Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Työttömät kyllä menisivät töihin, mutta ongelma on lyhyesti sanottuna se, ettei heillä ole osaamista ja koulutusta niihin töihin joihin olisi hakijoita vähän. Niihin töihin mihin ei tarvita osaamista tai koulutusta vaan työ opitaan pääasiassa työtä tekemällä on hakijoita 100-300.
Siksi meillä on niin paljon työttömiä. Lisäksi rima palkata ihmisiä on korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. matalapalkka-aloita haetaan jatkuvasti parempiin töihin, koska olosuhteet ja palkka ovat käyneet sietämättömäksi
2. osa matalapalkka-alalla lähtee jopa kotiin istumaan, yleensä kilpailutuksen yhteydessä, jolloin töihin, palkkaan ja etuihin tulee muutoksia
3. ja kun työnantajatkin palkkaavat pääsääntöisesti työssä käyviä, niin he ottavat tekijät tuolta matalapalkka-töistä pois ja työttömät pysyvät työttöminä ja matalapalkka-aloilla vallitsee työvoimapula
4. tuolta siis lähdetään jatkuvasti pois ja yhä harvempi sinne hakeutuu, jopa muualta tuodut ovat nopeasti oppineet, että pääsevät helpommalla, kun liittyvät serkkujensa seuraan, kotiin istumaan
5. osa muualta tuoduista menettää myös työpaikkansa kilpailutusten yhteydessä tai yrityksen toiminnan lopettamisen yhteydessä ja näin sitä väkeä näiltä aloilta poistuu pysyvästi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukien määrää pitäisi vähentää ja kestoa lyhentää siten, että alkaisi kiinnostaa.
Kaiken kaikkiaan tilanteen pitäisi olla sellainen, että jos työtä on tarjolla, sitä itsestäänselvästi kannattaa tehdä.
Mutta eikö tämäkin ole paradoksi - eihän se työ voi olla kannattavaa, jos sillä ei elä?
Tässä maassa on jokaisella mahdollisuus opiskella. Jos haluat saada erityisen hyvää palkkaa, rahkeiden tulee riittää siihen. Muussa tapauksessa opiskelet sitä mihin kykenet ja saat sitä palkkaa mitä siitä maksetaan ja opit pärjäämään sillä. Edelleen, tuet on liian suuria jos niillä eläminen on parempi vaihtoehto kuin työn tekeminen. Työn tekemisen tulisi AINA olla ykkösvaihtoehto, jos työtä tarjolla on. On ihan käsittämätöntä, että näin ei ole.
Eihän tässä maassa ole mahdollisuutta opiskella! Ehkä oli vielä 80-luvulla, mutta nykyaikana 1 koulutus ei riitä, eikä 2-3 sekään vielä. Pitää opiskella koko ajan uusia ammatteja. Kun opintorahat on käytetty yhteen koulutukseen, millä rahalla lähdet opiskelemaan välillä sitä uutta?
Kerrohan tähän vastaus.
Suomessa on koulutus humppaa. Koulut pyörivät vain opiskelijoiden avulla. Kun ei ole opiskelijoita tarpeeksi, niitä tuodaan ulkomailta. Toinen ongelma on siinä, että suomalainen kilpailee ulkomaalaisen kanssa samasta koulutus paikasta. Ulkomaalainen opiskelija saa suomalaisen stipendin. Kaiken tämän maksaa veronmaksaja. Sitten ulkomaalainen ei saa työtä, mitä ei ole myöskään suomalaisille, ja koulu kerää rahat.
Vierailija kirjoitti:
1. matalapalkka-aloita haetaan jatkuvasti parempiin töihin, koska olosuhteet ja palkka ovat käyneet sietämättömäksi
2. osa matalapalkka-alalla lähtee jopa kotiin istumaan, yleensä kilpailutuksen yhteydessä, jolloin töihin, palkkaan ja etuihin tulee muutoksia
3. ja kun työnantajatkin palkkaavat pääsääntöisesti työssä käyviä, niin he ottavat tekijät tuolta matalapalkka-töistä pois ja työttömät pysyvät työttöminä ja matalapalkka-aloilla vallitsee työvoimapula
4. tuolta siis lähdetään jatkuvasti pois ja yhä harvempi sinne hakeutuu, jopa muualta tuodut ovat nopeasti oppineet, että pääsevät helpommalla, kun liittyvät serkkujensa seuraan, kotiin istumaan
5. osa muualta tuoduista menettää myös työpaikkansa kilpailutusten yhteydessä tai yrityksen toiminnan lopettamisen yhteydessä ja näin sitä väkeä näiltä aloilta poistuu pysyvästi
Nyt osui ja upposi, meillä oli juuri palaveri, jossa kerrottiin kilpailutuksen yhteydessä voimaan tulevista muutoksista. Tuli hyvin suuri muutoksia toimenkuviin, työpisteisiin, palkkaukseen jne.
