Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku selittää paradoksin työvoimapulan ja työttömyyden suhteen?
Suomessa on
- työvoimapula
- työttömyyttä
Ongelma tuntuu olevan, että työttömät eivät suostu menemään nollasopimuksella tai alipalkalla töihin tai muuttamaan kommuuniasumiseen toiselle puolelle maata pariksi kuukaudeksi tarvittaessa. Työttömät eivät myöskään suostu kouluttautumaan kaikki lähäreiksi ja putkimiehiksi.
Tästä syystä eläkeikää pitää nostaa jonnekin n. 80 vuoteen, ja pitää ihmiset töissä kunnes ovat puoleksi vainaita. Näin eläkkeitä ei tarvitse maksaa ja työvoimaa riittää. Eläkeikää lähestyvien arvellaan, siis sellaistan reilusti yli kuusikymppisten, seiskytvuotiaiden jne, kouluttautuvan uudestaan, muuttavan vihannesviljelmälle ja tunturikeskukseen alipalkattuna.
Olen varmaan tyhmä, mutta olen miettinyt, että miksei
1. työntekijöille voida maksaa ihan ookoo palkkaa
2. tarjota määräaikaista ja kokoaikaista vähintään vuoden työsuhdetta
3. tarjota vakituisia työpaikkoja
Kommentit (2036)
Vierailija kirjoitti:
Liian suuret tuet, ei kannusta töihin kun saman saa sohvalla makoilusta
👎👿 tollo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paradoksi on tämä:
Ota vastaan kehno palkkainen ja aliarvostettu perustyö jossa yleensä työkaverisi vaihtuvat alituiseen (usein tämä työ on vieläpä määräaikainen tai nollatunti sopparilla).
Työmatkakulujen jälkeen tulosi riittävät hädin tuskin peruselämisen rahoittamiseen.
Työssäsi saat joko kuunnella raivokohtauksia/valituksia päivästä toiseen, siivota eritteitä, kokea väkivallan uhkaa tai työskennellä vittumaisissa/vaarallisissa olosuhteissa, yleensä joko kylmässä tai kuumassa.
Mitättömän pienelle eläkkeelle nuoremmat voivat haaveilla pääsevänsä hieman ennen kuin täyttävät 70-vuotta, joko fyysisenä tai henkisenä ihmisrauniona.
Tai sitten voit heittäytyä oloneuvokseksi, kenties vielä nostaa tulotasoasi pimeää työtä tekemällä tai paneutumalla harrasteluun/omatoimiopiskeluun/some juttuihin yms joiden avulla saatat jopa tulevaisuudessa lyödä rahoiksi. Kela maksaa kalliin vuokrasi ja aikasi käytät omaksi parhaaksesi, et ahneen työnantajan.
Ja ihan turha vedota moraaliin/muiden rahoilla elelyyn. Jos todella haluat tuomita muiden rahoilla elämisen, suuntaa katseesi ja moralisointisi yhteiskunnan vastakkaiseen ääripäähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi olemassa yksinkertaisia selityksiä, ne olisi jo keksitty ja ongelma ratkaistu.
Ensinnäkin, häkellyttävän suuri osa työttömistä on syystä tai toisesta vajaatyökykyisiä, osa työkyvyttömiä. Tämä on paljon yleisempi työllistymisen este kuin "asenneongelmat".
Työn perässä muuttaminen ei ole läheskään aina yksinkertaista tai edes mahdollista.
Kaikki eivät vain sovellu lähäreiksi tai laatoittajiksi.
Puolen vuoden määräaikaisuudet ovat yleisempiä kuin vuoden määräaikaiset, koska yritykset pyrkivät maksimoimaan ennakoitavuuden (jotkut ehkä myös työntekijän nöyränä pysymisen), kilpailu on raakaa ja konkurssi pian ovella, mikäli tulot eivät kata menoja.
