Lue keskustelun säännöt.
Ikuinen alemmuudentunto kaikesta - mikä avuksi?
31.08.2021 |
Inhoan itseäni fyysisenä olentona ja tunnen olevani muita paljon huonompi. Oletan aina, että muut sisimmässään halveksivat ja naureskelevat minulle, joten on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin tai edes ottaa vastaan positiivista kohtelua.
Jännitän ihmisten seurassa ja vähän pingotan, sillä pelkään, ettå minusta ei pidetä, mikä siis usein onkin oikeastikin totta. Yleensä loppujen lopuksi vietän aikaa ainoastaan sellaisten kanssa, jotka nimittelevät ja haukkuvat minua tai tekevät muuten pahaa (esim. hyväksikäyttävät taloudellisesti). Haluaisin vahvistua tilanteestani kotikonstein, sillä terapiaan ei ole varaa tai oikeastaan kiinnostustakaan. Haluaisin vain oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytymään.
Kommentit (8)
Millainen lapsuudenkotisi oli? Kuulostaa, että sinulla on jäänyt elämään tunne siitä, että olet jotenkin alempiarvoinen kuin muut ja persoonasi on muokkautunut sen mukaisesti? Oliko lapsuuden ympäristössä paljon epävarmuutta, pelkoa ja epäluotettavia ihmisiä? Ja nykyään jatkat edelleen hakeutumista samanlaisten ihmisten seuraan, joilla on ehkä itselläkin erilaisia ongelmia.
Luulen, että jos tuo on syvällä sinulla siellä persoonassa niin sieltä on vaikea tulla pois ja oppia niistä kuvioista pois ilman, että saisit siihen vahvistusta ammattilaiselta terapian kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsuudenkotisi oli? Kuulostaa, että sinulla on jäänyt elämään tunne siitä, että olet jotenkin alempiarvoinen kuin muut ja persoonasi on muokkautunut sen mukaisesti? Oliko lapsuuden ympäristössä paljon epävarmuutta, pelkoa ja epäluotettavia ihmisiä? Ja nykyään jatkat edelleen hakeutumista samanlaisten ihmisten seuraan, joilla on ehkä itselläkin erilaisia ongelmia.
Luulen, että jos tuo on syvällä sinulla siellä persoonassa niin sieltä on vaikea tulla pois ja oppia niistä kuvioista pois ilman, että saisit siihen vahvistusta ammattilaiselta terapian kautta.
Isäni on tasapainoinen ja mukavaluonteinen, mutta äitini piikitteli minua rumuudesta, ulkonäköpiirteiståni ja kömpelyydestä sekä hitaudesta siitä lähtien, kun olin pieni lapsi. Hän teki minusta naurunalaisen ja jopa kiusasi. Ei ole ainoatakaan muistikuvaa, että hän olisi suhtautunut minuun aidon lämpimästi tai kannustavasti, kun olin lapsi. Koskaan ei halannut tai antanut pusua otsalle tai poskelle tms. Hän nolasi minua muutenkin. Olin se perheen "nolo" tyyppi ja vanhempani niitä normaaleja, hyvännäköisiä ja suosittuja.
Koulussa olin hyvä ja harrastuksissa myös, mutta sisimmässäni tuolloinkin se vähän dorka ja hönö typerys. Ilmeisesti mua on nolattu niin pienenä, että en edes tietoisesti muista kaikkea. Ikuinen hyvåksynnän nälkä siitå on jäänyt, mutta eipä sellaista kukaan pysty koskaan parantamaan, enkä ole niin kiinnostava ihminen, ettå kukaan minusta aidosti välittäisi, vaikka tekisin mitä.
T. Ap
Jätät ne hyväksukäyytäjät ja oot vaikka yksin mielummin, omasta seurasta oppii pitämään. Alat harrastaa jotain niin saat uusia tuttuja. Älä asennoidu heti että joku pitää tai ei pidä sinusta, vaan ajattele että haluat tutustua paremmin johonkin ihmiseen ja annat hänelle tilaisuuden samaan, et voi päättää mitä kukakin ajattelee, voit kysyä nähdäänkö uudelleen, silloin jos se sopii et taida todellakaan olla niin huonoa seuraa kuin luulet. Seuraa ei kannata hakea baareista yms päihde piireistä, niissä ystävyys on aina hyväksikäyttöä.
Lähde ulkomaille esim. eläintenhoitajaksi , vanhustenhoitajaksi tai lastenhoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä etsiä vikoja muista ihmisistä. Kun huomaat, etteivät muutkaan niin virheettömiä ole, se auttaa.
Terapia, oikeasti auttaa puhua noista asioista ammattilaiselle
Mulla on samaa. Oon ratkaissu asian niin et ihmisiä ympärillä on tosi vähän ja vain harvoja joihin luotan.