Useampi henkilö kysyi ja toivoi palaverissa, että irtisanottaisiin, tähän ei kuitenkaan ainakaan vielä suostuttu, toisaalta osa kuulemma joudutaan irtisanomaan, mutta ei tuosta halukkuus syystä, eli potkut saattaa saada sellaiset, jotka eivät haluaisi potkuja ja päin vastoin, aika hullua.
ps ihmettelen sitä tulevaan työnlaatua, jos nämä tietyt tapaukset pakotetaan jatkamaan vasten omaa tahtoaan?
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksessäsi piilee jo osavastaus tähän paradoksiksi nimittämääsi asiaan,
- Työpaikat ja työttömät sijaitsevat eri paikkakunnilla.
- Kaikki työttömät eivät halua tehdä työtä, vaan elää sosiaalituilla.
- Kaikki työttömät eivät pysty tekemään tarjolla olevia töitä nykyajan vaatimustasolla.
- Työn vaativuus ja siitä maksettava palkka eivät ole molempia osapuolia tyydyttävällä tasolla.
- Työttömällä ei ole työhön vaadittavaa koulutusta.
- Työttömällä ei ole työhön vaadittavaa työkokemusta.
- Työttömällä puuttuu juuri tuo yksi vaadittava osaaminen.
- Työttömällä ei ole sopivaa suosittelijana.
- Työttömän työtodistuksia ei jakseta lukea.
- Työttömän cv on tylsä, toisella on video laskuvarjohypystä.
- Työttömän harrastukset ovat tylsiä, halpoja.
- Työttömällä ei ole tuttua työpaikalla.
- Työttömällä on väärä koulutus, mistä tehdään johtopäätös, ettei työtön halua tulla tähän työhön, vaikka työtä hakee.
Tässä syitä miksi työnantaja ei palkkaa työtöntä. Syy on työnantajassa, ei työttömässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään paradoksia ei ole. On vain pskaa jauhavia hyväosaisia jotka haluavat kiusata köyhiä, jotta voivat kahmia itselleen entistä enemmän rahaa ja oikeuksia.
Kyllä syy työttömyyteen ja työvoimapulaan on yrityksillä. Työttömiä työhalukkaita on pilvin pimein mutta yritykset eivät palkkaa kun pitäisi maksaa palkkaakin. Ystävä on töissä it-firmassa. Siellä on aina auki työpaikkoja. Kyselin mksi työntekijää ei löydy, niin vastaus oli aika kummallinen. "Oikeasti meillä ei ole vapaita työpaikkoja, vaan pidetään ilmoitukset työpaikoista esillä jos sattuisi tulemaan joku todella hyvä koodari niin se voitaisiin palkata." Työpaikkailmoitus on ikäänkuin mainos, jolla kerrotaan muille, että hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalainen vuokratyö on "kilpaillut" suoritusportaan palkat niin alas, ettei työhön halukkaita enää ole niin pajon kuin on tarvetta. Parhaana esimerkkinä puolalaiset hitsarit. Hitsaaminen on raskasta ja terveydelle vaarallista työtä. Vaatii lisäksi osaamista ja käden taitoja. => Pieni palkka ei motivoi. Puolasta, Venäjältä ja Virosta on palkattu vuokraukkoja Suomeen hitsaamaan vähän puolan tasoa suuremmilla alkoilla. Homma toimii vuokraukkojen osalta koska palkka kulutetaan jossain Suomea halvemman elintason maassa. Maataloustyövoimalla sama tilanne. Ukrainalaisia kiinnosti työ Suomessa tasan niin kauan kun palkan saattoi kuluttaa Ukrainassa. Suomeen muutettua työhalut katovat heti rajan ylittämisen jälkeen. Miksi repiä itsensä rikki kun Kela Gold takaa saman tai korkeamman elintason kuin matala-palkka-ala. Julkisuudessa oin ollut tapauksia joissa ulkomaalaiselle vuokratyövoimalle on maksettu 3-5 euron tuntipalkkoja. Tällaisellakin palkkatasolla joidenkin kannattaa tulla Suomeen työtä tekemään. Suomessa elävällä ja asuvalla tilanne on toinen.
Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ohjaajana eli työikäisten henkilöiden kanssa tekemisissä ja oma näkemykseni on, että suurin ongelma on mielenterveysongelmat, joihin ei saada apua. Heidän ei kuuluisi olla työttömyystilastoissa vaan sairaslomalla saamassa apua ongelmiin. Sen lisäksi työttömyystilastoissa näkee fyysisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä. Esim. niin vakava selkävamma, ettei pysty istumaan, vaan makasi lattialla ryhmäpäivät. Tämän lisäksi näiden ongelmien yhdistelmiä: eli päihdeongelmia (eli päihteillä hoidettuja mielenterveysongelmia), joista on seurannut fyysisiä ongelmia.
Jos joillakin oli ns. "asenneongelmia", niin se johtui yleensä siitä, että yhteiskunta kohtelee heitä huonosti: Eivät saa oikeaa apua mistään.
Aina joskus kohtasi myös ihmisiä, jotka oli omin voimin kuntouttaneet itseään tai jopa saaneet sen verran keskusteluapua, että töihin meneminen olisi kohta mahdollista. Mutta monet heistäkin olivat osatyökykyisiä.
Paljon tapasin fiksuja ihmisiä, joilla oli tosi haastava lapsuus tai muita kokemuksia. Koulukiusaamista, perheväkivaltaa ja monia muita ongelmia taustalla.
Meidän tehtäväksi jäi yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä ryhmätoiminnoissa, jotta heidät saatiin hetkeksi tilastoista pois ja jonkinlaiseen arkirytmiin kiinni.
Ohjaisin kyllä nämäkin rahat mielenterveyspalveluihin, että saisivat sitä oikeaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia ammatteja on mahdollista opiskella iltaopiskeluna. En ole itse tarvinnut mitään tukia kahteen ammattikorkeatutkintoon; liiketoiminta ja tietotekniikka. Nyt olen it-alalla ollut yli 2 vuotta. Sain työn 60-vuotiaana. Kyllä iltaopiskeluun menee aikaa vapaa-ajan menetyksenä, mutta niitä voi hyvin tehdä kokopäivätyön ohessa. Ja jos ihminen haluaa korkeampaa palkkaa ja parempia töitä, kyllä sitä muutaman vuoden vapaa-aikaansa voi uhrata.
Vähän vaikea tietää työttömien taustasta yhtään mitään, mutta ongelmia on monia: Liian pitkä aika edellisen työn ja potentiaalisen seuraavan työn välillä. Jos olet kyllästynyt töihin, miksi pitää heti irtisanoutua, jos ei ole mitään tietoa seuraavasta työstä. Ihmisillä ei ole myöskään nykyään pitkäjännitteisyyttä opiskeluun ja töissä jaksamiseen. Helpompi on olla kotona ja haaveilla siitä toteutumattomasta musisoijan urasta. Olisin vieläkin pois työelämästä, jos en olisi luopunut musiikki ja näyttelijä-urahaaveista 40 vuotta sitten. On vaan hyväksyttävä, että sinä et oo tarpeeksi hyvä. Ja sitten suurin ongelma on muuttunut yhteiskunta. Minulla on töissä ollut paljon henkilöitä, jotka ovat alkaneet kouluttamattomina läheteistä ja edenneet jopa esimies-asemaan. Ei nykyään esimieheksi pääse ilman korkeakoulututkintoa. Eli vaatimukset ovat muuttuneet. Kysyin kerran, miksi meille haetaan rutiinitöihin ammattikorkeakoulun käynyt eikä merkonomia. Edellisestä kuitenkin koulutetaan asiantuntijoita, että tuohan kyllästyy nopeasti. Ei kestänyt kauankaan, kun kyseessä oleva henkilö jätti silloisen tiimin ja tekee nyt näyttävää asiantuntija-uraa. Ja viimeisenä syynä tuon esille sen tosiasian, että jotkut ihmiset eivät vaan halua siivota toisten sotkuja ja pyyhkiä toisten peppuja. Jos itselleni nuo olisivat olleet ainoat vaihtoehdot, olisin muuttanut Suomesta pois. No, kohta on kakku lusittu ja eläkepäivät koittavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä hyvä. Ja vastaus on raha. Ahneus.
