Lapsen kaverisynttärit ahdistaa joka vuosi
Toki jännitän järjestämistä, mitä jos ei oo tarpeeksi hauskaa, mitä jos kukaan ei tykkää tarjoiluista jne..
Mutta eniten jännitän että jos ketään ei kiinnosta, jos kukaan ei tule, tai jos tulevat ja kiusaavat lastani, jne, jne!
Oon ihan hullu... Päiväkoti-iässä nää oli vielä ihan ok, mutta nyt koululaisen kanssa oikeasti ahdistaa joka vuosi. Muistan että n. 10 v iässä aloin itsekin lapsena ahdistua omista synttäreistäni, kun mulla oli pari hyvää kaveria ja tuntui että pitää kutsua monta. Mulla on myös koulukiusauskokemuksia, ja oon tosi herkkä miettimään kiusataanko lastani.
Ja koronasta kommentoijille, kutsumme vain luokkakavereita joiden kanssa on tekemisissä muutenkin.
Ahdistaako lapsen synttärit muita?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa..
Osaksi johtuu varmaan siitä, että olen aika introvertti ja itsellä ei lapsena koskaan ollut kaverisynttäreitä. Pelkään, että kenelläkään ei ole hauskaa tai kukaan ei tule.
Nytkin pitäisi alkaa järjestellä pojan 8 vee synttäreitä. Ajattelin varata jonkun valmiin paketin jostain, koska kotiin kutsuminen tuntuu liian ahdistavalta.
Meillä oli kerran Hoplopissa ja se oli kamalaa.. Vieraat juoksivat keskenään pareittain tms, eivät odottaneet lastani ja lähes itkimme molemmat siellä :'(
Sorry :D Yleensähän noissa on tosi kivaa kuitenkin, hän on ollut vieraana useamman kerran Hoplopissa ja se on aina ollut kivaa.
ap
Hoploppi synttärit on mulle ihan no no!
Oma lapsi on ollut useilla ns. ohjatuilla synttäreillä, esim. sählyä, keilausta, lasersotaa, ja ne on vaikuttanut kivoilta. Sivusta seuranneen kukaan ei ole jäänyt yksin ja oli sellainen yhdessä tekemisen meininki.
Tää valmispaketti juttu vaan sotii hiukan mun ajatusmaailmaa vastaan, koska en pidä synttärikilpavarustelusta. Mutta ehkä nyt kerrankin ajattelen vain itseäni.
Ja toisaalta, kyllähän toi on lapsille ollut kivaa kun pääsevät säännöllisesti yhdessä tekemään jotain hauskaa. Lapsen koulussa on sääntö, että kutsutaan joko koko luokka, oma ryhmä tai sitten kaikki omaa sukupuolta olevat. Se on ollut kiva, kukaan ei jää ulkopuolelle.
Teet sellaiset synttärit, jotka korostavat lapsesi osaamisalueita ja parhaita puolia.
Minun poikani on ujo ja vetäytyvä, mutta musikaalisesti lahjakas. Järkkäsin hänen synttäreilleen bändin ja juhlien aloitus oli kun poika soitti rumpuja bändin kanssa. Muutenkin juhlissa oli rock-teema, ne pidettiin rockluolaksi muutetussa autotallissa, jossa oli lavan lisäksi backstage. Keikan jälkeen vieraat sai backstage-passit, ja poikani ja bändin jätkät otti vieraat vastaan ja tarjoilutkin oli raideri-tyyliä (ei tosin alkoa tms, kun vieraat oli 12-vuotiaita).
Poikani oli koko illan vakokeilassa ja veti homman läpi rock-kukkona. Paljon auttoivat vähän vanhemmat bändin jätkät rock-asuissaan, he antoivat myös päivänsankarille rockuskottavuutta ja karismaa.
Kannattaa muistaa, että päivänsankari on tärkein, vieraat ovat vaan rekvisiittaa.
T: Cool Mutsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa..
