Muita joiden mielestä työnteko on kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä tein kuntouttavassa työtoiminnassa graafista suunnittelua 3kk. Asiakastöitä, animointia, blenderiä, illustratoria ja mainosteippauksia. Täällä E-Karjalassa n. 20 tyyppiä teki samoja hommia mutta eri aikoihin viikosta. En törmännyt yhteenkään huumenistiin. Kaikki porukka ihan asiallisen oloista meillä. Kädentaitojen puolella tuntui olevan enemmänkin niitä itsensä ja elämänsä juoneita tanttanoita, mutta sekin ehkä vaan miun omaa ennakkoluuloa.

Kannattaa valita asiallinen paikka kuntouttavalle työtoiminnalle ja etukäteen selvittää onko hyvä perehdytys sunmuuta. Ei kaikki pajat ole vaan tupakanpolttoa ja linnunpönttöjä.

Koin oppineeni paljon uutta työtoiminnassa, itsenäisesti tosin mutta 9e/pv, jeejee. KuTy 4h/3pv oli hyvä vaihtoehto sairasloman ja opintojen aloittamisen väliin.

Oho tämä siis tuonne jonkun ylläolevaan kysymykseen "millaista porukkaa kuntouttavassa käy?".

Pääosin alnvaihtajia

Työni on oikeastaan todella antoisaa ja ilmapiiri huippu. Mutta ne aamuherätykset. Miten ihminen voi olla näin vittuuntunut aikaisin heräämisestä? Tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja pienikin vastoinkäyminen saa aikaan raivarin. Työpaikalla aamun ilopillerit näyttävät todella lyötäviltä tyypeiltä. Iltapäivällä olo tasoittuu ja työteho olisi parhaimmillaan illasta.

Oikeasti, mikä tähän auttaa?

Ensinnäkin, musta tuntuu että sun ongelma ei ole työt, vaan se että olet jollain tapaa pitkäkestoisesti kroonisesti vakavasti sairas. Siksi sulla on niin paha olo. Sun pitäisi ensin saada itsesi terveeksi ja vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa pohtia jotain työntekoa.

Toiseksi, puhut siitä että työstä saisi jotain iloa. Iloa työstä? Puhut hulluja! He jotka töistä iloa saavat ovat usein... no, en nyt ala kuvailla kuinka kamalia sellaiset ihmiset ovat. Mutta sinä et ilmiselvästikään ole sellainen kamala ihminen, joten unohda työn ilo, se ei varmaankaan ole sinulle mahdollinen, ei ainakaan järin usein. Mutta sinulle työ saattaa olla vaikkapa rutiini. Ei pahalta tuntuva rutiini, vaan mukava rutiini. Mukaviin rutiineihin sinä kykenet kyllä. Ongelma vain on siinä että nykypäivän Suomen pilatuilla työmarkkinoilla mukavia rutiinitöitä löytyy äärimmäisen vähän. Useimmat nykypäivän työt ovat sellaisia että kamalat ihmiset viihtyvät ja kaikki muut kärsivät.

--

Lapsena mä tykkäsin työnteosta. Tai no, siis silloin mun "työ" oli se että kävin koulua. Matikka oli niin kivaa että kotona laskin kirjasta sen yhden sivun jonka opettaja oli antanut läksyksi - ja lisäksi laskin ainakin kymmenen muutakin sivua. Se oli kivaa niin kauan kunnes seuraavana päivänä menin kouluun ja opettaja nalkutti mulle ties kuinka pitkään ettei saa tehdä kirjasta yhtään enempää kuin mitä on annettu läksyksi.

Aikuisena työelämässä oli sama juttu. Mitä enemmän töissä yritti panostaa, tehdä oikein, tehdä hyvää tulosta, niin sitä enemmän joku hullu tuli nalkuttamaan.

Enää en ole työelämässä. Oli aika raskasta aika usein kuulla siellä esimerkiksi tapppouhkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Työni on oikeastaan todella antoisaa ja ilmapiiri huippu. Mutta ne aamuherätykset. Miten ihminen voi olla näin vittuuntunut aikaisin heräämisestä? Tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja pienikin vastoinkäyminen saa aikaan raivarin. Työpaikalla aamun ilopillerit näyttävät todella lyötäviltä tyypeiltä. Iltapäivällä olo tasoittuu ja työteho olisi parhaimmillaan illasta.

Oikeasti, mikä tähän auttaa?

