Lue keskustelun säännöt.
Miksi menetin ystäväni? :(
04.10.2014 |
Minulla oli vuosia rakas ystävä, sielunsisko, jonka kanssa teimme kaikkea yhdessä. pidimme hauskaa ja paransimme maailmaa. Nyt kaikki on muuttunut. Hän ei enää pyydä minua koskaan mihinkään. Tätä on jatkunut kohta vuoden. Olen väsynyt pitämään ystävyyttä yllä yksin. Kauan ajattelin, että hän on vain kiireinen. Mutta kesälomallkaan hänellä ei ollut yhtään aikaa minulle. Muille kavereille oli.
Kuitenkin,ristiriitaista on, että kun tapaamme sattumalta jossain, hän halailee, puhuttelee rakkaakseen, harmittelee kun emme tapaa. Miksi? Mitä hän ajattelee? Koen, että ystävyytemme on jo mennyttä, eihän toista ihmistä hylätä noin vain selityksittä - niitäkin olen varovasti kysellyt, olenko loukannut tms.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Ja miten toimia? Unohdanko hänet vai vaadinko edes selitystä? Tämä on horjuttanut luottamusta ystävyyteen.
Minulla on useita muita ystäviä, eikä kenenkään kanssa ole tällaista, onneksi. Jos olisi, syy olisi selvä ja löytyisi peilistä.
Kommentit (26)
12, minulla on monia muita ystäviä. Tuli mieleen, että tämä viilennyt ystävä erkani minusta niihin aikoihin, kun otin koiran ja aloin tehdä pitkiä koiralenkkejä koirallisten kavereiden kanssa. Aiemmin hän oli minun vakiolenkkiseurani. Saattaa olla kuvittelua, mutta ehkä hänen mielestään meidän suhteemme on rakoillut eikä ole enää tarpeeksi läheinen, jotta viitsisi tavata ollenkaan.
Mietin in vielä noita muutoksia ja toinen muutos on, että tämä muu kaveriporukka, minä mukana, on alkanut kiinnostua henkisistä asioista kuten joogasta, meditaatiosta yms. Ja ne asiat ovat minullekin nykyään tosi tärkeitä. Tällainen voisi helposti etäännyttää, kun alkaa pitää toisia jotenkin outoina. En kyllä ole hänen seurassaan näistä asioista juuri puhunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 taas ap. 14, tiedätkö sinä syytä etääntymiseen? 13, tiedän tuon, mutta jotenkin sitä luulisi, että itsekin huomaisi, jos jonkun kanssa ei synkkaa enää... Tai sitten ehkä kieltäydyn myöntämästä sitä itselleni. Ap
Sellaista se joskus on. Jos jotain olen oppinut, niin roikkumaan en ihmisiin jää. Ei hän siis ollut sinulle niin merkittävä, kuin minkä merkityksen olit hänelle mennyt hetkeksi antamaan. Ne, kenellä on aidosti merkitystä, pysyvät elämässä, ja jos on aikoja, jolloin ei pysty tai ehdi olemaan edes ollenkaan yhteyksissä, niin antaa merkityksellinen ihminen oma-aloitteisesti sinulle sen selityksen, miksi niin on, koska ei halua loukata tunteitasi ja haluaa säilyttää yhteyden. Se on selkeää viestintää, jos ei niin tee. Älä jää roikkumaan. :) Ei se kannata, ajanhukkaa.
Minulla kävi päinvastoin. Ystävä muuttui takertuvaksi, muut ystävät oli pahasta, kännissä tuli haukkumisia elämästäni, muista ystävistä, kiireistä, harrasteista.. olin hänelle ylitärkeä ja vaikka meillä oli kivaa niin ajoittain hän alkoi olla mulle töykeä. Nyt syksyn mittaan tajusin että moinen ahdistaa ja päätin ettei nähdä. Hän ei ymmärrä yhtään vaikka selittänyt olen. Vika on tietysti minussa.
Mulla kävi niin, että kun alkoi seurustelemaan minun seura ei enää kelvannut. Minulle ei voitu kertoa edes koko miehestä, vähätteli vain ettei heille suhdetta tule.. Noh saimpahan facebookista naamani eteen viestin että parisuhteessa ovat. Ja me oltiin myös läheisiä joskus.
Itse parisuhteessa ollessani hänen seura kelpasi, hän oli sinkku. Erosin ja oltiin siis sinkkuina yhtäaikaa ja vietettiin paljon aikaan. Nyt kun alkoi seurustella, niin kelpaa enää seurustelevat ystävät. Vaikka olen aina puhunut ihan normaalisti ja yrittänyt tukea, mutta ei väkisin. Olen mielummin sitten niiden kanssa joille kelpaan ilman miestäkin!
Mun yksi ystävä oli läheinen. Usein viikon varrella nähtiin, olin tunteja sen kanssa.
Sain lapsen ja sekin sai. Noin kolme vuotta tästä se ei pitänyt enää yhteyttä.
Nyt on pitkä aika kun on viimeksi nähty.
Ja muita kavereita sillä on varmaan tusina.