Milloin olet viimeksi itkenyt ja miksi?

Itkin äsken katsoessani Areenasta viimeisen osan sarjasta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin.

Itken koti-ikävää, muutin ulkomaille kolmeksi kuukaudeksi, nyt olen kuukauden ollut. Kaipaan Suomeen.

Eilisiltana ennen kuin nukahdin. Olen niin stressaantunut.

Äskeisen Marley ja minä -elokuvan aikana itkin minäkin. Tuli ikävä omaa kahta koiraa ja muistelin miten tuskaisalta koirasta luopuminen tuntui. Se hetki, kun rakkaan perheenjäsenen sydän lyö viimeistä kertaa eläinlääkärin vastaanotolla.

Tänään, kun väsymysaalto pyyhki taas yli: veljeni kuoli täysin yllättäen keväällä, isälläni todettiin kesällä syöpä. Ystäväni jätti minut aikaisemmin keväällä sellaisen paskavyöryn kanssa, ettei mitään rajaa. Täällä kotona minä olen auttamattomasti myöhässä elämän junasta mitä opiskeluihin tulee, remontti on aina vaan ja ikuisesti kesken, ja kukaan ei auta sen kanssa koska kaikki auttavat muita ihmisiä meidän lähellä. Tämä väsymys... en meinaa jaksaa. 

Tänään. Asunto-ongelmia.

Olen itkenyt tänä iltana viinilasin vierellä vuolaasti kaikkea p*aa elämässäni kuten yksinäisyyttä. Huomasin myös fb:ssa erään opiskelukaverin saaneen hyvän työpaikan, se sai aikaan sellaiset kateuden tunteet että en voinut kuin itkeä että miksei minulle tunnu koskaan sattuvan samaa....

Keskiviikkona itkeskelin koko päivän. Minulle hyvin rakas mies osoittautui aivan toisenlaiseksi ihmiseksi, kuin olin kuvitellut. Kaksi vuotta pyyhkäistiin tuosta vain pois. Melkoinen shokki.

Eilen aamuyöstä, tulin kivan illan jälkeen yksin kotiin humalassa ja iski kuinka yksin olen. Tuntuu, että muutaman vuoden sisällä olen menettänyt kaikki rakkaimmat ihmiset. Uusia on toki tullut mutta elän menneessä ja heitä ei voi kukaan korvata. Aivan hirveä ikävä ja oon niin hukassa.

2006 tai 2007, en muista enää. En ollut nukkunut kunnolla kolmeen viikkoon ja katsoin jotain ylisurullista leffaa niin tuli tippa linssiin.

Ja en ole itkenyt ikinä edes hautajaisissa niin tämä outo poikkeus jäi kunnolla mieleen.

Hetki sitten. Katsoin videota puoli vuotta sitten edesmenneestä rakkaasta vanhuskissastani. Ikävä.

Nyt, lukiessani näitä teidän vastauksia. Sitä ennen pari päivää sitten, riitelimme mieheni kanssa.
Ja itkin muuten maanantainakin katsoessani Kiiltokuvia.

Tänään, koska poikaystäväni kertoi, että on taas alkanut ajatella itsemurhaa (masennusta on ollut kauan, mutta luulin että on menossa paremmaksi jo...). Pakostakin aloin miettimään myös mikä minussa on vikana jos toinen vain haluaa kuolla, vaikka tiedän kyllä ettei asiat ole niin yksinkertaisia...

Tänään koska ärsyttävä mies

Liikutuin ku.n juttelin iäkkään naisen kanssa. Hän kertoi olevansa 92-vuotias. Hän tekee kävelylenkkien joka päivä, että kuntonsa pysyisi yllä. Sauvakävelyn. Rauhallisen lenkin ja istuskelee usein penkillä, missä hänet kohtasin. Hän mietiskeli sitä, kun heistä vanhuksista nin usein puhutaan ei-tuottavina ihmisinä. Oli selvästi pahoillaan.

Sanoin hänelle, miten arvokkaaksi koen, että saan kohdata hänet ja jutella hänen kanssaan. Se liikutti mieltäni.

Noin kolme kuukautta sitten kun oli liian kuuma, stressiä ja kärsin unettomuudesta. Tosin itku ei tullut spontaanisti vaan jouduin n. 20 minuuttia manipuloimaan itseäni ajattelemalla menneitä. Manipuloin sillä luin ja huomasin, että itkeminen sai minut nukahtamaan. Manipulin itseni itkuun neljänä päivänä, koska se todella toimi. Tuota ennen en ollut itkenyt kuuteen vuoteen.

Tänään viimeksi tuli itkettyä, kun muistelin kevättä ja sitä ettei kukaan tullut valmistujais juhliin. Katseella hain ihmisiä koulun juhlasalista valmistujais päivänä, mutta kukaan ei ollut siellä. Odotin kotona pöytä katettuna, mutta kukaan ei tullut. Ei edes vanhemmat.

Katsoin: The Fault In Your Stars -leffaa, ja nyt naamani on punainen, TÄYNNÄ kyyneleitä, nenästäni valuu räkää, silmäni meinaavat puhkea itkusta...
Ja vieressäni on varmaan kaksikymmentä nenäliina purkkia, huhhuh. Olen yksin kotona, btw, ja mies on töissä, tulee pian kotiin. Pitäisi vähän siivota, sekä sohvaa, että minua itseäni. :'D
Mutta oikeasti, katsokaa tuo leffa! :)
-N23-

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 05:44"]Tänään viimeksi tuli itkettyä, kun muistelin kevättä ja sitä ettei kukaan tullut valmistujais juhliin. Katseella hain ihmisiä koulun juhlasalista valmistujais päivänä, mutta kukaan ei ollut siellä. Odotin kotona pöytä katettuna, mutta kukaan ei tullut. Ei edes vanhemmat.
[/quote] Jos tämä on totta, niin maailman suurin hali ja onnittelut valmistumisesta tältä mammalta. Olet tehnyt hienon työn ja et missään tapauksessa ansaitse sitä, että juhlit yksin. Olet tärkeä ihminen ja läheisesi tekivät täysin yksiselitteisesti väärin kun eivät tulleet paikalle. Onnea onnea vielä valmistumisesta!

Itkin eilen onnesta ja rakkauden tunteesta Jumalaa kohtaa. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin ja seurakuntaillassa oli vaan niin kertakaikkisen hyvä ja rauha olla! :)