Työssä jaksamisesta puhutaan paljon, mutta lähes aina sitä käsitellään työntekijän näkökulmasta: näin parannat jaksamistasi, untasi, asennettasi jne. Organisaatioiden muutostarpeesta etupäässä vaietaan; ikään kuin markkinavoimat vääjäämättä sanelisivat, mihin ihmisten on taivuttava. Samalla unohtuu, ettei "markkinavoimat" ole mikään persoonaton entiteetti, koska talouden pyöriä pyörittävät ihmiset. Tämä tarkoittaa, että markkinamekanismeja voidaan myös poliittisin päätöksin muuttaa.
Puolen vuoden määräaikaisuudet ovat yleisempiä kuin vuoden määräaikaiset, koska työntekijästä ei ikinä tiedä mikä hän on miehiään ja paskan työntekijän irtisanominen on Suomessa liki mahdotonta. Puoli vuotta täysin onnetonta "työntekemistä" on firmoille kaksi kertaa pienempi rasite kuin kokonainen vuosi.
Miksi hyvä, sisäänajettu työntekijä viskataan ulos, ja tilalle otetaan taas joku tietämätön ja epävarma?
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön, jonka työpaikkakiusattiin ulos edellisestä talousalan työsuhteesta. Olin sen jälkeen niin rikki, että kolme vuotta meni vaikean masennuksen kourissa. Tämän jälkeen yritin vaihtaa alaa ja teinkin yli vuoden palkattomia työkokeiluja, joiden piti johtaa riittävän harjoitteluajan jälkeen työllistymiseen. No ei johtanut, kolmessa paikassa kävin vedätettävänä ja toteamassa kuinka palkattomia työkokeilijoita ketjutetaan. Töitä on, mutta siitä ei haluta maksaa kun ilmaiseksikin saa.
Olen hakenut ahkerasti töitä laajalla spektrillä, mutta olen todennut, että hakeminen on yhtä tyhjän kanssa. Olen hakenut niin toimisto- kuin talousalan töitä, kahvilatöitä ja kaupan alan töitä. Olen käynyt työelämävalmennuksessa, hionut cv:ni niin huippukuntoon kuin työhistoriallani mahdollista, harjoitellut kouluttajan sparraamana että miten kerron cv:ni aukoista, perustanut LinkedIn-profiilin, hakenut työvoimakoulutuksiin ja jopa hankkinut hygieniapassin, mutta en kiinnosta työnhakijana tasan ketään. Kahviloihin otetaan vain nuoria ja kauniita tyttöjä, ei 43-vuotiaita keski-ikäisiä naisia. Omalle alalleni koulutukseni ja tietopohjani on vanhentunut enkä pääse oman alani täydennyskoulutuksiin, koska minulla on jo pohjalla alan tutkinto. Työnantajien mielenkiinto loppuu tasan siinä kohtaa, kun huomaavat että edellisestä palkallisesta työsuhteestani on jo 5 vuotta ja olen sen jälkeen tehnyt vain palkattomia työkokeiluja, joista en ole työllistynyt. TE-toimistosta ei ole mitään apua missään suhteessa.
Pään hakkaaminen seinään turhia hakemuksia rustatessa turhauttaa ja olenkin vähentänyt hakemista reilusti ja tehnyt ajallani mielekkäämpiä asioita. Vaikka yksilöillä on tietenkin suuri vastuu itsensä työllistämisessä niin kyllä yhteiskunnan pitäisi toimia niin, että töitä pitäisi saada ilman itsensä näännyttämistä kuoliaaksi. Täällä saa syrjäytyä ihan rauhassa eikä tarjottu työllistymistuki ole muuta kuin tyhjää sanahelinää.
Mikä koulutus sinulla on pohjalla? Onnistuuko aivan uuden tutkinnon opiskelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
timo 55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
timo55 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä suurempi osa ihmisistä ei enää kelpaa työnantajille. Koska he ovat
-Liian tyhmiä koulutettaviksi. Äo alle reilusti alle keskitason.
-Fyysisesti liian heikkoja ns. töihin joita voi tehdä kuka tahansa, mutta joihin vaaditaan kovaa kuntoa.
-Liian vanhoja.
-Liian tietoisia oikeuksistaan työelämässä.Myös vaatimustaso on noussut teknologian kehittyessä. Niitä suorittavan portaan yksinkertaisia töitä on automaation myötä yhä vähemmän tarjolla mihin osa väestöstä sopisi hyvin.