Osaksi johtuu varmaan siitä, että olen aika introvertti ja itsellä ei lapsena koskaan ollut kaverisynttäreitä. Pelkään, että kenelläkään ei ole hauskaa tai kukaan ei tule.
Nytkin pitäisi alkaa järjestellä pojan 8 vee synttäreitä. Ajattelin varata jonkun valmiin paketin jostain, koska kotiin kutsuminen tuntuu liian ahdistavalta.Meillä oli kerran Hoplopissa ja se oli kamalaa.. Vieraat juoksivat keskenään pareittain tms, eivät odottaneet lastani ja lähes itkimme molemmat siellä :'(
Sorry :D Yleensähän noissa on tosi kivaa kuitenkin, hän on ollut vieraana useamman kerran Hoplopissa ja se on aina ollut kivaa.
ap
Täsmälleen noin kävi meilläkin.
Ööh? Jos eivät pidät tarjoilusta? Ihan perus kakku, keksejä, karkkia, limsaa, mehua.. eihän lapset muuta tarvitse. Leikkivät keskenään. Näin meillä on aina ollut ja hyvin mennyt :)
Ei kannata tehdä asioista liian vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen koulussa on sääntö, että kutsutaan joko koko luokka, oma ryhmä tai sitten kaikki omaa sukupuolta olevat. Se on ollut kiva, kukaan ei jää ulkopuolelle.
Sinäkö luulet, että kun kutsutaan kaikki, ne koulukiusatutkin, niin he eivät jää synttäreillä ulkopuolisiksi?
Nehän loppuu aikanaan. Ei ole montaa kaverisynttäreitä ollut 10v jälkeen ja omakin poikani piti viimeiset kaverisynttärit 12v.
Meillä vietetään loppuvuodesta syntyneiden veljeskatraan yhteiset synttärit.
Keksit jokun teeman kuten meillä oli edellisvuonna dinosynttärit, oli koristeltu pöytä dinoilla ja pahvista leikattiin lehviä. Dinot söi sipsiä ja olivat menneet myös kasvistikkuja maistelemaan ja kakun päälle.
Siskoni oli miehensä kanssa askarrellut dinopinjatan ja se oli riemastuttava ohjelmanumero kun saivat särkeä sen.
Vieraina oli kavereita kerhosta,naapurista ja kummien lapset.
Tänä vuonna meinattiin konesynttäreitä, pestään poikien rekkoja yms ja laitetaan niiden lavalle tarjolle syötävää. Suklaa kakkua suunnittelin joka voisi olla työmaa. Pahvista meinattiin leikata liikennemerkkejä oviin yms. Pinjataa voitaisiin toivoa taas, teemaan sopivana.
Koulusta ja kerhosta saa jokainen kutsua haluamansa kaverit. Tekemistä ne kyllä keksii, siitä ei tarvitse huolehtia!
Olen huomannut sen että lapset ei oikein kakusta tykkää mutta esim muffinssit,mokkapalat,popparit, hotdogit,limppari on suosittuja.
Rennosti vain ja tsemppiä,hyvin se menee!
Vai onko paineita vaan että pitää saada hyvät kuvat someen ?
En ole koskaan kuullu että synttärit aiheuttas stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen koulussa on sääntö, että kutsutaan joko koko luokka, oma ryhmä tai sitten kaikki omaa sukupuolta olevat. Se on ollut kiva, kukaan ei jää ulkopuolelle.
Sinäkö luulet, että kun kutsutaan kaikki, ne koulukiusatutkin, niin he eivät jää synttäreillä ulkopuolisiksi?
eihän kukaan voi tuollaisia sääntöjä määräillä koulusta. Jokainen saa tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa.
Ei ahdista.
Oon maalta kotoisin ja lapsuudessani kaverisynttäreille kutsuttiin yleensä koko luokka tai kaikki luokan tytöt, naapuruston oman ikäluokan tytöt jne.
Eli ei synttäritraumoja, ja tiedän olevani lasten mielestä hauska joten meillä ei ole tylsää.
