Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Menoihin perustuva sosiaaliturva. Helsingissä maksetaan yhteiskunnan varoista yksin asuvalle 700 euron asunto, elämiseen rahaa reilu 500 käteen, sähkö, vesi ja terveydenhoitomenot. Se vastaa noin 1400 nettotuloa eli 1700 bruttopalkkaa, käytännössä vieläkin enemmän, koska työssä käymisestä syntyy kuluja. Jossain kunnissa maksetaan vain 400 euron asunto. 

Tarvittaisiin perusturva, joka ei ole sidoksissa kuluihin, suuruudeltaan maksimi 900 euroa, jolla pitäisi kustantaa asuminen ja eläminen.  Hankitut tulot vähentäisivät sitä 50% tulojen määrästä. Työvoiman tarjonta ja pienyrittäjyys lisääntyisi huomattavasti. 

Eikö vinkuva vajaa taukki tajua mitä oikeasti maksaa vuokrat ja syöminen noiden umpityperien ehdotustensa kanssa?

Lopetin työt edellisessä työpaikassani kolme viikkoa sitten. Olen 58 v. Olin siellä paikassa 13 vuotta. Nyt on te-keskus ottanut asiakseen kiusata minua ja pakottaa töihin ja uhkailee tukien tauolle laittamisella. En ole tosin saanut vielä senttiäkään mitään tukia enkä korvauksia. Selvityksiä selvitysten perään miksen ota vastaan työtä jota tarjotaan. Onneksi uskoivat kun laitoin lääkärintodistuksen etten voi tehdä sairauteni vuoksi kolmivuorotyötä. Mutta heti perään tuli uusi työtarjous. Olenko ainoa lähihoitaja tällä seudulla vai miksi minua ahdistellaan. Töitä näköjään olisi mutta haluaisin hetken levätä. Stressikin pahentaa sairauttani (josta ei eläkkeelle pääse) mutta töihin pakotetaan muuten ei senttiäkään tipu.

Taitaap johtua lyhyesti siitä, että työnantajille ei kelpaa tarjolla oleva työvoima. Ei mitään kovin paradoksaalista tässä, kysyntä ja tarjonta eivät vain kohtaa ja eliminoi toisiaan.

Jos työnantajat oiks valmiita palkkaamaan kokemattomia tekijöitä, silläpä sitä tarvittua työvoimaa kasvattaisi. Yrittäjälle voi olla aika iso riski kyllä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettujen työttömyysprosentti on matala, kouluttamattomien korkea.

Työvoimapulaa on henkilöistä, jotka osaavat tehdä töitä, ylitarjontaa on henkilöistä, joilla ei ole koulutusta tai osaamista.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Eihän tätä asiaa voi korjata mitenkään muuten kuin siten, että kouluttamattomat on saatava koulutukseen, oppisopimukselle tai jollakin muulla tavalla kartuttamaan osaamistaan, taitojaan.

Korkeakoulututkinnon suorittaneita on työttömänä n. 50 000. Osa on piiloteltu tilastoista erilaisten työharjoittelunimikkeiden alle. Joillakin on jo toinen korkeakoulututkinto, muttei työtä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin sellainen naamakerroin että uuden työpaikan haku on joka kerta vaikeaa. Hyvällä tuurilla päässyt töihin kun on päässyt, sitten kyllä on oltu tyytyväisiä. Herätän jotain ärsytystä haastattelijoissa. Pitäisi varmaankin opetella näyttelemään täysin normaali olemus.

Näyttäkö sä Roope Salmiselta? En usko, että sä ainakaan ärsyttävämmän näköinen olet

Vierailija kirjoitti:

Koulutetut eivät ota vastaan esim. Osa-aika töitä tai siivoustöitä. Raha otetaan kelasta ja tuet siihen päälle. Ei niitä töitä kohta tee maahan tulijatkaan.

Olen hakenut töitä kahvilasta ja muualta asiakaspalvelualalta. Ei ole tullut edes kiitos ei -vastausta.

Helsingin yliopiston maisteri

Vierailija kirjoitti:

MIksi muuten aina oletetaan, että se Helsingissä asuva, asuntonsa omistava, perheellinen, puolisolla Helsingissä vakityöpaikka ja lapsilla kaverit & koulut -työtön muuttaisi johonkin Pihtiputaalle, kun sieltä aukesi yksi alan työpaikka?

