Milloin olet viimeksi itkenyt ja miksi?

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 15:46"]Tänä aamuna. Mies lähti taas työmatkalle Singaporeen pariksi viikoksi. Yritin pidätellä, kun lapsetkin surullisia. Mutta työn perässä on mentävä... 
[/quote]

Miksi joku alapeukuttaa toisen surun aihetta? Käsittämätöntä touhua taas.

Sivu

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:36"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 15:46"]Tänä aamuna. Mies lähti taas työmatkalle Singaporeen pariksi viikoksi. Yritin pidätellä, kun lapsetkin surullisia. Mutta työn perässä on mentävä... 
[/quote]

Miksi joku alapeukuttaa toisen surun aihetta? Käsittämätöntä touhua taas.
[/quote]

Täällä on joku hullu alapeukuttaja.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:24"]Tänään yksinäisyyttäni. Ikää 36, surettaa ettei ole lapsia tai kumppania eikä tässä iässä enää uskalla toivoakaan enää.
[/quote]

Olet nuori vielä.

[/quote]

Monella tavalla kyllä. Mies varmasti vielä löytyy, mutta lasten suhteen alkaa olla myöhäistä, ei sitä kuitenkaan ensi huumassa uskalla perheen lisäystä ajatella.

Eilen itkin muutaman kerran. Äitini kuoli yllättäen vuosi sitten ja häntä ikävöin. Vaalikaa läheisiänne. Koskaan ei tiedä.

Itkin perjantaina ja tänään kun on paha olla, enkä voi tappaa itseäni koska rakastan lapsiani enkä jätä heitä vaikka mikä tulisi. Koitan selvitä tästä yksin koska en uskalla puhua kenellekään.

Eilen kun 5-vuotias poikani leikki lentsikallaan eläytyen siihen niin vahvasti, äänet ja kaikki liikkeet. Tosin nauroimme molemmat myös :) Ajattelin, että nämä hetket ovat ainutlaatuisia, nämä haluan tallettaa sydämeni sopukoihin loppuiäksi! 

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 15:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 14:08"]Juuri äsken, kun katsoin Krokotiilimiestä. :D [/quote] Voiii... Mäkin katoin sitä mutten ihan alkanu vollottamaan, silmät kyllä kostui, kun Sui-koira kuoli :( ap [/quote] Joo, kun ensin oli se kengurunpoikanen, niin sitten Sui oli liikaa.

Mullakin oli itku lähellä kun se koira kuoli, ja sitte kun sain tietää että krokotiilimieskin on kuollut jo vuonna 2006 niin en enää kestänyt :´(  En siis ollut katsonut ohjelmaa aikaisemmin ja tykästyin siihen kovasti niin olihan se järkytys :(

[/quote]

Joku päivä tuli MacCleodin tyttäret (totaalinen muistikatkos miten ko ohjelman nimi kirjoitetaan?) jossa se Stevien mies kuoli ja vauva syntyi, itkin vuolaasti siitä asti kun se mies jäi sinne puun alle koko loppu jakson.. Ihan kamala juttu! Mietin liikaa että jos sattuisi omalle kohdalle..

[quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:40"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="04.10.2014 klo 22:24"]Tänään yksinäisyyttäni. Ikää 36, surettaa ettei ole lapsia tai kumppania eikä tässä iässä enää uskalla toivoakaan enää.
[/quote]

Olet nuori vielä.

[/quote]

Monella tavalla kyllä. Mies varmasti vielä löytyy, mutta lasten suhteen alkaa olla myöhäistä, ei sitä kuitenkaan ensi huumassa uskalla perheen lisäystä ajatella.
[/quote]

Ei ole myöhäistä lasten suhteen.

Juuri äsken, koska en kuulu tänne ja olen yksinäinen. Ja hylätty.

Tänään. Mietin näkisinkö enää koskaan miestä jota kaipaan. Hän asuu nii kaukana.

Tänään, kun katsoin uusintana Kiiltokuvia jakson.

Muutama vuosi sitten oma äiti kuoli ja olin saattokodissa hänen kanssaan sillon. Tuli liikaa muistoja mieleen

Eilen. Syy salassapitovelvollisuuden alaista, joten en voi kertoa.

Tänään. Koko päivän. Äitini haimasyöpä on levinnyt :'(

[quote author="melba" time="04.10.2014 klo 23:06"]Eilen. Syy salassapitovelvollisuuden alaista, joten en voi kertoa.
[/quote]

Olisit varmasti löytänyt tavan kertoa asiasta rikkomatta vaitiolovelvollisuutta. Nyt halusit vaan tulla pätemään. Mitä saat anonyymina pätemisestä?

Tänään kyyneleet kihosivat silmiini. Ehkä n. 8-10-vuotias poika itki kauppakeskuksessa äitiään halaten. Ja äiti halasi kovasti takaisin.

Tänään äskön. Marley & me elokuva...

Tänään nyt. Katsoin Marley ja minä -elokuvan.

No ei minusta anonyyminäkään saa salassapitovelvollisuuden alaisia asioita kertoa. Sitäpaitsi kun kirjoitan nimimerkillä, jonka takana olevan henkilön osa ihmisistä tietää, niin sitä vähemmän voin kertoa niitä asioita. Olen tarkka työasioistani ja en niitä levittele todellakaan keskustelupalstoilla tai muutenkaan netissä.