Järjestän lapsille synttäreiden lisäksi Halloween-bileitä, ystävänpäivän pyjamabileitä ym.
Vierailija kirjoitti:
Hoploppi synttärit on mulle ihan no no!
Oma lapsi on ollut useilla ns. ohjatuilla synttäreillä, esim. sählyä, keilausta, lasersotaa, ja ne on vaikuttanut kivoilta. Sivusta seuranneen kukaan ei ole jäänyt yksin ja oli sellainen yhdessä tekemisen meininki.Tää valmispaketti juttu vaan sotii hiukan mun ajatusmaailmaa vastaan, koska en pidä synttärikilpavarustelusta. Mutta ehkä nyt kerrankin ajattelen vain itseäni.
Ja toisaalta, kyllähän toi on lapsille ollut kivaa kun pääsevät säännöllisesti yhdessä tekemään jotain hauskaa. Lapsen koulussa on sääntö, että kutsutaan joko koko luokka, oma ryhmä tai sitten kaikki omaa sukupuolta olevat. Se on ollut kiva, kukaan ei jää ulkopuolelle.
En tiedä minkä kokoisia luokat on nykyään, mutta meitä oli kasarilla 33 joista vain 4 poikaa (musiikkiluokka). Olis tullu aika kalliiksi kaikki kutsua, tai vaikka edes kaikki tytöt…
En usko, että vanhemmat olis suostuneet. Tosin hoploppeja tms ei oltu vielä keksitty mutta jo tarjoilu olis ollu kamala ruljanssi…
Kyllä minua ahdisti, onneksi nuorinkin on jo yläkouluiässä niin tämä asia on helpottanut.
Just se että tuleeko kukaan ja meneekö kaikki hyvin, vieraat myös odottavat ohjelmaa synttäreillä, onko riittävän hauskaa jne.
Ei voi olla näin estyneitä ihmisiä... en uskoisi sitä ilman tätä palstaa. Ihme, että olette lisääntyneet.
Miksi ihmeessä vanhempi siirtää omat traumansa lapselleen? ”Mitä jos ei tule ketään/mitä jos sua kiusataan/jätetään yksin/nauretaan/haukutaan tarjoomukset/lahjat/koti/synttärijuhlat...”
Mitä jos oltaisiin aikuisia ja sanottaisiin kasvattavasti takaisin, jos joku ääliö ei osaa käyttäytyä juhlissanne? Myös ääliön vanhemmille voi sanoa, että teidän Pekka haukkui Jussin saamia lahjoja ja sanoi juhlaruokiakin paskaksi, tuntui aika pahalta... voisitteko kasvattaa Pekalle paremmat käytöstavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen koulussa on sääntö, että kutsutaan joko koko luokka, oma ryhmä tai sitten kaikki omaa sukupuolta olevat. Se on ollut kiva, kukaan ei jää ulkopuolelle.
Sinäkö luulet, että kun kutsutaan kaikki, ne koulukiusatutkin, niin he eivät jää synttäreillä ulkopuolisiksi?
eihän kukaan voi tuollaisia sääntöjä määräillä koulusta. Jokainen saa tehdä vapaa-ajallaan mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa.
Totta, ei koulusta käsin voi määräyksiä vapaa-ajalle antaa. Meillä oli joskus päiväkodissa ohjeena ettei synttärikutsuja jaeta päiväkodin tiloissa ja se oli ihan ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla näin estyneitä ihmisiä... en uskoisi sitä ilman tätä palstaa. Ihme, että olette lisääntyneet.
Miksi ihmeessä vanhempi siirtää omat traumansa lapselleen? ”Mitä jos ei tule ketään/mitä jos sua kiusataan/jätetään yksin/nauretaan/haukutaan tarjoomukset/lahjat/koti/synttärijuhlat...”