Vastaus on oikea. Mutta KENEN ahneus?
Kyse ei ole läheskään aina työnantajan ahneudesta, vaikka moni niin luulee. Kyse on asiakkaiden, eli sinun ja minun ahneudesta. Haluamme tuotteita ja palveluita mahdollisimman halvalla.
Esimerkiksi McDonlad's tekee vuosi toisensa jälkeen Suomessa tappiota (homma toimii vain sillä, että päätuotto tulee nykyään tuotemerkistä, ei hampurilaisten myynnistä). Palkkoja ei yksinkertaisesti voi nostaa. Mikäli asiakkaat (eli sinä ja minä) suostuisivat maksamaan hampurilaisista vaikka puolet enemmän, olisi työnantajalla varaa maksaa työntekijöilleen kunnon palkkaa.
Mutta miten on, suostutko sinä maksamaan Big Mac- hampurilaisesta 10 euroa tai enenmmän...?
Yhdysvalloissa on 3% työttömyys.
Suomessa 25% ja työvoimapula.
Joku valehtelee. Täällä ei tarvita työntekijöitä, vaan palkanmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?
Miksi ihmiset eivät kouluttaudu näille aloille? Johtuisiko se siitä, ettei niissä töissä saa kunnon palkkaa? Miksi opiskella ja tehdä töitä, jos ei saa palkkaa?
Sairaanhoitaja saa n. 3000/kk eikö sekään ole kunnon palkka?
Ei, jos on vuorotyö.
Olin metallialalla, päivätyö, palkaa 3800-4200e/kk tuotantopalkkioista riippue jo yli 10v. sitten.
Olen nainen.
Älä jauha potaskaa. Olet hoitaja joka vetäisi hatusta tuon oikeuttaakseen ylisuuret palkat hoitajille.
Voisin, mutta jos pidät asiaa paradoksina, niin uskon, että ei kannata alkaa selittämään, et ymmärtäisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa ohjaajana eli työikäisten henkilöiden kanssa tekemisissä ja oma näkemykseni on, että suurin ongelma on mielenterveysongelmat, joihin ei saada apua. Heidän ei kuuluisi olla työttömyystilastoissa vaan sairaslomalla saamassa apua ongelmiin. Sen lisäksi työttömyystilastoissa näkee fyysisesti sairaita ihmisiä, jotka eivät ole työkykyisiä. Esim. niin vakava selkävamma, ettei pysty istumaan, vaan makasi lattialla ryhmäpäivät. Tämän lisäksi näiden ongelmien yhdistelmiä: eli päihdeongelmia (eli päihteillä hoidettuja mielenterveysongelmia), joista on seurannut fyysisiä ongelmia.
Jos joillakin oli ns. "asenneongelmia", niin se johtui yleensä siitä, että yhteiskunta kohtelee heitä huonosti: Eivät saa oikeaa apua mistään.
Aina joskus kohtasi myös ihmisiä, jotka oli omin voimin kuntouttaneet itseään tai jopa saaneet sen verran keskusteluapua, että töihin meneminen olisi kohta mahdollista. Mutta monet heistäkin olivat osatyökykyisiä.
Paljon tapasin fiksuja ihmisiä, joilla oli tosi haastava lapsuus tai muita kokemuksia. Koulukiusaamista, perheväkivaltaa ja monia muita ongelmia taustalla.
Meidän tehtäväksi jäi yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä ryhmätoiminnoissa, jotta heidät saatiin hetkeksi tilastoista pois ja jonkinlaiseen arkirytmiin kiinni.
Ohjaisin kyllä nämäkin rahat mielenterveyspalveluihin, että saisivat sitä oikeaa apua.
Allekirjoitan jokaisen lauseen. Lisäksi takaisin työelämään palaaminen tuosta noidankehästä on tehty lähes mahdottomaksi: se vähä energia, joka vielä on käytettävissä, menee siihen kuntoutukseen tai vaikka ihan siihen, että jaksaa ruokaa kaupasta hakea. Tämän lisäksi pitäisi vielä kouluttautua. Ja hakea minimissään X määrää työpaikkoja (melkein millä tahansa kriteerillä; elikkä vaikka ei olisi lainkaan työn vaatimaa kokemusta, saattaa sitä työtä joutua hakemaan tai iskee karenssi - ihmekään jos ei työllisty).