Meidän alalla on valtava työvoimapula, aloituspalkat +3500€/kk. Jos pari vuotta työkokemusta niin palkka 4000-5000€/kk ja silti firmoilla on vaikea palkata.
Miksi?!
No koska, tarvittava osaaminen edellyttää suhteellisen korkeaa älykkyyttä ja sosiaalisia taitoja ja tälläisen yhdistelmän löytäminen on vaikeaa, ja sitten kun on +120/+130 AÖ ja sosiaalisesti lahjakas niin ne voi tehdä kaikkea muutakin elämässä ja pärjää alalla kuin alalla.
Kerro, mikä ala niin huippuälykäs osaaja voisi hakeutua ennenkuin tylsistyy nykyisessä työssään vihannekseksi.
Data-analyytikko, toimenkuvana optimointiongelmien ratkaisua, visuaalista datan mallintamista ja kone-oppimismalleja.
Mihin tuossa tarvitaan niitä sosiaalisia taitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettujen työttömyysprosentti on matala, kouluttamattomien korkea.
Työvoimapulaa on henkilöistä, jotka osaavat tehdä töitä, ylitarjontaa on henkilöistä, joilla ei ole koulutusta tai osaamista.
Mikä tässä on niin vaikeaa?
Eihän tätä asiaa voi korjata mitenkään muuten kuin siten, että kouluttamattomat on saatava koulutukseen, oppisopimukselle tai jollakin muulla tavalla kartuttamaan osaamistaan, taitojaan.
Korkeakoulututkinnon suorittaneita on työttömänä n. 50 000. Osa on piiloteltu tilastoista erilaisten työharjoittelunimikkeiden alle. Joillakin on jo toinen korkeakoulututkinto, muttei työtä.
Minulla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa, ja parhaillaan olen jo neljättä kertaa palkattomassa "harjoittelussa". Joka kerralla on hehkutettu, kuinka palkkatöitä on sitten luvassa ilmaisen pätkän lopuksi. No, parina kertana on kyllä herunutkin puolen vuoden määräaikaisuus, jonka jälkeen on ajautunut taas pidemmäksi aikaa työttömäksi (koska harjoittelijan työkokemuksella on vaikea työllistyä). Tällä hetkellä ei jatkosta ole tietoa - varmaan osataan taas sanoa perinteisesti harjoittelun toiseksi viimeisenä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitajaksi kouluttautunut, te- toimiston kehoituksesta, jäätyäni yt- neuvotteluissa työttömäksi 50-vuotiaana, media- alalta. . Te- toimistosta sanottiin, että lähihoitajille on töitä niin paljon, että saa valita. Kävin koulutuksen, muutaman pätkän tehneenä, olen työtön. Missä työvoimapula? 0- sopimuksia tarjottu, muutamassa haastattelussa sanottu suoraan, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. En ole edes lihava, olen terve, hoidan suurta puutarhaa, kasvimaata ja iäkästä isääni. Töihin en pääse. Vaadin tes: in mukaista palkkaa, asiallisia työoloja, kuulun liittoon. En kelpaa hoitamaan vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitajaksi kouluttautunut, te- toimiston kehoituksesta, jäätyäni yt- neuvotteluissa työttömäksi 50-vuotiaana, media- alalta. . Te- toimistosta sanottiin, että lähihoitajille on töitä niin paljon, että saa valita. Kävin koulutuksen, muutaman pätkän tehneenä, olen työtön. Missä työvoimapula? 0- sopimuksia tarjottu, muutamassa haastattelussa sanottu suoraan, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. En ole edes lihava, olen terve, hoidan suurta puutarhaa, kasvimaata ja iäkästä isääni. Töihin en pääse. Vaadin tes: in mukaista palkkaa, asiallisia työoloja, kuulun liittoon. En kelpaa hoitamaan vanhuksia.
