomasta avusta. Jos myöntää terapiasta olevan apua, tuottaa äidille pettymyksen voimalla paremmin. Jos koettaa luovia välissä, menee siihen suurin osa energiasta.
Sinä voit ihan vapaasti ihmetellä koulun tai terapian outouksista. Joka kerta kun näin lapsesi kuullen teet, tuhoat sen kaikkialla kuulutettavan kasvatuskumppanuuden. Koulun, kodin ja tarvittaessa perheneuvolan, psykiatrisen osaston jne. tulee yhtenä rintamana toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Siitä poikkeaminen kertoo lapselle maailman olevan pelottava, kaoottinen ja epäluotettava paikka, jossa toiset toimijat pahimmillaan - no esim. koettavat käännyttää ihmisiä omaan hihhuliuskoonsa ja auttamisen sijaan yrittävät jopa tuhota lasta. Sabotoit siis epäsuorasti teinisi elämää.
Perheterapia voisi olla teille hyvä lisä teinin oman terapian lisäksi. Mielenterveyden ongelmat yhdellä perheenjäsenellä tapaavat heijastella laajempia perhedynamiikan ongelmia. Sellaisista kirjoitat tässä ketjussa itse asiassa niin nasevasti, että tekstisi sopisi hyvin esimerkiksi vaikkapa johonkin alan oppikirjaa.
[/quote]
OHHOH, liekö sinulla itselläsi tuollainen tunne tai kokemus ihan omassa elämässäsi?
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 23:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 22:46"]
Kommentoin nyt vielä... itse en tuota kyselylomaketta edes lukenut, vaan lapseni sen luki/täytti ja tuli minulta kysymään tuosta uskonto kysymyksestä.
Aika erikoista minusta on se, miten tällainen kysymys aiheuttaa nopean diagnoosin minun ongelmista uskonnon suhteen. Jos noin nopeasti päätellään minun ongelmista ja jopa minua syytetään lapseni ongelmista..., miksi minä en voi ihmetellä kysymystä ja kyseenalaistaa uskonnon vaikutusta terapeutin työhön. Kun nyt satun olemaan ateisti, en kiihko sellainen (c:), onko se joku punainen vaate tässä asiassa?
Suomessa tapellaan suvivirrestä koulussa ja uskonnonopetuksen tarpeellisuudesta, mutta minä en voi ihmetellä uskonnon osuutta lapseni terapiassa?
Peace, ap.
[/quote]
Eiköhän tässä ketjussa ole tullut hyvin selväksi, että sinun mielestäsi tämä teinisi terapia on höpöhöpöä. Asiantuntemattomia puoskareita, jotka eivät osaa työtään vaikkei siinä ole mitään osattavaakaan, omia harhakuvitelmiaan vaan syöttävät lapsellesi. Ja tämän kaiken olet varmasti jo tehnyt teinillesikin selväksi. Ja ei, sitä ei ole lapsellesi tarvinnut suoraan sanoa (kuten tässä ketjussa olet sen erityisen selvästi sanonut), normijärkiset ymmärtävät sen rivien välistäkin.
Lapsellesi on jo ennen ensimmäistä terapiakertaa selvillä, että terapeutti ja äiti ovat eri puolilla. Ja teinin on sitten valittava puolensa, oltava äidin puolella tai terapeutin puolella. Kolmantena vaihtoehtona on yrittää taiteilla ja luovia kummankin kanssa. Jos on äidin puolella, täytyy kieltäytyä terapian tuomasta avusta. Jos myöntää terapiasta olevan apua, tuottaa äidille pettymyksen voimalla paremmin. Jos koettaa luovia välissä, menee siihen suurin osa energiasta.
Sinä voit ihan vapaasti ihmetellä koulun tai terapian outouksista. Joka kerta kun näin lapsesi kuullen teet, tuhoat sen kaikkialla kuulutettavan kasvatuskumppanuuden. Koulun, kodin ja tarvittaessa perheneuvolan, psykiatrisen osaston jne. tulee yhtenä rintamana toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Siitä poikkeaminen kertoo lapselle maailman olevan pelottava, kaoottinen ja epäluotettava paikka, jossa toiset toimijat pahimmillaan - no esim. koettavat käännyttää ihmisiä omaan hihhuliuskoonsa ja auttamisen sijaan yrittävät jopa tuhota lasta. Sabotoit siis epäsuorasti teinisi elämää.
Perheterapia voisi olla teille hyvä lisä teinin oman terapian lisäksi. Mielenterveyden ongelmat yhdellä perheenjäsenellä tapaavat heijastella laajempia perhedynamiikan ongelmia. Sellaisista kirjoitat tässä ketjussa itse asiassa niin nasevasti, että tekstisi sopisi hyvin esimerkiksi vaikkapa johonkin alan oppikirjaa.
[/quote]
Jos ap. on varannut ajan yksityiseltä terapeutilta, mitsen sinusta tuntuu, että ajattelee sen olevan höpöhöpöä/
Luenko ihan eri ap.:n juttuja kuin te muut?
Ap:lla on kyllä itsellään aikamoinen ongelma suhtautumisessaan uskontoon.
Silloin kun asiaa pitää selitellä noin paljon, on ongelma.