Ei kai ketään kiinnosta panna koko perheen elämää sekaisin vain siksi, että Pihtiputaalla tarvitaan äidinkielenopettajaa?

Miksi työpaikka laittaisi elämän sekaisin jos oikeasti on työnhakijana?

Muualla kuin Helsingissä on ollut vuosikymmenien ajan aivan normaalia käydä töissä toisilla paikkakunnilla ja vuokrata sieltä kakkosasunto työviikkojen ajaksi. Jostain syystä meille helsinkiläisille tämä on suurempi ongelma kuin muille.

Pihtiputaa on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta omien kokemusteni mukaan se on hieno paikkakunta jossa on alhaiset asumiskustannukset.

Moni menisi töihin, mutta ei saa palkkaa pimeänä.    Valtion lois nistit koittaa varastaa kaikki mikä irtoaa rehellisiltä ihmiseltä.

Olen pitkäaikaistyötön, jonka työpaikkakiusattiin ulos edellisestä talousalan työsuhteesta. Olin sen jälkeen niin rikki, että kolme vuotta meni vaikean masennuksen kourissa. Tämän jälkeen yritin vaihtaa alaa ja teinkin yli vuoden palkattomia työkokeiluja, joiden piti johtaa riittävän harjoitteluajan jälkeen työllistymiseen. No ei johtanut, kolmessa paikassa kävin vedätettävänä ja toteamassa kuinka palkattomia työkokeilijoita ketjutetaan. Töitä on, mutta siitä ei haluta maksaa kun ilmaiseksikin saa.

Olen hakenut ahkerasti töitä laajalla spektrillä, mutta olen todennut, että hakeminen on yhtä tyhjän kanssa. Olen hakenut niin toimisto- kuin talousalan töitä, kahvilatöitä ja kaupan alan töitä. Olen käynyt työelämävalmennuksessa, hionut cv:ni niin huippukuntoon kuin työhistoriallani mahdollista, harjoitellut kouluttajan sparraamana että miten kerron cv:ni aukoista, perustanut LinkedIn-profiilin, hakenut työvoimakoulutuksiin ja jopa hankkinut hygieniapassin, mutta en kiinnosta työnhakijana tasan ketään. Kahviloihin otetaan vain nuoria ja kauniita tyttöjä, ei 43-vuotiaita keski-ikäisiä naisia. Omalle alalleni koulutukseni ja tietopohjani on vanhentunut enkä pääse oman alani täydennyskoulutuksiin, koska minulla on jo pohjalla alan tutkinto. Työnantajien mielenkiinto loppuu tasan siinä kohtaa, kun huomaavat että edellisestä palkallisesta työsuhteestani on jo 5 vuotta ja olen sen jälkeen tehnyt vain palkattomia työkokeiluja, joista en ole työllistynyt. TE-toimistosta ei ole mitään apua missään suhteessa.

Pään hakkaaminen seinään turhia hakemuksia rustatessa turhauttaa ja olenkin vähentänyt hakemista reilusti ja tehnyt ajallani mielekkäämpiä asioita. Vaikka yksilöillä on tietenkin suuri vastuu itsensä työllistämisessä niin kyllä yhteiskunnan pitäisi toimia niin, että töitä pitäisi saada ilman itsensä näännyttämistä kuoliaaksi. Täällä saa syrjäytyä ihan rauhassa eikä tarjottu työllistymistuki ole muuta kuin tyhjää sanahelinää.

Vierailija kirjoitti:

MIksi muuten aina oletetaan, että se Helsingissä asuva, asuntonsa omistava, perheellinen, puolisolla Helsingissä vakityöpaikka ja lapsilla kaverit & koulut -työtön muuttaisi johonkin Pihtiputaalle, kun sieltä aukesi yksi alan työpaikka?

Ei kai ketään kiinnosta panna koko perheen elämää sekaisin vain siksi, että Pihtiputaalla tarvitaan äidinkielenopettajaa?