Tämä. Jengi selittää että niihin aamuherätyksiin tottuu kahdessa viikossa tai kuukaudessa. No en v*ttu totu. Varsinkaan kesämmällä en pysty menemään nukkumaan täysin valoisaan aikaan. Haistakaa aamuvirkut v*ttu!

Lähityössä on kamalaa, etätyössä ei. Teen molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työni on oikeastaan todella antoisaa ja ilmapiiri huippu. Mutta ne aamuherätykset. Miten ihminen voi olla näin vittuuntunut aikaisin heräämisestä? Tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja pienikin vastoinkäyminen saa aikaan raivarin. Työpaikalla aamun ilopillerit näyttävät todella lyötäviltä tyypeiltä. Iltapäivällä olo tasoittuu ja työteho olisi parhaimmillaan illasta.

Oikeasti, mikä tähän auttaa?

Tämä. Jengi selittää että niihin aamuherätyksiin tottuu kahdessa viikossa tai kuukaudessa. No en v*ttu totu. Varsinkaan kesämmällä en pysty menemään nukkumaan täysin valoisaan aikaan. Haistakaa aamuvirkut v*ttu!

Minä en ole tottunut aamuherätyksiin yli 20 vuoden työuran jälkeenkään.

Kyllä työnteko aina työnhakemisen voittaa. Parasta on kuitenkin opiskelu.

Vuosien kokemus näistä kaikista.

Ei työstä tarvi tykätä, jokaisen on vain kortensa kekoon kannettava.

Itse inhoan työtäni vaikka olen ihan hyvin koulutettu ja osaamistani vastaavassa työssä. Liian laiska ja vanha opiskelemaan uudelleen joten teen nyt tätä.

Täytyy vaan päättää ja niellä pettymys, elää sitten vapaa-ajalla niin mielekkäästi kun pystyy.

Keksin sulle ap ehkä pienen vinkin.

Sun työ ja sosiaalinen ympäristö on sulle väärä. Mutta sulla on siellä aivot "syvästi ja raskaasti ja täysillä" päällä. Joten tietysti sua ahdistaa, tietysti rasitut.

Ratkaisu: ala säännöllisesti käyttää joitain tekniikoita joilla saat pidettyä sun aivot "pinnallisesti ja kevyesti ja puoliteholla" päällä.

Älyttömän monet ihmiset hyötyisivät tuollaisista tekniikoista, niitä pitäisi opettaa jo peruskoulussa ja niitä pitäisi olla koottuna joihinkin lehtiin/kirjoihin/manuaaleihin. "Omien aivojen hallinnan manuaaleja". Tekniikoita joilla saa säädettyä omien aivojen toimintatilaa.

Esim adhd ihmiset tarvitsevat noita ja kaikki muutkin joilla on vaikeuksia keskittyä. Esim on paljon ihmisiä jotka luennoilla ja kokouksissa jne piirtää koko ajan jotain. Silloin niillä puolet aivoista keskittyy piirtämiseen - mutta loppupuolisko aivoista kykenee kuuntelemaan luentoa. Jos ne ei piirtäisi, niin niiden ajatukset lähtisi harhailemaan jonnekin kauas pois tiesmihin mielikuvitusmaailmoihin, jolloin koko luento menisi niiltä kokonaan ohi.

Mä käytin joskus erityisen puuduttavassa työssä sitä että muistelin koko päivän ajan mitä kaikkea tasan tarkkaan tapahtui elokuvassa Forrest Gump.

Mutta siis, nuo tekniikat joilla saat sun aivot puoliteholle on sellaisia missä teet jotain omaa, ajattelet jotain omaa, muistelet jotain omaa. Siis jotain sellaista aivotyötä mikä on kokonaan poissa siitä työympäristöstä, poissa sosiaalisesta ympäristöstä. Jotain sun omaa sisäistä syvää yksinäistä aivopuuhaa.

Ne ihmiset jotka viihtyvät tuollaisissa kamalissa ympäristöissä ovat sellasia joilla puolet aivoista on koko ajan niiden mielestä viihtyisässä sosiaalisessa ympäristössä. Ne käyttää puolet aivoista kevyeen piristävään jutusteluun ynnä muuhun draamailuun - ja loppupuolisko aivoista niillä on työnteossa.

Sä et ole sellainen pinnallinen jutustelija vaan syvällinen pohdiskelija. Joten sun pitää pistää puolet sun aivoista johonkin omaan sisäiseen ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Keksin sulle ap ehkä pienen vinkin.