Mitä jos oltaisiin aikuisia ja sanottaisiin kasvattavasti takaisin, jos joku ääliö ei osaa käyttäytyä juhlissanne? Myös ääliön vanhemmille voi sanoa, että teidän Pekka haukkui Jussin saamia lahjoja ja sanoi juhlaruokiakin paskaksi, tuntui aika pahalta... voisitteko kasvattaa Pekalle paremmat käytöstavat?
Nykymaailmassa ne Pekan vanhemmat sanoo sulle että ei Pekka oo tehnyt mitään pahaa, hän on kiltti ja kultainen poika. Tai että se oli vaan läppä.
Olihan se energiaavievää, mutta ei niitä enää 10 vuoden jälkeen hirveästi järkätä. Tai se muuttuu: pienemmällä kaveriporukalla tehdään jotakin. Meidän teini ei edes halua mitään isoja juhlia.
Eniten väsytti ne jatkuvat kavereiden synttärit, joita oli melkein joka viikonloppu, kun on useampi lapsi perheessä. Aina jonkun luokkakaverilla oli synttärit ja piti hommata korttia, lahjaa, paketoida ja miettiä matkustamista sinne.
Ei turhia paineita! Lapset nyt yleensä on kiitollisia vieraita, synttärit itsessään on iso juttu. Riittää, että on perusasiat: herkkuja, kakkua ja joku pieni aikuisen vetämä ohjelmanumero (sokkoleikki tms.) ja loppuaika vapaata leikkimistä. Kaverin lelut on kiinnostavia. Pari tuntia menee lentäen.
Minua on ahdistanut, ei niinkään muiden juhlat vaan ne oman lapsen juhlat. Huutaminen, itkeminen, sängyllä hyppiminen, sotkeminen... juhlat mihin kukaan ei tullut, lapsen lelujen tahallinen tahmaaminen herkuilla, voi huokaus :(
Tietenkin oli ja on huono omatunto kun inhosin lapsen synttäreitä. Nyt uskallan sen sanoakin. Yksittäisiä ihania vieraita toki oli, kiitos heille. Ja viime vuonna oli kivat kun kutsui muutaman kaverin katsomaan leffaa ja herkuttelemaan :)
Anteeksi avautuminen, kuitenkin kysyttiin jos jotain muutakin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla näin estyneitä ihmisiä... en uskoisi sitä ilman tätä palstaa. Ihme, että olette lisääntyneet.
Miksi ihmeessä vanhempi siirtää omat traumansa lapselleen? ”Mitä jos ei tule ketään/mitä jos sua kiusataan/jätetään yksin/nauretaan/haukutaan tarjoomukset/lahjat/koti/synttärijuhlat...”
Mitä jos oltaisiin aikuisia ja sanottaisiin kasvattavasti takaisin, jos joku ääliö ei osaa käyttäytyä juhlissanne? Myös ääliön vanhemmille voi sanoa, että teidän Pekka haukkui Jussin saamia lahjoja ja sanoi juhlaruokiakin paskaksi, tuntui aika pahalta... voisitteko kasvattaa Pekalle paremmat käytöstavat?
Nykymaailmassa ne Pekan vanhemmat sanoo sulle että ei Pekka oo tehnyt mitään pahaa, hän on kiltti ja kultainen poika. Tai että se oli vaan läppä.
Näinhän se vähän on, mutta ehkä negatiivinen mutta rehellinen ja suora palaute kuitenkin jää kaihertamaan Pekan perheen täydellisyyttä ja vanhemmat menevät hieman itseensä ja kasvatustyyliinsä. Ilman palautetta ei mitään tapahdu.
Ja ilkeän Pekan voi jättää kostoksi kutsumatta ensi juhliin.
Mua ahdistaa..
Osaksi johtuu varmaan siitä, että olen aika introvertti ja itsellä ei lapsena koskaan ollut kaverisynttäreitä. Pelkään, että kenelläkään ei ole hauskaa tai kukaan ei tule.
Nytkin pitäisi alkaa järjestellä pojan 8 vee synttäreitä. Ajattelin varata jonkun valmiin paketin jostain, koska kotiin kutsuminen tuntuu liian ahdistavalta.