Miten voi olla mahdollista? Tunnen monia yli 60- ja jopa yli 70-vuotiaita, joita vielä eläkkeeltäkin pyydetään lähihoitajan työhön vanhuspuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukien määrää pitäisi vähentää ja kestoa lyhentää siten, että alkaisi kiinnostaa.
Kaiken kaikkiaan tilanteen pitäisi olla sellainen, että jos työtä on tarjolla, sitä itsestäänselvästi kannattaa tehdä.
Mutta eikö tämäkin ole paradoksi - eihän se työ voi olla kannattavaa, jos sillä ei elä?
Tässä maassa on jokaisella mahdollisuus opiskella. Jos haluat saada erityisen hyvää palkkaa, rahkeiden tulee riittää siihen. Muussa tapauksessa opiskelet sitä mihin kykenet ja saat sitä palkkaa mitä siitä maksetaan ja opit pärjäämään sillä. Edelleen, tuet on liian suuria jos niillä eläminen on parempi vaihtoehto kuin työn tekeminen. Työn tekemisen tulisi AINA olla ykkösvaihtoehto, jos työtä tarjolla on. On ihan käsittämätöntä, että näin ei ole.
Eihän tässä maassa ole mahdollisuutta opiskella! Ehkä oli vielä 80-luvulla, mutta nykyaikana 1 koulutus ei riitä, eikä 2-3 sekään vielä. Pitää opiskella koko ajan uusia ammatteja. Kun opintorahat on käytetty yhteen koulutukseen, millä rahalla lähdet opiskelemaan välillä sitä uutta?
Kerrohan tähän vastaus.
Työvoimakoulutuksena, omaehtoisena opiskeluna työttömyysetuudella tai sivutoimisena opiskeluna tai lyhytkestoisena opiskeluna, joku onnekas myös oppisopimuksella (johon yhteiskunnalta voi jopa saada palkkatukea jos on ollut pidempään työtön). Jos on työssäkäyvä ja työhistoriaa 8 vuotta, niin aikuiskoulutustuella. Jos on työkyky mennyt nykyiseen ammattiin, niin ammatillisen kuntoutuksen kautta. Jos ei tarvitse uutta tutkintoa vaan vain uusia taitoja, voi hyödyntää vaikka netin ilmaisia kursseja tai videoita oppiakseen uutta. Kyllä niitä mahdollisuuksia on.
Työvoimapulan ja työttömyyden välinen seinä on orjuudesta kieltäytyminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitajaksi kouluttautunut, te- toimiston kehoituksesta, jäätyäni yt- neuvotteluissa työttömäksi 50-vuotiaana, media- alalta. . Te- toimistosta sanottiin, että lähihoitajille on töitä niin paljon, että saa valita. Kävin koulutuksen, muutaman pätkän tehneenä, olen työtön. Missä työvoimapula? 0- sopimuksia tarjottu, muutamassa haastattelussa sanottu suoraan, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. En ole edes lihava, olen terve, hoidan suurta puutarhaa, kasvimaata ja iäkästä isääni. Töihin en pääse. Vaadin tes: in mukaista palkkaa, asiallisia työoloja, kuulun liittoon. En kelpaa hoitamaan vanhuksia.
Miten voi olla mahdollista? Tunnen monia yli 60- ja jopa yli 70-vuotiaita, joita vielä eläkkeeltäkin pyydetään lähihoitajan työhön vanhuspuolelle.
Itselläni samoin. Olen 59v lähihoitaja, enkä saa töitä. Olen työtön. Meillä on kuulemma pula hoitajista.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Asia tuntuu paradoksaaliselta näin esitettynä, koska siitä puuttuu tärkeitä elementtejä. Joten selvitetäänpä.
Pääsääntöisesti on olemassa ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan siitä että joku tekee jotain sekä ihmisiä jotka mielellään tekevät jotain saadakseen korvauksen. Puhutaan siis työnantajasta ja työn tekijästä.
Normaali oloissa työntekijä tekisi työn ja saisi korvauksen työnantajalta. Mutta rakkaassa suomessa tämä ei mene näin, koska meillä on kaksi parasiittiä tuossa välissä: verottaja ja KELA.