Sun työ ja sosiaalinen ympäristö on sulle väärä. Mutta sulla on siellä aivot "syvästi ja raskaasti ja täysillä" päällä. Joten tietysti sua ahdistaa, tietysti rasitut.

Ratkaisu: ala säännöllisesti käyttää joitain tekniikoita joilla saat pidettyä sun aivot "pinnallisesti ja kevyesti ja puoliteholla" päällä.

Älyttömän monet ihmiset hyötyisivät tuollaisista tekniikoista, niitä pitäisi opettaa jo peruskoulussa ja niitä pitäisi olla koottuna joihinkin lehtiin/kirjoihin/manuaaleihin. "Omien aivojen hallinnan manuaaleja". Tekniikoita joilla saa säädettyä omien aivojen toimintatilaa.

Esim adhd ihmiset tarvitsevat noita ja kaikki muutkin joilla on vaikeuksia keskittyä. Esim on paljon ihmisiä jotka luennoilla ja kokouksissa jne piirtää koko ajan jotain. Silloin niillä puolet aivoista keskittyy piirtämiseen - mutta loppupuolisko aivoista kykenee kuuntelemaan luentoa. Jos ne ei piirtäisi, niin niiden ajatukset lähtisi harhailemaan jonnekin kauas pois tiesmihin mielikuvitusmaailmoihin, jolloin koko luento menisi niiltä kokonaan ohi.

Mä käytin joskus erityisen puuduttavassa työssä sitä että muistelin koko päivän ajan mitä kaikkea tasan tarkkaan tapahtui elokuvassa Forrest Gump.

Mutta siis, nuo tekniikat joilla saat sun aivot puoliteholle on sellaisia missä teet jotain omaa, ajattelet jotain omaa, muistelet jotain omaa. Siis jotain sellaista aivotyötä mikä on kokonaan poissa siitä työympäristöstä, poissa sosiaalisesta ympäristöstä. Jotain sun omaa sisäistä syvää yksinäistä aivopuuhaa.

Ne ihmiset jotka viihtyvät tuollaisissa kamalissa ympäristöissä ovat sellasia joilla puolet aivoista on koko ajan niiden mielestä viihtyisässä sosiaalisessa ympäristössä. Ne käyttää puolet aivoista kevyeen piristävään jutusteluun ynnä muuhun draamailuun - ja loppupuolisko aivoista niillä on työnteossa.

Sä et ole sellainen pinnallinen jutustelija vaan syvällinen pohdiskelija. Joten sun pitää pistää puolet sun aivoista johonkin omaan sisäiseen ajatteluun.

PS. Myös: ala iltaisin lukea jotain romaania. Mieluiten pitkää romaania. Jokin tarina jota voit lukemalla seurata ties kuinka monta iltaa, ties kuinka montaa viikkoa. Tarina joka jatkuu, jatkuu, jatkuu,...

Tuollaisen pitkän tarinan seuraaminen tarjoaa sun aivoille jotain. Huoltaa sun aivoja. Niin että päivisin sitten töissäkin aivot toimivat vähän kevyemmin.

Romaanin lukeminen aivojen huoltotekniikkana oikeasti toimii. Älä yritä huoltaa sun aivoja sillä lailla että alkaisit nollata aivojasi alkoholilla. Se vain pahentaa asioita.

Sen kirjan täytyy sitten olla tasan tarkkaan romaani. Näytelmät, runot, sarjakuvat jne eivät käy.

Itse en tykkää aamuherätyksistä, joten vaihdoin pelkkään yövuoroon ( toki tämä ei ole kaikilla aloilla mahdollista) Yöllä myös paljon vähemmän työtehtäviä verrattuna päivään, plussana vielä parempi palkka ja pidemmät vapaat. Ei päivätöitä enää koskaan.

Laiskoja kommunistejahan nyt aina on ollut

Vierailija kirjoitti:

Ei työstä tarvi tykätä, jokaisen on vain kortensa kekoon kannettava.

Itse inhoan työtäni vaikka olen ihan hyvin koulutettu ja osaamistani vastaavassa työssä. Liian laiska ja vanha opiskelemaan uudelleen joten teen nyt tätä.

Täytyy vaan päättää ja niellä pettymys, elää sitten vapaa-ajalla niin mielekkäästi kun pystyy.