Ps: olen juurikin kuntoutuksen (ja terapian, lääkityksen sekä runsaan ajan) kautta päässyt tilanteeseen, jossa olen töissä (ainakin toistaiseksi) ja (ehkä) pientä toivoa on näkyvissä. Toisaalta mietin, että miten käy, jos tulee jokin suurempi vastoinkäyminen? Onko se sitten se korsi, joka katkaisee kamelin selän ja jätän tämän hulluuden pysyvästi taakseni, keinolla millä hyvänsä?
Ymmärrän toisaalta joidenkin kommentit holhoavasta yhteiskunnasta (yliholhoamisessa on vaaransa; voi passivoittaa), mutta oman kokemukseni mukaan hyvin harva työtön on työtön omasta halustaan (olen kuullut ehkä 2-3 ihmisestä, jotka haluavat olla työttömiä ja elää tuilla) - (itse asiassa ainoat, jotka kokemukseni mukaan järjestään ovat omasta halustaan työttömiä ovat olleet niitä, jotka roikkuvat ansiosidonnaisella, eivät niitä, joiden päälle syljetään - kuvaannollisesti - aina kun työttömyydestä puhutaan).
Työttömyyttä ylläpidetään keinotekoisesti - oli se sitten tarkoituksellista tai vain ymmärtämättömyyden aikaansaamaa, lopputulos on sama
Vierailija kirjoitti:
Työttömät kyllä menisivät töihin, mutta ongelma on lyhyesti sanottuna se, ettei heillä ole osaamista ja koulutusta niihin töihin joihin olisi hakijoita vähän. Niihin töihin mihin ei tarvita osaamista tai koulutusta vaan työ opitaan pääasiassa työtä tekemällä on hakijoita 100-300.
Siksi meillä on niin paljon työttömiä. Lisäksi rima palkata ihmisiä on korkealla.
On olemassa oppisopimuskoulutus...ei se vaadi kuin vähän viitseliäisyyttä työnantajiltakin että saa työvoimaa.
Kohta1 kirjoitti:
Uusia ammatteja on mahdollista opiskella iltaopiskeluna. En ole itse tarvinnut mitään tukia kahteen ammattikorkeatutkintoon; liiketoiminta ja tietotekniikka. Nyt olen it-alalla ollut yli 2 vuotta. Sain työn 60-vuotiaana. Kyllä iltaopiskeluun menee aikaa vapaa-ajan menetyksenä, mutta niitä voi hyvin tehdä kokopäivätyön ohessa. Ja jos ihminen haluaa korkeampaa palkkaa ja parempia töitä, kyllä sitä muutaman vuoden vapaa-aikaansa voi uhrata.
Työtön ei voi opiskella. Silloin on opiskelija ja opinnoista on saatava opintotukea. Kaikki opiskelijat eivät saa toista opintotukea, jos on jo yhden saanut. Opiskelijan on tällöin saatava työ, millä rahoittaa opiskelut....., miten työtön rahoittaa opiskelut työllä?
Esimerkiksi tällä hetkellä työmarkkinatorilla on työpaikkailmoitus, jossa haetaan siivoojaa "vaihteleviin kohteisiin". Vaatimuksena ajokortti. Työnantajan osoiteeksi on ilmoitettu HOASin opiskelija-asuntolan osoite. Yhteyshenkilön nimi ei ole suomalainen, eikä edes länsimaalainen. Palkkaa ei ole ilmoitettu.
Kuka tuollaiseen paikkaan uskaltaa ylipäänsä laittaa edes henkilötietojaan?! Ei voi tietää, mihin tarkoitukseen henkilötietoja kalastellaan, eikä kukaan kontrolloi millään tavalla, millaisia työpaikkailmoituksia tuolla on tai onko niiden takana oikeasti mitään avointa työpaikkaa! Lisäksi tuolla on vaikka kuinka paljon rekryfirmojen "mainoksia", vaikka heillä ei olisi sillä hetkellä mitään avoimia työpaikkoja. Tuollaiset ilmoitukset kasvattavat tilastoja työvoimapulasta, mutta eivät kerro mitään todellisuudesta.
Olen ollut nyt pari vuotta työttömänä ja en usko töihin enää edes meneväni. Autosta olen luopunut joten töihin en edes voisi mennä kun maalla ei ole julkista liikennettä ja ei ole omaa autoa.
Nostellaan vaan työkkärikorvausta ja yritetään tulla toimeen vähällä