Ja kaikkein erikoisinta on, että ajatellaan jonkun muuttavan sinne Pihtiputaalle jonkun 3 kk:n hanttihomman takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi muuten aina oletetaan, että se Helsingissä asuva, asuntonsa omistava, perheellinen, puolisolla Helsingissä vakityöpaikka ja lapsilla kaverit & koulut -työtön muuttaisi johonkin Pihtiputaalle, kun sieltä aukesi yksi alan työpaikka?

Ei kai ketään kiinnosta panna koko perheen elämää sekaisin vain siksi, että Pihtiputaalla tarvitaan äidinkielenopettajaa?

Miksi työpaikka laittaisi elämän sekaisin jos oikeasti on työnhakijana?

Muualla kuin Helsingissä on ollut vuosikymmenien ajan aivan normaalia käydä töissä toisilla paikkakunnilla ja vuokrata sieltä kakkosasunto työviikkojen ajaksi. Jostain syystä meille helsinkiläisille tämä on suurempi ongelma kuin muille.

Pihtiputaa on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta omien kokemusteni mukaan se on hieno paikkakunta jossa on alhaiset asumiskustannukset.

No ei se kyllä kovin tavallista tai yleistä ole, että perhe asuu hajallaan eri paikkakunnille. Kyllä sitäkin tapahtuu, mutta harvinaista se on. Joten ei se nyt pitäisi kenellekään suuri yllätys olla, että joku ei jätä perhettään ja muuta yksin työn vuoksi Pihtiputaalle tai muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, että missä ne kaikki avointa 130 000 työpaikkaa ovat, kun MOL:n sivuilla on auki se 29 000 paikkaa.

MOLlin sivuilla olevien paikkojen määrä elää voimakkaasti koko ajan. Hetkellisesti siellä voi olla 29.000 työpaikkaa, mutta esimerkiksi kuukauden tai vuoden mittaan tietenkin paljon enemmän. 

Kannattaa myös muistaa, että työpaikkaILMOITUKSIA on kerralla näkyvillä noin 27.000-29.000, mutta haettavien työpaikkojen määrä on aina paljon isompi, koska yhdellä ilmoituksella voidaan julkaista haettavaksi useita työpaikkoja. Esimerkiksi teollisuudessa on tyypillistä hakea samalla ilmoituksella vähintään 2-5 työntekijää. 

Lisäksi MOL:lin sivuilla ei julkaista hakuilmoituksia kuin osasta työpaikkoja. Isoa osaa avoimista työpaikoista ilmoitellaan muualla, osa työnantajista ei edes julkaise hakuilmoituksia kaikille.

Osa firmoista odottaa kuka tulee ovesta.

Olen hakenut aika montaa työpaikkaa urani aikana ja yksikään noista paikoista ei ole tainnut olla MOLissa... Oikotie, Linkedin, Monster, Duunitori ja muut työsivustot ovat suosittuja. Ei ihme jos ei töitä löydy jos seuraa vain työkkärin sivuja. Monet isot toimijat ilmoittavat paikoista vain omilla sivuillaan hakemustulvan välttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Menoihin perustuva sosiaaliturva. Helsingissä maksetaan yhteiskunnan varoista yksin asuvalle 700 euron asunto, elämiseen rahaa reilu 500 käteen, sähkö, vesi ja terveydenhoitomenot. Se vastaa noin 1400 nettotuloa eli 1700 bruttopalkkaa, käytännössä vieläkin enemmän, koska työssä käymisestä syntyy kuluja. Jossain kunnissa maksetaan vain 400 euron asunto. 

Tarvittaisiin perusturva, joka ei ole sidoksissa kuluihin, suuruudeltaan maksimi 900 euroa, jolla pitäisi kustantaa asuminen ja eläminen.  Hankitut tulot vähentäisivät sitä 50% tulojen määrästä. Työvoiman tarjonta ja pienyrittäjyys lisääntyisi huomattavasti. 

Ja tämä auttaa oman maan kansalaisia miten? Teille autisteille ja trolleille ei ikinä tule sellaista tosiasiaa mieleen että isoimmat kulut NYKYÄÄN kyllä aiheuttavat rajaloikkarit ja "pelastettavat" 

Ja autistille tiedoksi, vaikka kuinka inttäisit että 900e pitää riittää se ei vaadittuja summia muuta. Jos kunta ei tarjoa halvempia asuntoja, se ei niitä tarjoa, piste. 