Millä elät vapaa-ajalla mielekkäästi, kun olet töiden vuoksi täysin iloton zombi? Kyllähän sitä itsekin lähtisi työelämään, jos sen ohella voisi elää jotain muutakin elämää.

Mä oon 30v ja kans aina vituttanut 'oikeat työt.' Enää en niitä edes hae. Muutaman viihtyisän työpaikan olen löytänyt sopivilla tunneilla ja työporukalla, nekin köyhien yhdistysten määrä-aikaisia palkkatukihommia.

Nykyään toimin kulttuurialalla, joka on mun intohimo, mutta hankalaahan ja epävarmaahan tää on taloudellisesti.

Ihanaa kuitenkin, että on elämässä sitä mitä rakastan.

Eihän tuossa se työnteko ole kamalaa, vaan se sosiaalinen ympäristö!

Tuollaisessa ympäristössä alkaa mieliala väkisinkin ankeutua. Sille ei mahda mitään, sitä vastaan ei kannata kamppailla tai vain polttaa itsensä loppuun, sen vain tarvitsee antaa tapahtua, täytyy vain hyväksyä se että elämä on sitä että 8 tuntia joka päivä on ankeaa. Töissä ei voi elää, siellä voi vain ankeutua ja ansaita rahaa. Vapaa-ajalla voi elää. Tuo on ihan täysin ok järjestely kun siihen tottuu.

Mutta jättimäinen ongelma on se, että kun sun sairaudentunnottomat pakkopositiiviset tekopirteät kollegat huomaa että sulla on ankeaa, niin ne tulee sun luokse ja yrittää "auttaa sua" eli yrittää piristää sua puhumalla sulle kaikenmaailman iloista kakkaa. Ja silloinhan asiat menevät paljon pahempaan suuntaan! Koska silloin sulla ei ole enää pelkästään ankeaa, vaan alat väkisinkin masentua. Masentuuhan sitä, sairastuuhan sitä väkisinkin, jos joutuu paljon kuuntelemaan sellaista älyttömän sairastuttavaa settiä. Ne "piristävät ihmiset" ovat kuluttavia, emotionaalisia loisia, elämänhalun sammuttajia, imevät muista elämänhalun pois.

Se on vaikeinta työelämässä. Että oppii pitämään henkilökohtaiset rajat täysin kiinni pirteisiin ihmisiin, täysi nollatoleranssi, ei ikinä suostu hetkeksikään minkäänlaiseen henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen niiden kanssa. Työasiat puhutaan tunteettoman neutraalisti ja asiallisesti, siinä se, ei mitään sen enempää.

Joten, sulle tavoite työelämässä: saavuta vakaa harmaa mieliala. Harmaa ei ole paha asia, se on vain harmaa. Se ei ole sysimusta eikä kivulias eikä tuskaa eikä kamppailua eikä hermoja raastava.

Töissä unohda värit, unohda ilot, unohda elämä.

Vietä työpäiväsi harmaassa tyhjyydessä. Mielentilassa jossa ei ole elämää. Tyhjä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Laiskoja kommunistejahan nyt aina on ollut

2023 äänestämme heidät ulos hallituksesta - lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa se työnteko ole kamalaa, vaan se sosiaalinen ympäristö!

Tuollaisessa ympäristössä alkaa mieliala väkisinkin ankeutua. Sille ei mahda mitään, sitä vastaan ei kannata kamppailla tai vain polttaa itsensä loppuun, sen vain tarvitsee antaa tapahtua, täytyy vain hyväksyä se että elämä on sitä että 8 tuntia joka päivä on ankeaa. Töissä ei voi elää, siellä voi vain ankeutua ja ansaita rahaa. Vapaa-ajalla voi elää. Tuo on ihan täysin ok järjestely kun siihen tottuu.

Mutta jättimäinen ongelma on se, että kun sun sairaudentunnottomat pakkopositiiviset tekopirteät kollegat huomaa että sulla on ankeaa, niin ne tulee sun luokse ja yrittää "auttaa sua" eli yrittää piristää sua puhumalla sulle kaikenmaailman iloista kakkaa. Ja silloinhan asiat menevät paljon pahempaan suuntaan! Koska silloin sulla ei ole enää pelkästään ankeaa, vaan alat väkisinkin masentua. Masentuuhan sitä, sairastuuhan sitä väkisinkin, jos joutuu paljon kuuntelemaan sellaista älyttömän sairastuttavaa settiä. Ne "piristävät ihmiset" ovat kuluttavia, emotionaalisia loisia, elämänhalun sammuttajia, imevät muista elämänhalun pois.

