Te, jotka olette jättäneet sairaan kumppanin: jätittekö hänet sairaudesta johtuen vai siitä huolimatta? Mikä sairaus oli kyseessä?
Tuntistteko syyllisyyttä tai häpeää siitä, ettette jatkaneet suhdetta? Miksi suhde loppui?
Kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia, koska meillä saattaa olla ero tulossa.
Kommentit (181)
Syöpä täälläkin. Ja ero ei liittynyt mitenkään sairauteen, jota ei hänestä olisi edes päälle päin huomannut, vaan yleiseen änkyröintiin, huonoon käytökseen ja pihtaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Syöpä täälläkin. Ja ero ei liittynyt mitenkään sairauteen, jota ei hänestä olisi edes päälle päin huomannut, vaan yleiseen änkyröintiin, huonoon käytökseen ja pihtaamiseen.
Etköhän sinä ollut syyllinen kaikkeen mainituun.
Onneksi pääsi sinusta eroon vihdoin.
En ikinä jäisi huonoon suhteeseen vain siksi, että kumppanini on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syöpä täälläkin. Ja ero ei liittynyt mitenkään sairauteen, jota ei hänestä olisi edes päälle päin huomannut, vaan yleiseen änkyröintiin, huonoon käytökseen ja pihtaamiseen.
Etköhän sinä ollut syyllinen kaikkeen mainituun.
Onneksi pääsi sinusta eroon vihdoin.
Sovitaan näin. Win-win siis kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Toivon että tulet elämässäsi kärsimään. Vain siten kaltaisesi oppii; oman kärsimyksen ja kivun kautta. Karmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.
Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.
Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.
En ymmärrä.
Ovat luvanneet myötä ja vastamäessä.
Kaikilla tapailu- tai seurustelukumppaneillani on ollut mielenterveysdiagnoosi. Erot eivät ole liittyneet mitenkään näihin haasteisiin.
Tässä ketjussa unohtuu se, että oikeasti terveys ei ole mikään yleinen perusolotila, vaan todella suuri osa kaikista suomalaisista on jollakin tavalla sairaita tällä hetkellä. Ei tietenkään voi olla niin, että sairaus antaa jonkinlaisen immuniteetin suhteen päättämistä vastaan. Parisuhteet ovat aina täysin vapaaehtoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
Tuollaisessa tilanteessa muutos tuo lisäkuormaa.
Sun olisi pitänyt jäädä tukemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.
Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.
Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.
En ymmärrä.
Ovat luvanneet myötä ja vastamäessä.
"Kun kerran on naimisiin menty, voin kirjaimellisesti heittäytyä sohvalle ja olla tekemättä mitään. Minulle kun ON LUVATTU parisuhde Jumalan ja seurakunnan edessä, ja sen on kestettävä hautaan saakka."
Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
Tuollaisessa tilanteessa muutos tuo lisäkuormaa.
Sun olisi pitänyt jäädä tukemaan.
En todellakaan halua kenenkään jäävän kanssani sen vuoksi, että olen sairas. Oksettava ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.
Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.
Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.
En ymmärrä.
Ovat luvanneet myötä ja vastamäessä.
Kuinka usein se sairastunut tahtoo rakastaa myötä ja vastamäessä? Oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
En ikinä painostaisi sairasta tyydyttämään tarpeitani sairauden aikana, vaan antaisin rauhan parantua ja auttausin. Antaisin kyllä eron, jos joku niin tahtoo, mutta en eroaisi, koska toinen ei voi tyydyttää tarpeitani sairauden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään.
On siinä touhua kun jokainen ”sairas” kumppani pitää jättää 😅 Raskas on tuo totaalisen terveyden vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolleni diagnosoitiin syöpä, ja jätin hänet viikkoa myöhemmin. Tuntui, että se pitää tehdä heti. Olin miettinyt eroa jo viikkoja sitä ennen enkä halunnut jäädä jumiin suhteeseen, jossa en halunnut olla.
Toivon että tulet elämässäsi kärsimään. Vain siten kaltaisesi oppii; oman kärsimyksen ja kivun kautta. Karmaa.
Komenttisi on hyvä esimerkki siitä, että kärsimys luo vain katkeruutta. Ei se ole millään lailla jalostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan kaverini puolesta kun ei tänne kirjoittele.
Erosi aviomiehestään, jolla oli selkä pahasti rikki. Mutta syynä ei ollut suoraan se kipeä selkä, vaan se, että mies kieltäytyi hakemasta siihen lisähoitoa tai tekemästä fyssarin määräämiä harjoitteita jne. Halusi vain maata sängyssä kipulääketokkurassa ja näprätä tietokonetta ja oli jatkuvasti kiukkuinen.
Ymmärrettävää tietenkin, kun selkä oli oikeasti tosi kipeä. Mutta ymmärrän myös, ettei ystäväni halunnut lopulta (useamman vuoden jälkeen) jäädä suhteeseen, jota ei enää ollut.
En ymmärrä.
Ovat luvanneet myötä ja vastamäessä.
Kuinka usein se sairastunut tahtoo rakastaa myötä ja vastamäessä? Oman kokemukseni mukaan hyvin harvoin.
Onko sinulla diagnoosia tuosta ymmärtämättömyydestä ja empatiavajeesta? Jos ei, niin hopihopi hankkimaan. En usko että kovinkaan moni haluaa parisuhdetta noin sairaan kanssa 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
Tuollaisessa tilanteessa muutos tuo lisäkuormaa.
Sun olisi pitänyt jäädä tukemaan.
Muutosta tapahtuu jatkuvasti. Joskus se muutos johtuu sairaudesta joskus jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä jättäisi sairasta kumppania.
Mieti asiaa toisesta näkökulmasta. Entä jos tietäisit, ettei toinen välitä sinusta enää ja haluaa erota, kunnes äkkiä sairastut. Haluaisitko oikeasti, että toinen jäisi kanssasi suhteeseen vain siksi, että olet sairas?
Niinpä.
En ikinä painostaisi sairasta tyydyttämään tarpeitani sairauden aikana, vaan antaisin rauhan parantua ja auttausin. Antaisin kyllä eron, jos joku niin tahtoo, mutta en eroaisi, koska toinen ei voi tyydyttää tarpeitani sairauden aikana.
Luepa kysymys uudelleen. :)
Outo ajatus, että sairasta ihmistä pitäisi kohdella kuin lasta. En minä ainakaan halua kenenkään olevan kanssani päivääkään, jos kiinnostusta suhteeseen ei ole. Siihen ei vaikuta terveydentilani millään tavalla.