Sitä voi itse kukin miettiä että mistä mahtaa johtua jos ja kun siihen samaan työpaikkaan on ollut haku päällä viimeiset 5 vuotta? 1-2 kuukautta väliä, ja se työntekijä taas vaihtuu. Yleensä ihan oma-aloitteinen irtisanoutuminen. Kyseessä ei yleensä ole työhaluttomuus, vaan siis mikä? Siinä yleisin syy miksi on työttömyyttä, ja niitä avoimia työpaikkoja. Työmarkkinoiden joustot, melko yksipuolisia. Mutta vastaavasti taas byrokratia, täysin joustamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi muuten aina oletetaan, että se Helsingissä asuva, asuntonsa omistava, perheellinen, puolisolla Helsingissä vakityöpaikka ja lapsilla kaverit & koulut -työtön muuttaisi johonkin Pihtiputaalle, kun sieltä aukesi yksi alan työpaikka?

Ei kai ketään kiinnosta panna koko perheen elämää sekaisin vain siksi, että Pihtiputaalla tarvitaan äidinkielenopettajaa?

Miksi työpaikka laittaisi elämän sekaisin jos oikeasti on työnhakijana?

Muualla kuin Helsingissä on ollut vuosikymmenien ajan aivan normaalia käydä töissä toisilla paikkakunnilla ja vuokrata sieltä kakkosasunto työviikkojen ajaksi. Jostain syystä meille helsinkiläisille tämä on suurempi ongelma kuin muille.

Pihtiputaa on vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta omien kokemusteni mukaan se on hieno paikkakunta jossa on alhaiset asumiskustannukset.

Siis sun mielestä on tosi kiva ajatus muuttaa työviikoiksi pois puolison ja lasten luota? Onko sulla niin kamala perhe vai miksi ihmeessä kuvittelet, että kukaan haluaisi elää elämänsä niin, että viettää yli puolet elämästään poissa rakkaimpiensa luota?

Ongelma selittyy yhdellä sanalla: kohtaanto-ongelma

Voisiko joku selittää paradoksin miksi joku pohtii tällaista?

Jos olisi olemassa yksinkertaisia selityksiä, ne olisi jo keksitty ja ongelma ratkaistu.

Ensinnäkin, häkellyttävän suuri osa työttömistä on syystä tai toisesta vajaatyökykyisiä, osa työkyvyttömiä. Tämä on paljon yleisempi työllistymisen este kuin "asenneongelmat".

Työn perässä muuttaminen ei ole läheskään aina yksinkertaista tai edes mahdollista.

Kaikki eivät vain sovellu lähäreiksi tai laatoittajiksi.

Puolen vuoden määräaikaisuudet ovat yleisempiä kuin vuoden määräaikaiset, koska yritykset pyrkivät maksimoimaan ennakoitavuuden (jotkut ehkä myös työntekijän nöyränä pysymisen), kilpailu on raakaa ja konkurssi pian ovella, mikäli tulot eivät kata menoja.

Työssä jaksamisesta puhutaan paljon, mutta lähes aina sitä käsitellään työntekijän näkökulmasta: näin parannat jaksamistasi, untasi, asennettasi jne. Organisaatioiden muutostarpeesta etupäässä vaietaan; ikään kuin markkinavoimat vääjäämättä sanelisivat, mihin ihmisten on taivuttava. Samalla unohtuu, ettei "markkinavoimat" ole mikään persoonaton entiteetti, koska talouden pyöriä pyörittävät ihmiset. Tämä tarkoittaa, että markkinamekanismeja voidaan myös poliittisin päätöksin muuttaa.

Työelämä on ihan PASKAA. Se, kun hakemuksessa sanotaan, että pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, tarkoittaa todellisuudessa sitä, että sinun pitää kuunnella kaiken maailman tiuskimista ja säksätystä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että kouluttamattomien työpanosta ei tarvita ja koulutetuista on pulaa työmarkkinoilla. Miksi maksettaisiin työstä, jota ei tarvita?

Koulutusta on ennenkin annettu työpaikalla.

Nythän pitäisi olla pula ihmisistä ja tekemätöntä työtä runsain mitoin?!