Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette jättäneet sairaan kumppanin: jätittekö hänet sairaudesta johtuen vai siitä huolimatta? Mikä sairaus oli kyseessä?
30.08.2021 |
Tuntistteko syyllisyyttä tai häpeää siitä, ettette jatkaneet suhdetta? Miksi suhde loppui?
Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia, koska meillä saattaa olla ero tulossa.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.
Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.
Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.
En ymmärrä.
Ovat luvanneet myötä ja vastamäessä.
Kuinka usein se sairastunut tahtoo rakastaa myötä ja vastamäessä? Oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin.
Onko sinulla diagnoosia tuosta ymmärtämättömyydestä ja empatiavajeesta? Jos ei, niin hopihopi hankkimaan. En usko että kovinkaan moni haluaa parisuhdetta noin sairaan kanssa 😳
En mä halua parisuhdetta monen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Itse syövän sairastaneena olisin ollut kiitollinen tästä toiminnasta. Kunhan tosiaan kertoo, ettei syy ole sairaudessa. Elämä menee hukkaan huonossa suhteessa, eikä sellaiseen kenelläkään pidä olla aikaa. Kyllä mekin suhteen aikana puitiin myös parisuhdeongelmat ihan normaalisti. Otti päähän ihmiset, jotka kohteli 24/7 kuin sairasta, joka ei voi eikä pysty tekemään itse mitään.
Sairaudella oli suuri vaikutus vaikka ero olisi varmaan tullut ilman sitäkin jossain vaiheessa. Miehen sairaudet (ei mitään henkeä uhkaavaa tms. todella vakavaa, enemmän arkea haittaavaa) tekivät hänestä jatkuvasti ärtyneen. En vaan jaksanut tiuskimista ja äkäistä olemusta. Huomasin että tarttui minuunkin ärtymys ja se ei enää ollut lapsille hyvä tilanne. En tunne syyllisyyttä, tunnen helpotusta ja tunnelmakin on minun kotoan paljon positiivisempi ja rauhallisempi.
Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin ”vika” on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.
Vierailija kirjoitti:
Sairauden takia. Sairasti vaginan löysyyttä.
Samaistun, olen monta 3 senttistä kikulia omistajineen laittanut mierontielle. Taidat kuulua heihin. Heippa vaan! 👋🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin ”vika” on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.
Migreeni on kyllä ihan turn off 😅
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Miksi tämä ei ole yhtä hyväksytt, kuin nd. hullun kumppanin jättäminen?
Samat syythän tuossa yllä on merkitty, kuin mitä eroissa yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin ”vika” on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.
Kiitos tästä! Kuulostaa pinnalliselta, mutta on todellisuudessa järkevää. Vika se on pienikin vika, ja jokaisella on oikeus karsia ”vammaisuus ja sairaus” ympäristöstään. Vain tehokkaimmat ja terveimmät menestyvät ja selviytyvät - ja vain sillä on loppupeleissä merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jättänyt ihan migreeninkin vuoksi, koska se häiritsi yhteisiä liikuntasuorituksia. Mulle on tärkeää laatuaika kumppanin kanssa, ja kyllä pienempikin ”vika” on ihan vamma kun mietitään esimerkiksi tasokasta geenipohjaa lapselle. En riskeeraa.
Kiitos tästä! Kuulostaa pinnalliselta, mutta on todellisuudessa järkevää. Vika se on pienikin vika, ja jokaisella on oikeus karsia ”vammaisuus ja sairaus” ympäristöstään. Vain tehokkaimmat ja terveimmät menestyvät ja selviytyvät - ja vain sillä on loppupeleissä merkitystä.
Aaaah - rodunjalostajat ovat jalkautuneet keskellemme 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin syynä on se itse sairaus, vaan siitä johtuva luonteenmuutos. Monella alkaa sellainen uhriutumisvaihe, "kukaan ei ymmärrä minua, kaikki on peestä jne", sekä kärttyisyys kun kaikki ei onnistukkaan samalla tavalla kuin ennen. Harva jaksaa olla vuositolkulla roskasankona, etenkin jos toinen ei "halua" parantua ja jättää terapiat tai fyssarin ohjeet väliin ja kierii sen sijaan itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin syynä on se itse sairaus, vaan siitä johtuva luonteenmuutos. Monella alkaa sellainen uhriutumisvaihe, "kukaan ei ymmärrä minua, kaikki on peestä jne", sekä kärttyisyys kun kaikki ei onnistukkaan samalla tavalla kuin ennen. Harva jaksaa olla vuositolkulla roskasankona, etenkin jos toinen ei "halua" parantua ja jättää terapiat tai fyssarin ohjeet väliin ja kierii sen sijaan itsesäälissä.