Se on vaikeinta työelämässä. Että oppii pitämään henkilökohtaiset rajat täysin kiinni pirteisiin ihmisiin, täysi nollatoleranssi, ei ikinä suostu hetkeksikään minkäänlaiseen henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen niiden kanssa. Työasiat puhutaan tunteettoman neutraalisti ja asiallisesti, siinä se, ei mitään sen enempää.

Joten, sulle tavoite työelämässä: saavuta vakaa harmaa mieliala. Harmaa ei ole paha asia, se on vain harmaa. Se ei ole sysimusta eikä kivulias eikä tuskaa eikä kamppailua eikä hermoja raastava.

Töissä unohda värit, unohda ilot, unohda elämä.

Vietä työpäiväsi harmaassa tyhjyydessä. Mielentilassa jossa ei ole elämää. Tyhjä elämästä.

Varsinainen Buddha pitää olla työelämästä selvitäkseen.

Ihan samanlainen tunne mulla! Olen jo 40.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa se työnteko ole kamalaa, vaan se sosiaalinen ympäristö!

Tuollaisessa ympäristössä alkaa mieliala väkisinkin ankeutua. Sille ei mahda mitään, sitä vastaan ei kannata kamppailla tai vain polttaa itsensä loppuun, sen vain tarvitsee antaa tapahtua, täytyy vain hyväksyä se että elämä on sitä että 8 tuntia joka päivä on ankeaa. Töissä ei voi elää, siellä voi vain ankeutua ja ansaita rahaa. Vapaa-ajalla voi elää. Tuo on ihan täysin ok järjestely kun siihen tottuu.

Mutta jättimäinen ongelma on se, että kun sun sairaudentunnottomat pakkopositiiviset tekopirteät kollegat huomaa että sulla on ankeaa, niin ne tulee sun luokse ja yrittää "auttaa sua" eli yrittää piristää sua puhumalla sulle kaikenmaailman iloista kakkaa. Ja silloinhan asiat menevät paljon pahempaan suuntaan! Koska silloin sulla ei ole enää pelkästään ankeaa, vaan alat väkisinkin masentua. Masentuuhan sitä, sairastuuhan sitä väkisinkin, jos joutuu paljon kuuntelemaan sellaista älyttömän sairastuttavaa settiä. Ne "piristävät ihmiset" ovat kuluttavia, emotionaalisia loisia, elämänhalun sammuttajia, imevät muista elämänhalun pois.

Se on vaikeinta työelämässä. Että oppii pitämään henkilökohtaiset rajat täysin kiinni pirteisiin ihmisiin, täysi nollatoleranssi, ei ikinä suostu hetkeksikään minkäänlaiseen henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen niiden kanssa. Työasiat puhutaan tunteettoman neutraalisti ja asiallisesti, siinä se, ei mitään sen enempää.

Joten, sulle tavoite työelämässä: saavuta vakaa harmaa mieliala. Harmaa ei ole paha asia, se on vain harmaa. Se ei ole sysimusta eikä kivulias eikä tuskaa eikä kamppailua eikä hermoja raastava.

Töissä unohda värit, unohda ilot, unohda elämä.

Vietä työpäiväsi harmaassa tyhjyydessä. Mielentilassa jossa ei ole elämää. Tyhjä elämästä.

Varsinainen Buddha pitää olla työelämästä selvitäkseen.

Heh. Joo, työpaikan sosiaalisesta ympäristöstä selvitäkseen.

Buddhalaiset viettävät aikansa vissiin jossain sisäisessä rauhassa.

Aloittajan tulee viettää aikansa sisäisessä harmaudessa.

Rauha ja harmaus ovat eri asioita.

Ehkä siinä rauhassa on jotain hyvää, siinä vissiin elää.

Siinä harmaudessa ei sinällään ole mitään hyvää, siitä puuttuu kaikki hyvä, siinä ei elä. Mutta siinä ei myöskään ole kamalasti pahaa, kun pysyttelee harmaassa niin pysyy suojassa paljon pahemmalta, ei kärsi.

Täällä yksi, olen tehnyt pätkätöitä koko aikuisikäni ja opiskelu ja työttömät pätkät niiden välissä ovat olleet parhaat ajat. Nyt sinnittelen säästöillä niin pitkään kuin mahdollista, ehkä alkuvuodesta pitää mennä johonkin töihin.