KELA tarjoaa työntekijälle ilmaista rahaa jotta tämä ei tekisi töitä. Se toimii siis motivaatioparasiittina. Verottaja puolestaan syö sekä työntekijän että työnantajan pöydässä ja lisäksi se syö vielä kuormasta neljänneksen. Verottaja toimii siis kannustin- ja tulosparasiittina.
Jotta työnantajan kannattaisi tarjota työtä pitäisi sen hinnan olla niin alhainen että veroparasiitti ei kirpaise liiaksi. Työntekijän puolestaan kannattaa ottaa vastaan vain sellaista työtä josta veroparasiitin kuppauksen jälkeen jää enemmän kuin KELA-parasiitin demotivaatiokorvaus.
Koska yhtälö on täysin mahdoton niin työnantaja kärsii työvoimapulasta ja työntekijä työpaikan puutteesta.
Mutta hei, kuka maksaisi 67€/tunti ruohonleikkuusta?
Jos asiaan halutaan muutosta niin suosittelen äänestämään SDP:tä. Jo muutaman kauden kuluttua on suomi niin persaukinen että valtio tekee konkurssin ja paradoksi poistuu sillä että ei ole enää työnantajia tai KELA-parasiittia.
Ei ole synti olla hullu mutta liekö melkoinen häpeä kirjoittaa moista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitajaksi kouluttautunut, te- toimiston kehoituksesta, jäätyäni yt- neuvotteluissa työttömäksi 50-vuotiaana, media- alalta. . Te- toimistosta sanottiin, että lähihoitajille on töitä niin paljon, että saa valita. Kävin koulutuksen, muutaman pätkän tehneenä, olen työtön. Missä työvoimapula? 0- sopimuksia tarjottu, muutamassa haastattelussa sanottu suoraan, että ei ikäiseni jaksa fyysistä työtä. En ole edes lihava, olen terve, hoidan suurta puutarhaa, kasvimaata ja iäkästä isääni. Töihin en pääse. Vaadin tes: in mukaista palkkaa, asiallisia työoloja, kuulun liittoon. En kelpaa hoitamaan vanhuksia.
Miten voi olla mahdollista? Tunnen monia yli 60- ja jopa yli 70-vuotiaita, joita vielä eläkkeeltäkin pyydetään lähihoitajan työhön vanhuspuolelle.
En ole kelvannut töihin. En suostu 0- soppareihin, tiedän oikeuteni. Nämä ehkä syyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei firmat enää halua kouluttaa ja opastaa itse. Välttämättä ei ole haluamisestakaan kiinni, mennään niin minimeillä, että ei ole aikaakaan opastaa mielellään uutta tekijää.
Onhan jo melkein tragikoomista miten itketään työvoimapulaa samalla kun paikkoja on n. 30 000 ja työttömiä 400 000, sekä valitus miksi uudet työntekijät ei osaa kun saavat umpisurkean perehdytyksen ui tai huku-metodilla.
Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Nämä vottoa tavoittelevat firmat, haluavat mieluummin nuoria työntekijöitä. Eivät palkkaa kokeneita, jotka tuntevat oikeuksensa.
Kilpailuttaminen ja kustannussäästö. Siinä kaksi hyvettä jotka ohittavat kaiken maalaisjärjen.
Kilpailuttaminen tarkoitaa käytännössä, että halvin voittaa ja lähes aina johtaa huonoon lopputulokseen.
Kustannussäästöt ovat tarpeen jotta pärjätään kilpailuttamisessa. Kokeneet ja pätevät osaajat ovat vain liian kalliita.
Lopputulos on sutta ja sekundaa jota korjataan myöhemmin kalliisti. Laatu ja osaaminen eivät ole enää valintakriteerejä. Vain raha ratkaisee… halvalla saadaan ja kalliilla kunnostetaan.
Jos nyt otetaan käytännön esimerkki. Virolainen rakennusmies, joka ei osaa käyttää edes vasaraa toheloi työmaalla. Kukaan ei valvo hänen tekemisiään, koska valvonta ei ole tuottavaa työtä. Jos jokin virhe vahingossa paljastuukin, niin nähdään mielummin paljon vaivaa ongelmien peittelyyn kuin korjaamiseen. Ja lopulta tämä kokonaisuus myydään uunoille isolla hintalapulla. Nykypäivää ja ammattiosaamista alusta loppuun.