Niinpä! Luonteen heikkoutta! Pieni kärsimys voisi tuoda hymynhäivän huulille; marista nyt kivusta ja uhriutua! Kaikilla meillä on kuulkaas rajoitteemme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein syy on myös siinä ei sairaan itsekkyydessä. Ainakin omalla kohdalla oli. Hyvä vaan, että pääsi eroon. Aika näyttää miten äijän käy...
Vierailija kirjoitti:
Usein syy on myös siinä ei sairaan itsekkyydessä. Ainakin omalla kohdalla oli. Hyvä vaan, että pääsi eroon. Aika näyttää miten äijän käy...
Kyllä, ihan hirveän itsekästä sairastaa ja narista! Ettäs ihminen kehtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Miksi tämä ei ole yhtä hyväksytt, kuin nd. hullun kumppanin jättäminen?
Samat syythän tuossa yllä on merkitty, kuin mitä eroissa yleensä.
Vaikea mielensairauksia on erottaa fyysistä. Kaikki sairaudet vaikuttaa myös mieleen ja myös psyykkisen sairaudet vastaavasti fyysiseen puoleen.
Kaikkiin sairaudet ei tietenkään vaikuta samalla tavalla. En voisi sanoa että eroaisin kaikista jotka sairastaa vaikka masennusta tai automaattisesti jos puoliso sairastuisi syöpään, mutta jos se sairaus vaikuttaa suhteeseen siten että suhdetta ei voi enää pitää parisuhteen niin kyllä eron syynä voi silloin pitää sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Usein syy on myös siinä ei sairaan itsekkyydessä. Ainakin omalla kohdalla oli. Hyvä vaan, että pääsi eroon. Aika näyttää miten äijän käy...
Kyllä. Onneksi pääsi eroon miehestä, jota kiinnosti vain omat halut. Raivosi aivan kaikesta. Sairastaminen on lähes luksusta, kun ei ole raivoaja raivoamassa omista tarpeistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin syynä on se itse sairaus, vaan siitä johtuva luonteenmuutos. Monella alkaa sellainen uhriutumisvaihe, "kukaan ei ymmärrä minua, kaikki on peestä jne", sekä kärttyisyys kun kaikki ei onnistukkaan samalla tavalla kuin ennen. Harva jaksaa olla vuositolkulla roskasankona, etenkin jos toinen ei "halua" parantua ja jättää terapiat tai fyssarin ohjeet väliin ja kierii sen sijaan itsesäälissä.
Niinpä! Luonteen heikkoutta! Pieni kärsimys voisi tuoda hymynhäivän huulille; marista nyt kivusta ja uhriutua! Kaikilla meillä on kuulkaas rajoitteemme!
Eli on ok purkaa pahaa oloaan ja veetuilla kumppanille niin paljon kuin sielu sietää? Ja muuttua sohvaperunaksi, kun ei voi mitään tehdä kun on tämä sairaus? Ja kumppanin pitää vain hymyillä ja silitellä päätä kun oi voi, kyllä se siitä tokenee vaikket tee parantumisen eteen mitään?
Minä jättäisin kyllä ihan nuhakuumeestakin, ei tarvitse olla korona. Immuunipuutoksesta kertoo, ja aika usein siitä, että yleiskuntoa ei ole ylläpidetty, tai alla jyllää jopa jokin perinnöllinen autoimmuunisairaus. Tautipesäke on tautipesäke vaikka voissa paistaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Miksi tämä ei ole yhtä hyväksytt, kuin nd. hullun kumppanin jättäminen?
Samat syythän tuossa yllä on merkitty, kuin mitä eroissa yleensä.
Johtuu yksinkertaisesti siitä, että useammat pystyvät kuvittelemaan itselleen syövän, vaikka eivät pysty kuvittelemaan itselleen bipolaarista häiriötä.
Ihmiset reagoivat hyvin yksinkertaisesti pelkojensa kautta tällaisiin kommentteihin. Useimmat eivät kykene miettimään näitä rationaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä jättäisin kyllä ihan nuhakuumeestakin, ei tarvitse olla korona. Immuunipuutoksesta kertoo, ja aika usein siitä, että yleiskuntoa ei ole ylläpidetty, tai alla jyllää jopa jokin perinnöllinen autoimmuunisairaus. Tautipesäke on tautipesäke vaikka voissa paistaisi.
Sama 😅
Endometrioosin vuoksi.
En jaksanut sitä jatkuvaa uhriutumista ja valittamista kivuista. Kohdun poistoleikkaus oli viimeinen niitti.