Ne alat, joilla on työvoimapula, eivät ole niitä samoja, joista ihmisiä jää eniten työttömäksi. Työvoimapula-aloista moni on sellainen, johon pitää olla soveltuvuutta ja koulutusta, esim. sosiaali- ja terveysala. Niitä ei voi tehdä jokainen Pirjo, joka oli töissä postitoimistossa ja se suljettiin.
Iso osa työnantajista ei halua palkata yli 50-vuotiaita, eikä varsinkaan yli 60-vuotiaita. Eläkeiän nostaminen ei siis tule onnistumaan, koska sitten meillä on vain valtava määrä vanhoja ihmisiä kortistossa. Tai sitten työnantajat pitäisi velvoittaa palkkaamaan nimenomaan senioreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pitkäaikaistyötön, jonka työpaikkakiusattiin ulos edellisestä talousalan työsuhteesta. Olin sen jälkeen niin rikki, että kolme vuotta meni vaikean masennuksen kourissa. Tämän jälkeen yritin vaihtaa alaa ja teinkin yli vuoden palkattomia työkokeiluja, joiden piti johtaa riittävän harjoitteluajan jälkeen työllistymiseen. No ei johtanut, kolmessa paikassa kävin vedätettävänä ja toteamassa kuinka palkattomia työkokeilijoita ketjutetaan. Töitä on, mutta siitä ei haluta maksaa kun ilmaiseksikin saa.
Olen hakenut ahkerasti töitä laajalla spektrillä, mutta olen todennut, että hakeminen on yhtä tyhjän kanssa. Olen hakenut niin toimisto- kuin talousalan töitä, kahvilatöitä ja kaupan alan töitä. Olen käynyt työelämävalmennuksessa, hionut cv:ni niin huippukuntoon kuin työhistoriallani mahdollista, harjoitellut kouluttajan sparraamana että miten kerron cv:ni aukoista, perustanut LinkedIn-profiilin, hakenut työvoimakoulutuksiin ja jopa hankkinut hygieniapassin, mutta en kiinnosta työnhakijana tasan ketään. Kahviloihin otetaan vain nuoria ja kauniita tyttöjä, ei 43-vuotiaita keski-ikäisiä naisia. Omalle alalleni koulutukseni ja tietopohjani on vanhentunut enkä pääse oman alani täydennyskoulutuksiin, koska minulla on jo pohjalla alan tutkinto. Työnantajien mielenkiinto loppuu tasan siinä kohtaa, kun huomaavat että edellisestä palkallisesta työsuhteestani on jo 5 vuotta ja olen sen jälkeen tehnyt vain palkattomia työkokeiluja, joista en ole työllistynyt. TE-toimistosta ei ole mitään apua missään suhteessa.
Pään hakkaaminen seinään turhia hakemuksia rustatessa turhauttaa ja olenkin vähentänyt hakemista reilusti ja tehnyt ajallani mielekkäämpiä asioita. Vaikka yksilöillä on tietenkin suuri vastuu itsensä työllistämisessä niin kyllä yhteiskunnan pitäisi toimia niin, että töitä pitäisi saada ilman itsensä näännyttämistä kuoliaaksi. Täällä saa syrjäytyä ihan rauhassa eikä tarjottu työllistymistuki ole muuta kuin tyhjää sanahelinää.
Mikä koulutus sinulla on pohjalla? Onnistuuko aivan uuden tutkinnon opiskelu?
Taloushallinnon yo-merkonomi. Voisin opiskella jos tietäisin että mitä. Hoitoalalle en halua ja masennuksen myötä stressinsietokyky on niin alhainen, etten enää tiedä itsekään mihin enää nykyiselläni kykenen.
Alue: Aihe vapaa
Työkkärin ja Duunitorin sivuilla on melkein samat paikat.
Eli omilla sivuilla ilmoitellaan ettei tule hakemuksia mutta työvoimapula olis vaivoina???